Meri Aava

Nuorimman tullessa Veljeskuntaan

Mitä sanoisin Sinulle, Sinä nuorin joukostamme? Olemme aina rakastaneet Sinua. Kaksinkerroin rakkaammaksi olet tullut meille tänä iltana. Mitä sanoisin nyt Sinulle?

Kerronpa kaukaisesta looshista, kaukaiselta ajalta. Kerron Sinulle nuoresta miehestä, joka tuli erämaasta ja pyrki Mestarin kouluun. Voit katsella tätä kertomusta kuin kuvastinta ja voit ottaa siitä opiksesi minkä otat.

Tämä on tarina.

Hän pyrki, ja hän sai luvan jäädä kouluun ja hänen tehtävänänsä oli mm. noutaa raitista vettä lähteestä maljakoihin päivän helteisiä hetkiä varten ja erämaasta puita nuotioon karkottamaan yön kylmyyttä. Hänen työnsä oli sitä samaa, mitä nuorten pyrkijäin yleensä: palvelusta.

Vaikka kristinuskon perustaja vasta tuhansia vuosia myöhemmin opetti maailmalle: joka teistä tahtoo olla suurin, hän olkoon teidän palvelijanne, niin oli palvelussääntönä jo tänä kaukaisena aikana siinä koulussa.

Mutta tämä nuori mies ei osannut kyllin arvostaa työtään. Hänestä sillä ei ollut mitään merkitystä ja niinpä tekikin hän työnsä veltosti, välinpitämättömästi. Hän saattoi unohtua tuntikausiksi puunhakumatkalla erämaahan ja varjoon lojumaan, tahi jäädä viruttamaan lähteelle jalkojaan. Oli niin mukavaa nukahtaa ja soljutella jalkojaan viileässä vedessä. Mitäs tässä. Eihän Mestari kuitenkaan pane huomiota häneen. Istuu vaan luolassaan oppilaittensa kanssa. Ei kutsu häntä. Puita ja vettä vaan kannattaa kuin orjalla. Hän on tullut oppimaan viisautta, hän tahtoo saada tietää, mitä Mestari puhuu noille toisille suljetussa kokouksessa. Hän valittaa tästä huomaamattomuudesta Mestarille itselleen ———

Ja hän valitti.

– Olen ollut jo kauan täällä luonasi, ja Sinä et ole kertaakaan ottanut minua mukaasi luolaan. Sinä olet jättänyt minut ulkopuolelle, puutarhoihisi, töihisi, jonninjoutavaan hommaan, jonka kuka tahansa tekisi. Minä olen tullut oppiakseni Sinulta filosofiaa, magiaa, salaisia tietoja ja taitoja. Puunkantoa ja vedenkantoa olen aina osannut.

Mestari vaikenee kauan, mutta virkkaa lopuksi:

– Poikani. En ole Sinua unhoittanut. Olen seurannut jokaista askeltasi, jokaista otettasi. Olen nähnyt tehdyt ja tekemättä jätetyt työsi. Yleensä minä en unohda ketään, sillä kaikki ovat lapsiani, kaikki te olette minulle yhtä rakkaita ja kaikki te suoritatte joka hetki tässä koulussa ja myöskin siis yleensä Elämän Koulussa juuri teille kuuluvaa työtä. Mikäli kukin teistä tekee oman työnsä, sikäli hän saa toisia tehtäviä ja, poikani, kaikki minun työni on yhtä arvokasta, eikä vähiten sinun työsi. Jonakin hetkenä ehkä mitättömältä näyttävä tehtävä on päivän suurin tehtävä, kauaskantoisen ja kaikkein huolellisemmin tehtävä.

Kun lähetän sinut lähteelle, tahi erämaahan, lähetän sinut itsensä Elämän palvelukseen, arvokkaaseen ja suureen tehtävään. Kuinka teet tämän sinulle uskotun työn, siitä riippuu saatko uusia tehtäviä. Elämä itse, en minä, joka olen vaan Hänen palvelijansa, Elämä itse seuraa työtäsi.

— Oletko mielestäsi valmis nyt astumaan koulun toiseen vaiheeseen?

