Alice Bailey

Poimintoja opetuksista

Neljä postulaattia, joihin ajaton viisaus perustuu, voidaan luetella tärkeysjärjestyksessä seuraavasti:

I. Ensiksi, että ilmentyneessä universumissamme esiintyy sellainen Energian tai Elämän ilmaus, joka on vastuullisena syynä erilaisille muodoille ja niiden tunnekykyisten olentojen laajalle hierarkialle, jotka muodostavat kaiken olemassa olevan summan. Tämä on niin kutsuttu hylotsoistinen teoria, vaikka termi ainoastaan aiheuttaa hämmennystä. Tämä suuri Elämä on monismin perusta, ja kaikki valaistuneet ihmiset ovat monisteja. "Jumala on yksi" on totuuden ilmaisu. Yksi elämä läpäisee kaikki muodot, ja nuo muodot ovat keskeisen universaalin energian ilmauksia ajassa ja paikassa. Ilmentynyt elämä saa aikaan olemassaolon ja olemisen. Se on siten kaksinaisuuden perimmäinen syy. Tätä kaksinaisuutta, joka nähdään kun objektiivisuus on läsnä ja joka häviää kun muotoaspekti katoaa, on kutsuttu monilla termeillä, joista selkeyden vuoksi voitaisiin luetella tavallisimmat:

Henki Aine
Elämä Muoto
Isä Äiti
Positiivinen Negatiivinen
Pimeys Valo

Opiskelijoilla on oltava selkeästi mielessään tämä olennainen ykseys kun he puhuvat (kuten heidän täytyy) rajallisin termein tuosta kaksinaisuudesta, joka nähdään syklisesti kaikkialla.

II. Toinen postulaatti kasvaa esiin ensimmäistä ja sanoo, että yksi Elämä, joka ilmentyy aineen kautta, tuottaa kolmannen tekijän, joka on tietoisuus. Tämä tietoisuus, joka on seurausta hengen ja aineen napojen yhdistymisestä, on kaikkien asioiden sielu. Se läpäisee kaiken substanssin tai objektiivisen energian. Se on kaikkien muotojen taustalla, olkoonpa tämä sen energiayksikön muoto, jota me kutsumme atomiksi, tai ihmisen, planeetan tai aurinkokunnan muoto. Tämä on itsemääräämisen teoria tai opetus, että kaikki elämät, joista yksi elämä muotoutuu, tulevat omassa piirissään ja olemisen tilassaan ankkuroiduiksi aineeseen ja omaksuvat muotoja, joiden kautta niiden erityinen tietoisuuden tila toteutuu ja niiden värähtely tasapainottuu. Siten ne voivat tuntea olevansa olemassa. Näin yksi elämä tulee jälleen tasapainoiseksi ja tietoiseksi entiteetiksi aurinkokunnan välityksellä ja on siten, olennaisesti, energioiden, kaikkien tajunnantilojen ja olemassa olevien muotojen summa. Homogeeninen tulee heterogeeniseksi, mutta pysyy kuitenkin ykseytenä. Yksi ilmenee moninaisuutena, mutta on silti muuttumaton. Keskusykseys tunnetaan ajassa ja paikassa osista koottuna ja eriytyneenä, ja kuitenkin, koska aikaa ja paikkaa ei ole (koska ne ovat vain tajunnan tiloja), vain ykseys jää ja vain henki pysyy ja lisäksi lisääntynyt värähtelytoiminta ja kyky valon voimistamiseen kun ilmentymisen jakso jälleen palaa.

Yhden ilmenevän Elämän värähtelevässä sykkeessä kaikki pienemmät elämät toistavat olemisen prosessin – Jumalat, enkelit, ihmiset ja ne lukemattomat elämät, jotka ilmaisevat itseään luonnonkuntien muotojen ja evoluutioprosessin toimintojen kautta. Kaikista tulee itsekeskeisiä ja itsemäärääviä.

III. Kolmas peruspostulaatti on, että ilmentyneen olemisen tarkoitus ja syy, miksi elämä ottaa muodon, on tietoisuuden kehitys tai sielun paljastuminen. Tätä voitaisiin kutsua valon kehityksen teoriaksi. Kun ymmärretään, että jopa nykyaikainen tiedemies sanoo, että valo ja aine ovat samaa merkitseviä sanoja heijastaen siten idän opetuksia, tulee ilmeiseksi, että napojen vuorovaikutuksen kautta ja vastakohtaparien kitkan kautta valo leimahtaa esiin. Kehityksen päämäärän on havaittu olevan sarja asteittaisia valon osoittamisia. Kaikki muodot verhoavat ja kätkevät valon. Kun kehitys etenee, aineesta tulee yhä parempi valon johdin, mikä osoittaa Kristuksen lausuman "Minä olen maailman valo" paikkansapitävyyden.

