Ruusu-Risti -logo

Ruusu-Risti

Uusi seura on syntynyt Suomeen: Ruusu-Risti, Suomen salatieteellinen tutkimusseura. Onko tämä seura ensimmäinen laatuaan, onko se vailla edeltäjiä? Onko sen nimi "Ruusu-Risti" suomalainen keksintö?

Useimmat lukijamme tietänevät, ettei niin ole. Ruusu-Risti-seuroja on muuallakin maailmassa, Ruusu-Risti-nimi ei ole alkuperältään suomalainen, vaan suomennos saksankielisestä nimestä eli sanasta "Rosen-Kreutz". Rosenkreutsiläisten salaisesta ja salaperäisestä veljeskunnasta on moni kuullut puhuttavan, samaten kuin heidän viisaudestaan, elonnesteestään ja alkemiallisista taidoistaan. Emme tahtoneet säilyttää saksalaista enimmin tunnettua nimitystä, koska muuallakin sitä on käännetty maan kielille ja koska alussa oikeastaan oli tapana käyttää latinankielistä nimeä Rosæ tai Rosea Crux ja puhua veljistä nimellä Fratres Roseæ Crucis. Koska nyt Suomeen olemme perustaneet haaran tätä vanhaa rosenkreutsilaista puuta ja pystyttäneet ruusuihin puhkeavan ristin tänne kaukaiseen pohjolaan, lienee paikallaan luoda lyhyt silmäys rosenkreutsilaisyyden alkuperään sekä historiallisesti että mystisesti ja myös lausua pari sanaa ruusuristi-symbolin merkityksestä.


ERÄS ROSENKREUTSILÄINEN MANIFESTI V:LTA 1623

Keväällä 1623 oli Pariisin kaduilla talojen seiniin kiinnitettynä luettavana seuraava julistus:
"Me, ruusuristi-veljien lähetit, vierailemme tässä kaupungissa, näkyväisesti ja näkymättömästi, Korkeimman armosta, jonka puoleen viisaiden sydämet kääntyvät; opetamme ilman ulkonaisia välineitä puhumaan niiden maiden kieliä, joissa asumme, ja nostamme ihmisiä, kaltaisiamme, pelon ja kuoleman vallasta.
"Jos ken haluaa paljaasta uteliaisuudesta meitä nähdä, ei hän koskaan pääse kosketukseen kanssamme; mutta jos hänen tahtonsa todella on kirjoittautua veljestömme jäseneksi, annamme me, jotka arvostelemme ajatuksia, hänen kyllä nähdä lupaustemme totuuden, ja siinä määrin, ettemme ollenkaan ilmaise asuinpaikkaamme, koska ajatus, yhtyneenä lukijan vakavaan tahtoon, kykenee tekemään meidät tunnetuksi hänelle ja hänet meille."
Yleinen mielipide askarteli silloin tässä salaperäisessä ilmoituksessa, ja jos joku sattui ääneen kysymään, mitä nuo ruusuristi-veljet mahtoivat olla, tapahtui usein, että tuntematon henkilö veti kysyjän syrjään ja selitti hänelle vakavasti:
"Ennakolta määrättyinä ottamaan osaa siihen uudistukseen, joka pian on tapahtuva koko maailmassa, ovat ruusuristiläiset korkeimman viisauden tallettajia, ja koska he ovat kaikkien luonnonantimien rauhallisia omistajia, voivat he niitä käyttää mielensä mukaan.
"Olivatpa missä paikassa tahansa, he paremmin tietävät, mitä kaikkea tapahtuu muualla maailmassa, kuin jos itse olisivat tapahtumien keskellä; he eivät ole nälän eivätkä janon alaisia, eikä heidän tarvitse pelätä vanhuutta eikä tauteja.
"He voivat hallita henkiä ja mahtavimpia haltijoita.
"Jumala on käärinyt heidät pilveen suojellakseen heitä vihollisilta, eikä heitä saata nähdä, elleivät he itse tahdo sitä, vaikka olisi silmät tarkemmat kuin kotkan.
"He pitävät yleisiä kokouksiaan Egyptin pyramideissa.
"Mutta nämä pyramidit ovat heille niinkuin kallio, josta pulppusi Mooseksen lähde, ne kulkevat heidän kanssansa erämaassa ja seuraavat heitä siihen saakka, kunnes astuvat luvattuun maahan." [Eliphas Lévi , Histoire de la Magie, ss. 371373]


