Annie Besant

Sydämen oppi

[poimintoja]

ALKAESSAAN tuntea sielunsa kasvun ihminen huomaa itsessään tyyneyden, johon eivät mitkään ulkonaiset tapahtumat voi vaikuttaa. Tämä vuorostaan on parhain todistus henkisestä kehityksestä ja hänen, joka sen tuntee, vaikka kuinka heikosti, ei tarvitse haluta mitään okkultisia ilmiöitä.

TEOSOFIA ei ole mitään sellaista, mitä voi tunkea ja takoa ilman muuta toisen päähän tai sydämeen. Sen voi kuitenkin sulattaa helposti kehityksen luonnollisessa kulussa ja hengittää sisään niin kuin ympärillä olevaa ilmaa. Muuten se aiheuttaa ruoan sulamattomuuden käyttääksemme rahvaanomaista vertausta.

MELKEIN kaikissa tapauksissa ensimmäinen askel antaa vaikutelman astumisesta ampiaispesään. Kaikki jäljellä oleva paha karma kerääntyy tiiviisti ihmisen ympärille ja saa jokaisen epävarmoin jaloin seisovan henkilön tuntemaan päänsä olevan pyörällä. Mutta hänen, jonka ainoa tarkoitus on tarvittaessa uhrata koko elämänsä muiden hyväksi ajattelematta ensinkään itseään, ei tarvitse mitään pelätä. Tämä kärsimysten ja koettelemusten pyörteessä ylös ja alas heittelehtiminen antaa voimaa ja luottamusta sekä pakottaa sielun kasvamaan.

ON ihmeellistä miten pimeät voimat näyttävät pyyhkäisevän pois, niin sanoakseni, yhdellä sivalluksella ihmisen runsaimmat henkiset aarteet, joita hän on koonnut tuskalla ja vaivalla, vuosia kestäneillä yhtämittaisilla tutkimuksilla ja kokeiluilla. Se on ihmeellistä sen tähden, että se loppujen lopuksi on vain harhaa, jonka tulet huomaamaan niin pian kuin rauha on palannut, ja valo loistaa jälleen. Huomaat, että et ole menettänyt mitään, että kaikki aarteet ovat tallella ja myrsky sekä menetys olivat vain harhakuvitelmia.

OPETUSLAPSELLE ei voi tapahtua muuta kuin mitä on hänelle parasta. Kun ihminen asettaa itsensä määrätietoisesti armollisten Mestarien käsiin, He huolehtivat siitä, että kaikki tapahtuu oikeaan aikaan — aikaan, jolloin suurin hyöty saadaan sekä opetuslapselle että maailmalle. Sen tähden hänen tulee ottaa vastaan kaikki, mitä hänen tielleen tulee, tyytyväisellä ja iloisella mielellä eikä »murehtia huomisesta»... Myrskyn heittelemä laiva raivoisalla merellä on rauhallisempi kuin pyhiinvaeltajan elämä matkalla Hengen pyhäkköön. Rauhallinen elämä merkitsisi pysähtymistä, kuolemaa sellaiselle, joka ei ole vielä hankkinut oikeutta rauhaan hävittämällä täydellisesti vihollisensa, persoonallisuuden.

MIKSI pitää yhteyden sisäiseen maailmaan katketa ja synnyttää sydämen surua ja tuskaa? Siksi, että ulkomaailmalla on vielä opetettavana joitakin läksyjä ja yksi niistä on, että ulkomaailmakin on jumalallinen olemukseltaan, jumalallinen toimintaperiaatteiltaan ja sen tähden siihen pitää suhtautua ystävällisesti. Lisäksi surumielisyydellä ja alakuloisuudella on oma hyötynsä ja filosofiansa, ne ovat yhtä tarpeelliset ihmissielun kehitykselle ja rakenteelle kuin iloisuus ja hilpeys. Mutta niitä tarvitaan vain kasvumme varhaisemmilla asteilla, eivätkä ne ole enää tarpeellisia sitten, kun sielu on puhjennut kukkaan ja avannut sydämensä Jumalalliselle Auringolle.


Etusivu

Teosofia