IV. Neljäs postulaatti muodostuu lausumasta, että kaikki elämät ilmentyvät syklisesti. Tämä on teoria jälleensyntymisestä tai reinkarnaatiosta, joka on ilmausta periodisuuden laista.

Sellaisia ovat ne suuret taustalla olevat totuudet, jotka muodostavat Ajattoman Viisauden perustuksen – elämän olemassaolo ja tietoisuuden kehitys syklisen muodon ottamisen kautta. (Treatise on White magic, 8–10).

Mikrokosmos heijastaa makrokosmosta ja siksi jokainen ihminen on suhteessa Jumaluuteen olennaisen samankaltaisuuden kautta. (Telapathy and the Etheric Vehicle, 130).

Termit orgaaninen ja epäorgaaninen ovat suuressa määrin vastuussa paljosta hämmennyksestä ja jyrkästä erosta, joka vallitsee monien ihmisten mielissä ruumiin ja hengen, elämän ja muodon välillä, ja ne ovat johtaneet siihen, että on kieltäydytty hyväksymästä näiden kahden olennaista identtisyyttä. (Tutkimus valkoisesta magiasta, 28).

...ihmisen kehitys on ainoastaan siirtymistä tietoisuuden tilasta toiseen. Se on laajentumisten sarja, sen tietoisuuden kyvyn kasvua, joka on sisäisen ajattelijan hallitsevin ominaisuus. Se on kulkua persoonallisuuteen, alempaan itseen tai kehoon polarisoituneesta tietoisuudesta korkeampaan itseen, minuuteen eli sieluun polarisoituneeseen tietoisuuteen, siitä monadiin eli henkeen polarisoitumiseen, kunnes tietoisuus lopulta on jumalallinen. Ihmisen kehittyessä tietoisuuden kyky laajenee ensimmäiseksi niiden rajoittavien muurien ulkopuolelle, jotka kahlitsevat sen alempiin luonnonkuntiin (kivi-, kasvi- ja eläinkuntiin). Se laajenee kehittyvän persoonallisuuden kolmeen maailmaan, planeetalle, jossa hän näyttelee osansa, aurinkokuntaan, missä tuo planeetta kiertää, kunnes se lopulta pakenee koko aurinkokunnasta ja tulee universaaliseksi. (Vihkimykset, 8).

Kaiken kehityksen päämäärä on integraatio – persoonallisuuden integraatio, integraatio sieluun, integraatio hierarkiaan, integraatio kokonaisuuteen, kunnes täydellinen ykseys ja identifioituminen on saavutettu. (Esoteric Healing, 12).

Tieto on oppimisen salin tuotetta. Se voitaisiin määritellä inhimillisen löytämisen ja kokemuksen yhteissummaksi. Se voidaan havaita viidellä aistilla ja sitä voidaan rinnastaa, diagnosoida ja määritellä inhimillisen älyn avulla. Me voimme tuntea siitä

mentaalista varmuutta tai me voimme varmistua siitä kokeen avulla. Se on taiteiden ja tieteiden tiivistelmä. Se koskee kaikkea, mikä käsittelee asioiden muotopuolen rakentamista ja kehitystä. Sen vuoksi se koskee kehityksen aineellista puolta, ainetta

aurinkokunnassa, planeetassa, inhimillisen evoluution kolmessa maailmassa ja ihmisten kehoissa.

