Houldini

Kaikkien aikojen suuri taikuri

Houdini, hämmästytti aikoinaan koko maailmaa selittämättömillä tempuillaan, joiden salaisuutta hän ei suostunut kenellekään paljastamaan. Kuolemaansa saakka Houdini vaikeni itsestään, ja hänen salaisuutensa on siten jäänyt selvittämättömäksi, kenties ikuisiksi ajoiksi. Mutta sanomalehdet sisältävät laajoja kirjoituksia tästä merkillisestä miehestä, jolle on annettu nimi "kaikkien aikojen suurin maagikko".

Tarina kertoo, että Houdini avasi ensimmäisen lukkonsa halutessaan saada käsiinsä keittiökaapissa olevan piirakan. Varmaa on, että jo lapsena hän osoitti erinomaisia akrobaattisia taipumuksia ja hänen kykynsä väännellä ruumistaan oli ihmeellinen. Nämä ominaisuudet auttoivat häntä myöhemmin saavuttamaan maineensa "karkurien kuninkaana". Mitkään kahleet ja vankikopit eivät kyenneet pidättämään Houdinia.

Yhdeksän vuoden ikäisenä Houdini matkusteli erään sirkusseurueen mukana Wisconsinin osavaltiossa, esittäen voimistelua ja kaikenlaisia vääntöliikkeitä. Näihin aikoihin kiertelivät Amerikassa Davenport-veljekset, esittäen merkillisiä spiritistisiä ilmiöitä. Houdini näki heidän esiintyvän ja päätti ryhtyä suorittamaan aivan samanlaisia kokeita. Hän antoi sitoa itsensä köysiin, joista hän vapautti itsensä muutamassa sekunnissa. Coffeyvillen sirkuksessa Kansasin valtiossa hän suoritti ensimmäisen suuren temppunsa. Sheriffi kytki Houdinin käsirautoihin. Pistäen Houdinin molemmat kädet lujiin rautoihin sheriffi lausui: "Näistä ette ikinä pääse irti, ellen minä laske!" Houdini vapautui kuitenkin lyhyessä ajassa kahleista selittämättömällä tavalla.

Vuosina 1885–1900 hän esiintyi kaikkialla Yhdysvalloissa, sirkuksissa, museoissa, konserttisaleissa, luentotilaisuuksissa, lääkärien järjestämissä näytännöissä jne. Hänen tekniikkansa tuli yhä täydellisemmäksi, ja hän alkoi tehdä yhä vaikeampia temppuja. Vuonna 1900 matkusti hän ensi kerran Eurooppaan ja Lontoossa hän sai Scotland Yardin ymmälle vapautumalla koko salapoliisikunnan silmien edessä Lontoon poliisiin vankimmista käsiraudoista. Houdini sai heti tämän jälkeen sopimuksen 6 kuukauden esiintymisestä Alhambrassa. Euroopassa Houdini viipyi noin kuusi vuotta, antaen näytäntöjä kaikissa suurimmissa kaupungeissa. Hän pakeni paristakymmenestä kuuluisimmasta vankilasta ja Kruppin tehtailla hän vapautti 70 000 työläisen silmien edessä itsensä kahleista, jotka olivat varta vasten valmistettu hänen kiinni pitämisekseen tehtaan etevimpien insinöörien johdolla.

Vuonna 1908 luopui Houdini kahleista vapautumistempuistaan ja siirtyi vaarallisemmalle alalle. Hän antoi sulkea itsensä ilmatiiviiseen galvanisoituun arkkuun, joka oli täytetty vedellä. Hän antoi heittää itsensä käsi- ja jalkaraudoissa ja suljettuna raskailla ja vahvoilla lukoilla varustettuun laatikkoon, laivasta tai korkealta sillalta veteen ja minuutin kuluttua nähtiin hänen uivan veden pinnalla, täydellisesti vapautuneena kahleistaan.

Houdinin merkillisimpiä temppuja oli kulkeminen kiinteän seinän läpi. Asiantuntijoiden ja puolueettoman komitean silmien edessä hän antoi pystyttää vankan tiiliseinän, joka ulottui näyttämön takaseinästä katsomoon saakka. Komitea tutki huolellisesti, että seinään ei oltu kätketty mitään salaovia tai laitteita, joiden avulla Houdini saattoi kulkea sen läpi. Kun seinä oli valmis, Houdini astui sen vierelle. Hänen eteensä asetettiin verho, joka ulottui kolmasosaan seinän korkeudesta, ja toiselle puolelle asetettiin samanlainen verho. Houdini heilutti kättänsä verhon yli, huudahtaen: "Täällä olen. Nyt olen poissa!" Samassa silmänräpäyksessä poistettiin verhot, ja Houldinin nähtiin seisovan hymyilevänä seinän toisella puolella. Kukaan ei ole milloinkaan pystynyt selittämään hänen tätä temppuaan, jonka hän suoritti monta kertaa newyorkilaisen yleisön silmien edessä. Yhdysvalloissa on noin 1,500 taikatemppujen tekijää, jotka turhaan yrittävät ratkaista Houdinin ongelmaa.

