Annie Besant

H. P. Blavatsky ja viisauden mestarit

Seitsemäntoista ja puoli vuotta on kulunut siitä kuin Helena Petrovna Blavatsky erosi tästä kuolevaisten maailmasta. Mutta yhä vielä hänen nimeään parjataan ja hänen vilpittömyyttään koetetaan saattaa epäilyksen alaiseksi. Hyviä ja arvokkaita henkilöitä kääntyy Teosofisen Seuran luota sanomalla: "Oh! Minä en tahdo kuulua siihen, senhän perusti Madame Blavatsky, jonka Lontoon Psyykkinen Seura todisti syypääksi petokseen." Ne samanaikaiset kirjoitukset, joissa häntä puolustettiin, ovat kauan sitten hävinneet ulottuvilta ja unohtuneet. Tri Hodgson, joka kirjoitti Psyykkisen Seuran kuulun "raportin" eli esityksen, joutui itse myöhemmin uskomaan paljon ihmeellisempiä ilmiöitä kuin mitä hän itsevarmana nuoruudessaan kielsi, ja hän itsekin sai kokea samanlaista pilkkaa ja vääristelyä, jota hän oli käyttänyt muita kohtaan. Blavatskyn verrattomien teosten laaja leviäminen, niiden aatteiden voittokulku, joiden opettamiseen hän uhrasi elämänsä, hänen Mestariensa käskystä ja kumppaninsa eversti H. S. Olcottin avulla perustamansa Teosofisen Seuran kasvaminen, hänen oppilaidensa julkaisema yhä kasvava kirjallisuus – tämä kaikki on hänen paras puolustuksensa, ja se antaa hänen elämäntyölleen arvon ja oikeutuksen. Mutta olisi väärin, jos välinpitämättömästi katseltaisiin kunnioitetun opettajan jatkuvaa ristiinnaulitsemista, koska maailma saa hänen opetuksistaan kuitenkin niin paljon hyötyä, ja jos sallittaisiin leimattavan hänet petturiksi, joka toi meidän ajallemme niitä totuuksia, jotka leviävät nyt yhä laajemmalle ja laajemmalle kautta maailman. Oikeudentuntokin vaatii, että pitää olla saatavana myös puolustuksia, niin kauan kuin syytöksiä jatkuu. Koska kunnioitan häntä ensimmäisenä opettajanani ja tunnen alati kiitollisuutta häntä kohtaan siitä, että hän vei minut mestarini luokse, jota nyt yhä suuremmalla kiitollisuudella olen palvellut enemmän kuin yhdeksäntoista vuotta, tahdon tässä tehdä selkoa menneistä tosiasioista, lisäten niihin silloin tällöin tarpeellisia huomautuksia.

Helena Petrovnan isä oli eversti Peter Hahn ja hänen isoisänsä kenraaliluutnantti Alexis Hahn von Rottenstein-Hahn. Hänen äitinsä oli Helena Fadeeff, salaneuvos Andre Fadeeffin ja prinsessa Helena Dolgorukin tytär. Seuraava kirje – joka on käännös edessäni olevasta ranskalaisesta alkuperäisestä kirjoituksesta – todistaa hänen syntyperänsä. Sen on kirjoittanut A. P. Sinnettille kenraalimajuri R. Fadeeff Intian varakuninkaan viraston osoitteella ja Kaukasian kenraalikuvernöörin Dondukoff-Horsanoffin välityksellä. Kirje kuuluu:

"Täten todistan, että Madame Helena Petrovna Blavatsky, joka nyt asuu Simlassa (engl. Intiassa), on isän puolelta eversti Peterin tytär ja kenraaliluutnantti Alexis Hahn de Rottenstein-Hahnin* pojantytär, ja äitinsä puolelta Helena Fadeeffin tytär ja salaneuvos Andre Fadeeffin ja prinsessa Helena Dolgorukin tyttärentytär, ja että hän on valtioneuvos Nikefor Blavatsky -vainajan, Erivanin (Kaukasuksen) maakunnan varakuvernöörin leski.