Viisaus on viisauden salin tuotetta. Se koskee muodon sisällä olevan elämän kehitystä, hengen kulkua noiden alati muuttuvien käyttövälineiden kautta ja tajunnan laajentumisia, jotka seuraavat toisiaan elämästä elämään. Se käsittelee kehityksen elämäpuolta. Koska se käsittelee asioiden olemusta eikä asioita itseään, se on totuuden intuitiivista käsittämistä erillään järkeilykyvystä ja myötäsyntyistä havaintoa, joka kykenee tekemään eron toden ja epätoden, todellisen ja epätodellisen välillä. Se on enemmän kuin tämä, sillä se on myös ajattelijan kasvavaa kykyä astua logoksen mieleen, kykyä käsittää maailmankaikkeuden suuren näytelmän aito sisäinen luonne, nähdä sen tarkoitus ja harmonisoitua enemmän ja enemmän korkeampaan mittakaavaan. Käsillä olevaa tarkoitustamme varten (joka on tutkia jonkin verran pyhyyden tietä ja sen eri asteita) sitä voitaisiin kuvata "sisällämme olevan Jumalan valtakunnan" todellistamiseksi ja "ulkopuolellamme olevan Jumalan valtakunnan" käsittämiseksi aurinkokunnassa. Ehkä se voitaisiin ilmaista mystikon ja okkultistin polkujen asteittaisena yhdistymisenä – viisauden temppelin rakentamisena tiedon perustuksille.

Viisaus on tiedettä hengestä, kuten tieto on tiedettä aineesta. Tieto on erottavaa ja objektiivista, kun taas viisaus on synteettistä ja subjektiivista. Tieto jakaa, viisaus yhdistää. Tieto eriyttää, kun taas viisaus sulattaa yhteen. (Vihkimykset, 11–2).

Tämä tahdon energia on kaikkein voimakkain energia koko planetaarisen eksistenssin järjestelmässä. Sitä kutsutaan "Shamballa" voimaksi, ja se on se joka pitää kaikki asiat yhdessä elämässä. Se on, todellisuudessa, elämä itse. (The Rays and the Initiations, 715).

Kristus opetti myös, että Jumalan valtakunta oli maan päällä ja kehotti meitä etsimään sitä ensimmäiseksi ja jättämään muut asiat toiselle sijalle sen vuoksi. Tuo valtakunta on aina ollut kanssamme, ja se on muodostunut kaikista niistä, jotka kautta aikojen ovat pyrkineet henkisiin päämääriin, jotka ovat vapauttaneet itsensä fyysisen kehon rajoituksista, tunteiden vallasta ja mielen esteistä. Sen kansalaisia ovat ne, jotka tänään enemmistölle tuntemattomina elävät aineellisissa kehoissa, työskentelevät ihmiskunnan hyvinvoinnin puolesta ja käyttävät emootioiden sijasta rakkautta yleisenä menetelmänään ja muodostavat tuon "valaistuneiden mielien" suuren ryhmän, joka ohjaa maailman kohtaloa. Jumalan valtakunta ei ole jotakin, joka laskeutuu maan päälle kun ihmiset ovat riittävän hyviä. Se on jotakin, joka toimii tehokkaasti tänään ja vaatii tunnustamista. Se on organisoitu ryhmä, joka herättää jo tunnustusta niiltä ihmisiltä, jotka etsivät ensin Jumalan valtakuntaa ja jotka havaitsevat sitä kautta, että heidän etsimänsä valtakunta on täällä. Monet tietävät Kristuksen ja hänen oppilaidensa olevan fyysisesti läsnä maan päällä, ja heidän hallitsemansa valtakunta lakeineen ja toimintoineen on monien tuntema, ja näin on ollut kautta vuosisatojen. (Kristuksen jälleentuleminen, 51).

Jumala on immanenttina kaikkien luotujen asioiden muodoissa. Loisto, joka paljastetaan, on tuon synnynnäisen jumaluuden ilmausta kaikkine attribuutteineen ja aspekteineen, laatuineen ja voimineen, ja tämä tapahtuu ihmiskunnan kautta. (Kristuksen jälleentuleminen, 150 ).

...ainoa tapa, jolla me voimme löytää johtolangan säteiden, aurinkokuntien ja hierarkioiden mysteeriin, on tutkia yhdenmukaisuuksien eli analogian lakia. Se on ainoa lanka, jonka avulla me voimme löytää tiemme labyrintin läpi ja ainoa valonsäde, joka loistaa ympäröivän tietämättömyyden pimeyden läpi. H. P. Blavatsky on “Salaisessa Opissa” sanonut meille näin, mutta tähän saakka opiskelijat ovat tehneet hyvin vähän käyttääkseen vihjettä hyväkseen. (Vihkimykset, 7).