ENSIMMÄISET ROSENKREUTSILÄISET KIRJAT

Muutamia vuosia ennen tuota Pariisin manifestia olivat painosta ilmestyneet ensimmäiset kirjoitukset, jotka Euroopassa julkisesti puhuivat Ruusu-Risti-veljeskunnasta ja sen viisaudesta. Nämä olivat:

Kirjat eli kirjoitelmat sillä ne eivät olleet suuria teoksia ilmestyivät painosta vuosina 16141617, herättivät paljon huomiota, saivat osakseen sekä ihailua että pilkkaa. Vuonna 1617 ilmestyi Leydenissa englantilaisen teosofin ja tiedemiehen Robert Fludd in teos Apologia, jossa hän suurella kunnioituksella, hartaudella ja tietorikkaudella puhuu rosenkreutsilaisestä veljeskunnasta, puolustaen ja kiittäen sitä ja sen viisautta. Hän sanoo olevansa vakuutettu siitä, että veljeskunta on löytänyt "viisasten kiven", joka soi omistajalleen terveyttä ja pitkää ikää, ja hän puhuu innokkaasti rosenkreutsilaisten veljien salaisen perintätiedon suuresta siveellisestä arvosta.
Mitä nyt nämä ensimmäiset kirjat kertoivat rosenkreutsilaisen veljeskunnan synnystä ja alkuperästä?


CHRISTIAN ROSENKREUTZ

Ne sanoivat, että Ruusu-Risti-veljeskunnan perustaja oli saksalainen aatelismies Christian Rosenkreutz, joka syntyi v. 1378.
Hän joutui jo nuorena orvoksi ja kasvatettiin luostarissa, jonka hän jätti kuusitoista vuotiaana. Sammumaton tiedonhalu sai hänet samoilemaan maita ja mantereita sekä etsimään idän viisaita heidän lymypaikoistaan. Kuuden vuoden aikana hän matkusti Vähässä Aasiassa, Arabiassa, Egyptissä ja Marokossa, sai nähdä paljon ja oppia paljon. Hän sai matkoillaan käsiinsä merkillisen kirjan, ns. Liber Mundi (Maailman Kirjan), jonka avulla hän perehtyi luomisen ja ihmisen syvimpiin salaisuuksiin. Palattuaan kotimaahansa hän ensin työskenteli yksin kolmetoista vuotta, mutta ryhtyi sitten muutamia ystäviä opettamaan. Tämä tapahtui v. 1413, jonka tähden sitä vuotta pidetään rosenkreutsilaisen veljeskunnan perustamisvuotena.
Vielä kerrottiin Christian Rosenkreutzista, että hän saavutti "Kultaisen taljan" eli vietti "kemialliset häänsä" v. 1459, että hän kauan eli yksinäisyydessä ja salaperäisessä työssä sekä kuoli v. 1484. Hänen hautansa eli luolansa löysivät jotkut veljet "sattumalta" v. 1604, ja siinä oli monenlaisia seiniin ja kiviin hakattuja mietelauseita. Mm. oli lause: post CXX annos patebo, "tulen ilmi sadankahdenkymmenen vuoden kuluttua". Mestarin ruumista sitä vastoin ei löytynyt mistään.
Kirjat kertoivat myös, että Christian Rosenkreutzin opetuslapset ja seuraajat olivat saaneet yhdeksi säännökseen "pysyä salassa sata vuotta", toisin sanoen olla sadan vuoden aikana olla kertomatta mitään maailmalle koko Ruusu-Risti-veljeskunnasta. Tämä lupaus oli pidetty pyhänä, ja sen tähden maailma ei tiennyt rosenkreutsilaisista mitään ennen kuin nyt 1600-luvun alussa.
Historian tutkijat ovat, kuten arvata sopii, yleensä sitä mieltä, että Christian Rosenkreutzia ei ole ollut olemassa, että koko kertomus hänestä on paljasta legendaa eli tarua. Samaa oppineet kuitenkin ovat väittäneet myös Buddhasta ja Jeesuksesta, puhumattakaan esim. Troijan sodasta, kunnes epäämättömät löydöt ja tosiseikat ovat todistaneet "tarun" historiallisesti vankan pohjan. Salatieteilijät ja teosofit ovat tietysti taas sillä kannalla, että Christian Rosenkreutz on historiallinen henkilö, joka eli vv. 13781484, vieläpä, että hän on korkea adepti, joka elää yhä vielä, joskin toisessa ruumiissa.


