VAPAAMUURARIKIRJALLISUUTTA

AMÉLIE A. GÉDALGE

VIHKIMYKSEN SYMBOLIIKKAA

SUOMENTANUT

KYLLIKKI ASPELIN-IGNATIUS

HELSINGISSÄ 1926

ESITELMÄ,
JONKA ON PITÄNYT
L\ SSA "LE DROIT HUMAIN" N:o 7 PARIISISSA
K\ L\ V\ AMÉLIE A. GÉDALGE 33º

I

Vaikka en olekaan ollut muurarina kolmeakymmentä vuotta, niin on kuitenkin kolmekymmentä vuotta kulunut siitä, kun vakavasti aloin tutkia vihkimystä ja siis myös muurariutta.

Tämä selittää, kuinka tulin saamaan käsiini joukon vihkimystä koskevia asiapapereita, jotka taas olen koettanut järjestää yhdenkaltaisuuden ja yhtymäkohtien perusteella ainakin järjelliseltä näyttäväksi kokonaisuudeksi. Olen käyttänyt paljon aikaa ja huomiota tähän, joka on ollut ja yhä vieläkin on mieluisin työni.

Mahdollisesti teistä monet luulevat minun tietävän paljonkin vihkimyksestä, mutta tunnustan, että mitä enemmän tiedän, sitä selvemmin käsitän oman tietämättömyyteni. Nyt tuntuu mielestäni muurariuden tiede niin laajalta, niin monimutkaiselta, etten luule voivani sitä tyhjentävästi tutkia tai sitä ymmärtää, vaikka eläisin sata vuotta. Yhä selvemmin huomaan, ettei kysymyksessä ole vain tiede, vaan tieteiden synteesi, synteesi kaikesta siitä, mitä entisajan salaiset seurat ovat jättäneet meille perinnöksi, siitä, mitä ne joko ovat pitäneet tärkeinä tosiasioina, tai vain otaksumina, jotka ovat avanneet tien hyödylliselle tutkimukselle.

tavia. Paitsi ettei niitä voidaan selittää eri tavalla niiden olotilojen mukaan, joita entisajan vihityt nimittivät tasoiksi, fyysiseksi tasoksi, tunnetasoksi, ajatustasoksi jne., voidaan niitä myös vaihtaa keskenään ja siirtää niin, että esim. samalla vertauskuvalla saattoi olla jopa seitsemän eri selitystä — entisajan vihitytkin myönsivät tämän — tai että sama voitiin ilmoittaa määrätyllä vertauskuvien luvulla. Ne erosivat näennäisesti toisistaan, mutta niillä oli kuitenkin yhteyttä alkuperäisen kanssa, mikä voitiin havaita kärsivällisen ja kestävän tutkimuksen avulla.

Annan teille tieteellisen esimerkin, joka analogian avulla — ette saa unohtaa, että analogia on vihkimystiedon avain — auttaa teitä ymmärtämään ensimmäistä edellä mainittua kohtaa. Tunnette akustiikasta, että jouhi, joka on kiinnitetty väreilypöytään, antaa määrätyn äänen riippuen jouhen paksuudesta, pituudesta ja aineesta, mistä se on tehty. Jos jouhi jaetaan kahteen yhtä suureen osaan, luo kumpikin osa saman äänen kuin edellinen, mutta kahta oktaavia ylemmän jne. Tämä yksinkertainen fysikaalinen ilmiö voi olla teille johtona tai avaimena vertauskuvia selittäessänne. Voimme esimerkiksi pitää muurarin oppipojan työkaluja, talttaa ja vasaraa, sen työn vertauskuvana, jota o..lta vaaditaan.

Tarkastakaamme nyt toista tapausta, moninkertaista vertauskuvaa, joka salaa vain yhden totuuden. Tätä selittääkseni käytän persoonallista kuvaa ja toivon teidän edeltäkäsin suovan sen minulle anteeksi.

Kauan sitten, olin vain kymmenen vuoden vanha, löysin isäni kirjastosta Didot’in julkaiseman kirjan "Maailmankaikkeuden kuva", teoksen, joka käsitteli Intiaa. Tässä kirjassa oli kauniita piirroksia, joita ei tekstissä selitetty, vaan jotka näyttivät vertauskuvallisilta, mysteerioita koskevilta esityksiltä. Ne olivat myös muurariluontoisia, sillä äkäämme unohtako, että Intia on yksi vihkimyksen syntypaikoista. Koska olin luonteeltani tiedonhaluinen, enkä kärsinyt epämääräisiä vastauksia ja koska vanhempani eivät tienneet muuta kuin että kuvat esittivät hindulaisia jumalia tai joitakin mytologisia tapahtumia, en ollut tyytyväinen. Katselin viiden tai kuuden vuoden kuluessa silloin tällöin näitä mielenkiintoisia kuvia ja hain turhaan sitä salaista merkitystä, jonka vaistomaisesti tunsin niiden sisältävän.

Olin tietystä aivan liian nuori ymmärtääkseni näiden kuvien vertauskuvallista merkitystä ja sitä paitsi minua kasvatettiin niihin aikoihin, kymmenennestä kahdenteentoista ikävuoteen saakka, hyvin ankarien katolilaisten periaatteiden mukaan. Kuitenkin havaitsin jo silloin eräitä yhtäläisyyksiä. Kehä eli aura, joka ympäröi hindulaisten jumalien päätä tai koko ruumista, oli samanlainen kuin enkelien ja pyhimyksien päiden ympärillä kristillisissä kuvissa. Vaikkei tämä tieto ollutkaan erityisen tärkeä, sai se minut kuitenkin ehdottomasti ymmärtämään, ettei katolilaisuus ollut ainoa uskonto ja että kullakin uskonnolla oli yksilöllinen arvonsa. Koska toiselta puolen olin saanut jonkinlaista opetusta kreikkalaisen jumaluustaruston alalta, kouluissa luettiin nimittäin siihen aikaan mytologiaa, olin vakavasti ruvennut epäilemään opettajani, maalaispapin älykkyyttä ja hänen opetustensa pätevyyttä, sillä hän oli puhunut karkealla tavalla Olympon jumalista, joita koskevaa runoutta vaistomaisesti ihailin. Tämän lisäksi luin uutterasti evankeliumeja ja sen kautta tulin kieltäneeksi ja hyljänneeksi melkein kaiken, mitä roomalaiskatolinen kirkko opettaa ja esittää. Ennen kaikkea sain vielä kuulla lyyrisen draaman, joka oli täynnä mysteeriota ja muurariutta ja toivon teidän jokaisen tuntevan tämän musiikkitaiteen mestariteoksen, Mozartin "Taikahuilun". Ehkäpä te nyt jossakin määrin ymmärrätte, kuinka minusta tuli vapaa-ajattelija ja myöhemmin vapaamuurari.

Olisivatko samat tapahtumat vaikuttaneet toiseen henkilöön samalla tavalla? Epäilen sitä. Luulen päinvastoin, että ihminen syntyy vertauskuvien ymmärtäjäksi ja että vain tämä sisäinen mielentila saattaa meidät ymmärtämään toista niistä opetustavoista, joita entisajan vihityt käyttivät. Tässä tapauksessa on ihminen niin sanoaksemme vihittäväksi kykenevä. Puhtaasti muurarikannalta on tällä vain suhteellinen merkitys. Veli voi olla erinomainen M\ M\ ilman että hänellä on lainkaan tietoa vihkimyksen vertauskuvastosta. Hän voi olla todellinen toimiva voima looshissamme kykenemättä kuitenkaan selittämään vertauskuvien syvintä merkitystä tai näennäisesti yksinkertaisia vertauskuvia, sellaisia kuin molemmat p..t, kolme pistettä, o..n pyhä sana jne.

Tästä syystä on mielestäni hyvin viisasta, että K\ N\ on perustanut Suurten Riitusten Opiston, jonka päätarkoituksena on tutkia vihkimyksen tiedettä. Se ei salli tietämättömien ja huolimattomien jäsenten, joita valitettavasti on paljonkin muurarien keskuudessa, saattaa vertauskuvia väärinkäytöksen alaisiksi. Olen täysin vakuutettu siitä, että vertauskuvasto on todellisen, fyysisen, siveellisen ja älyllisen tiedon varastohuone, aarreaitta. Vihitty esittää sen vertauskuvallisesti kultana, jonka alkemisti teki viisasten kiven avulla ja joka oli hänen uhrityönsä hedelmä.

Mutta palatkaamme aiheeseemme.

Olemme nähneet, miten näennäisesti erilaatuiset itämaalaiset, kreikkalaiset ja kristilliset muurarivertauskuvat herättivät viidentoista vuoden vanhan lapsen mielessä tiedonhalua, joka vähitellen johti täydelliseen vapaaseen ajatteluun. Voimme sen tähden ainakin osaksi vastata seuraaviin kysymyksiin.

"Minkä tähden kaikki salaiset vihittyjen seurat ja kaikki uskonnot ovat jättäneet perinnöksi ihmiskunnalle niin paljon arvokkaita taideteoksia arkkitehtuurin, kuvanveiston, maalaustaiteen, musiikin ja kirjallisuuden alalla?" Näitä taideteoksia ei suuri yleisö ymmärrä, mutta vihittäväksi kykenevä havaitsee niiden erilaisten verhojen takana sisäisen tarkoituksen ja tarttuu siihen, kuten hukkuva ihminen pelastusvyöhön. Se pelastaa hänet varmasti, koska se saa hänet jättämään ulkonaisen maailman astuakseen temppeliin.

Tässä on mielestäni vastaus kysymykseen. Varhaisimmista ajoista asti on aina ollut olemassa olentoja, jotka ovat muita ylempiä niin hyvin fyysisesti, siveellisesti kuin älyllisestikin. He hakivat totuutta hartaasti ja kestävyydellä, mutta käsittivät, ettei totuutta, josta he näkivät satunnaisia välkähdyksiä, saavutettu perintönä, ja siksi he jättivät jälkeensä ihanteensa ja tieteellisen tietonsa vertauskuvien muodossa. Siksi ne, joilla syysuhteen lain perusteella nykyaikana on samanlainen aineellinen elimistö kuin heillä, voivat niitä oppia, jos heillä vain on käsissään vihittyjen avain, "vastaavuuksien laki".