Saanko muistuttaa teitä okkulttisesta väittämästä, että jokainen elävä olento tai ilmentynyt elämä – planeettalogoksesta alas pienimpään atomiin – on joko ollut, on tai tulee olemaan ihminen. Tämä viittaa jokaisen ilmentyneen elämän menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Tämän vuoksi ihmiskunnan tosiasia ja se mitä ihmiskunta edustaa on luultavasti jumalallisen tarkoituksen ensisijainen ja tärkein aspekti. Pysähdy ja ajattele tätä lausumaa. (Telapathy and the Etheric Vehicle, 126)

Saatatte tässä oikeutetusti kysyä: mikä on suunnitelma? Kun puhun suunnitelmasta, en tarkoita sellaista yleistä asiaa kuin evoluution suunnitelma tai suunnitelma ihmiskunnalle, joita me kutsumme jonkin verran mitäänsanomattomalla termillä sielun kehitys. Näitä kahta planeettamme suunnitelman aspektia pidetään varmoina, ja ne ovat vain tapoja, prosesseja ja välineitä määrätyn päämäärän saavuttamiseksi. Suunnitelma, sellaisena kuin se nykyisin aistitaan ja jonka toteuttamiseksi mestarit vakaasti työskentelevät, voitaisiin määritellä seuraavasti. Se on sellaisen subjektiivisen synteesin ja telepaattisen vuorovaikutuksen aikaansaaminen ihmiskunnassa, mikä tulee lopulta kumoamaan ajan. Se tuo jokaisen ihmisen ulottuville kaikki menneet saavutukset ja tiedon. Se paljastaa ihmiselle hänen mielensä ja aivojensa todellisen merkityksen ja tekee hänestä tuon varustuksen hallitsijan ja tekee hänet siten kaikkialla läsnäolevaksi ja avaa lopulta oven kaikkitietävyyteen. Tämä suunnitelman seuraava kehitysvaihe saa ihmisessä aikaan ymmärryksen – älykkään ja yhteistyökykyisen – siitä jumalallisesta tarkoituksesta, jonka Se, jossa me elämme, olemme ja liikumme, on katsonut viisaaksi saattaa inkarnaatioon. Älkää ajatelko, että voin kertoa suunnitelmasta sellaisena kuin se todella on. Kenellekään kolmannen asteen vihityn alapuolella olevalle ei ole mahdollista aistia sitä ja vielä vähemmän ymmärtää sitä. (Treatise on White Magic, 403–4).

... kaiken sisäisen koulutuksen päämäärä on kehittää esoteerinen aisti ja kehkeyttää se sisäinen sensitiivinen tietoisuus, joka tekee ihmisen kykeneväksi toimimaan, ei ainoastaan kuten Jumalan poika fyysisessä inkarnaatiossa, vaan kuten sellainen, joka omistaa sen tietoisuuden jatkuvuuden, jonka kautta hän voi olla sekä sisäisesti valpas että ulkoisesti aktiivinen. Tämä saavutetaan kehittämällä kykyä toimia koulutettuna tarkkailijana. Kohdistan nämä sanat kaikille pyrkijöille. Kestävyys oikean tarkkailemisen asenteessa saa aikaan irrottautumisen muodosta ja kyvyn käyttää muotoa tahtoessaan ja päämääränään edistää hierarkkisia suunnitelmia ja siten hyödyttää ihmiskuntaa. (Treatise on White magic, 610).

Seitsemän sädettä ovat jumalallisen tietoisuuden, universaalin mielen kokonaissumma. Niitä voidaan pitää seitsemänä älykkäänä entiteettinä, joiden kautta suunnitelma toteutuu. Ne ruumiillistavat jumalallista tarkoitusta, ilmaisevat niitä laatuja, joita vaaditaan tuon tarkoituksen materialisoimiseksi ja ne luovat ne muodot ja ovat ne muodot, joiden kautta jumalallinen idea voidaan saattaa täyttymykseen. Symbolisesti niiden voidaan katsoa muodostavan jumalallisen taivaallisen ihmisen aivot. Ne vastaavat aivojen kammioita, aivoissa olevaa seitsemää keskusta, seitsemää voimakeskusta ja seitsemää suurta rauhasta, jotka määräävät fyysisen ruumiin laadun. Ne ovat jumalallisen tarkoituksen tietoisia toimeenpanijoita. Ne ovat seitsemän hengitystä, jotka elävöittävät kaikkia luomiaan muotoja suunnitelman eteenpäinviemiseksi. (Esoteric Psychology I, 60).