RUUSU-RISTIN VELJESKUNTA

Asian todellisilla tuntijoilla onkin selvä käsitys siitä, mitä rosenkreutsilainen veljeskunta on ollut ja on.
Christian Rosenkreutz oli mies, joka syvästi perehtyi ikivanhaan itämaalaiseen viisauteen ja tuli vihityksi sen salaisiin mysteerioihin. Hän oli yliaistillisilla kyvyillä varustettu tutkija, joka kykeni itse lukemaan Liber Mundi-kirjaa eli, kuten nykyään sanomme, akaashisia aikakirjoja. Hän oli saanut kasvatuksensa kristityssä maassa ja tutustunut kristinuskon oppeihin ja perustajaan. Luonnollista oli sen tähden, että hän syvällisiin itämailla saavuttamiinsa tietoihin lisäsi tiedon siitä sysäyksestä, minkä ihmiskunnan kehitys oli saavuttanut Jeesuksen Kristuksen kautta. Rosenkreutz tuli täten edustaneeksi länsimaista viisautta ja salatiedettä, jonka tähden vielä tänä päivänä rosenkreutsilaisyydellä tarkoitetaan sitä ikuista viisauden ilmennystä eli muotoa, joka ottaa lukuun myöskin Jeesuksen Kristuksen tuoman uuden lisän vanhoihin mysteeriohin.
Silti ei ole sanottu, että Christian Rosenkreutz oli ensimmäinen henkisesti "länsimainen" salatieteilijä. Rosenkreutsilaisyydestä puhuttiin mahdollisesti varhemminkin. Ainakin saksalainen oppinut Karl Kiesewetter kertoo, että hänen hallussaan on eräs hänen isoisänsä isoisän omistama käsikirjoitus vuodelta 1374, jossa mainitaan "rosenkreutsilaisen seuran imperatorina" eli käskynhaltijana eräs kreivi von Falkenstein.
Joka tapauksessa voimme siis sanoa Ruusu-Ristin varsinaisesta, alkuperäisestä veljeskunnasta, että se on Suuren Valkoisen  Veljeskunnan länsimaalainen haara eli osasto. Semmoisenaan se oli ja on yhä olemassa näkymättömässä henkimaailmassa, oli sillä näkyvässä maailmassa tunnettuja edustajia tai ei.
Missä suhteessa nyt fyysisen maailman ruusuristi-seurat ovat tähän todelliseen rosenkreutsilaiseen veljeskuntaan, siihen vastatkoon kukin seura itse.