Vaikkakin tämä asia minusta näyttää aivan yksinkertaiselta, se voi joidenkin veljien mielessä yllättää ja herättää epäilyksiä. Ehkäpä heidän mielestään olisi helpompaa oppia sitä, mitä tässä tahdon esittää tutkimalla niitä fysikaalisia ilmiöitä, joita nimitämme "sympaattisiksi väreilyiksi". Tämä esimerkki akustiikan alalta on ehkä parhainta todellista symbolismia, vertauskuvastoa, jolla on luja, luonnollinen ja terve perusta.

Johdumme nyt tekemään seuraavan kysymyksen:

"Jos entisajan vihityt tunsivat totuuden tai osan siitä, mitä he itse pitivät totuutena, niin miksi eivät he antaneet sitä maailmalle kokonaisuudessaan?"

Olen tehnyt tämän tärkeän kysymyksen itselleni yhä uudelleen ja vasta pitkän tutkimisen ja työn jälkeen olen oman kokemuksen kautta tullut seuraavaan tulokseen:

Valitettavasti luulen vihittyjen vaikenemiseen olleen syynä halun pidättää itseään varten saavuttamansa voimat, mikä osoittaa surullista älyllistä itsekkyyttä. Tässä on mysteerioiden pimeä puoli, mutta todellinen muurarius onneksi on siitä vapaata. Ja se on asian valoisa puoli, se valontie, jota meidän kaikkien tulisi seurata. Näemme pian itse, kun olemme päässeet tuntemaan joitakin totuuksia, että olisi vaarallista ilmaista niitä muille kuin ihmiskunnan parhaimmille. Nykyaikana on sivistyneitten kansojen siveellinen taso niin korkea, että ilman suurempaa vaaraa voidaan ilmaista salaisuuksia, joiden ilmaiseminen ennen olisi tuottanut suuria onnettomuuksia. Ajatelkaamme esimerkiksi mikroskoopin keksimistä. Pasteur-opisto ei pidä suurena salaisuutena työtä, jota siellä tehdään yleiseksi hyödyksi. Kuitenkaan eivät toimihenkilöt salli kenenkään päästä käsiksi lasipulloihin, jotka sisältävät voimakasta basilliviljelystä. Ja he ovat aivan oikeassa, sillä vaikka pidämmekin itseämme erittäin sivistyneinä, monessa inhimillisessä olennossa on villi-ihminen. En huomauta kuin yhdestä tapauksesta, jossa kaksi rikollista —toinen oli lääkäri — käyttivät mikrobeja tartuttamaan tauteja vihollisiinsa. Tämä tapahtui viime vuonna Venäjällä. Kysymyksessä oleva lääkäri oli lahjottu istuttamaan kolerabasilleja henkilöihin, joille tahdottiin kostaa tai joiden omaisuuteen tahdottiin päästä käsiksi. Tämä osoittaa vain uudelleen, että suuria luonnonvoimia voidaan käyttää yhtä lailla rakennus- kuin hävittämistyöhön. Mikrobit, jotka voivat tappaa terveen ihmisen, voivat samoin määrätyn kaavan mukaan valmistettuina pelastaa sairaan ihmisen hengen.

Sen edistyksen kautta, jonka siveellisyydessä jo olemme voittaneet, voidaan tätä tietoa jakaa maailmalle kokonaisuudessaan ilman pahempia seurauksia. Voimmeko sanoa samaa entisistä ajoista? Epäilen sitä. Palatkaamme taaksepäin, vaikkapa vain Valois’ien aikoihin. Eikö kiinni joutumisen vaara olisi ollut pienempi, jos kuolettavia mikrobeja olisi käytetty Borgioiden kuuluisiksi tulleiden myrkkyjen sijasta? Vielä myöhemminkin, kahdeksannellatoista vuosisadalla, olisivat mikrobit, joiden aiheuttamat seuraukset ovat tuttuja, voineet pelastaa oikeutetusta rangaistuksesta lukuisia rikoksellisia.

Kukapa sitä paitsi tietää, olivatko mahdollisesti nuo "salaisuudet" tunnettuja joillekin häikäilemättömille ja itsekkäille vihityille ja olivatko mahdollisesti jotkut kuoleman tapaukset kuninkaallisissa perheissä, joiden syytä ei tiedetty, aiheutuneet orgaanisista myrkyistä, joita oli ollut mahdoton huomata? Mutta tämä on vain otaksuma ja uskon mieluummin, että täten parjaan erästä Ludvig XIV aikaista voimakasta herraa.

Olkoon tämä asia miten tahansa, niin huomaamme, että määrättyjen tieteellisten tosiasioiden levittäminen voi tapahtua vaaratta ainoastaan, kun ulkomaailma on siveellisesti kehittynyt sitä vastaanottamaan. Sanon "siveellisesti", sillä ainoastaan todella siveellinen henkilö voi kantaa älyllisen totuuden taakan. Tämän ovat kaikki "oikeakätiset" tai "valkoiset" veljeskunnat kaikkina aikoina tunnustaneet. Kun niiden johtajilla oli tietoa tai nämä luulivat tuntevansa joitakin totuuksia, niin he salasivat ne tai peittivät ne määrättyihin sopiviin vertauskuviin, muotoihin tai naamioihin, jotta ne voitaisiin antaa ulkomaailmalle ilman vaaraa. Sitä paitsi he pitivät välttämättömänä ilmaista mainituita totuuksia osittain eri asteitten vihityille, joita he olivat ottaneet johtaakseen edistyksen tiellä.

Tästä syystä oli pyrkijöiden pakko tehdä uusia ja yhä vakavampia valoja kussakin asteessa ja siksi vaadittiin lupauksia epäitsekkyyden, kärsivällisyyden, kestävyyden, antautumisen, rohkeuden ja ennen kaikkea puhtauden harjoittamiseksi.

He saivat taistella ja työskennellä vuosikausia saavuttaakseen korkeampia asteita, joissa totuus yhä enemmän heille paljastettiin ja missä se paistoi yhä kirkkaampana. Se oli kuninkaallisen tieteen harjoittamista, mutta ei sellaisen, joka kuului tämän maailman hallitsijoille. Se oli taitoa, joka opetti oman itsensä herraksi, taidetta, jonka päämäärä oli itsen voittaminen, inhimillisen luonnon yhä täydellisempi vapauttaminen. Heistä tuli sen kautta todellisia vihittyjä, eikä vain nimellisesti kuten epäilen monen meidän joukossamme olevan.

Jos tietoa, jonka tunsivat vain viisaimmat (täydelliset, joiksi heitä usein sanottiin) ei annettu suullisesti, niin vielä vähemmän sitä jaettiin kirjallisesti. Se peitettiin aina vertauskuviin.

Tästä syystä muurarien niin sanotut jalokivet (puhun entisaikojen jalokivistä tai niistä, jotka suorastaan ovat heiltä periytyneet) ovat kalliita vihkimyksen todistuskappaleita. Ajatelkaamme esimerkiksi erästä korkeimman asteen vertauskuvaa, 33 asteen kaksipäistä kotkaa. Tämä kuva on tavattu erään intialaisen temppelin reunakoristeessa, joka koriste on kuvattu V\ Soldi Colbertin ihmeellisessä teoksessa "La langue sacrée".

Samoin kuin sekä suuremmat että pienemmät veistokset käsittävät vihkimystodisteita, niin tapaamme niitä rakennus- ja maalaustaiteessakin. Rakennustaide on jättänyt meille perinnöksi vanhoja temppeleitä, roomalaisia basilikoja ja goottilaisia katedraaleja, maalaustaide taas lukuisia kuvia, kaikkien aikojen vihkimysten taideteoksia. Ikäväkseni en voi niitä tässä analysoida, sillä meidän täytyy olla vähintään R\ R\ R\ta voidaksemme alkaa niitä ymmärtää. Luon niihin sen tähden vain yleissilmäyksen.

Kirjallisuus ja etupäässä runous käsittävät lukuisia vertauskuvallisia todistuskappaleita. Vihkimyskuvausten joukosta tahtoisin ensi sijassa kiinnittää huomionne pyhiin kirjoituksiin, erikoisesti Raamattuun, jonka päällä pyrkijät tekevät lupauksensa. Huomatkaamme myös kuinka syvä filosofinen merkitys on useilla itämaisilla saduilla, jotka ikään kuin määrätyllä tarkoituksella esiintyvät "Tuhannen ja yhden yön" huvittavissa ja inspiroivissa tarinoissa. Tulemme vähän myöhemmin huomaamaan, kuinka Islamin salaiset veljeskunnat ovat jättäneet jälkeensä ihmeellisiä runoelmia, joissa ritualismiin syventyneet ja määrättyjen numeroiden tuntemiseen perehtyneet muurarit voivat huomata sitä, mitä he tänä päivänä eniten kunnioittavat, nimittäin omia ihanteitaan.

Samoin salasi musiikki vihkimyksen sisäistä tarkoitusta. Jo ennen sitä ihmeellistä edistystä, minkä huomaamme XV ja XVI vuosisatojen vaihteen musiikissa, käytettiin äänen ja rytmin voimaa tieteellisesti sekä ulkonaisissa että sisäisissä piireissä osina mysteerioissa tai erilaisissa uskonnoissa. Musiikin tärkeys fysikaalisena voimana on hyvin tunnettu. Maksimi, joka on kirjoitettu Pythagoraan koulun sisäänkäynnin päälle: "Kukaan ei saa astua tänne, joka ei tunne geometriaa tai musiikkia", on siitä todisteena.

Tätä voimaa, joka tunnustettiin tieteelliseksi, käyttivät todelliset vihityt aina oikealla tavalla. Toiset veljeskunnat, joita valkoisten vastakohtina nimitettiin mustiksi, käyttivät sitä toisinaan väärin, toisinaan oikein.

Samoihin aikoihin, XV ja XVI vuosisatojen vaihteessa, syntyi renessanssi, ja sen mukana musiikkitaide kehittyi. "Musiikki rauhoittaa levottoman rinnan", sanoi yleinen sananparsi, ja tämä oli totta, sillä näemme, millä nopealla vauhdilla sivistys edistyi 16. vuosisadan jälkeen.

