Hermeettinen Romanssi eli Christian Rosenkreutzin Kemialliset Häät
ANNO 1459 on keskiaikainen romaani
salaseurojen ja alkemistien maailmasta.
Seitsemän päivän tapahtumat kuvaavat sadunomaisella tavalla
salaisia mysterioita, kuolemaa ja uudelleen luomista.
Romaani on ilmestynyt ensimmäisen kerran v. 1616
ja on ollut kulttikirja siitä lähtien.

Historiaa...

{Teoksesta Hermeettinen romanssi, suom. ilm. 1995}

     Vuonna 1616 Strassbourgissa ilmestynyt Hermeettinen Romanssi eli Christian Rosenkreutzin Kemialliset Häät on kolmas sarjasta ruusuristiläisiä teoksia, jotka ilmestyivät l600-luvun alussa. Aikaisemmin olivat ilmestyneet Fama v. 1614 ja Confessio v. 1615. Nämä kaksi ovat tyyliltään asiallisia ja julistuksen omaisia. Fama sisältää vetoomuksen moraalisen reformaation aikaansaamiseksi Euroopassa sekä kertoo Christian Rosenkreutzin elämäntarinan. Confessio keskittyy kuvamaan Rosenkreutziläisen veljeskunnan toimintatapoja ja periaatteita. Hermeettinen Romanssi poikkeaa edellä mainituista sekä tyylinsä puolesta että sisällöltään. Lennokas ja groteskin huumorin siivittämä romaani kertoo tarkoituksellisen allegorisesti vanhoista ruusuristiläisistä mysterioista jättäen arvailuille runsaasti sijaa.
     Yleisesti uskotaan, että tämän teoksen olisi kirjoittanut luterilainen teologi runoilija ja näytelmäkirjailija Johan Valentin Andreae (1586-1654). Kerrotaan nuoren Andreaen levittäneen vuosina 1602-03 käsikirjoituksena latinan kielistä teosta nimeltä Nuptiae Chymicae (Kemialliset häät). Teorian mukaan hän olisi Faman ja Confession ilmestymisen jälkeen julkaissut teoksen sen nykyisellä nimellä. Siitä että käsillä olevan kirjan olisi kirjoittanut sivistynyt ja lahjakas neljä-viisitoista vuotias nuorukainen, voi jokainen muodostaa oman käsityksensä. Johan Valentin Andreae julkaisi useitakin ruusuristiläisyyttä koskevia kirjoituksia, mutta ei missään yhteydessä itse mainitse kirjoittaneensa Hermeettistä Romanssia, eikä hänen nimeään löydy ensimmäisten painosten nimisivuilta. Aiheesta on esitetty monia muitakin teorioita, mutta teoksen todellinen alkuperä näyttää peittyvän historian hämärään. Sille, joka haluaa perehtyä vanhan ruusuristiläisyyden tai tämän teoksen historiaan tarkemmin, suosittelen Arthur Edward Waiten kirjaa Real History of the Rosicrusians. Se on julkaistu alunperin jo vuonna 1887, mutta on edelleen kiihkottomin ja selkein tutkielma aiheesta.
     Lontoon Yliopiston renesanssin kirjallisuuden professori Frances A. Yates kirjassaan The Rosicrusian Enlightenment käsitellyt Hermeettisen Romanssin mysteriota. Uskollisena historijoitsijoiden metodeille hän haluaa antaa tarinalle ajallisen ja paikallisen esikuvan. Yates sijoittaa tapahtumat Heidelbergin linnaan vuodelle 1612 Frederik V:n ja Elisabeth Stuartin häihin. Tässä linnassa kerrotaan olleen eräänlainen 'tekno-maaginen' puutarha, jonka oli suunnitellut arvoituksellinen herra nimeltä Salomon De Caus. Linnassa oli vartioina oikeita leijonia ja linnanpihan merkilliset laitteet olivat aikansa ihmeitä. Monessa kohdin yksityiskohdat näyttävätkin täsmäävän, mutta eräässä asiassa Frances A. Yates myöntää teoriansa ontuvan. Heidelbergin linna ei ole lähelläkään järveä tai merta. Viidennen päivän tapahtumat nymfeineen hän olettaa suoritetun eräänlaisilla pyörien päälle sijoitetuilla veneen muotoisilla kärryillä.
     Hermeettinen Romanssi on säilyttänyt arvonsa eräänlaisena kulttikirjana pian neljäsataa vuotta. Sen sekä kirjallisesta että salatieteellisestä sisällöstä on tehty lukemattomia tutkielmia ja mikä mielenkiintoisinta, siitä on tehty useita sensuroituja lyhennelmiä. Sitä on toisaalta väitetty suureksi huijaukseksi, mutta toisaalta joidenkin salaseurojen taholta syytetty liian paljastavaksi. Hermeettistä Romanssia voisi verrata Mozartin Taikahuiluun, jonka libretto on pitkälti lainattu erään vapaamuurarilooshin rituaalista ja kirjoitettu komediaksi, ns. kansan oopperaksi. Samantapaiseen popularisointiin tämäkin teos kieltämättä syyllistyy. Hyvin samanlaisia ovat olleet myös kumpaankin teokseen kohdistetut syytökset. Englannissa 1970-luvun alussa aiheesta tehty rock-ooppera ei menestynyt, mutta kuvastaa tekstin monikäyttöisyyttä.
     Hermeettisestä Romanssista ovat esittäneet näkemyksiään myös Rudolf Steiner ja C. G. Jung. Steinerin näkökulma on puhtaasti hengentieteellinen, Jungin lähestyessä aihetta psykologian valossa. Teoksissaan Mysterium Coniunctionis ja Aion C G. Jung käsittelee varsin kattavasti Kemiallisia Häitä. Tämä on kuitenkin aivan liian laaja aihe tässä selostettavaksi. Rudolf Steinerin runsaasta tuotannosta on mainittava Esoteerisen Kristinuskon viides esitelmä.
     Suomessa ei aiheesta ole juurikaan kirjoitettu. Tämä varmasti selittyy sillä, että asiasta on ollut saatavana vain 1600-luvun saksaksi tai englanniksi kirjoitettuja versioita, joiden  lukeminen on kielitaitoisellekin tuskallinen tehtävä. Syytä on kuitenkin mainita prof. Eino Krohnin kaksi Ruusu-Risti lehdessä jutkaistua ansiokasta artikkelia.
     Nykyaikaista lukijaa ei ehkä kiinnosta niinkään teoksen historiallinen tausta, vaan sen keskiaikainen henki. Eettisten kysymysten pohdintoja 'vihkimysten tien' etsiminen näyttää olevan tyypillistä kaikille aikakausille ja kulttuureille. Kenties tällaisen teoksen arvo onkin siinä, että se kuvaa niitä olosuhteita ja tunnelmia, joissa salatieteelliset ilmiöt voivat olla mahdollisia.