Sielu on olennaisesti valoa, sekä kirjaimellisesti värähtelyn kannalta että filosofisesti, koska se muodostaa tiedon todellisen välineen. Sielu on valoa symbolisesti, sillä se on kuin auringon säteet, jotka virtaavat pimeyteen. Sielu tuo aivojen välityksellä ilmoituksen. Se lähettää valoa aivoihin, ja siten ihmisen tie tulee yhä enemmän valaistuksi. Aivot ovat kuin sielun silmä, joka katselee ulos fyysiseen maailmaan. Samassa mielessä sielu on monadin silmä. (Esoteric Psychology I, 132).

Mikään lumo, mikään harha ei voi pidellä ihmistä, joka on asettanut itselleen tehtävän kulkea kapeaa veitsen terävää polkua, joka johtaa halki erämaan, läpi sankimman metsän, läpi surun ja ahdingon syvien vesien, uhrauksen laakson kautta ja yli näyn vuorten vapautuksen portille. Toisinaan hän saattaa kulkea pimeässä (ja pimeyden harha on hyvin todellinen). Toisinaan hän saattaa kulkea valossa, joka on niin häikäisevä ja hämmentävä, että hän hädin tuskin näkee edessään olevaa tietä. Hän saattaa tietää mitä on polulla kompasteleminen ja luhistua palvelun ja kamppailun aiheuttamasta väsymyksestä. Hän saattaa ajoittain kulkea harhaan ja vaeltaa alas kunnianhimon, oman edun tavoittelun ja maallisten houkutusten syrjäpolkuja, mutta hairahdus on vain lyhytaikainen. Mikään taivaassa tai helvetissä, maan päällä tai muualla ei voi estää sellaisen ihmisen kehitystä, joka on herännyt harhasta, joka on nähnyt pilkahduksen todellisuudesta astraalitason lumon takana ja joka on kuullut, vaikka vain kerran, oman sielunsa kirkkaan ja herättävän kutsun. (Tutkimus valkoisesta magiasta, 223).

Aistien ohikiitävät asiat ovat vain vähäpätöisiä eikä niillä ole arvoa verrattuna palkintoihin, jotka, täällä ja tässä elämässä, odottavat ihmistä, joka pyrkii sulattamaan jokapäiväisen tietoisuutensa oman sielunsa tietoisuuteen. Hän astuu silloin sielujen yhteisöön eikä hän ole yksin. Ainoat yksinäiset kaudet ovat tulosta väärästä suuntautumisesta ja takertumisesta siihen, mikä peittää vision ja täyttää kädet niin täyteen, etteivät ne voi tarttua siihen, mitä kutsutaan "jalokiveksi lootuksessa". (Treatise on White magic, 90).

Uteliaisuus tai tavallinen hyvä elämä eivät ole koskaan tuoneet ihmistä vihkimyksen portille. Herättämällä voimakasta värähtelyä ihmisen alemmassa luonnossa, uteliaisuus vie hänet ainoastaan poispäin siitä päämäärästä, mistä hän on kiinnostunut, ei kohti sitä. Tavallinen hyvä elämä, ellei sitä edistä täydellinen uhrautuminen toisten hyväksi, vaiteliaisuus, nöyryys ja hyvin harvinaislaatuinen epäitsekkyys, saattaa auttaa rakentamaan hyvät käyttövälineet, joista on hyötyä toisessa elämässä, mutta se ei auta murtamaan niitä ulkoisia ja sisäisiä muureja ja voittamaan niitä vastustavia voimia ja energioita, jotka seisovat "hyvän" ihmisen ja vihkimysseremonian välissä. (Vihkimykset, 103).

Etsimisen jaksoja, kärsimyksen jaksoja, irrottautumisen jaksoja ja paljastuksen jaksoja, jotka synnyttävät fuusiokohtia, jännitevaiheita ja energian projisoimista – sellainen on vihkimyksen tie. Vihkimys on todellisuudessa nimi, joka on annettu uudelle paljastukselle tai uudelle visiolle, joka aina johdattaa oppilasta eteenpäin suurempaan valoon; se ei ole jotain mitä hänelle suodaan tai annetaan. Se on valon havaitsemisen ja valon hyödyntämisen prosessi, joka auttaa häntä astumaan yhä selkeämpään valoon. (The Rays and the Initiations, 538).

Ihmishenki on kuolematon. Se kestää ikuisesti ja kehittyy vaiheesta vaiheeseen ja asteesta asteeseen evoluution polulla kehkeyttäen vakaasti ja asteittaisesti jumalalliset attribuutit ja aspektit. (Kristuksen jälleentuleminen,146).