On kulunut vain neljä vuosisataa ja kuitenkin on äly avannut terälehtensä kuin kauan odotettu kukka. Neljän sadan vuoden aikana on musiikki luonut kuolemattomia taideteoksia ja niiden joukossa suuriarvoisia esoteerisia teoksia, joista muurarit voivat olla ylpeitä.

Mainitsemme tässä muiden vihittyjen soittotaiteilijoiden joukossa Claude Le Jeunen. Hän kiihotti tai rauhoitti mielensä mukaan ihmisiä, jotka kuulivat hänen soittavan spinetillään. Ennen kaikkia muita muurareita mainitsemme V\ Wolfgang Mozartin loistavan nimen. V\ Schikaneder kirjoitti hänelle libreton erään V\ Wielandin runoelman mukaan. Erästä toista V\ Wielandin runoa käytettiin C. M. von Weberin "Oberon’in" teemana ja tiedämme myöskin, että suuren runoilija-soittajan Richard Wagnerin oopperoissa käytetyllä runoudella on syvä ja sisäinen merkitys, joka, vaikkakin se usein on peitetty, aina osoittaa yhteyttä monen muurariasteissa esiintyvän kokeen kanssa.

Samoin voimme monessa muurarikirjoituksessa löytää mysteerioiden perusteita, vaikkakin hyvin peitettyinä, mutta vielä useammin muurariutta vastustavissa kirjoituksissa, sillä kun vihitty usein arvelee olevansa velvollinen vaikenemaan, puhuu ulkopuolinen vapaasti.

Mainittakoon esimerkkinä eräs Bossuet’n esittämä väite, jonka M. N. Davin, Versaillesin kirkon kaanoni on kerrannut:

"Tuskin tarvitsee mainita, että vapaamuurarius, jonka salaiset juuret ulottuvat, joskaan eivät katkeamattomien historiallisten tapahtumien sarjana, niin ainakin analogioiden ja ihmeellisten oppien samankaltaisuuksien kautta vanhempiin aikoihin kuin protestantismi, temppeliherrojen, manikealaisten, gnostikkojen opeissa ja vieläpä joissakin juutalaisissa lahkoissa, joita apostolien aikoina nimitettiin ’Johanneksen opetuslapsiksi’... jne."

Tämä kertomus saa mielestäni jokaisen välittömästi ajattelemaan, että Johannes-nimellä on esoterinen merkitys. Pitää kuitenkin ensin mietiskellä Johannes-sanan heprealaista käännöstä kabbalististen sääntöjen mukaan. Huomaamme kirjaimissa J. E. A. tai I. A. O. erään luonnon jumalan salaisen nimen, joka tavataan useassa entisajan uskonnossa. K\ L\ V\ H. Caiuchois sanoo: "Jos seuraamme Johannes-sanan etymologista johtoa, niin tapaamme sanan ’päivä’. Niinpä ovat ranskalainen nimi Jean, persialaisten Jehan, heprealaisesta juuresta. Myös roomalaiset muodostivat Janus-nimen, jonka alaisena he palvoivat aurinkoa."

Voisimme syventyä näihin asioihin yhä enemmän, mutta en ole kyllin etevä kabbalantutkija kyetäkseni täydellisesti selittämään tämän vapaamuurarien suojeluspyhän nimeä. V\ Oswald Wirth olisi parempi selittäjä, sillä hän on etevä mysteerioiden ja kabbalan tuntija. Tahdon kuitenkin luoda huomionne siihen, että melkein kaikki kuvat, missä P. Johannes esitetään joko lapsena tai miehenä, sisältävät esoteerisia opetuksia. Veljemme R\ R\ R\t eivät varmaankaan ole tässä eri mieltä kanssani.

Jatkan kertausta:

"Nämä Johanniitat tai ’Johanneksen opetuslapset’ asettavat Johannes Kastajan Kristuksen edelle sanoen, että hän, eikä Kristus, oli todellinen valo. Tätä vastaan puhui Johannes Evankelista evankeliuminsa alussa ja pitkin matkaa. Meidän aikanamme on havaittu, että lähellä Libanonia sekä Kaldeassa vielä on kaksi Johanniittojen lahkokuntaa."

"Euroopassa", jatkaa kaanoni Davin, "näyttivät he aluksi kristityiltä. Heidän kahdella pyhällä kirjallaan on nimet ’Adamin kirja’ sekä ’Johannes Kastajan kirja’. Jesuiitta, Isä Ignatius, teki ensimmäisenä tunnetuksi Euroopassa noin vuonna 1730, että ’Johanneksen opetuslapset’ asuivat Bassoran tai Bagdadin läheisyydessä. Tämän vuosisadan alussa asui niistä noin kolme- tai neljätoistatuhatta Libanonin vuorten itäpuolella olevissa maissa, jonne he olivat saapuneet tuhatviisisataa vuotta sitten Galileasta ja tästä syystä nimitettiin heitä galilealaisiksi. Vuonna 1812 oli heitä noin neljä- tai viisituhatta Persianlahden rantamilla. Sen, että näiden ’Pyhän Johanneksen opetuslasten’ ja muurarilooshien välillä on yhteys, huomaa siitä, että viimeksi mainitut suuremmassa tai pienemmässä määrässä pitävät pyhää Johannesta perustajanaan. Tämä johtuu epäilemättä siteistä, joiden ikä ulottuu kauas menneisyyteen aivan kristikunnan alkuaikoihin asti."

Näyttää tärkeältä kiinnittää huomiota kaanoni Davinin sanoihin "näyttivät aluksi kristityiltä". Temppeliherrojen veljeskunta olisi niin muodoin esiintynyt kristillisenä, salaten todellisen Johanniitta-oppinsa. Tämä on hyvin tärkeää siitä syystä, että se mahdollisesti käsittää avaimen siihen suureen historialliseen arvoitukseen, siihen kauheaan vainoon, joka päättyi suurmestari Jaques de Molayn ja hänen toveriensa marttyyriuteen. On hyvin luultavaa, että temppeliherrojen opeilla on paljon yhtäläisyyttä gnostilaisuuden kanssa, jota paavi ja roomalaiskatolinen kirkko niin suuresti vihasivat, koska se ilmensi yksinkertaisia luonnon totuuksia, joita kirkko niin suuresti vihasi ja joita se oli jo väärentänyt ahtaiden ja tyrannimaisten dogmiensa kautta.

Onko temppeliherra sillä asteella, mikä nykyään arvellaan vihityllä olevan? Joka tapauksessa hän oli vertauskuvallinen vihitty, kuten nykyajan muurari. Mistä lähteestä olivat hänen oppinsa ja vertauskuvansa kotoisin? Luultavasti samasta lähteestä kuin alkuaikojen kristittyjen tiedot. Mahdollisesti heillä oli lisäksi muhamettilaisia tietoja, joita tapaamme paljon kristillisyyteen liittyneinä aikojen kuluessa ja joiden vihittyjen kanssa he olivat tekemisissä pyhässä maassa ristiretkien aikana ja myöhemminkin.

Joka tapauksessa oli temppeliherrojen loosheja, jotka tekivät hyvää työtä ja vaikkakin Filip Kaunis ja hänen arvokas avustajansa paavi Klemens ne lakkautti, niin he siitä huolimatta jatkoivat työtään. Voidaan pitää mahdollisena, että heillä oli tekemistä niiden tapausten kanssa, jotka johtivat Ranskan vallankumoukseen ja sittemmin kuninkaallisen huoneen perikatoon. Kukapa tietää, etteivätkö nämä tuntemattomat veljet jonakin päivänä voittaisi intoilevaa ja tietämätöntä paavilaisuutta sekä niitä uskonnollisia järjestöjä, jotka jo syntymästään asti ovat lausuneet valheita ihanista gnostilaisista opinkappaleista, jotka selvästi ovat periytyneet entisaikojen salaisista seuroista. Varmaa on, että jotkut nykyajan looshit vielä toisinaan kokoontuvat paikallisissa "temppeleissä". Sain tilaisuuden vierailla tällaisessa vanhassa "temppelissä" matkustellessani maaseudulla ja olin siitä iloisesti yllättynyt. Se oli erinomaisen kauniisti ja taiteellisesti koristettu ja kelpaisi esimerkiksi monelle meikäläiselle kokoushuoneelle.

Kuten näette, voivat muurariutta vastustavat kirjoitukset toisinaan valaista salaisten seurojen historiaa ja luoda valoa, jota eivät veljet useinkaan saata niihin asioihin luoda, koska heidän huulillaan on Taikahuilun kuuluisa keijujen "suukapula".

II

Olemme jo todistaneet vihittyjen seurojen iän ja moninaisuuden. Seuraava kysymys on luonnollinen: Miksi nuo seurat olivat välttämättömiä? Eikö ihminen voi saavuttaa niissä löytyvää hyvää liittymättä toisiin ihmisiin, toimimatta salaperäisesti, lupautumatta salaisuuksia pitämään ja, kuten hiukan loukkaavasti on sanottu, esiintymättä joko jonkun verran onnettoman tai naurettavan näköisenä?

Ajan, iän ja tutkimusten edetessä asia on selvinnyt minulle seuraavalla tavalla.

Nuorena ollessani — ja ehkäpä on asianlaita sama muillakin nuorilla — uskoin, että oli vain hyvää olemassa ja että paha vain oli suuren valon varjoa. Myöhemmin opin suurien surujen kautta näkemään, että paha oli yhtä todellista ja kuten hyväkin määrätyssä tarkoituksessa kehitykselle välttämätöntä. Tässä on kaksinaisuus, kaksi napaa, joita kuvaavat molemmat pylväät. Tähän palaan pian uudestaan.

