Frater Roseae Crucis

Kristus ja teosofinen liike

     Pyrkijän tulee painaa mieleen Jeesuksen sanat "älkää antako sanoa itseänne mestariksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus, ja te olette kaikki veljeksiä". Mutta hän ei saa erehtyä luulemaan, että Jeesus olisi itseään tarkoittanut.

     Jeesus oli ihminen, joskin korkea vihitty, eikä kukaan ihminen, joka on henkisesti kehittynyt, ota vastaan jumalallista palvontaa. Mutta Kristus, joka on ainoa mestari, on "lihaksi tullut sana", Jumala, jokaisessa asuu salassa joka ihmisessä ja ilmensi Jeesuksessa itsensä ennen saavuttamattomalla täydellisyydellä, Jeesus Kristus on sen tähden jumalaksi tullut ihminen ja samalla ihmiseksi tullut Jumala. Häneen kätkeytyy jälleensyntymisen apoteoosi ja jumalallinen inkarnaatio.

     Itämaalaisen sanontatavan mukaan Jeesus on yksi mestareista. Mestareita on monta, ja kaikki, jotka ovat uudessa liitossa, tunnustavat Kristuksen maailman valoksi ja vapahtajaksi, toisin sanoen Ainoaksi Mestariksi.

     Mestarit elävät fyysisessä ruumiissa, mutta Kristus ei. Koko maapallo ja sen elämä on Kristuksen fyysinen ruumis. Jokaisesta ihmisestä voi tulla solu Kristuksen ruumiissa.

     Kaikki uuden liiton mestarit ja heidän opetuslapsensa (eli Valkoinen Veljeskunta) palvelevatkin hermostona Kristuksen ruumiissa. Koska heitä on joka maassa ja joka kansassa, muodostavat he ikään kuin sähköverkon, joka peittää koko maapallon.

     Opetuslapsia on joka kansassa, vaan ei kaikkialla täysin vihittyjä mestareita. Mutta mestarit ja opetuslapset palvelevat joka kansassa ja joka maassa ihmisyyden asiaa.

     Valkoisen Veljeskunnan jäsenet eivät ole kansallisia ahtaassa merkityksessä. He eivät tee eroa ihmisten välillä. Mutta niin kuin yksilöt ovat erilaisia, niin ovat kansatkin, ja heitä auttaessaan valkoiset veljet tietävät, että kunkin yksilön ja kunkin kansan on kuljettava omia teitään, täytettävä omaa tehtäväänsä ihmiskunnan historiassa, jotta saavuttaisivat Kristus-elämän täydellisyyden.

     Kansojen kohtaloita ohjaavat eriasteiset enkeliolennot, joista muutamat ovat omaksuneet Kristuksen. Nämä jälkimmäiset joutuvat läheiseen yhteyteen Valkoisen Veljeskunnan kanssa ja ovat siten mukana Kristuksen hermostossa.

     Teosofisen liikkeen panivat alkuun vihityt mestarit opetuslastensa välityksellä ja heidän tarkoituksensa oli voittaa maailma elävälle Kristukselle. Kirkot ja uskonnot olivat vajonneet sokeaan tietämättömyyteen ja mammonan palvelukseen, tieteet ja yliopistot olivat antautuneet materialismin helmaan ja olivat vajoamassa politikoimisen tyhjyyteen, yksilöt ja yhteiskunnat ovat unohtaneet veljeyden sanoman ja seisoivat suurten mullistusten ja häviöiden partaalla. Kristuksessa yksin oli maailman pelastus. Totuuden etsimisen pyhä henki, joka vie Kristuksen luo, oli ainoa joka saattoi nostaa ja puhdistaa uskontoja ja kirkkoja, tieteitä ja yliopistoja, yksilöitä ja yhteiskuntia. Sen tähden valon veljet avasivat raolleen pyhäkköjen ovet ja kutsuivat totuuden etsijöitä astumaan sisään tiedon temppeleihin. Oville oli kirjoitettu heidän ikuinen tunnuslauseensa: "Ole puhdas, jos tahdot astua valon vapauteen! Tarkoitus ei pyhitä keinoja."

