Teosofisen Seuran pääpäämaja Adyarissa

Seuraava artikkeli oli luettavana West Australian -lehdessä 9. pnä heinäkuuta. Suomennamme sen tähän aikakauslehdestä Theosophy in Australia, jonka syyskuun numeroon se on otettu huomautuksella, että se saattaa kiinnostaa T. S:n jäseniä.

Teosofisesta Seurasta on monta erilaista mielipidettä, mutta kukaan ei enää voi olla siitä tietämättä. Kun Englannin kruununprinssi ja hänen puolisonsa olivat Madrasissa, esitteli lordi Ampthill eversti Olcottin heille, ja he keskustelivat hänen kanssaan. Ja Benaresissa kruununprinsessa lähetti kutsun Annie Besantille, että tämä kirjoittaisi nimensä hänen Korkeutensa vieraskirjaan. Tänä vuonna helluntaina (valittiin se päivä, koska kokouksessa kuullaan niin montaa kieltä) avataan suuri teosofinen kokous Pariisissa. Lontoossa rakennuttavat teosofit paraikaa luentosalia, jonne mahtuu tuhat henkeä, kun Albemarle-kadun isot ja ylelliset huoneistot eivät enää ole tarpeeksi tilavia niille joukoille, jotka tulevat kuulemaan teosofisia esitelmiä ja keskusteluja. Seuran jäseniin kuuluu yhteiskunnan päämiehiä Euroopan eri pääkaupungeissa, sivistyneistöä ja tiedemiehiä. Intiassa hallitus tunnustaa, että Teosofisen Seuran jäsenet tekevät mitä tärkeintä kasvatustyötä – nuoria miehiä tulee Englannin yliopistoista uhraamaan elämänsä nuorten hindulaisten kasvattamiseen, ja sivistyneitä naisia Amerikasta, Englannista ja Australiasta elää hindulaisten ja muhamettilaisten naisten keskuudessa kasvattaen kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia intialaisia tyttöjä.

Seura perustettiin New Yorkissa v. 1875 ja sen tehtävänä on eversti Olcottin sanoilla: "Tutkia luonnon lakeja ja levittää niistä tietoa sekä tutkia muinaisia uskontoja ja viisausoppeja, joista kaikki uudenaikaiset ovat lähtöisin."

"Omasta puolestani", sanoo eversti Olcott, "minä Teosofisen Seuran perustajana tahdon sanoa, että se, mitä olin lukenut Buddhan ja Zoroasterin uskosta ja muista uskonnoista, ei innostanut minua niin paljon ryhtymään tähän työhön kuin se, mitä kuulin madam Blavatskylta, kun hän kertoi omakohtaisia huomioitaan Aasian ja muiden etäisten maailmanosien uskonnoista ja tieteistä. Hänen esityksensä muinaisista viisausopeista olivat niin loistavia ja osoittivat niin selvästi kaiken inhimillisen ajattelun ja pyrkimyksen yhteisen pohjan, että seuramme perustaminen näytti välttämättömältä. Jos vaan voisimme saada kaikkien uskontojen hurskaat ja kaikkien filosofia- ja tiedesuuntien oppineet innokkaaseen yhteistyöhön totuuden etsimisessä, niin siitä ehdottomasti koituisi maailmalle arvaamattoman paljon hyvää. Sellainen yhteistyö voitaisiin rakentaa ainoastaan keskinäisen suvaitsevaisuuden ja keskinäisen avun yhteiselle perustalle. Katsokaa filosofiliittomme alkua. Päätettyämme perustaa seuran, meidän oli annettava sille nimi. Mikä sille sopisi? Kuinka paraiten voisimme ilmaista yhdistyksemme yleisen tarkoituksen? Tästä kysymyksestä oli paljon keskustelua, ajateltiin montaa eri nimeä ja lopulta ratkaisimme valinnan seuraavilla perusteilla: englantilaisen, ranskalaisen ja saksalaisen kirjallisuuden yleinen ajatussuunta tähtää jyrkkään materialismiin. Se pyrkii puristamaan kaikki tunteemme, huomiomme, harrastuksemme ja ilomme viiden aistimemme ahtaisiin uriin. Se hylkää kokonaan ne paljon ylevämmät, laajemmat ja tarkemmat kokemukset, joita ihminen voi tehdä, kun hänessä on herännyt tiettyjä uinuvia kykyjä ja voimia, joille buddhalaiset antavat nimeksi "irdhi" ja hindulaiset "Krishnan siddhi". Meillä on jokaisen uskonnollisen, askeettisen, mystisen ja selvänäköisen ihmisen ja tietäjän antamia todistuksia siitä, että mitä ihmisen sisäinen silmä näkee, ja hänen sisäinen korvansa kuulee, on kauneudessaan, suurenmoisuudessaan ja ihanuudessaan paljon korkeammalla tämän karkeamman maailman vaihtelevia iloja ja suruja, joiden läpi me käymme. Kaikkien suurten uskontojen perustajat ovat joko käyttäneet noita tavallisesti uinuvia voimia tai ainakin on väitetty heillä olleen ne voimat hallussaan."