Samoin kuin tämä kaksinaisuus ilmenee maailmankaikkeudessa, ilmenee se kuten jo olen huomauttanut, vihittyjen järjestöissä. Jotkut järjestöt ovat harjoittaneet pahaa aivan alusta asti ja joko suuremmassa tai pienemmässä määrässä itsetiedottomasti voittaakseen ajallista valtaa ja päästäkseen hallitsemaan ulkomaailmaa. Ne tahtoivat saada sen orjuutetuksi, niin että sitä voitaisiin johtaa kuin älyttömiä eläimiä, hemmotella tai lyödä tarpeen mukaan, kun niiltä sitä ennen oli viety kaikki edistyksen keinot, aineelliset varat ja sodan voima. Näillä pimeyden veljillä, jotka uhrasivat häikäilemättömästi kaiken itsekkäiden tarkoitusperiensä eteen ja jotka uskalsivat työskennellä itse suurta luonnonlakia vastaan, oli tietysti vastustajia niiden joukossa, joiden suurena valosta syntyneenä ihanteena aina on ollut velvollisuus. Vihittyjen oli siis ehdottomasti välttämätöntä perustaa järjestöjä taistelemaan pahaa vastaan kaikissa muodoissa ja juuri tietämättömän, vihkimättömien maailman hyväksi. Väitän empimättä, että on olemassa paljon veljeskuntia, jotka, kuten omamme, ovat vannoutuneet työskentelemään hyvän puolesta. Sillä olen siitä varma, että "Le Droit Humain" on yksi niistä järjestöistä, joita nimitämme valkoisiksi, jotka toimivat valossa ja vartioivat tietämätöntä ja välinpitämätöntä ulkomaailmaa, — jotka koettavat hälventää ympäröivää pimeyttä ja jotka suojelevat sitä niin sanottujen mustien tai vasenkätisten veljeskuntien syvästä, tietoisesta itsekkyydestä.

Ehkäpä nyt voitte ymmärtää salaisuuden välttämättömyyden. Kun ulkomaailman ihmiset saavat kuulla niistä veljeskunnista, jotka työskentelevät pahan puolesta, pelästyvät he usein. Niiden olemassaolo huolestuttaa heitä ja estää heitä elämästä rauhassa. Valitettavasti on mahdotonta samalla kertaa paljastaa todellinen, alaston totuus ja huomata olevansa pakotettu työskentelemään salassa, jotta ulkopuoliset voisivat jatkuvasti jäädä tietämättömiksi näistä vastustavista voimista. Eikö lapsilla, voidakseen kehittyä luonnollisella tavalla, pitäisi olla iloa elämässä ja eikö heidän pitäisi jäädä tietämättömiksi suurimmasta osasta olemassaolon kovuutta?

Olemme senkin tähden pakotetut toimimaan salaisesti, että nämä veljeskunnat työskentelevät salaisesti, että nämä veljeskunnat työskentelevät salaisuudessa pahan vuoksi, ja olisi suuri erehdys meidän puoleltamme paljastaa puolustuskeinojamme heille.

Koska hyvin kaukaisista, muistamattomista ajoista asti nämä kahdenlaiset veljeskunnat ovat olleet vastakkain, on käynyt välttämättömäksi luoda erikoinen kieli, vihittyjen kieli, toisin sanoen symboliikka. Tästä vihittyjen kielestä, jota V\ de Soldi-Colbert nimittää salaiseksi kieleksi, puhuu hän seuraavasti:

"Nämä salaiset merkit ovat kuvia, tai jäljittelyjä tulesta, ilmasta, auringosta ja vedestä, ihmisrodusta ja maan suurista olennoista. Ne esittävät myöskin näkymätöntä näkyväisenä, esittävät tähtien valon lähdettä, ilman sointuja, luovaa voimaa, puhetta, tuoksuja, rakkautta, kaikkea jumalallista, kaikkea, mikä on kouriintuntumatonta ja saavuttamatonta vedessä, auringossa, ilmassa, sellaista kuin ihmisen elämä, tulen kauneus jne."

Huomattakoon, ettei tässä ole kysymys yliluonnollisesta, vaan ainoastaan luonnon laeista, näkymättömien syiden näkymättömistä seurauksista ja ihmisille käsitettävistä laeista, jotka yhtä lailla tiedemies kuin tavallinen ihminen, yhtä lailla uskovainen kuin vapaa-ajattelija tunnustaa kadottamatta rajatonta omantunnonvapauttaan.

Puhuessaan jumaluudesta ihmisessä hän ei ajattele epämääräistä antropomorfista jumalaa, vaan niitä lakeja, jotka hallitsevat maailmankaikkeutta, luontoa, jota kuvaa suuri Isis, laskevan auringon vaimo ja leski, nousevan auringon, Noruksen äiti — maailmankaikkeuden elämää ja ennen kaikkea ykseyttä, moninaisuuden isää. Nämä johtuvat mieleen hänen puhuessaan salaisista merkeistä tai vertauskuvista, jotka esittävät maailmankaikkeuden voimia.

Vihittyjen vertauskuvasto näyttää minusta, samoin kuin V\ Soldi Colbertista joka tapauksessa olevan osa vihittyjen salaista kieltä. Tämä esitetään hyvin selvästi eräässä luennossa, jonka V\ Pujol piti Marseillessa Hipatia-looshissa n:o 33.

"Nykyaikaisessa muurariudessa, joka on perinyt Salomonin ja Hiramin järjestämät rituaalit ja vertauskuvat, käytetään tätä rituaalia usein — onneksi ei kuitenkaan aina — ymmärtämättä sen syvää tieteellistä, filosofista ja salaista merkitystä tai tarkoitusperää. Nuo suuret ja viisaat miehet olivat peittäneet suunnattoman tietovaraston muutamiin, miltei lapsellisiin merkkeihin — sellaisiin kuin ympyrä, risti, kaksi kolmiota sisäkkäin jne. Ne todistavat suuresta perusolemuksesta, joka intuition kautta valaisee ihmiskuntaa ja antaa sille ehdottoman varmuuden määrättyjen asioiden todenperäisyydestä.

Mitä merkitsevät siis nuo kaksi pylvästä? Ne kuvaavat maailmankaikkeuden kahta napaa, henkiainetta kahtena napana, jotka toisilleen ovat yhtä välttämättömiä kuin tasapainossa olevan vaa’an kupit. Toisen pylvään poistaminen olisi sama kuin kosmoksen tyhjäksi tekeminen. Osoittaaksemme edelleen, että kaikkiallisiin lakeihin sovellettu vertauskuvasto on yhtä todellinen meidänkin päivinämme samoja lakeja todistavana, tulee meidän sovelluttaa se nykyaikaiseen tieteeseen. Tarkastelkaamme esimerkiksi luonnontieteitä, jotka ovat tieteistämme rikkaampia. Käsitellessämme niiden eri osia, akustiikkaa, lämpöä, valoa, sähköä, magnetismia tai käsitellessämme niitä kokonaisuutena saamme sen opetuksista selville samat yleiset lait. Emmekö huomaa aktiivista, positiivista voimaa lämmössä ja valossa, positiivista napaa sähkössä ja vetovoimassa sekä passiivista, negatiivista voimaa kylmässä ja pimeydessä, negatiivista napaa sähkössä ja työntövoimassa? Tässä esiintyvät ikuiset vastakohdat, käsittäen kaiken, mitä maailmankaikkeudessa on olemassa. Voima on positiivinen napa, aine negatiivinen. Kemiassa hapot, aktiiviset tekijät hyökkäävät passiivisten perustojen kimppuun ja seurauksena on "neutraali suola".

Kuten olemme huomauttaneet, voi tätä vertauskuvastoa sovelluttaa ainoastaan luonnonlakeihin. Tässä on sen puute, sillä vertauskuvia voidaan soveltaa moneen eri asiaan tai asioihin, jotka ainakin näennäisesti ovat erilaisia. Tästä syystä ne voivat olla epämääräisiä ja voivat johtaa ristiriitoihin. Kuitenkin on tämä täsmällisyyden puutekin arvokas ominaisuus, koska se estää aiheiden kristallisoitumista. Sillä jos teitä joskus haluttaisi liian tarkasti määritellä jonkun vertauskuvan merkitys, ajautuisitte ehdottomasti oikeaoppisuuteen. Te määrittelisitte opinkappaleita, te lankeaisitte samoihin erehdyksiin kuin niin sanotut ilmoitetut uskonnot. Vihityn, nimittäin valkoisen vihityn, päämäärä on aina ollut pidättyminen dogmeista ja oikeaoppisuudesta ja päinvastoin viisaan harhaopin perustaminen, joka sallii ihmisjärjen tehdä tutkimuksiaan joka suunnalle. Totuudenjyväsistä, jotka se löytää, muodostaa se loistavan polttopisteen, joka niiden ryhmitysten kautta valaisee koko maailmankaikkeuden.

Tätä valoa hakiessaan lähestyy vihitty aina liekkiä, jota hän ei kuitenkaan, käyttääksemme erään mysteerioita koskevan kirjan sanoja, koskaan saavuta. Voiko M..n mielestä mikään olla sen kauniimpaa ja rohkaisevampaa kuin tietoisuus siitä, ettemme koskaan saavuta ihannettamme? Eikö se merkitse, että aina voimme käsittää korkeamman, suuremman ja jalomman ihanteen? Eikö se ole loppumattoman edistyksen ja ikuisen työn lupaus?

Voidaksemme oppia ymmärtämään vihittyjen kieltä, tulee meidän tarkastella merkitystä tai merkityksiä, joita määrättyihin vertauskuviin liittyy. Tarkastelkaamme erästä suurimmista, kirjaimia S. M. A. Moni arvelee, ettei niillä ole muuta merkitystä kuin Suuri Maailman Arkkitehti. Kuitenkin niitä voidaan tulkita muullakin tavalla ja juuri tästä syystä on 33 asteen jalokivenä kaksipäinen kotka. Kotka kuvaa yhteyden ja kaksinaisuuden aatteita, yhtä ruumista, jolla on kaksi päätä. Tämä vertauskuva vastaa myöskin kolmiota, jonka kärki on käännetty alaspäin. Valitettavasti täytyy selityksen jäädä tähän.