    Kenraalimajuuri Rotislav Fadeeff
    Sisäministerin apulainen
    Kreivi Ignatieff
    sotaministerin esikuntamajurin apulainen
    Pietari, 23. syyskuuta 1881."


* Ylhäinen suku, joka Mecklenburgista oli siirtynyt Venäjälle.


Tätä seurasi kirje, jossa sanottiin, että virallinen hallinnon todistus saapuisi muutamien päivien perästä.

Helena Petrovna syntyi v. 1831, ja hänen tätinsä, madame N. A. Fadeeff todistaa kirjeessä, joka on päivätty Odessassa toukok. 20.8.1877, niistä "ihmeistä", jotka häntä lapsuudesta asti ympäröivät. Madame Fadeeff lausuu itse aina olleensa syvästi innostunut sielutieteellisistä ilmiöistä ja käyttäneensä jokaista tilaisuutta tarkkaillakseen niitä. Hän jatkaa sitten : "Ne ilmiöt, jotka aiheutuvat sisarentyttäreni Helenan mediumistisista kyvyistä, ovat sangen merkillisiä, kerrassaan ihmeitä, mutta ne eivät ole poikkeuksia luonnonlaeista. Monta kertaa olen kuullut kerrottavan ja lukenut spiritismiä käsittelevistä teoksista hämmästyttäviä kertomuksia ilmiöistä, jotka ovat muistuttaneet teidän kirjeessänne mainitsemia, mutta ne ovat tavallisesti olleet yksinäisiä tapauksia tai useista erilaisista syistä johtuneita. Mutta se, että niin paljon voimaa on keskitettynä yhteen ainoaan henkilöön ja että koko joukko mitä ihmeellisimpiä ilmiöitä syntyy yhdestä ainoasta lähteestä nimittäin mad. Blavatskysta, on tosiaan sangen harvinaista ja kenties ainutlaatuista. Olen kauan tietänyt, että sisarentyttärelläni on mediumistisia lahjoja enemmän kuin kellään, jonka olen tavannut, mutta silloin kun hän oli täällä, tämä voima oli paljon pienempi kuin miksi se nyt on kasvanut. Helena on aivan erikoinen olento, eikä häntä voi verrata kehenkään muuhun. Lapsena, nuorena tyttönä, naisena, aina hän oli niin paljon ylempänä ympäristöään, ettei häntä koskaan voitu arvostella oikean arvonsa mukaan. Hän sai sellaisen kasvatuksen kuin ainakin ylhäissyntyinen nainen, hyvän kyllä muuten, mutta opista ja suurista tiedoista ei ollut kysymystäkään. Kuitenkin hänen älyluontonsa tavaton rikkaus, hänen ajatustensa hienous ja nopeus, hänen ihmeellinen käsityskykynsä ja taitonsa oivaltaa ja omaksua mitä erilaisimpia ja vaikeimpia asioita, jotka kaikilta muilta vaatisivat vuosikausien uutteraa työtä, erinomaisesti kehittynyt järki ja ennen kaikkea vilpitön, suora, avomielinen, tarmokas luonne – nämä kaikki antoivat hänelle harvinaisen ylemmyyden ja nostivat hänet niin korkealle tavallisen ihmiskunnan enemmistön yläpuolelle, että hän ei voinut olla vetämättä yleistä huomiota puoleensa, ja siitä johtui tietysti kateutta ja vihamielisyyttä kaikkien puolelta, jotka alhaisessa jokapäiväisyydessään tunsivat loukkaantuvansa tämän todella ihmeellisen naisen loistavista lahjoista ja kyvyistä.

Te kysytte, mitä kieliä hän oli tutkinut. Lapsuudessaan hän äidinkielensä venäjän lisäksi osasi ainoastaan ranskaa ja englantia. Paljon myöhemmin Euroopassa matkustaessaan hän oppi vähän italian kieltä. Hän ei tuntenut kieliä sen enempää – siitä olen ihan varma. Mitä tulee hänen tietojensa mittaamattomiin syvyyksiin, niin sinä aikana, josta nyt puhun, neljä vuotta sen jälkeen, niistä ei nähty varjoakaan, niistä ei ollut pienintäkään lupausta. Hän oli saanut hyvän kasvatuksen, niin kuin vallasnainen, siis sangen pintapuolisen. Ja jos kysytään vakavia ja abstrakteja tutkimuksia, muinaisajan uskonnollisia mysteerioita, aleksandrialaista teurgiaa, vanhoja filosofisia järjestelmiä ja kielitieteitä, hieroglyfien tuntemista, heprean, sanskritin, latinan, kreikan ym. kielten osaamista, niin niitä hän ei unissaankaan ollut nähnyt. Sen voin vannoa. Hänellä ei ollut vähintäkään käsitystä niiden kielten aakkosistakaan."*


