Pois vaellan, jokainen
tuska on
oleva tutkainta
nautinnon.
Vähän aikaa vielä,
niin vapaudun,
rakkauden sylissä
humallun.
Ikielämä täyttää
minut hyrskyten,
minä ylhäältä sinuun
alas katselen.
Sinun loistosi sammuu
sen kukkulan luo,
vilpoisen seppelen
varjo tuo.
Vedä puoleesi, armas,
minut rajummin,
että rakastaa voisin
ja nukkuisin —
Tulen kuoleman laineihin
nuorentaviin,
veri balsamiin vaihtuu
ja eetteriin —
Minä päiväni uskolla
ympäröin
ja pyhissä liekeissä
kuolen öin.

Novalis

Kokoelmasta Hymnejä yölle


Etusivu

Runoja