Tarkastelkaamme muita vertauskuvia, joita voidaan selittää V. M. O\ n looshissa ja jotka määrätyssä merkityksessä vastaavat samaa aatetta, esimerkiksi lukua yksi, jota myöskin voidaan kuvata pisteellä. Se vastaa heprealaista aleph-kirjainta sekä ensimmäistä Sephiraa (tai maailmankaikkeuden voimaa), Ketheriä, kruunua, vertauskuvaa, jonka tapaamme monen muurariasteen jalokivissä. Tarkastelkaamme sitten lukua kaksi. Katsokaamme läntistä temppeliovea, jonka kaksi pylvästä esittävät kaksinaisuutta, sitä lukua, jota Pythagoras nimitti "vastakkaisuuden luvuksi", koska se voi kuvata sekä hyvää että pahaa, sekä valoa että pimeyttä sekä miehellistä että naisellista jne. Kuten näette, voi tämä luku antaa aihetta monenlaisiin selityksiin. Olette jo kuulleet V\ Pujolin selityksen Marseillen Orientissa. Olen vakuutettu, että olette ymmärtäneet vihittyjen tieteen suuren rikkauden johtuvan juuri tästä selitysten moninaisuudesta. Kaksinaisuus esittää positiivista ja negatiivista napaa, aktiivista ja passiivista voimaa jne. Vertauskuvien selittäminen oli osana kabbalan salaisen tieteen tutkimuksessa, jota tiedettä etupäässä Juudeassa tutkittiin. Luku kaksi vastaa heprealaisen kirjaimiston beth-kirjainta ja toista Sephiraa, Chokmaa, viisautta.

Luku kolme vastaa ghimel-kirjainta ja Binah-Sephiraa, älyä. Nämä kolme ensimmäistä lukua muodostavat vihityn kolmion

 

Kether
kruunu, tahto

 

Binah
äly

 

Chokma
viisaus

Tämä on kabbalistinen kolminaisuus ja luultavasti on se kristillisenkin kolminaisuuden ja ehkä myöskin muurarikolmion alkuperä. Mutta olkoon näiden asioiden kuinka tahansa, niin on tämä kolminaisuus joka tapauksessa johtunut hindulaisesta luonnon kolminaisuudesta.

Savitri (aurinko, taivaallinen tuli).

Vayu (tuuli, ilma, hengitys).

Agni (maallinen tuli, joka on syntynyt neitseellisestä äidistä, Mayasta, aineesta, jonka kasvatusisä oli kirvesmies, Iswastri).

Luku neljä kuvaa neliötä. Yleisesti puhuen se esittää vertauskuvana ainetta ja usein maata. Ehkäpä tämä selittää, minkä tähden vanhoissa kartoissa maalle on annettu neliön muoto. Luku neljä vastaa daleth-kirjaista sekä Chesed-Sephiraa, myötätuntoa. Se kuvaa myöskin aatteiden toteuttamista. Kun neliön neljä viivaa järjestetään toisella tavalla, saadaan risti, mutta minulla ei ole oikeutta mennä tämän pidemmälle selityksissäni.

Luku viisi on kuvattuna temppeleissämme, mutta sitä ei voida syvemmälti selittää V. M. O\ n looshissa. Viisi on hierofanttien luku, inspiraation luku. Se vastaa h-kirjainta sekä Geburah-Sephiraa, vakavuutta.

Luku kuusi on helposti löydettävissä. Se merkitään muurarilipun kärkeen ja muurarijalokivissä se usein esitetään vertauskuvallisesti. Monessa kuvassa se nähdään rituaaleissamme käytetyn miekan kahvassa. Tavallisimmin käytetty muurarimuoto on kulmamitta, jonka haarojen väliin harpin kärjet ovat sovitetut. Kun näiden haaroja liittää yhteen kaksi vaakasuoraa viivaa, syntyy Salomonin tähti, vihkimyksen vertauskuva. Luku kuusi vastaa kirjainta Vau, Ou tai O sekä Tipheret-Sephiiraa, kauneutta.

Luku seitsemän vastaa z-kirjainta sekä Netzah-Sephiiraa, voittoa. V. O. M\ löytää sen helposti. Hänen ei tarvitse katsella muuta kuin esiliinaansa, jossa on kolme yläpuolella, neljä alapuolella. Jotkut teistä, V\ V\ , pitävät läppää alaspäin käännettynä. Enempää en voi sanoa.

Luku kahdeksan kuvaa tasapainoa, oikeutta ja vastaa heth-kirjainta. Se vastaa myöskin yhteenpunottua kaksinkertaista kulmamittaa, Venuksen tähteä. Tämä kahdeksankärkinen tähti voidaan myöskin tehdä yhdistämällä viisikanta sekä alaspäin käännetty kolmio. Olen nähnyt sen merkityksi tällä tavalla eräässä vihkimyskirjassa. Siveelliseltä näkökannalta katsoen on tämä vertauskuva hyvin kaunis ja se on, kuten tulemme näkemään, läheisessä yhteydessä V. M. O:n asteen kanssa.

Luku yhdeksän on merkitty Suur-Ylitarkastajien kaulukseen. Se kuvataan yhdeksänkärkisenä tähtenä, jonka muodostaa kolme yhteenpunottua kolmiota. Tämä luku vastaa Jesodia, perustaa, perustamista, sekä Teth-kirjainta, joka kuvaa pitkän elinaikaisen työn kautta saavutettua viisautta. Se on sen tähden viisaan ihmisen, filosofin vertauskuva ja ihanteellisen viisauden, Chokman merkki.

Luku kymmenen muurariudessa käytettynä vaatii ehkä useampia vertauskuvallisia yhdistelmiä selityksekseen kuin mikään muu. Mutta meidän tulee kuitenkin olla jäseninä ainakin kapituleissa voidaksemme puhua tästä laajemmin. Voin kuitenkin sanoa, että tämä luku vastaa jod-kirjainta, Malkuth-Sephiraa tai "valtakuntaa". Määrätyssä merkityksessä se luultavasti myöskin kuvaa maailmankaikkeutta. Se muistuttaa mieleemme Pythagoraan koulun mielenkiintoisia opetuksia, jotka käsittelevät kymmenluvun ominaisuuksia ja mahdollisuuksia.

Tarot-kirjan luku yksitoista vastaa voimaa, caph-kirjainta.

Luku kaksitoista täynnä mystistä merkitystä. Kuitenkaan eivät kaikki sen vertauskuvalliset merkitykset ole niin salaisia, ettei niistä voisi puhua. Samalla saan tilaisuuden mainita joistakin muista vertauskuvallisista menettelytavoista vihkimyksen tieteessä.

Kun luku 12 kirjoitetaan kuten me sen teemme, asettamalla luvun 1 merkitsemään kymmenlukuja sekä luvun 2 merkitsemään yksiköitä, niin on se kabbalistisesti uhrautumisen luku. Alkemisteille kuvaa se "suurta tehtävää". Ehkäpä joku huomaa siinä vertauskuvan ykseydestä, joka jakaa itsensä muodostaakseen kaksinaisuuden ja synnyttääkseen ilmennystä vastakohtien kautta, joista edellä puhuimme. Emme saa unohtaa, että entisajan vihityt uskoivat Korkeimman Olennon olemassaoloon, ja että tämä olento — nimittämätön ja synnyttämätön — ääretön ja ikuinen — uhrasi itsensä jakautuen synnyttämään muita olentoja. Joka tapauksessa on tämä selitys hyvin kuvaava liitettynä lukuun 12.

Mutta mysteerioiden tieteessä jatketaan. Luku 12 on yhdistetty kahdesta luvusta, yhdestä ja kahdesta. Ne voidaan asettaa vastakkaiseen järjestykseen, niin että luku 2 on kymmenluvun kertaus ja luku 1 yksikkö. Niin saadaan luku 21. Tällaisia vertauskuvallisia laskelmia sanotaan kvalitatiiviseksi aritmetiikaksi. 21 = 3 x 7, kaikki kolme hyvin mystisiä lukuja. 21 on "suuren tehtävän" luku, maagikkojen luku (tätä ei tule sekoittaa taituriin), viisaan miehen, vihityn luku, ihmisen, jonka sielu on avoin ja vapaa, joka on ymmärtänyt luonnonlait, on saavuttanut kunnioituksen niitä kohtaan ja tunnollisesti niitä palvellut hyvän puolesta. Se on "Isiksen poikien luku". Emmekö kaikki ole äidin lapsia?

Tutkikaamme sitten lukua kolmekymmentä, joka, kuten pian tulemme näkemään, on läheisessä suhteessa lukujen 12 ja 21 kanssa. Näytän teille toista okkultisen aritmetiikan laskutapaa, teosofista reduktiota. Lasketaan ensin yhteen luvut, jotka muodostavat 12 ja 21

1 + 2 = 3 ja 2 + 1 = 3.

Summa on sama, luku 3.

Liittäkäämme tähän 3-lukuun, jonka asetamme kymmenlukujen sarjaan, nollan ja asettakaamme se yksikköjen sarjaan. Saamme luvun 30, joka on sama kuin jos sanoisimme, että luku 30 määrätyssä merkityksessä muistuttaa lukuja 12 tai 21, joihin lisätään nolla. Tällä merkillä on suuri merkitys okkultisessa symboliikassa ja se kuvaa usein äärettömyyttä. Tämä luku on sitä mielenkiintoisempi, sillä jos sitä kirjoittaessamme käytämme niin sanottua kvalitatiivista geometriaa, saamme merkin, joka on muodostettu kehään piirretystä kolmiosta, kuvan, jonka kaikki vertauskuvantutkijat tuntevat hyvin. Tiedämme myös, että yksi skotlantilaisen muurariuden asteista on 30. aste.

Noin pari vuotta sitten luin erään persialaisen runokatkelman, joka periytyy XII vuosisadalta meidän ajanlaskuamme. Tekijän nimi on Farid-Uddin-Attar. Tämä runoilija oli nuoruudessaan yksinkertaisesti tuoksujen valmistaja. Eräänä päivänä kun hän kaupassaan valmisteli jotain ammattiinsa kuuluvaa tehtävää, sinne tuli "sufi", so. salaiseen veljeskuntaan kuuluva vihitty (näitä veljeskuntia on islamilaisten keskuudessa paljon) ja kun Attar käski hänen poistumaan, hän vastasi: "Matka iäisyyteen on minulle hyvin helppo, sillä minulla ei ole maailmassa muuta kuin vaatekerta, johon olen puettu. Mutta sinä olet kalliin kauppatavaran omistaja. Koeta vapautua rikkaudesta valmistuaksesi suurelle matkalle." Farid oli valmis vihittäväksi. Hän sulki kauppansa ja lähti Mekkaan. Kun hän myöhemmin palasi omaan maahansa, Persiaan, liittyi hän suureen veljeskuntaan, jonka nimi oli "Puhtauden Veljet", "Ikhwan Ussafa".