Jos voisimme vain käsittää sen, kuolema on eräs eniten harjoitetuista toiminnoista. Olemme kuolleet monta kertaa ja tulemme kuolemaan uudelleen ja uudelleen. Kuolema liittyy olennaisesti tietoisuuteen. Olemme tietyllä hetkellä tietoisia fyysisellä tasolla ja hetkeä myöhemmin olemme vetäytyneet toiselle tasolle ja aktiivisesti tietoisia siellä. Juuri niin kauan kuin tietoisuutemme on identifioitunut muotoaspektiin, kuolema näyttäytyy meille muinaisessa kauheudessaan. Heti kun tiedämme olevamme sieluja ja huomaamme kykenevämme kohdistamaan tietoisuutemme tai tajuntamme tahdonalaisesti mihin tahansa muotoon tai mille tahansa tasolle tai mihin tahansa suuntaan Jumalan muodon piirissä, emme enää tunne kuolemaa. (Tutkimus valkoisesta magiasta, 494)

Sielu on (ja tässä sanat rajoittavat ja vääristävät) valon yksikkö, jota värittää tietty sädevärähtely. Se on koko oman säde-elämänsä ilmennykseen eli muotoon sisältyvä värähtelevä energiakeskus. Se on eräs niiden miljoonien elämien seitsemästä ryhmästä, jotka kokonaisuudessaan muodostavat yhden elämän. Varsinaisessa olemuksessaan sielu on tajuinen eli tietoinen kolmella suunnalla. Se on Jumala-tietoinen; se on ryhmätietoinen; se on itsetietoinen. Tämä itsetietoinen aspekti toteutuu ihmisen fenomenaalisessa ilmennyksessä. Ryhmätietoinen aspekti säilyttää inhimillisen tietoisuuden tilan, mutta lisää siihen tietoisuuden asteittain kehkeytyvästä säde-elämästään. Sen tietoisuus on silloin tietoisuutta rakkaudesta, laadusta ja hengestä ja sen suhteista. Se on Jumala-tietoinen vain potentiaalisesti, ja tähän kehitykseen sisältyy sen oma kasvu ylöspäin ja ulospäin sen jälkeen kun sen itsetietoinen aspekti on täydellistynyt ja sen ryhmätajunta on tiedostettu. (Esoteric Psychology I, 41).

Sielun eli aurinkoenkelin voidaan sanoa katsovan kolmeen suuntaan.

1. Kohti Ylintä Valoa, kohti tuota keskeistä Elämää tai Energiaa, joka pitää kätkettynä itsessään tarkoituksen ja suunnitelman, jota kohti kaikki Oleminen pyrkii. En tiedä kuinka ilmaisisin tämän selvemmin. Se mikä tämä ohjaava voima voisi olla, mikä on Olemisen itsensä salaisuus, paljastetaan vasta edistyneempien vihkimyksien aikana, ja se käsitetään lopullisesti vasta kun syykeho, karana sarira, hajoaa ja viimeinen rajoitus poistuu. Tästä aurinkoenkelin vision suunnasta meidän ei tarvitse välittää.

2. Yli sen valtakunnan, missä aurinkoenkeli hallitsee ylimpänä, yli sielujen tai sielullisten impulssien maailman, yli hierarkkisen työn ja puhtaan ajatuksen maailman. Tämä on Jumalan valtakunta, taivaallisen Olennon maailma. Se on tila, josta oppilaat tulevat yhä enemmän tietoisiksi, jossa vihityt työskentelevät ja josta mestarit eri arvoasteissaan ohjaavat planeetan evoluutioprosessia. Nämä kaksi suuntaa, joihin sielu katsoo, muodostavat sielun henkisen kokemuksen maailman ja sen pyrkimyksen kohteen. Ei pidä unohtaa, että henkisellä ihmisellä, aurinkoenkelillä, on myös tavoitteensa ja että tästä tulee hallitseva impulssi heti kun kolmessa maailmassa olevan käyttövälineen alistaminen on toteutunut. Aivan kuten vasta älyllisesti täysin kehittynyt ihminen voi alkaa tietoisesti toimia sieluna ja ottamaan yhteyttä sielun valtakuntaan, niin ainoastaan täysin aktiivinen ja hallitseva sielu, jossa buddhinen prinsiippi hallitsee potentiaalisesti, voi alkaa ottaa yhteyttä siihen puhtaan olemisen tilaan, jossa monadi eli henki ikuisesti lepää.