Yhdysvaltain maagikkojen seuran vuosikokouksessa asetti Houdini pitkän ruo'on kahden tuolin väliin, jotka olivat asetetut noin kolmen jalan päähän toisistaan. Hän pyysi erästä nuorta miestä kulkemaan tuolien välistä. Nuorukainen väitti, että hänen on mahdotonta sitä tehdä pudottamatta ruokoa. "Tehkää niin kuin käsken", lausui Houdini. Mies totteli ja käveli esteen läpi. Läsnä olevien kummastuksella ei ollut rajoja. Houdini hymyili, mutta ei antanut mitään selitystä.

Seuraava temppu muistuttaa hyvin paljon Intian fakiirien kuuluisia silmänkääntötemppuja. Eräänä päivänä saapui Houdinin luo joukko New Yorkin sanomalehtien toimittajia, joille Houdini näytti salaperäisen peukalotemppunsa. Hän tarttui oikealla kädellään vasemman kätensä peukaloon ja yritti tempoa sitä irti. Äkkiä irtautuikin vasemman käden peukalo ensimmäistä niveltä myöten. Houdini piteli peukalon päätä muutamien tuumien päässä tyngästä ja asetti sitten sen paikoilleen nopealla liikkeellä. Sanomalehtimiehet eivät uskoneet silmiään. Luullen Houdinin vasemman käden peukaloa keinotekoiseksi tutkivat he sen huolellisesti. Mutta turhaan, peukalo oli kuin olikin oikeasta luusta ja lihasta ja paikoillaan kiinni.

Muutamia vuosia sitten herätti Houdini New Yorkissa tavatonta huomiota lupaamalla paeta — pelkässä Aatamin puvussa — eräästä laitakaupungin vankilasta ja ilmestyä 15 minuuttia myöhemmin täysissä pukimissa erään keskikaupungin hotellin odotushuoneeseen. Hän piti sanansa, ilmestyen erääseen puhelinkoppiin 16 minuuttia myöhemmin, kun oli ilkialastomana tullut suljetuksi vahvojen telkien taakse vankikomeroon.

Eräs hänen mielitemppujaan oli ns. kiinalaisesta vesikaapista häviäminen. Sidottuna käsistä ja jaloista hän antoi pistää itsensä vedellä täytettyyn ahtaaseen lasikaappiin, johon hänen ruumiinsa hädin tuskin mahtui. Kaapin kansi ruuvattiin kiinni ja lukittiin kolmella munalukolla. Houdini oli nyt kaapissa päälaellaan, eikä hänellä näyttänyt olevan pienintäkään mahdollisuutta päästä sieltä pois. Kolmekymmentä sekuntia myöhemmin seisoi hän kuitenkin yleisön edessä, vettä valuvana, mutta hymyilevänä ja kädet ja jalat vapaina.

Suurta huomiota herätti aikoinaan myös Houdinin pako Washingtonin vankilan kopista n:o 2, josta pakenemista pidettiin yleensä mahdottomuutena ja jossa mm. oli ollut säilytettynä presidentti Garfieldin murhaaja.

Elokuun 4. pnä 1926 haastoi Houdini egyptiläisen fakiirin Rah-man Beyn, joka oli saapunut New Yorkiin, kilpailemaan kanssaan. Rahman oli ilmoittanut, että hän voi oleskella veteen upotetussa, lukitussa arkussa kokonaisen tunnin. Mutta jo 19 minuutin kuluttua täytyi Rahman nostaa pinnalle ja päästää ulos arkusta. Houdini antoi myöskin sulkea itsensä arkkuun ja pysytteli veden alla, katselijain kuvaamattomaksi hämmästykseksi — puolitoista tuntia! Tämä on tosiasia, jonka silminnäkijöinä oli suunnaton joukko yleisöä. Mikään petos ei ollut mahdollinen. Kun Rahman selitti, että hän suorittaa ihmeelliset temppunsa yliluonnollisten voimien avulla, selitti Houdini temppunsa aivan yksinkertaisella ja luonnollisella tavalla.

Hän oli hengittänyt hyvin lyhyin vedoin, säästäen siten arkussa ollutta happea niin paljon kuin mahdollista.