Ja mainittakoon tässä, että jos tapaatte teosofiaan innostuneen henkilön, hän on melkein aina itse kokenut jotain, jota orientalistit kutsuvat irdhiksi eli Krishnan siddhiksi. Ne harvat, jotka menevät pelkästä uteliaisuudesta Teosofiseen Seuraan, ne piankin "putoilevat pois". Ihminen joka ei koskaan ole tutkinut viittä aistiaan ja joka luulee, että kuolema on lopullista – so. tavallinen materialisti – ei tule Teosofiseen Seuraan. Monelle materialistille ajatus jostain toisesta elämästä kuin minkä hän nykyään tuntee, on kerrassaan vastenmielinen. Jos hänen kuollessaan eivät hänen syntinsä samalla häviä, silloin täytyisi hänen muuttaa koko elämänsä suuntaa. Materialisti ei tiedä mistään niin vähän kuin viidestä aistista, joita hän pitää kaikkena, mitä ihmisellä on.

Vuonna 1880 eversti Olcott ja madam Blavatsky kävivät ensimmäisen kerran Ceylonissa ja silloin oli seurassa vain muutamia jäseniä ja niin vähän varoja, etteivät perustajat tienneet, kuinka saada painetuksi aikakauslehtensä, "The Theosophistin", ensimmäinen numero. Vähän aikaa sen jälkeen he siirtyivät Intiaan ja asettuivat Adyariin, Madrasin hienoon esikaupunkiin. Sen jälkeen Seura on levinnyt yli koko maailman ja nyt siihen kuuluu buddhalaisia, hindulaisia, jainalaisia, parsilaisia, muhamettilaisia ja kristittyjä. Tämän artikkelin kirjoittaja keskusteli muutamia päiviä sitten erään Englannin kirkon pappismiehen kanssa, joka on Seuran jäsen ja joka vaimoinensa on tullut Intiaan kasvatustyötä tekemään. Tosin tämä mies ei enää kanna papin pukua ja kutsu itseään papiksi, mutta hän on yhä kristitty ja sanoo, että hänen kristillisyytensä on nyt hänelle todellinen, kouriintuntuva asia. Kristus ei ole jossakin hyvin kaukaisessa taivaassa. Kristuksen voivat tänäkin päivänä nähdä hänen seuraajansa. Kristus on tässä maailmassa samanlaisessa ruumiissa kuin se, josta Hän sanoi: "Älä minuun koske, sillä en ole vielä mennyt ylös minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö." Kristus on maailmassa, ja ne voivat Hänen nähdä, joilla on silmät nähdä. Tämä mies ei ole hullu. Jos hän olisi hullu, häntä ei olisi lähetetty Englannista tärkeään kasvatustehtävään. Hän on kehittänyt tiettyjä kykyjä, jotka meissä kaikissa ovat uinuvina ja jotka kaikki voivat itsessään kehittää, jos he tahtovat.