Nuoren miehen pää painui alas. Mestarin rakastavat sanat olivat valaisseet hänen pyrkijäaikaansa ja sen tarkoitusta. Hän muisti nyt nuo veltosti ja yliolkaisesti tehdyt työnsä. Kuinka paljon hän oli kuluttanutkaan kallista aikaa suorastaan laiskotteluun. Kuinka hän olikaan ollut niin tuhma, että oli halveksinut hänelle annettuja tehtäviä. Nyt hän näkee, että hän on ollut kaiken aikaa ensimmäisessä kokeessa ja nyt hän näkee, ettei hän ole kestänyt koetta. Hän tajuaa, että ainoastaan työ, uskollinen ja velvoittava työ kiinnittää Mestarin huomiota. Hän on tehnyt työnsä huonosti. Hän ei ole oikeutettu vaatimaan itselleen korkeampaa astetta tässä koulussa. Hän huomaa, ettei hän saa yleensä ollenkaan vaatia, ei mitään vaatia itselleen. Niin pian kun hän muistaa itsensä, kun hän jotakin huomiota odottaa itseensä nähden, niin pian hän heti lankeaa syvälle.

Mestari ei tuomitse häntä. Kysyy vaan ystävällisesti: oletko mielestäsi valmis nyt astumaan koulun toiseen asteeseen, oletko kärsinyt täällä vääryyttä? Mestari ei käy tuomiolle, vaan antaa nuoren miehen itsensä vastata ja ratkaista.

Ja nuori mies löytää onneksi oikean ratkaisun, kun hän kuiskaa:

— Mestari, rakas Mestari, en, en ole vielä valmis. Lähetä minut uudelleen erämaahan, lähetä lähteellesi ja puutarhoihisi, lähetä, sillä luulen, että nyt osaan rakastaa sitä työtä. Minä rukoilen Sinua, Suuri Mestari, lähetä minut takasin esikartanoihisi ———.

Mestarin rakastavat silmät hymyilevät sanomattoman ihanasti ja hänen äänensä soi nuoren pyrkijän korvissa suloisesta kuin kesätuulen humina, kun hän siunaa hänet ja lähettää hänet työhön maailman auttamiseksi ———.

Ajattelin, että tässäkin looshissa on mahdollisesti paljon sellaista työtä, joka odottaa vain tekijäänsä, alemmilla ja korkeammalla asteilla. Kun muistelen Suur-Mestarin opetuksia, huomaan, että palvelus on tämänkin ajan looshissa yhä yhtä suuressa ja korkeassa arvossa kuin muinaisina aikoina. Ajattelen sen vuoksi, että sinä, nuorin joukostamme, nyt kiinnität vakavasti huomiota tähän seikkaan.

Et ole, ymmärtääkseni, tullut tähän ihanaan looshiin ja näiden rakkauden Veljien piiriin sitä varten, että nyt jäisit kuin tuo kertomani nuori mies lähteelle jalkojasi viruttelemaan, so. nauttimaan siitä, että olet päässyt mukaan. Varjelkoon kaikki valkoiset voimat horjahtamasta sinua sille polulle! Työhön sinä olet saanut nyt kutsun, suureen työhön ihmiskunnan auttamiseksi.

Minulla on sinusta valoisat käsitykset. Minä uskallan ajatella, että sinä suorastaan etsit täältä työtä, että juokset työtä vastaan. Minä rohkenen uskoa, että teet sitä itsensä työn vuoksi, ihmiskunnan vuoksi, et itsesi vuoksi, et yletäksesi työnportaita pitkin. Usko minua, kun vakuutan, että sinun ei koskaan tarvitse ajatella korotusta ja korkeita asteita. Ne tulevat ansiokkaan eteen ilman toivomatta ja ilman pyyntöä aikanaan. Sanon tämän sinulle nyt, koska rakastan sinua ja juuri tämän rakkauden tähden en soisi sinun astuvan harhaan, vaan suoraan jyrkkää, ylhäistä polkua, itsensä kokonaan unhoittavan auttajan ihanaa polkua. Muista veljeni, muista, että Mestarin katse seuraa nyt sinua joka askeleellasi. Valkoiset Voimat kannattakoon Sinua!

Ruusu-Risti – helmikuu 1933


Etusivu Ruusuristiläisyys ym.