Visa Kaliva

 

 

 

 "Me omistamme suuria mysterioita,
ja kuitenkaan emme ole salainen seura,
koska salaisuutemme ovat avoimia jokaiselle,
joka kykenee niitä lukemaan."

Karl von Eckartshausen (1752-1803)

 

Missä toimi 1600-luvulla tunnettu Ruusu Ristin veljeskunta?
Keitä siihen kuului?
Toimiiko seura yhä?
Oliko Christian Rosenkreutz todellinen henkilö?
Visa Kaliva on kirjoittanut kiehtovan kirjan kaikesta tästä, alkemisteista ja ennen 30-vuotisen sodan alkamista orastaneen rosenkreutzilaisen valtion synnystä. Kirja syntyi laajasta tausta-aineistosta, jota rosenkreutziläisten manifestien: Faman ja Confession suomentaminen edellytti. 

{julkaistu 1996}

 

 

ZANONI - YLI-IHMISEN ELÄMÄNTARINA

Kirjassa kerrotaan ihmeellisiä asioita Zanonista, jolla on suuremmat voimat ja kyvyt kuin tavallisella kuolevaisella. Hän tuntee elämännesteen ja kuolemattomuuden salaisuuden ja saattaa elää vanhenematta maan päällä niin kauan kuin haluaa.

Bulwer-Lyttonin teosta on pidetty sekä historiallisena että symbolisena. Kirjan voi lukea tavallisena romaanina, mutta siitä voi myös löytää paljon salatieteellistä viisautta.

 

     Zanoni mm. taiteesta:

     Muutamat taidetta opettavat alentavat ja pahentavat oppilaittensa aistia kohdistamalla heidän huomiotansa siihen, mitä he aivan väärin kutsuvat luonnollisuudeksi, vaikkei se ole muuta kuin jokapäiväisyyttä; he eivät ymmärrä sitä taiteen kauneutta, jota Rafael niin oikein kuvaa sanoilla kauneuden aate maalarin sielussa; he eivät ymmärrä, että kaikessa taiteessa, olkoon sen plastillinen ilmaisu sanoissa, marmorissa, väreissä tai äänessä, luonnon orjamainen matkiminen kuuluu taiteen päivätyöläisille ja vasta-alkajille.
     Sama on siveellisyyden laita. Maailmanihmiset halventavat ja alentavat jalompien luonteiden rohkeata innostusta kääntämällä kaiken ylevän ja rehellisen joksikin halpamaiseksi ja arvottomaksi.
     Kuitenkin tervejärkisten ja maailmallisten ihmisten ajatuksenjuoksussa on usein heidän omalta kannaltaan eittämätön johdonmukaisuus. Sinulla täytyy olla luja tunne eli usko kaikkeen epäitsekkääseen ja jumalalliseen olkoon se taiteen tai uskonnon alalla muuten terve järki viisasteluillaan tekee aiotun uhrautumisen tyhjäksi ja muuttaa väärillä johtopäätöksillään jumalallisen voiman kauppatavaraksi.
     Jokainen todellinen taidearvostelija on koettanut opettaa maalareille, ettei luontoa ole kopioitava vaan kohotettava; että taiteen suurin tarkoitusperä on mitä ylevimmissä muodoissa esittää ihmiskunnan lakkaamatonta pyrkimystä Jumaluutta kohti. Totuutta on Hamletissa ja Macbethissa; totuutta on Rafaelin maalauksissa ja Apollon patsaassa. Mutta sanojen ja kuvien ja patsaiden mallit eivät ole kaupungin kaduilla tavattavissa. Kaikki ne, Rafaelin sanoilla lausuen, ovat aatteen luomuksia taiteilijan sielussa. Eikä aate ole synnynnäinen vaan on lähtenyt ahkerasta tutkimuksesta. Mutta se tutkimus on tarkoittanut aatteen nostamista jokapäiväisyyden maaperästä kauneuteen ja kunniaan.
     Ihan arkipäiväinen malli tarjoaa erinomaisia sysäyksiä sille, joka jo sisässään tuntee aatteen, mutta lihaan puettu Venus kävisi alhaiseksi, jos häntä kuvaisi taiteilija, jolla ei ole aatetta sielussaan.
     Kun Guidolta kysyttiin, mistä hän sai tauluihinsa malleja, lähetti hän noutamaan tavallisen tarjoilijan ja piirsi hänen mukaansa mitä ihanimman miehenpään. Se muistutti tuota miestä, mutta oli samalla sankarin kuva. Se oli tosi, mutta ei asiallinen. Monen kriitikon mielestä se ei ollut luonnonmukainen. Taiteessa kysytään ihannoimista, jota ei käsitä kuka tahansa. Korkea taide on näet lahja, joka ei tule itsestään.


     Tämä sama perusaate on siveellisen käytöksen suhteen vielä vähemmän ymmärretty. Maailmallisen ymmärtäväisyyden neuvo pelottaa yhtä paljon antautumasta hyveen vaaroihin kuin paheen rangaistuksiin; mutta käytöksessä, niinkuin taiteessakin, löytyy suuruuden ja kauneuden ihanne, jolla elämän turhanpäiväisyyttä ja arkiaikaisuutta pitäisi ylentää.

{Lyhennelty ote Edward Bulwer-Lyttonin romaanista Zanoni}

 

  Pekka Ervast:

     Teosofinen Kustannusliike on ottanut huomioon Tietäjän viime numerossa lausumaamme ehdotuksen kaunokirjallisuuden suhteen ja aikoo painosta julkaista aluksi "Valkoisen lootuskukan tarinan" ja "Zanonin". Viimemainittu Bulwer-Lyttonin ihmeellinen romaani, joka kirjoitettiin v. 1842, mutta on peräti teosofis-salatieteellinen kertomus valkoisen maagikon eli tietäjäihmisen elämän vaiheista, alkaa ilrnestyä kaksoisvihkoissa, joista ensimmäinen kesäkuussa.

{Tietäjä 1908: 187}
 

     Näinä päivinä myös ilmestyy Bulwer-Lyttonin Zanoni -nimisen romaanin ensimäinen 48 suurta sivua käsittävä kaksoisvihko. Sen hinta on ainoastaan 50 penniä (ilman postikuluja) ja on määrätty näin tavattoman alhaiseksi, jotta tuo ihmeellinen kirja loppuunmyytäisiin vähässä ajassa. Kirja on tosiaan sitä laatua, että se joka tilaa ensimmäisen vihkon ei voi olla jatkoa hankkimatta. Johdatuksessa tekijä jo puhuu salaisesta veljeskunnasta, jonka hallussa on korkeita tietoja, ja tämä kirja on kirjoitettu vuonna 1842!