MONENLAISIA RUUSURISTI-SEUROJA

Ruusuristi-seuroja on useissa maissa.
Vuodesta 1860 lähtien on toiminut Englannissa seura nimeltä The Rosencrucian Society, johon otetaan jäseniksi ainoastaan mestariarvon saavuttaneita vapaamuurareita, vaikka seura muuten on vapaamuurariudesta riippumaton. Tähän rosenkreutsilaiseen seuraan kuului mm. tunnettu kaunokirjailija Edward Lytton Bulwer, jonka suomalaiselle yleisölle tuttu romaani Zanoni on sepitetty puhtaasti rosenkreutsilaiselle aiheelle. Seuran yhtenä sihteerinä oli 1880-luvulle oppinut kabbalisti Mac Gregor Mathers, josta madame Blavatsky mainitsee Salaisessa Opissaan ja joka oli hyvissä väleissä mad. Blavatskyn kanssa, samoin kuin koko The Rosencrucian Society oli ystävällisissä suhteissa Teosofiseen Seuraan.
Bostonissa Yhdysvalloissa toimi viime vuosisadan lopulla eräs Societas Rosicruciana ja nykyään vaikuttaa Amerikassa Max Heindelin perustama rosenkreutsilainen seura (The Rosicrucian Society), jonka päämaja Mount Ecclesia on Kaliforniassa. Max Heindel, joka kuoli maailmansodan aikana, oli syntyperältään saksalainen ja oli ennen ollut tohtori Steinerin oppilas Saksassa. Hän on kirjoittanut useampia teoksia, joista The Rosicrucian Cosmo-Conception (saksalaisena käännöksenä ilmestynyt nimellä Rosenkreutzerische Unterrichtsbriefe ) lienee enimmin tunnettu. Heindelin seuralla on haaraosasto Saksassa.
Ranskassa toimii lordre Kabbalistique de la Rosa-Croix, jonka presidenttinä viime vuosisadan loppupuolella oli nerokas salatieteellinen kirjailija Stanislas de Guaita; hänen jälkeensä olivat järjestön johdossa kuuluisat okkultistit ja kirjailijat F. Ch. Barlet ja tohtori Papus, jotka aikoinaan olivat olleet Teosofisen Seuran jäseniä. Vuonna 1890 eräs järjestön korkeimman neuvoston jäsen Josephin Péladan erosi kabbalistisesta Ruusu-Rististä ja perusti oman seuran, joka läheni katolista kirkkoa ja joka sai nimekseen lordre de la Rosa-Croix Gatholique. Péladan oli kuuluisa kirjailija ja sai paljon kannattajia varsinkin taiteellisissa piireissä.
On olemassa vielä toisia, salaisempia rosenkreutsilaisia seuroja, jotka eivät ollenkaan toimi julkisuudessa. Kaikkiin sopii äskeinen sanamme, että jokainen seura vastatkoon itse siitä, missä määrin se edustaa todellisia näkymättömiä rosenkreutsilaisia veljiä. Mitään "patenttiseuraa" ei ole; jokainen saattaa olla yhtä "oikea" ja "alkuperäinen". Jos sillä vain on suhde ja näkymätön side johonkin rosenkreutsilaiseen adeptiin (esim. mestari Jeesukseen tai mestari Rakoczyyn, puhumattakaan mestari Rosenkreutzista), on se autenttinen ja auktoritatiivinen rosenkreutsilainen seura.
Semmoisessa asemassa on suomalainenkin Ruusu-Ristimme. Näyttäköön se toiminnallaan, että joku Veljistä on sen takana!


RUUSU-RISTI SYMBOLINA

Ruusu on elämän ja ilon, onnen ja rakkauden vertauskuva, jota vastoin risti kuvaa kuolemaa ja kärsimystä, tuskaa ja taakkaa. Elämänymmärryksemme on yksipuolinen, jos se on paljastaan "maallismielinen", suruton ja huoleton, jos se vain etsii aistillisia nautintoja ja kammolla ajattelee kuolemaa; mutta se on myös yhtä yksipuolinen, jos se pitää maallista elämää surun ja murheen laaksona, vihaa sen viattomia iloja ja vaanii syntiä sen kauneimmissa tunteissa. Edellisessä tapauksessa se pyytää elämän ruusuja, mutta ei elämän okaita, jälkimmäisessä taas se ei tahdo nähdä muuta kuin kuolon ristiä kaikkialla.

Rosenkreutsilainen maailmankatsomus pyrkii yhdistämään kahta äärimmäisyyttä, liittää yhteen ristin ja ruusun, hakee kultaisen keskitien ilon ja surun rajoilta, nousee ilon ja surun yli siihen rauhaan, joka maailman voittaa. Rosenkreutsilaisyys on hengen renessanssia. Se ei kannata katolisen kirkon munkki-askeesia, mutta ei liioin maailmanihmisten materialismia. Se ei etsi iloa eikä pakene kärsimystä, mutta tervehtii molempia elämän luonnollisina antimina.

