Nocturne

Yö hyvä, kaunis
on,
puun immet nuoret
ilmas kimmeltää
ja silmis satakielen
värit vuokon on,
nuo unenkalvaat.
Mut pilvissä nyt
ruusunloiste käy,
kuin aalto, minkä
alle usvat vajoo.
Yön lauhuus kosteana
pölyn ympäröi ja sitoo.
Ei hiukkasellakaan nyt
voimaa,
nyt pöly vanki
sumupisaroiden on.
Nyt liikkua vain henki
voi,
tuo henki sinun, ruusuloistehen.
— Mun oma aineheni hiljaa on,
se elää nyt, mi aineetonta on,
tuo, mi on yllä puun ja kiven,
keltamataran ja sun ja mun,
tuo kehä säteilevä, kajoomaton,
min loisteesehen vuokot puhtaat hajoo
ja nummi kimmeltävä
ja säihky sininen, mi kupuun taivaan vajoo
laineen lailla,
mi maassa, niityillä ja puitten latvoill'
liikkuu
ja katoo verhon lailla kirkkaammilla mailla.

Helvi Hämäläinen

Ruusu-Risti – maaliskuu 1933


 Etusivu 

 Runoja