     Mutta on olemassa toinen salainen veljeskunta, joka ei tunnusta Kristusta lihaksi tulleena sanana eikä tahdo hänestä tietää. Sillä on omat suunnitelmansa ihmiskunnan sivistyksen ja älyllisen kehityksen suhteen ja se käyttää kärsimystä ja pahaa kasvatuksensa välineinä. Sen tunnuslauseena on, että tarkoitus pyhittää keinoja, ja se tahtoo pitää ihmiskuntaa tietämättömänä Kristuksesta, jonka turvissa ihminen voi kasvaa tekemättä pahaa. Nämä varjon veljet kulkevat ympäri kuin sudet lammasten vaatteissa, houkutellen yksilöitä ja kansoja suurisuuntaisilla poliittisilla unelmilla, joiden todellisena pohjana ovat vihat ja vainot, sodat ja nälänhädät. "Taistelkaa ja tappakaa", he huutavat, "niin te saavutatte onnen ja veljeyden". Onni ja veljeys kyllä lopulta tulevat, mutta ei taistelun tuloksena, vaan niiden kärsimysten kautta jotka taistelua kulloinkin seuraavat.

     Ja kuitenkin ihmiskunta Kristuksen ja Valkoisen Veljeskunnan avulla voisi saavuttaa onnen ja veljeyden paljon nopeammin ja paljon helpommin.

     Pyrkijän tulee huomata, että varjon veljien työ voi näkyä teosofisessakin liikkeessä, mikäli se johtaa poispäin elävästä Kristuksesta tai myös Jeesuksen elämänohjeista.


bar_mest-.gif (1333 bytes)
 

Valon ja varjon veljet

I

Kuka hallitsee maailmaa?

     Yllä olevaan kysymykseen vastaavat kristityt uskovaiset epäilemättä: Jumala, ja useimmat hartaat teosofit rientävät sanomaan: Mestarit tietysti; mestarithan ohjaavat ihmiskunnan kohtaloita, pyhässä Shamballahissa sommitellaan ne päätökset, joiden toimeenpaneminen fyysisessä maailmassa uskotaan valtiomiehille ja sotapäälliköille.

     Mutta on niitäkin, jotka väittävät, että paha henki hallitsee maailmaa tai että sokeat voimat ja sattuma sitä ohjaavat. Kuinka muuten on selitettävissä esim. semmoinen järjettömyys kuin äskeinen maailmansota? Ei suinkaan kaikkiviisas ja kaikkia rakastava Jumala sitä alkuunpannut? Tai Jeesus ja muut Valkoisen Veljeskunnan mestarit?

     Kumpi puoli on oikeassa?

     Katkerimpia kokemuksia totuuden etsijälle on, kun hänen pitää oppia huomaamaan ja ymmärtämään, että Jumala ei hallitse maailmaa, että valkoiset mestarit eivät määrää kansojen kohtaloita, että päinvastoin Jumalakin ja Hänen viisaansa ovat voimattomia sen mahdin edessä, jota teosofia itämaalaisella sanalla nimittää karmaksi, kohtaloksi, sallimukseksi. Sillä jos Jumala hallitsisi maailmaa, mihin silloin paha joutuisi? Ja jos valkoiset mahtajat käyttäisivät ihmisiä nukkeinaan, missä olisi silloin ihmisten vapaus?

     Tietäjät eivät koskaan erehdy semmoiseen luuloon. Jos Jeesus Kristus olisi uskonut Jumalan hallitsevan maailmaa, miksi hän silloin olisi puhunut siitä taivasten valtakunnasta, jonka kuninkaana Jumala oli, joka oli hänenkin valtakuntansa ja joka ei ollut tästä maailmasta? Miksi hän olisi opettanut seuraajiaan rukoilemaan, että Jumalan valtakunta tulisi maan päälle ja että Isän tahto tapahtuisi maan päällä, niin kuin se tapahtui taivaissa? Ja minkä tähden hän olisi opettanut ihmisiä etsimään ensin Jumalan valtakuntaa, ennen kuin huolehtivat ruoasta, juomasta, vaatteista ym. maanpäällisistä asioista, jos nämä semmoisinaan olisivat kuuluneet taivastenkin valtakuntaan?