Älyn kehittyminen ihmisessä merkitsee hänen valmiuttaan kulkea polkua, joka johtaa takaisin täyteen sielutietoisuuteen. Buddhisen eli viisaus-rakkausaspektin kehittyminen aurinkoenkelissä osoittaa hänen valmiuttaan jatkokehitykseen puhtaan olemisen tilan tietoisuudessa.

3. Kolmas suunta, johon sielu katsoo ja jossa hän harjoittaa kontemplatiivisen vision kykyä, on kohti hänen heijastumaansa kolmessa maailmassa. Korkeamman ja alemman ihmisen välisen pitkän kamppailun tavoitteena on ollut tehdä alempi vastaanottavaiseksi ja sensitiivisesti tietoiseksi voimista, jotka emanoituvat sielusta tämän sielun "kontemploidessa" kolminaista instrumenttiaan. (Treatise on White Magic, 212).

Tietoisuuden korkeimmat tyypit työskentelevä monadin tasolta aivan kuten alemman asteinen vihitty työskentelee sielun tasolta ja käyttää sellaisia havainto-orgaaneita (jos sellainen epätyydyttävä sanonta on oikeutettu) ja tiedon keinoja, joista keskivertoihmisellä ei ole käsitystä. He sisällyttävät tietoisuutensa piiriin sen elämän, tietoisuuden ja muodon summan, jota me nimitämme Jumalaksi. Nämä korkea-asteiset vihityt tulevat sitten tietoisiksi värähtelystä, paljastavasta valosta, sävelestä tai suuntaa antavasta äänestä, joka säteilee kokonaan aurinkokuntamme ulkopuolelta. (Tutkimus valkoisesta magiasta, 26).

Muistakaamme siten, että hengen määritteleminen ei ole mahdollista, ei myöskään Jumalan. Kun sanotaan, että henki on sanoin kuvaamaton, määrittelemätön syy, emanoituva energia, yksi elämä ja olemisen lähde, kaikkien voimien, kaikkien tietoisuudentilojen ja kaikkien muotojen summa, elämän kokonaisuus sekä se, joka on aktiivisesti ilmentynyt tästä elämästä, itse ja ei-itse, voima ja kaikki mitä voima motivoi, asiaa todellisuudessa väistetään, yritetään mahdotonta ja totuus kätketään sanamuotojen taakse. Tätä ei voida kuitenkaan välttää siihen asti kunnes sielutietoisuutta kosketetaan ja se tunnetaan ja muodoton Yksi voidaan havaita intuition selkeän valon kautta. (Tutkimus valkoisesta magiasta, 31).

Viisauden Mestarille hengen tai tuon jokaisen muodon kätkemän positiivisen elämän keskuksen luonne ei ole sen enempää mysteeri kuin sielun luonne on esoteeriselle psykologille. Yhden elämän lähde ja taso tai tila, mistä tuo elämä virtaa, on adeptihierarkian jäsenille suuri kätketty mysteeri. Hengen luonne, sen laatu ja kosmisen energian tyyppi, sen värähtelytaajuus ja sen tärkeimmät kosmiset eriytymät ovat kolmannen asteen vihittyjen yläpuolella olevien opiskelun aihe ja tutkimuksen kohde. (Tutkimus valkoisesta magiasta, 25–6).

On hyödyllistä tehdä ero onnellisuuden, ilon ja autuuden välille. Onnellisuus perustuu emootioihin ja se on persoonallisuuden reaktio. Ilo on sielun laatu, joka koetaan mielessä niiden yhdistyessä. Autuus on hengen olemus ja siitä on hedelmätöntä spekuloida ennen kuin sielu käsittää olevansa yhtä Isän kanssa. Tämä oivallus seuraa varhaisempaa astetta, jossa persoonallinen itse on yhtä sielun kanssa. Siksi spekulaatio ja analyysi autuuden luonteesta on hyödytöntä keskivertoihmiselle, jonka metaforien ja terminologioiden täytyy pakostakin olla persoonallisia ja suhteessa aistimaailmaan. (Tutkimus valkoisesta magiasta, 369).


 

Alice Bailey yhdistyksen sivusto (A. Baileyn henkilökuva, Alice Bailey kirjojen esittelyä ym.)


 

Etusivu

Teosofia