Nämä veljet hakivat totuutta kaikkialla ja kaikessa. He eivät olleet dogmaattisia, kiihkoilevia ja tietämättömiä islaminuskovaisia. Tosin he tunnustivat islamia, mutta tutkivat salaisesti kaikkea hyvää muissakin uskonnoissa ja filosofioissa, jotka auttoivat heitä esittämään yhteyttä salattuna olioiden moninaisuudessa. Tämä yhteys saattaisi aikaansaada sen rauhan ja veljellisen rakkauden ulkonaiseenkin maailmaan, joka heidän veljeskunnassaan vallitsi. Tämän vihittyjen yhdistyksen työ oli todella ihmeellistä ja edisti ihmiskunnan kasvua. Nämä ihmiset tekivät sen, mitä muurarius aina on koettanut ja aina koettaa aikaansaada. He olivat todella esi-isiämme ja vanhempia veljiämme. Puhtauden Veljet ovat jättäneet perinnöksi oppinsa vertauskuvina muutamissa ihmeellisissä runoelmissa ja yhdestä näistä, nimeltään "Lintujen kieli", jonka Farid-Uddin-Attar on kirjoittanut, aion puhua, koska se viittaa lukujen 12, 21 ja 30 vertauskuvastoon.

Runoilija kertoo, että lintuyhteiskunta oli kovin onneton, koska ei sillä ollut kuningasta. Silloin sanoi tilhi tovereilleen: "Tunnen kuninkaan, mutta en voi lähestyä häntä yksinäni. Seuratkaa minua, niin johdan teidät hänen hoviinsa. Älkää pelätkö, sillä se, joka panee elämänsä alttiiksi tähän seikkailuun, vapautetaan kaikesta pahasta. Tulkaa mukaani matkalle, niin vien teidät lintujen kuninkaan, Simurghin linnan portille. Hän on kaikkialla, mutta kuitenkin kaukana meistä. Hän ei koskaan täydellisesti paljasta itseään, sillä ei tiede eikä äly saata löytää hänen olinpaikkaansa."

Jotkut linnut rupesivat puhumaan vastaan. Riikinkukon mielestä ei Simurgh ollut kyllin kaunis, satakieli jäi mieluummin rakastettunsa, ruusun luokse, kotka, joka halusi johtaa, ei tahtonut tunnustaa toisen ylemmyyttä. Intohimot, ylpeys, ahneus, kateus, viha, laiskuus yhtyivät estämään lintujen matkaa.

Kuitenkin suuri joukko valmistautui siihen ja tilhi1 rupesi selittämään matkaa, joka kulki seitsemän laakson läpi.

"Niin pian kun olette päässeet ensimmäiseen laaksoon", sanoi hän, "teidät valtaa suuri väsymys ja huolimatta ponnistuksista, tulette jäämään sinne useiksi vuosiksi.

Teidän täytyy luopua kaikesta ja astua verilammikkoon. Vaikkakaan ei mitään omista, täytyy sydämen kuitenkin tulla irrotetuksi. Toinen laakso on rakkauden laakso. Teidän täytyy sukeltautua tuleen ja tulla itse tulenkaltaisiksi ennen kuin todella voitte päästä sen läpi. Kun olette kulkeneet kahden edellisen laakson kautta, tulette rajattoman tiedon laaksoon. Mielenne täyttää alakuloisuus, kun huomaatte, kuinka pitkä tie sen läpi on. Sitten tulette kyllästymisen laaksoon, jossa puhaltaa kylmä viima. Sen jälkeen saavutte yhteyden laaksoon, jossa tyhjäksi tuleminen ja yhtyminen tapahtuu. Se, joka ei täydellisesti uppoudu yhteyden valtamereen, ei ole paikkansa arvoinen. Kun astutte tähän laaksoon, ilmentää itsensä Yksi olento.

Viidennen laakson jälkeen näette ihmeiden laakson, jossa ihminen puhdistetaan tuskasta ja jossa ahmiva tuli polttaa kaiken.

Sitten saavutte kuoleman laaksoon, ja ’se, joka tähän valtamereen uppoaa, uppoutuu ikuiseen lepoon’."

Kuultuaan tämän kertomuksen seitsemästä laaksosta, valtasi linnut mykistävä kauhu. Kuitenkin päättivät heistä jotkut lähteä matkalle. Se kesti monta vuotta ja monet heistä tuhoutuivat matkalla eri tavoilla. Maailman oli täynnä kuolleita lintuja. Vain 30 saapui perille, ja he olivat väsymyksen uuvuttamia, höyhenet olivat pudonneet siivistä. Heidän sydämensä vuoti verta ja heidän sielunsa olivat särkyneet. Mutta he olivat välkähdykseltä nähneet Simurghin2, majesteettisen olennon, jonka muotoa ei sanoin voi selittää. Heidän edessään oli suuri valo muodostuneena tuhansista hehkuvista auringoista, joihin kaikki maailmat olivat sulautuneet. Linnut valtasi ihmetys ja ihastus.

Linnut saivat Simurghista voimaa uuteen elämään; kaikki minkä he olivat tähän asti saaneet aikaan, puhdistui. Heidän sielunsa loistivat ja katsellessaan toisiaan näkivät he kukin itse Simurghin. He olivat itse tämän ihmeellisen linnan kuninkaita. He ja Simurgh olivat yksi olento ja Simurgh oli tämä olento.

Koska nämä asiat olivat heidän ymmärryksensä yläpuolella, miettivät he niitä ja kyselivät niistä heissä itsessään olevalta Simurghilta. Ja Simurgh vastasi heille: "Minun valoni on peili. Joka tahtoo minua katsella, löytää siinä itsensä. Kadottakaa itsenne minuun, jotta löytäisitte itsenne." Linnut kadottivat itsensä Simurghiin ja Simurgh oli heidän aurinkonsa3.

Näemme salaisen ajatuksen kuvattuna siinä lintujen lukumäärässä, joka onnistui löytämään Simurghin, — itse Simurgh-nimessä, joka merkitsee 30 ja joka ilmaisee Simurghin (30) yhteyden lintujen kanssa (30).

Tämä Simurgh-lintu, joka on lintujen aurinko, vastaa kreikkalaisten Feeniks-lintua. Sitä pidetään myös mysteerioiden sfinksiä vastaavana. Ja tämän siivekkään sfinksin kautta johdetaan meidät edelleen vihittyjen legendoja tutkimaan. Yksi näistä on kuuluisa Oidipuksen taru. Se käsittää itse asiassa syvän totuuden, johon ei ole luotu kylliksi huomiota, vaikka se selvästi on muurariluonnetta. Tutki Oidipuksen vastausta sfinksille: "etsi, niin löydät". Nämä lopulliset sanat, jotka ovat paljon vanhempia kuin evankeliumi, jossa ne luetaan, ovat jokaisessa muurarirituaalissa. Ne ovat ikuisia, koska ne ovat itse työn kaava.

III

Palatkaamme nyt niihin koetuksiin, joita vihkimyskokelaiden on kestettävä. Olemme juuri kuulleet persialaisen runoilijan puhuvan kieltäymyksestä sekä oman itsen alistamisesta. Tämän kokeen täytyy käydä jokaisen asteen edellä. Sen jälkeen seuraavat ns. elementtien kokeet, sillä ne vastaavat neljää alkemiassa mainittua viittä elementtiä. Ne ovat maa-, ilma-, vesi- ja tulikokeet. Jossakin muodossa ne ovat aina olleet vihkimyksen osia. Sulkeutuminen mietiskelyhuoneeseen vastaa ensimmäistä koetta, maakoetta, sillä yksinäisyyteen jätettynä tulee pyrkijän tehdä filosofinen testamenttinsa.

Samoin kuin kaikki vertauskuvat, on tämäkin samalla kertaa väärä ja tosi. Se, mikä on väärää tai pikemmin vain lähimain tai vertauskuvallisesti oikeaa, on se, että mietiskelyhuone itse esittää vihittävän maata tai filosofin munaa, ja tämä muna, tämä maa ovat itsessään ainoastaan uusia vertauskuvia. Totta on taas se, että pyrkijä itse on mietiskelyhuone, filosofin muna, joka saattaa synnyttää "tehtävän". Edelleen on totta, että jos hän on vihkimyksen arvoinen edes kerran elämässään, hän kokee sitä, melkein täydellistä yksinäisyyden ja pimeyden tunnetta, josta mietiskelyhuone vain on vertauskuva.

Voimme jäädä suljetuksi tähän munaan pitkäksi aikaa. Tunnen erään, joka kärsi todellista maakoetta viidentoista vuoden ajan. Ja hän vapautui siitä vasta saavutettuaan voiman sanoa:

"Etsin totuutta, maksoi mitä maksoi, ja jos se on vastoin omia halujani, jätän sen, mitä olen halunnut, voidakseni tulla totuudenpalvelijaksi."

Minun käsitykseni mukaan on tämä ainoa tapa vapautua pimeydestä ja yksinäisyydestä.

Kun pyrkijä ensi kerran astuu temppeliin p.. s..llä, niin ensimmäinen käsky kuuluu: "K.. p..äsi" Tätä käskyä harvat H. V. O..t ymmärtävät, mutta se vastaa koko sarjaa vertauskuvallisia esityksiä, joita näennäisesti hyvin erilaisissa vihkimyksissä on tehty. Sitä vastaavat epäilemättä egyptiläisten ja essealaisten ahtaat ja matalat portit, Zarathustran partaveitsensilta sekä Buddhan käyttämä hämähäkin lanka, joka estää ihmistä putoamasta kuiluun jne.4

Entisaikoina oli pyrkijä tämän ensimmäisen kokeen jälkeen vapaa palaamaan takaisin, perääntymään päätöksestään tulla vihityksi. Hänen sallittiin palata takaisin maailmaan, ja vasta kun hän pysyi kiinteästi päätöksessään kulkea eteenpäin, kiellettiin häntä enää palaamasta. Sen jälkeen huomasi hän olevansa rautaisen ristikon edessä, jonka vieressä oli kolme äärettömän suurta miestä, kullakin päässään koiranpäinen kypärä. Tämä kuvasi Anubista, joka myöhemmin saattoi Orfeuksen puhumaan Cerberoksen kolmesta päästä. Yksi jättiläisistä sanoi: "Voit yhä vielä palat takaisin, mutta jos jatkaessasi matkaa pyrit takaisin tai käännät päätäsi, tuhoudut."5

Ja jättiläinen lisäsi:

"Jos jatkat, puhdistetaan sinut elementtien avulla, tulet vapautumaan pimeyden kuiluista ja tulet näkemään valon."