Äskettäin hämmästytti hän Detroitin poliisiviranomaisia merkillisellä vapautumisella. Hän antoi riisua itsensä alasti, kädet kytkettiin selän takaa kiinni teräksisillä käsiraudoilla, nilkkoihin asetettiin tiukat jalkaraudat ja hänet asetettiin umpinaiseen teräskoppiin, jonka ovi suljettiin kaksinkertaisella teräslukolla. Houdini ilmestyi kuitenkin hetken kuluttua kaikkien näkyviin kahleista vapautuneena.

Tämä kuuluisa maagikko ei milloinkaan väittänyt omaavansa mitään yliluonnollisia voimia, vaan ilmoitti hän ruumiillisen ja henkisen harjoittelun kautta saavuttaneensa ihmeelliset taitonsa. Koko elämänsä ajan kävi hän herkeämätöntä taistelua spiritistejä ja muita sellaisia taikureita vastaan, jotka väittivät suorittavansa temput tuntemattomien ja "yliluonnollisten" voimien avulla. Hän oli erittäin hyvä ystävä tunnetun spiritistin Conan Doylen kanssa, joka puolestaan suuresti ihaili Houdinia, heidän välillään vallitsevista jyrkistä mielipiteiden eroavaisuuksista huolimatta. Houdini kuoli leikkaukseen. Conan Doyle kirjoitti hänen kuolemastaan: "Se on minulle suuri yllätys ja syvä mysteerio. Hän oli ehdottomasti raitis, ei tupakoinut ja vietti puhtaampaa elämää kuin olen milloinkaan nähnyt kenenkään ihmisen viettävän. Minä ihailen häntä suuresti, enkä voi ymmärtää, kuinka kuolema saattoi kohdata niin nuorekasta olentoa. Hän kertoi minulle paljon luottamuksellisesti, mutta ei milloinkaan merkillisten suoritustensa salaisuutta. Kuinka hän ne teki, en tiedä. Olimme yhtä mieltä kaikessa muussa, paitsi spiritismissä."

Houdinin oma maailmankatsomus oli varsin omituinen. Eräälle amerikkalaiselle lehdelle myöntämässään haastattelussa selostaa hän suhdettaan kuolemanjälkeiseen elämään ja henkimaailmaan. Hän uskoi, että ihminen elää kuolemansa jälkeen, vieläpä palaa takaisin maan päälle jonkun ajan kuluttua uudessa muodossa. Houdini hyväksyi siis jälleensyntymisopin, mutta hän arveli, että ihmiskuntaa tuskin suurestikaan hyödyttäisi jos verho, joka siltä peittää tämän salaisuuden, poistettaisiin. Hän väitti, että hänen uskonsa jälleensyntymiseen perustui tutkimuksiin, havaintoihin ja jossakin määrin myös henkilökohtaiseen kokemukseen. Hän sanoi jo lapsena olleen itsellään kykyjä, joita hän ei mitenkään ollut saanut perintönä eikä kasvatuksen kautta. Ne oli hän hankkinut jossakin aikaisemmassa elämässä. Henget eivät hänen mielestään voineet palata takaisin maan päälle näyttäytyäkseen ihmisille, koska ne olivat tasolla, jolta käsin niiden oli mahdotonta keskustella maan päällä elävien ihmisolentojen kanssa — yhtä mahdotonta kuin nukkuvan ihmisen on keskustella valveilla olevan henkilön kanssa. "En usko", lausui Houdini, "että meissä piilevä hyvä milloinkaan häviää, että suuret tekomme milloinkaan joutuvat olemattomiin tai että me, jos olemme kehittäneet yksilöllisiä ominaisuuksiamme tai tehneet paljon hyvää, haihtuisimme tyhjyyteen saamatta korjata tekojemme hedelmiä."

Houdini kirjoitti eläessään myös joukon alaansa koskevia teoksia. Suurimman kuuluisuuden on saavuttanut hänen teoksensa "A Magician among the Spirits" (Maagikko henkien parissa), jossa hän hyökkäsi ankarasti spiritismiä vastaan. Hän jätti jälkeensä suunnattoman kirjaston, jonka arvo on laskettu puoleksi miljoonaksi dollariksi ja jonka hän on lahjoittanut Washingtonin kansallismuseolle. Se sisältää epäilemättä maailman rikkaimman kokoelman magiaa, okkultismia, spiritismiä ja salaisia tieteitä koskevaa kirjallisuutta.

Amerikkalainen päivälehti 29.12.1926

Ruusu-Risti — maaliskuu 1929


Etusivu Sekalaista