     Jumala on rakkaus, hyvyys ja totuus, ja Hänen henkensä on edustettuna Kristuksessa, Valkoisessa Veljeskunnassa ja ihmisissä siinä määrin kuin heissä vallitsee rakkaus, hyvyys ja totuus. Jumala on vapaus, ja Jumala on henkisen ja aineellisen väkivallan vastakohta. Jumalan kuninkuus on olemassa ainoastaan sille vapaaehtoiselle ja iloiselle tottelevaisuudelle, joka ihmisen sielussa myöntää yliherruuden rakkaudelle, hyvyydelle ja totuudelle. Kukaan ei väitä, että rakkaus, hyvyys ja totuus olisivat olleet tai olisivat määräävänä voimana elämän oloissa maan päällä. Ne vaikuttavat salassa ihmiskunnan sydämessä ja niiden vaikutus tulee lopulta näkyviin ihmiskunnan historiassa — mutta vasta sitten, kun ihmiset itse ovat siihen määrin kehittyneet, että antavat niiden voimien viedä itsessään voiton pahuuden, itsekkyyden, valheen ja pimeyden voimista. Miksi siis ajattelemattomasti väitettäisiin, että Jumala nyt jo hallitsee maailmaa, että viisauden mestarit nyt jo pitävät ohjaksia käsissään?

     Jumala on vielä voimaton, voimaton vapaasta tahdostaan, ja samaten on Valkoinen Veljeskunta.
     Ken siis hallitsee maailmaa?
     Lopullisesti ja ehdottomasti kaikkea tasoittava kohtalo eli karman laki, mutta välillisesti ja näennäisesti varjon veljet ja "ilmavallan hallitsijat", jotka käyttävät hyväkseen ihmisten itsekkyyttä ja tietämättömyyttä eli "suurta lohikäärmettä", kunnes ihmiskunta itse liittymällä Kristuksen Valkoiseen Veljeskuntaan voittaa niiden vallan. Kohtalo on tuomari, joka mittaa jokaiselle ansion ja oikeuden mukaan, mutta ikuisen onnen antaa yksin jumala.

II

Ilmavallan hallitsijat

     Kun ihmiset eivät ymmärrä, eivätkä jaksa palvella jumalaa, joka hallitsee heidän sydämensä, järkensä ja omantuntonsa sisäisessä taivaan valtakunnassa, he muodostavat kirkkoja, järjestävät jumalanpalveluksia ja ryhtyvät palvomaan ulkonaista jumalaa, joka näkymättömänä, mutta kaikkivaltiaana luojana ja herrana muka hallitsee näkyväisessä maailmankaikkeudessa. Tämän "kaikkivaltiaan" puoleen he kääntyvät rukouksissaan ja pyytävät häntä tyydyttämään milloin mitäkin heidän ajallisia tarpeitaan.

     Tahtomattaan ja tietämättään he tällä tavalla sulkevat sielunsa oven totiselta Isältä Jumalalta ja syöksyvät "tämän maailman ruhtinaiden" ja "ilmavallan hallitsijoiden" palvontaan ja orjuuteen. Sillä nämä henkivallat kietovat mielellään ihmisten sieluja ja nauttivat siitä, että varjojen veljien luku lisääntyy.

     Ketkä siis ovat nuo ilmavallan hallitsijat?

     Teosofisista tutkimuksistanne tiedätte, että maapallo nykyään elää neljännessä luomiskaudessaan eli manvantarassaan. Tätä ennen on ollut kolme ja tämän jälkeen tulee niinikään kolme suurta luomiskautta eli manvantaraa. [Alaviite: Luomiskausista kertovat esim. seuraavat kirjat: Enkelein lankeemus, Salainen oppia ynnä muita kirjoituksia, Ihminen, mistä ja miten? sekä ennen kaikkea Salainen Oppi. — Suom. huom.] Jokaisella kaudella on oma ohjelmansa, kehityksen päämääränsä ja täydellisyyden mittansa, ja kussakin manvantarassa on yksi luonnon valtakunta, joka on kutsuttu tavoittelemaan, tuota päämäärää. Nykyisessä luomiskaudessa on ihmiskunta tässä asemassa, ja ne luonnon valtakunnat, jotka edellisissä kausissa elivät "ihmiskuntina" ja saavuttivat niille asetetun päämäärän, muodostavat nyt näkymättömässä henkimaailmassa suuria ja korkeita enkelijärjestöjä, samoin kuin nykyinen ihmiskunta on elävä enkelikuntana viidennessä luomiskaudessa.