Egyptiläisissä mysteerioissa esiintyy sama ajatus.

"Jokainen kuolevainen, joka kulkee yksin ja pelotta tähän pimeyden paikkaan, tulee näkemään valon uudestaan, hän puhdistetaan tulella, vedellä ja ilmalla ja vihitään Isis-jumalattaren mysteerioihin."6

Ensimmäinen matka, jolloin kuuluu m..a ja h..ää, vastaa ilmakoetta: Kaikissa tunnetuissa vihkimyksissä esiintyy tämä koe. Muutamissa uskonnoissakin näyttää säilyneen sen piirteitä. Taru kertoo, että Mara vei Gautama Buddhan korkean vuoren huipulle. Mara on hindulaisten demoni eikä keskiajan karkea perkele. Mara muistuttaa paljon enemmän rosenkreuziläisten Mephistofelesta ja on viekoitteleva olento, joka häikäisee kokelaan silmät fyysisellä kauneudella ja maailman rikkauksilla. Hän on halun ja himon jumala, joka vastustaa edistystä ja koettaa vetää luokseen ja langettaa totuuden etsijää. Mara vietteli siis Buddhaa, mutta työnnettiin takaisin. Samoin päättyi asia, kun "vihollinen" vei Natsarealaisen temppelin harjalle sekä korkean vuoren huipulle. Pyrkijän tulee työntää luotaan kaikki houkutukset, joita rikkaus, valta ja kunnia asettavat hänen tielleen. Hän ei saa mitään haluta, vain palvelemista. Sellainen on ilmakoe.

Mutta jotta voisimme oikealla tavalla työskennellä ja palvella, täytyy meidän osata kuulla itsessämme henkemme syvyyksissä puhuvaa omantunnon ääntä. Se puhuu siellä aina, mutta sitä on vaikea kuulla, kun ulkomaailman melu kaikuu korvissamme.

Tätä sisäistä ääntä, jota usein mainitaan nimellä "Hiljaisuuden ääni", on verrattu huilun ääneen, ääneen, joka itsessään on heikko, mutta kuitenkin niin läpitunkeva, että yhden huilun ääni voi kaikua yli koko orkesterin7

"Kuunnelkaa ruokohuilua", sanoi sufilainen runoilija Djetal-Eddin, "kuunnelkaa, mitä ruokohuilu teille puhuu sekä sen surkeaa eronvalitusta. Jokainen, joka elää kaukana omasta lähteestään, odottaa aikaa, jolloin hän taas siihen yhtyy. Tämä huilunääni on tulta, eikä ilmaa. Se, jossa ei ole tätä tulta, haluaisi mieluummin olla olematta."

Se ei kuitenkaan ole palamista, tuo omantunnonääni, jos tiedämme, kuinka sitä on kuunneltava ja tiedämme, ettei sitä saa hävittää itsepintaisen synnintekomme kautta. Se kaikuu selvästi, vaikka heikosti, sydämissämme neuvoen kuinka puhdistumalla ja katumuksen kautta oikaisemalla itseämme voimme parantaa jokaisen vikamme. Tämä on totuuden ääni ja sen tulee meitä johtaa kaikissa kokeissamme.

Vesikoe on puhdistuksen vertauskuva. Tämän kokeen aikana pitäisi ainakin pyrkijän käsivarsi upottaa vesimaljaan. Ennen aikaan painettiin kokelaan koko ruumis kylpyyn, ja huomaatte heti tämän kokeen yhtäläisyyden kasteen kanssa, joka toimitetaan useissa uskonnoissa.

Tämän seremonian tarkoitus on siis puhdistuminen, ensi sijassa fyysinen, kuten helposti ymmärrämme, mutta myöhemmin vertauskuvallinen. Vettä käytettiin ennen kuvaamaan kaikenlaista tunnetta, kaikkia himoja, jotka ihmissydäntä voivat samentaa. Oli siis puhdistuttava vedellä siinä merkityksessä, että meidän tuli oppia hallitsemaan himojamme ja tulemaan niiden herraksi.

Ilma kuvaa ulkomaailmasta tulevia kiusauksia, sellaisia kuin kunnianhimo, ylpeys jne. Vesi sen sijaan kuvaa kiusauksia, jotka pikemmin kohtaavat aistejamme kuin älyämme. Koska kiintymyksentunteemmekin on puhdistettava ja vapautettava kaikesta persoonallisesta, niin tulee hänenkin, joka pyrkii muurariksi, vain haluta rakastaa ja palvella.

Pyydän teitä nyt luomaan huomionne mietiskelyhuoneessa oleviin elementteihin, alkemistien rikkiin ja suolaan. Roomalaiskatolisen kirkon kasteseremoniassa käytetään suolaa, joka osoittaa, että tämä sakramentti itse asiassa on vain jäännös mysteerioiden rituaalista. Suola oli myös yhtenä aineksena vanhojen temppelien loistavassa vedessä, joka oli katolisten kirkkojen Pyhän Veden edelläkävijä. Mikään ei ole uutta maailmassa, sanoo vanha lauseparsi, ja sen todentaa tämäkin.

Tulikoe ei käsitä kulkemista tulen kautta. Sanotaan, että ennen niin tapahtui, mutta on vaikea liittää näihin enimmäkseen egyptiläisiin perinnäistaruihin muuta kuin vertauskuvallinen merkitys. Sanotaan, että joissakin L..ssa pyrkijä verhotaan hyvin kuumaan vaippaan ja V\ Oswald Wirth sanoo, että pyrkijä on verhottava "kolminkertaiseen liekkivaippaan". Intiassa kerrotaan, että suuri joogi, korkein Hierofantti, Mahadeeva, seisoo temppelin portilla palavalla portaalla ottamassa vastaan ja lopullisesti puhdistamassa kokelasta. Vain tämän lopullisen kokeen läpi kuljettuaan sallitaan tämän astua temppeliin valoa mietiskelemään.

Merkillistä kyllä, on Musée Guimet’ssä kuva Siva-Tandavasta, "muotojen hävittäjästä", joka tanssii voitetun vihollisen ruumiin päällä. Tämä vihollinen on luultavasti pahojen himojen vertauskuva. Tanssija-jumalaa ympäröi kolminkertainen liekkipilvi ja arvelen tämän teoksen olevan vertauskuvallinen esitys tulikokeesta.

Eräältä tärkeältä näkökannalta katsoen on tämä vertauskuva aivan tosi. Se on lopullinen puhdistus ja voidaan huomauttaa, että tuli on aivan oikein valittu, sillä nykyajan tieteestä tunnemme, että kuumuus ja tuli ovat kaikista tärkeimpiä puhdistuskeinoja. Eikö kuuma aurinkokeskus ole voimakkain tulen ja valon lähde, jonka tunnemme, sekä tärkein puhdistumisen välikeino? Mutta tämän kokeen vaikeuden tähden on siihen luotava huomiota ja pidän tarpeellisena varoittaa teitä. Se aiheuttaa ihmisissä, jotka äkkipikaisesti koettavat päästä himojensa herroiksi liian voimakkailla keinoilla jonkinlaisen vaistomaisen takavaikutuksen. Se näyttää uudelleen herättävän eloon vikoja, joita on luultu jo kauan sitten hävitetyiksi.

Tämä on yksinkertainen ja luonnollinen ilmiö, jota meidän ei tarvitse paljon pelätä, mutta jonka voimaa vähäisellä varovaisuudella voidaan vähentää, joskaan ei kokonaan poistaa.

Ottakaamme esimerkki fyysisestä maailmasta. Heitä pallo seinää vastaan, niin voima, jolla se ponnahtaa vastaasi takaisin, on suhteessa siihen, jolla sen lähetit.

Jos pyrit himoistasi vapaaksi liian äkkiä, niin näyttää siltä, kuin ne hyökkäisivät kimppuusi sitä kiivaammin. Vihittyjen tieteessä nimitetään tätä takaiskuksi. Edisty siis vähitellen, harjoita kärsivällisyyttä ja kestävyyttä, silloin ei tämä takaisku tunnu hyvin voimakkaana. Tätä asteittaista menettelytapaa edellytetään muurariudessa. Sen esittämät kokeet ovat vain vertauskuvallisia. Tiedämme varsin hyvin, ettei pyrkijää voida tehdä täydelliseksi joidenkin tuntien kuluessa. Siksi pyydämme häntä vain tekemään hyviä päätöksiä. Sen tähden täytyy hänen ensin olla vapaa ja hyvämaineinen, sillä rakentamista ei voida alkaa ilman aineksia.

Vasta kun pyrkijä on käynyt ensimmäisen vihkimyksen läpi, hänen opetuksensa voi alkaa ja saamme kiittää sitä ihmeellistä ja kansanomaista yksilöllisen kehityksen edistymistapaa, jonka perustajamme ovat luoneet tai pikemmin omaksuneet siitä, ettei muurarilta tässä suhteessa vaadita enempää kuin mitä hänen harppinsa mittaan mahtuu.

Jokaisen uuden asteen mukana annetaan uutta tehtävää. Vikoja on kukistettava, uusia hyveitä saavutettava, suurempaa tietoa voitettava. On selvää, että käytännössä ei aina voi, niin kuin pitäisi, saavuttaa sitä täydellisyyttä, mitä kussakin muurariasteessa vaaditaan. Jos se olisi välttämätöntä, niin hyvin harva meistä olisi käytännössä toteuttanut H. V. O..n asteen, vielä harvempi A..n asteen ja M. M..n asteen vaatimat hyveet ovat kokonaan paljon yläpuolella meidän päiviemme siveellisen tason.

Tapa, millä H. V. O..lle annetaan valoa, on aina vertauskuvallinen. Tämä valo ei ole fyysistä valoa, sillä jälkimmäinen on vain edellisen kuva, kuva siitä, mitä on sisässämme ja minkä siveellisyyden harjoittaminen sekä myöskin vihkimystiedon tutkiminen voi meille tarjota.