Teosofien kesken voi löytää sen, mitä eversti Olcott kutsuu "omantunnon tasavallaksi". Jokaisella jäsenellä on täysi vapaus uskonnollisissa asioissa ja ainoa ehto on se, että hän samalla tavoin kunnioittaa muiden uskontoja.

Teosofisella Seuralla ei sinänsä ole omaa uskontunnustusta, lahkoa tai koulukuntaa. Se edustaa keskinäisen suvaitsevaisuuden ja yleisen veljeyden aatetta. Tällä tavoin se on saattanut yhdistymään suuren joukon ihmisiä, joissa on kaikkien tunnettujen uskontojen tunnustajia, mutta jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmin innostuneet "näkymättömiin asioihin". Sellainen suvaitsevaisuus johtaa älylliseen lempeyteen ja on hyvin suositeltava. Jokainen on varmaankin huomannut, että vaikka ihmiset tavallisissa elämän toimissa osoittavat toisilleen jonkinlaista kohteliaisuutta, niin heti kun uskonnollisia kysymyksiä tulee esille, säädyllisimmätkin usein näyttävät suurta henkistä raakuutta. Esimerkiksi päivällisillä kukaan ei voisi ruveta lisäämään naapurinsa ruokaan suolaa, mutta keskustelussa tyrkytetään ihmisten mieliin kaikenlaisia karvaita mausteita. Ihmiset kun valittavat, että ovat henkisesti eristetyt ja ettei heitä lainkaan ymmärretä, niin se on suureksi osaksi henkisen raakuuden syytä. Mutta on myönnettävä, että sitä raakuutta ei tavata teosofien joukossa, jotka kunnioittavat kaikkia uskoja ja uskovat – tietävät – että ne perustaltaan ovat yhtä ja samaa.

Teosofien päämaja Adyarissa on ihanalla paikalla erään joen rannalla, joka kookospalmulehtojen varjossa mutkittelee merta kohti. Rakennusta on laajennettu ajoittain eikä se ollut mitenkään kaunis, ennen kuin se on tullut köynnöskasvien peittämäksi. Tasaisilta katoilta voidaan nähdä ihania auringonnousuja ja -laskuja, ja yltympäri on tuuheita puita ja rehevää kasvistoa, kukkia, pensaita, lintuja ja hyönteisiä. Se, että kaikki elävät olennot ovat hindulaisille pyhiä, on tehnyt eläimistä Intiassa hyvin kesyjä, ja ne juoksevat huoneissa edestakaisin pelkäämättä ihmisiä ja eivätkä häiriinny äänistä tai liikkeistä. Seinillä on sisiliskoja ja suuria hämähäkkejä ja lattialla leikkii pieniä oravia. Rannalla loikoo päivänpaisteessa pieniä vesirapuja, jotka tulevat kenkiänne tutkimaan ja kaivelevat maata silmienne edessä. Ilma on täynnä lukemattomien hyönteisten hyrinää ja Adyar-joessa leikkivät ja molskahtelevat kalat iloisesti päivät pitkät.