Esoteerisesti se tulkitsee ruusuristin vertauskuvaa näin: kun ihminen ottaa ristinsä (sekä ulkonaisen että sisäisen kohtalonsa) kantaakseen ja kantaakseen nurkumatta, jopa ilomielin, silloin ristissä puhkeaa ruusu, rakkauden ruusu, joka tuo rauhan ja autuuden hänen elämäänsä. Ruusu on silloin muodostunut hänen sydänverestään. Ja veri on Kristuksen verta, joka on vuotanut hänen sydämestään, kun risti miekkana on pistetty siihen.

[Pekka Ervast, Ruusu-Risti 1921]

tähti 

Ruusu-Risti

Suomen Salatieteellinen Tutkimusseura

Ruusu-Risti, Suomen Salatieteellinen Tutkimusseura perustettiin Helsingissä marraskuun 14 p:nä 1920. Sen tarkoitus selviää seuraavasta ohjelmasta:

Ohjelmansa nojalla Ruusu-Risti kuuluu H. P. Blavatskyn v. 1875 alkuun panemaan yleismaailmalliseen teosofiseen liikkeeseen.  

Ruusu  

Vanhoista Ruusu-Risti-papereista

[Ruusu-Risti, 1928: 266267]

rosabar


Ruusu-Risti -lehden kansi


RUUSU-RISTI

Okkultinen Aikakauskirja


Teosofisen liikkeen ja Suomen Salatieteellisen Tutkimusseuran äänenkannattaja

RUUSU-RISTI toimitetaan teosofisen eli, niin kuin sitä länsimailla myös nimitetään, rosenkreutsilaisen elämänymmärryksen hengessä ja on sen maailmankatsomuksen omaperäinen äänenkannattaja Suomessa. Tämän maailmankatsomuksen mukaisesti totuus on korkeampi ja kallisarvoisempi kuin uskonnolliset opinkappaleet, yhteiskunnalliset ennakkoluulot ja omakohtaiset mielipiteet; sen mukaan ihmisten sisäinen, henkinen veljeys on korkeampi ja kallisarvoisempi kuin heidän sielussaan ja ruumiissaan sekä ajallisessa ympäristössään piilevät esteet ja eroavaisuudet, korkeampi siis kuin rotu ja kansallisuus, uskontunnustus ja poliittinen väri, yhteiskunnallinen asema ja varallisuus, ikä ja sukupuoli jne. RUUSU-RISTI etsii sen tähden totuutta kaikkien suurten profeettain ja vihittyjen opetuksista, jokapäiväisen elämän yliaistillisista kokemuksista ja jumalallisten haltiohetkien ylevistä näkemyksistä.

RUUSU-RISTIN kirjoituksilla ei ole oikeauskoisen auktoriteettiuden leimaa, vaan vastaa kustakin allekirjoitetusta artikkelista, runosta jne. asianomainen tekijä itse, allekirjoittamattomista taas toimitus. Mikään teosofinen tai ruusu-ristilainen seura ei missään tapauksessa ole vastuunalainen Ruusu-Ristissä esitetyistä mietteistä ja mielipiteistä.

RUUSU-RISTI ilmestyy kerran kuukaudessa, paitsi kesä- ja heinäkuussa sisältäen vuoden aikana vähintään 320 sivua.

RUUSU-RISTIN toimitukselle tulevat kirjoitukset, kysymykset, uutiset ym. ovat lähetettävät toimittajalle, kirjailija Pekka Ervastille Ågelby.

RUUSU-RISTIN kirjoituksia saa lainata sillä ehdolla, että lähde tarkasti mainitaan. Sarjakirioituksia ei saa lainata.

Ryhtykää tilauksia keräämään! Jos tahdotte olla mukana siinä teosofisessa työssä, jota Ruusu-Risti edustaa, tilatkaa lehti, lukekaa ja tutkikaa sitä, sekä tehkää voitavanne sen levittämiseksi niin laajoihin piireihin kuin mahdollista.

Ruusu-Risti 1923 - etusisäkansi


fraktaalibar

Etusivu

Ruusuristiläisyys