Monet muurarit ovat kysyneet minulta, miksi ei heille, kun valoa kerran luvataan antaa, anneta täydellistä selitystä kaikista vertauskuvista sekä luetteloa kirjoista, joita olisi edullista tutkia täydellisen tiedon saavuttamiseksi. Olen vastannut seuraavasti: a) meillä ei ole oikeutta luoda teihin minkäänlaista uskoa, ei edes muurariudesta ja b) koska kaikista tärkeintä on juuri oppia ajattelemaan itsenäisesti, tulla omaperäiseksi ajattelijaksi. Kukin meistä voi, ja hänen täytyykin sekä etsiä että löytää oma valonsa sen äärettömän valon sydämestä, josta voimme havaita vain heikkoja välähdyksiä. 33 asteenkin V. V. tekisivät väärin, jos he antaisivat teille oikaeoppista muurariopetusta. Teidän täytyy sen tähden oppia ympäröivästä elämästä kaikkea, minkä katsotte olevanne vapaat ymmärtämään ja sulattamaan. Tämä yksilöllinen muurariopetus luultavasti johtaa teidät jokaisen erilaisiin tuloksiin. Tämä olisi loistava tulos, sillä mitä useampia teitä on löydettävissä, sitä runsaammat ovat valon ja totuuden hedelmät L. L..ssamme.

Älkää sen tähden seuratko sen maailmannaisen esimerkkiä, joka erään luentoni jälkeen sanoi: "Huomautitte, että Louvressa on joukko taideteoksia, veistoksia, joilla on mystinen merkitys. Olisi hyvä, jos joskus tahtoisitte tulla kanssani museoon näyttämään minulle nuo teokset." Vastasin, että mielelläni tekisin hänelle mieliksi, mutta että minun on aivan turha osoittaa hänelle nuo mystiset, vanhat ja uudet taideteokset, sillä ne jäävät hänelle kuolleiksi kirjaimiksi niin kauan kun häneltä puuttuu sitä rohkeutta ja tarmoa, jota vaaditaan etsimään valoa hänestä itsestään. Sillä vain se saattaa hänet niitä ymmärtämään.

Meidän ei tule koskaan unohtaa seuraavaa tieteellistä tosiasiaa, joka esiintyy niin hyvin muurariudesta kuin muussa esoterismissa.

"Luonnossa ei kahta ole samanlaista ihmisolentoa, sen tähden täytyy vihkimyksen olla aina yksilöllinen."

Lopettakaamme nyt mahdollisimman pian esitys vihkimyksen tieteen ensimmäisestä asteesta.

Olen jo puhunut kahden pylvään yleisestä merkityksestä, mutta voin puhua laajemmalta vain ensimmäisestä, joka vastaa H. V. O..n salaista s..a. Tämän s..n täydellisempi selittäminen veisi liian paljon aikaa. Mutta jos haluatte päästä selville sen sisäisestä merkityksestä, teidän pitää tutkia sitä alkuperäisellä kielellä, hepreankielellä, ja sen jälkeen tutkia sitä kabbalistisen menetelmän mukaan kirjaimien ja lukujen kautta, sekä verrata niitä vihkimyksellisen Tarot-kirjan salaisiin vertauskuviin, jne.8

V\ Wirth on hyvin taitavasti kiinnittänyt huomiomme erääseen kohtaan rituaalissa, joka johdattaa meidät puhumaan vielä toisesta tieteenhaarasta. Ryhdyn nyt käsittelemään ensimmäisen asteen m..ä.

Tämä m.. vastaa erästä kosmillista ja fysiologista vertauskuvaa, jonka astrologit sanovat olleen kaiverretun vanhojen temppelien B.. p..een. Se ilmenee eläinradan toisen merkin, Härän merkin kuvassa. Tämän m..n tarkoitus on luoda vastavihityn huomio kaikista kauheimpiin ja väkivaltaisimpiin himoihin, tunteenpurkauksiin, jotka eniten ehkäisevät ihmiskunnan kehitystä. Tutkiessani tämän m..n tarkoitusta, — ja olen iloinen huomatessani mielipiteeni V\ Oswald Wirthin vahvistamaksi, — huomasin läheisen suhteen tämän ja sen luonnollisen liikkeen välillä, jonka teemme, jos meidät valtaa vihanpurkaus. M..n toinen osa esittää mielestäni tasapainoon palautumista.

Tähän kätkeytyy vielä muutakin, sillä se osoittaa, että entisajan alkemistit ja astrologit, jotka melkein kaikki olivat rosenkreutzilaisia, olivat vakavia tiedemiehiä eivätkä puoskareita, kuten niin monet meidän päivinämme uskovat.

Tämän m..n fyysinen keskus on samalla Härän merkin fysiologinen keskus ja vastaa samannimistä kosmista keskusta. Täten esittää m.. sitä siveellistä tehtävää, johon valassa on viitattu, hiljaista vaikenemista, jota meiltä ensi sijassa vaaditaan, sillä Härkä on ennen kaikkea vaikenemisen vertauskuva, sekä sitä kärsivällistä ja kestävää työtä, joka on välttämätön eläimellisten himojen voittamiseksi sekä sen karkean kiven valmistamiseksi ja kiillottamiseksi, joka on H. V. O. itse.

Tämän tehtävän rinnalla, jota voisimme pitää negatiivisena tai passiivisena, on meillä aktiivinenkin tehtävä. Se on 8-kärkisen tähden kirkkaaksi tekeminen. Tämä tähti on Venuksen vertauskuva, jota kirkastaa puhtaan Phoeben, toisin sanoen veljellisen rakkauden hiljainen toiminta. Se kuvaa veljellistä rakkautta täydellisyydessään, yli koko maailmankaikkeuden levitettynä.

Tutkimalla s..aa ja m..ä todennamme suuren vihkimysmietelmän:

"Astuessanne yhden askeleen ymmärtämisen tiellä, tulee teidän astua kolme askelta siveellisen täydellistymisen tiellä."

Älköön siis meistä kukaan menkö liian pitkälle älyn tiellä, jos ei hän ensin ole muovaillut karkeaa kiveään. Tämä sääntö on aivan ehdoton vihkimykseen pyrkijälle, koska se perustuu luonnonlakiin.

Tästä syystä H. V. O..n tehtäväksi pannaankin etusijassa siveellisten ominaisuuksien kehittäminen ja vasta toisessa vihkimystietojen hankkiminen. Tästä syystä on siis myös muurariuden tiede ensi sijassa siveellisen kehityksen menetelmä ja vasta toisessa sijassa mysteeriotiedettä.

Aloittakaa työnne elämällä todellisina eikä vain teoreettisina muurareina. Pankaa ensiksi käytäntöön se, mitä asteessanne vaaditaan teiltä siveellisesti, silloin voitte helposti ja ilman vaaraa tutkia vertauskuvia. Mutta, kertaan sen vieläkin, olisi parempi, ettette koskaan olisi astuneet temppeliin, parempi, ettette koskaan olisi ymmärtäneet mitään oman asteenne esoteerisesta puolesta, kuin että unohtaisitte sen ehdottoman säännön, josta teille mainitsin.

Pankaa mieleenne toinenkin vanha lauseparsi:

"Ihmisestä ei tehdä vihittyä, hän tulee siksi."

Tämä merkitsee, että vihkimys, joka teille vertauskuvallisesti annetaan, voi tulla todelliseksi ainoastaan, jos itse lujasti sitä haluatte ja näette vaivaa sen saavuttamisessa.

Kun nyt lopetan, kehotan teitä viimeisen kerran jatkuvasti harjoittamaan H. V. O..n asteen erikoishyveitä, vaikenemista, ajatusten, päätösten, sanojen ja tekojen hillitsemistä, kärsivällisyyttä, kestävyyttä, rohkeutta, siveellistä mielen tasapainoa, työnteon rakkautta, veljesrakkautta ja ennen kaikkea, tärkeintä muurarihyvettä, suvaitsevaisuutta.


Alaviiteet:

1. On merkillistä, että vertauskuvallisissa taruissa usein näemme töyhtöpäisen linnun. Tilhi johti myös Saaban kuningattaren Salomonin luo.

2. Tarun mukaan elää Simurgh Kaukasuksella. Älkäämme unohtako, että Prometeuskin, tulen tuoja, oli sinne kytketty ja siellä häntä kidutettiin.

3. Muurarit ymmärtävät helposti tämän kertomukset. Muutamat linnuista hukkuivat valtamereen, tiedon äärettömyyteen. Toiset tuhoutuivat kylmästä tai kuolivat nälkään, sillä heille vihkimyksen ankaruus oli liian suuri. He eivät jaksa kestää kokeita ja töitä. Toiset polttaa aurinko, valo ja ilmennys, joka on heille liian suuri. Heidän omat vikansa, paljastettu totuus, tappavat heidät. Toisia tuhoavat villipedot, heidän vihollisensa, toiset kuolevat väsymykseen, he, joiden fyysinen terveys ei kestä. Toiset repivät toisensa palasiksi kiistellessään "hernekeitosta". Näinä ovat riidanhaluiset, itsekkäät, suvaitsemattomat, jotka kiihkeästi puolustavat pientä totuudenosaa, jonka he tahtovat pidättää vain itselleen.

4. Kuilu kuvaa jossakin määrin ulkomaailmaa.

5. Kreikkalaisten alempien alueiden kynnyksenvartija. Muistakaa sanoja, jotka kätkeytyvät alkemistien "vitriolin" alle.

6. Nämä sanat on Schikaneder asettanut "Kokemusten kuvaelman" alkuun "Taikahuilussa". Kaksi aseistettua miestä laulaa ja havaitaan helposti kynnyksen kauheat vartijat. Veli Mozart on tässä osoittanut neronsa suuruutta.

7. Huom. Intialaisten Krishnan huilu sekä Taininon huilu (Mozart).

8. Varoitan kaikkia lukijoita käyttämästä Henokin kirjaa tai Vihkimyksellistä Tarot-kirjaa ennustamiseen, sillä se voi aiheuttaa vakavia häiriöitä hänen hermostossaan.


Etusivu Ruusuristiläisyys