     Kehityksen suhteen on nyt otettava huomioon tärkeä tosiseikka. Kaikki olennot eli yksilöt, jotka kuuluvat eri luomiskausien "ihmiskuntiin", eivät syystä tai toisesta kykene suorittamaan ohjelmassa asetettua päämäärää, vaan jäävät kehityksessä jäljelle ikään kuin koululapset, jotka jäävät luokalle. Varsinaisen enkelikunnan ohella syntyy täten kunkin manvantaran lopulla henkiolentojärjestö, joka ei enää ole "ihmiskunta", mutta ei vielä täysi enkelikuntakaan ja jonka tehtäväksi jää seuraavan tai seuraavien manvantaroiden aikana saavuttaa oma täydellisyysasteensa. Mutta koska olosuhteet, elämänehdot ja ihmiskunnille asetetut tehtävät ovat erilaiset eri luomiskausien aikana, tulee jäljellejääneiden työ ja itsekasvatus seuraavien manvantaroiden aikana vaikeaksi, monimutkaiseksi ja poikkeukselliseksi. Ainoastaan tilapäisesti he saattavat ruumistua uuden luomiskauden ihmiskuntaan; heidän varsinaiseksi työkentäkseen jää henkimaailma ja uuden ihmiskunnan yksilöt sieluina. Näiden ihmissielujen yhteydessä, niiden välityksellä ja avulla tapahtuu, jäljelle jääneiden oma kehitys ja itsekasvatus.

     Mutta sen kautta he joutuvat omituiseen asemaan. He eivät ole enkeleitä, jotka voisivat suojella ja vaalia uusia ihmisyksilöitä. He ovat parasiittejä eli loisia, joiden tulee kehittyä ihmisten kustannuksella, samalla kun jouduttavat näiden kehitystä. Ja juuri sen kautta he tulevat näytelleeksi "kiusaajien" ja "pahojen henkien" osaa ja aikaansaavat suunnattomia lankeemuksia ja kärsimyksiä. Uskonnot eivät ole väärässä puhuessaan "langenneista enkeleistä" ja "kiusanhengistä," jotka johtavat ihmisiä harhaan. Sillä niitä on, ja ne ovat noita "ilmavallan hallitsijoita". Meidän on vain muistettava, etteivät ne itsessään ole pahoja eivätkä tarkoita pahaa, paha syntyy sen omituisen suhteen kautta, jossa ne ovat ihmiskuntaan.

III

Varjon veljet

     Mutta mitä ovat varjon veljet?

     Ne ovat semmoisia ihmisiä, jotka hyvässä tai puolihyvässä tai puolipahassa tarkoituksessa omaksuvat "ilmavallan hallitsijoiden", "tämän maailman ruhtinaiden" eli "vastustavien voimien" ohjelman ihmiskunnan kehittämiseksi, joka ohjelma perustuu kärsimyksen välttämättömyyteen, kurin ja "järjestyksen" välttämättömyyteen, väkivallan, koston ja sodan välttämättömyyteen, kylmän järjen ja viisauden herruuteen, ja joka ohjelma on vastakkainen Jumalan valtakunnan kehityselämään.

     Ihmiset ovat "kutsutut" taivaan valtakunnan kansalaisiksi, mutta harvat ovat "valitut", sillä harvat jaksavat irtautua ilmavallan hallitsijoiden ja mammonan pauloista. Useimmat kuuntelevat varjojen veljien neuvoja ja kiusanhenkien kuiskauksia ja heittäytyvät palvomaan ja palvelemaan "tämän maailman ruhtinasta", sillä vastustavat voimat ymmärtävät aina kosketella itsekkyyden, turhamaisuuden, kunnianhimon, vallanhimon, voitonpyynnin, ahneuden, kateuden, julmuuden, koston ja "oikeuden" kieliä.

     Yksilöt ovat vaarassa, ja melkein vielä enemmän ovat vaarassa joukot: seurat, puolueet, yhteiskunnat, kansat, valtiot, hallitukset. Yksin ollessaan heikkokin ihminen saattaa pysähtyä ajattelemaan tekojaan ja aikomuksiaan, mutta joukossa on väkevänkin vaikea suojella itseään "yleisen mielipiteen" ja äkkinäisen suggestion tartunnasta. Sen tähden varjon veljet, mikäli osaavat käyttää salaisia voimia, mielellään nostattavat ihmisjoukkojen intohimoja ja ohjaavat niitä haluamaansa suuntaan.

     Heidän valtansa on suuri sillä ihmishengen toiminta-alalla, jota nimitetään politiikaksi.

     Katsokoon jokainen aatteellinen yhdistys, ettei varjon veljien vaikutus tunkeudu himmentämään sen tarkoitusperiä ja hämmentämään sen työtä.


{Ruusu-Risti —  1922}

 

bar_mest-.gif (1333 bytes)