{Tietäjä 1908: 254}
 

     Zanoni, yli-ihmisen elämäntarina. 1-2 vihko. Zanoni -niminen romaani on kuuluisan englantilaisen kaunokirjailijan Bulwerin, lordi Lyttonin (1803-1873) kirjoittama. Siinä kerrotaan tuon henkevän ja sivistyneen kirjailijan mestarillisella kyvyllä ihmeellisiä tapahtumia erään miehen elämästä, jota syystä nykyaikaisella nimityksellä saatamme kutsua yli-ihmiseksi tämän sanan jaloimmassa merkityksessä. Zanoni on epäilemättä muihin ihmisiin verraten kuin henkinen jättiläinen kääpiöiden kesken, olematta silti romaanisankari, jolta puuttuu elävän ihmisen liha ja veri.
     Tätä Bulwerin kertomusta ei ole tähän saakka täysin ymmärretty. Milloin sitä on pidetty historiallisena, milloin symbolistisena romaanina. Kertomuksen taustana on Ranskan vallankumouksen kiihkeä aika, ja on arveltu Zanonin tarkoittavan joko Cagliostroa tai kreivi de Saint-Germainia, kaksi sen ajan merkillisintä henkilöä, joita 'historia' kunnioittaa petturin nimellä ja joita Bulwer kirjassaan olisi puolustanut. Toiset taas arvelevat, että Zanoni on läpeensä vertauskuvallinen kertomus, joka sisältää kokonaisen sielutieteen niille, jotka lukea osaavat. Olkoon miten tahansa - kirja saattaa olla samalla sekä todellisuutta kuvaava että vertauskuvallinen - ne lukijat yksin ymmärtävät kertomuksen, jotka uskovat ihmissielun henkiseen kehitysmahdollisuuteen, jotka uskovat, että niitä yli-ihmisiä on olemassa, jotka jo ovat päässeet melkoisen pitkälle henkisen kehityksen kaidalla tiellä. Ainoastaan se lukija, joka on perehtynyt teosofiseen maailmankatsomukseen, tajuaa täysin, mitä Zanoni sisältää, ainoastaan hän voi täysin siemauksin nauttia kirjan rivienvälisestä salatieteellisestä viisaudesta.
     Mutta ken tahansa lukee kirjan mielihyväkseen. Kertomuksena se on erinomaisen jännittävä ja nuorisolle esim. se on erittäin sopivaa lukemista ylevän tyylinsä ja jalon sisältönsä takia. 

{Tietäjä 1908: 311}
 

     Ken tahtoo opetuslapseksi, lukekoon Zanonin. Ken tahtoo tietää, miten vihityt elävät, lukekoon Zanonin.

{Tietäjä 1909: 44}
 

     "Zanoni, yli-ihmisen elämäntarina" on hurmannut jokaisen, joka on tutustunut jo ilmestyneisiin vihkoihin (1-10). Missä on sen ylevämpi romaani kirjotettu? Kuka muu on niin paljon viisautta ja oppia osannut kätkeä mitä jännittävimmän kertomuksen puitteisiin? Kun "Zanoni" syksyllä ilmestyy kokonaisena, toivon, että se leviää sadoissa ja tuhansissa kappaleissa, sillä sen se ehdottomasti ansaitsee.

{Tietäjä 1909: 221}
 

     K y s. Voiko joku muu yksilö kuolevaisista kuin Zanoni kehittyä niin viisaaksi ja jaloksi tiedossa ja totuudessa ja yli-ihmisyydessä vai onko Zanoni mielikuvituksen tuote eli kaunis ihannekuva ihmisestä?

     V a s t. Bulwerin kertomus saattaa kyllä olla mielikuvituksen tuotetta, mutta päivänselvä tosiasia on, että Bulwerilla oli enemmän tietoa ihmisen todellisesta kehityksestä kuin hänen aikalaisillaan yleensä (romaani on kirjoitettu v. 1842). Otaksuttavaa on myös, että Bulwer kirjoitti kirjansa perustuen tosiseikkoihin jonkun tuntemansa adeptin elämästä. Zanoni ja Mejnour ovat molemmat peruskuvia siitä, mitä jokainen meistä voi aikojen kuluessa saavuttaa. Kirjassa puhutaan, että he molemmat olivat ainoat Veljeskunnan jäsenet. Tämä tietysti on runollinen liiottelu. Tänä päivänä on olemassa monta ihmistä, jotka ovat Zanonin asteella, ja monta mestaria yhtä korkeita kuin Mejnour. 

{Tietäjä 1909: 261-62}
 

    Tähän rosenkreutsiläiseen seuraan kuului mm. tunnettu kaunokirjailija Edward Bulwer-Lytton, jonka suomalaiselle yleisölle tuttu romaani Zanoni on sepitetty puhtaasti rosenkreutsiläiselle aiheelle.

{Ruusu-Risti 1921: 21-22}  


Kiusaukset ja vihkimykset Zanonissa  –  Sampsa Kuukasjärvi

Yllä olevia teoksia voi tiedustella Aatmasta.

Etusivu

Ruusuristiläisyys