Älkää luulkokaan, että Adyarissa käymällä kykenette yhtäkkiä hankkimaan okkulttista tietoa. Eversti Olcott tulee teitä vastaan "marmorikäytävässä" ja vakuuttaa, että olette "yhtä tervetullut kuin toukokuun kukat". Taloudenhoitaja kyselee teiltä, mitä toivomuksia teillä on ruuan suhteen. Melkein kaikki teosofit siellä ovat kasvissyöjiä ja ehdottomasti raittiita. Teidän on maksettava ylläpidosta, sillä päämaja kuuluu kaikille teosofeille ja siellä kävijät yhtä hyvin kuin jäsenetkin maksavat ruuastaan ja asunnostaan. Virkailijoiden käytettävänä on sirot ajoneuvot, mutta vieraiden täytyy tilata Madrasista ajureita, jollei heillä ole omia. Palvelijoita siellä on paljon, mutta jokaisella vieraalla on oma "poikansa", sillä Intiassa ei eurooppalainen tee mitään sellaista, jota maassa syntynyt voi tehdä hänen puolestaan. Kun taloudenhoitaja on saattanut teidät huoneeseenne ja kuullut mitä haluatte, voitte mennä esimerkiksi kirjastoon. Siellä viileissä huoneissa, missä on marmorilattiat ja suuret avonaiset ikkunat, löydätte arvokkaan kokoelman okkulttisia aiheita käsitteleviä kirjoja, ja näette pandiitteja, intialaisia oppineita, työssä arvaamattoman kalliiden käsikirjoitusten äärellä. Muutamat heistä lukevat ääneen, puoleksi laulaen, ja jollette ole juurikaan "edistynyt", tunnette itsenne uniseksi. Taisteltuanne hetkisen uneliaisuutta vastaan lähetätte palvelijan hakemaan kupin mustaa kahvia, jonka teille tuo säälivästi hymyillen taloudenhoitaja, joka on ollut Adyarissa monta vuotta. Juotte kahvin puoleksi salaa parvekkeella ja alatte taas lukea, ja sitten tulee taas "tuo nukuttava tunne", joka kenties riippuu meri-ilmasta. Menette yläkerrokseen korkeaan vierashuoneeseen, missä on piano ja mukavia nojatuoleja, ja katselette, kuinka kalat hyppivät joessa ja perhoset liitelevät ilmassa. Kukaan ei häiritse teitä. Eversti Olcott on kirjurinsa kanssa ahkerassa työssä, tohtori Schrader, kirjastonhoitaja, tutkii sanskritin kieltä. Muut virkailijat ovat kouluissa tai kirjapainossa. Ruokasalissa näette muutamia paikkakunnan teosofeja ja siinä kaikki. Kaikki tieto tulee hitaasti ja vaikeasti ja niin varsinkin korkein ja syvin tieto. Jokaisen täytyy itse oppia. Hänen täytyy aloittaa luottamalla itseensä. Teosofit tarkkaavat häntä, ja joskus hän saa nähdä sen omituisen hymyn, joka näyttää olevan heidän keskuudessaan tunnusmerkkinä. Hindulaiset etsivät itselleen gurun (opettajan). Tekin voitte niin tehdä, jos haluatte. Se merkitsee, että olette hinduteosofi. Kristityt etsivät käsiinsä gnostillisia evankeliumeja ja ihmettelevät, mikseivät ennen ole niitä asioita tutkineet. Se osoittaa, että he ovat kristittyjä teosofeja. Toinen pitää tieteestä ja menee kirjahyllyille, missä seisoo salaperäisiä kirjoja ja vanhimpia tieteellisiä teoksia rinnakkain. Vielä joku on taipuvainen omaksumaan liikkeen johtajien, mrs. Besantin ja mr. Leadbeaterin opetukset, ja hän ostaa näiden teoksia "Theosophistin" konttorista.

Hindulaiset kirjat puhuvat erittäin kauniista prinsessasta, joka pani rakastajiaan kaikenmoisille koetuksille ja lähetti lopuksi palvelijattarensa hänen, prinsessan, vaatteissa pettämään heitä. Sille urholle, joka kesti kaikki koetukset ja kieltäytyi katsomasta palvelijatarta sanoen: "se ei ole hän", antautui prinsessa lopulta. Niin on totuudenkin laita, sanovat teosofit. Adyarissa tapaatte parsilaisia, buddhalaisia, kristityitä, jainalaisia, muhamettilaisia ja hindulaisia ja he kaikki kosiskelevat kaunista prinsessaa, kukin yksinään kenenkään auttamatta. Sillä teosofit sanovat:

"Ei etsimisessä, ei loppumattomassa pyrkimyksessä löydy ratkaisua."

"Ole hiljaa ja kuuntele, ole hiljaa ja kuuntele pimeyttä ympärillä."

"Rauha ei lähesty huutamisesi, äänekkäästi vaativan tahtosi voimasta."

"Lepää kädet ristissä, lepää silmäluomet kiinni. Ja katso, rauha on tässä."

John Law

Omatunto – tammikuu 1907


Etusivu

Teosofia