* Näitä kaikkia kieliä hän kuitenkin kirjoissaan käytti ja tunsi. – Suom. huom.


Palataksemme kertomukseen: Helena Petrovna meni naimisiin 17-vuotiaana vanhan miehen kanssa, mutta pakeni suoraa päätä miehensä luota, kun hän havaitsi, mitä avioliitto merkitsi, ja harhaili sitten ympäri maailmaa tietoa etsimässä. Elokuussa v. 1851 hän oli Lontoossa, ja siellä eräänä kuutamoisena iltana, niin kuin hänen päiväkirjansa kertoo: "Minä tapasin unteni mesta- rin." Mestari kertoi H. P. B:lle valinneensa hänet työskentelemään tulevassa seurassa, ja muutamia vuosia myöhemmin hän lähti isänsä luvalla valmistautumaan tulevaa tehtäväänsä varten ja kävi 17 vuoden koetusajan ja vaikean työkauden läpi. Mad. Fadeeff voi tässä taas tulla avuksemme. Hän kirjoittaa Pariisista, 26. pnä kesäkuuta 1884:

"Minä kirjoitin Mr. Sinnetille pari kolme vuotta sitten vastaukseksi erääseen hänen kirjeeseensä, ja muistaakseni kerroin hänelle, miten oli erään kirjeen laita, jonka sain yliaistista tietä, kun sisarentyttäreni oli toisella puolen maailmaa, eli silloin kun kukaan ei tiennyt hänen olinpaikastaan, mikä seikka huolestutti meitä. Kaikki meidän tiedustelumme jäivät tuloksitta. Me aloimme pitää häntä kuolleena, kun – luullakseni vuonna 1870 tai pian sen jälkeen – minä sain kirjeen siltä olennolta, jota te tietääkseni kutsutte Koot-Hoomiksi. Kirjeen toi minulle täysin käsittämättömällä ja salaperäisellä tavalla omaan talooni muuan aasialaisen näköinen lähettiläs, joka hävisi silmieni edestä. Kirjeessä pyydettiin, etten olisi huolissani, ja vakuutettiin, että Helena oli terve. Kirje on vielä hallussani, mutta se on Odessassa. Kun palaan sinne, lähetän sen teille, sillä olisin iloinen, jos se voisi olla teille hyödyksi. Suokaa anteeksi, mutta minulle on vaikeata, melkein mahdotonta uskoa, että voi löytyä niin typeriä ihmisiä, jotka luulevat, että sisarentyttäreni tai te olisitte keksineet niiden ihmisten olemassaolon, joita kutsutte mahatmoiksi.

"En tiedä, oletteko kauan tunteneet heitä persoonallisesti, mutta ainakin sisarentyttäreni puhui minulle heistä aivan peittelemättä vuosikausia sitten. Hän kirjoitti minulle ja kertoi nähneensä heitä ja uudistaneensa yhteytensä heidän kanssaan ennen kuin hän kirjoitti Isiksensä. Miksi hän olisi keksinyt nämä henkilöt? Mikä olisi ollut hänen tarkoituksensa? Mitä hyötyä olisi heistä, jollei heitä olisi olemassa? Teidän vihollisenne eivät luullakseni ole pahanilkisiä tai epärehellisiä, mutta jos he syyttävät teitä tuosta, he ovat idiootteja. Jos minä, joka toivoakseni kuolemaani asti tulen pysymään hartaana kristittynä, uskon näiden ihmisten olemassaoloon – vaikken kaikkiin heistä kerrottuihin ihmeisiin – niin mikseivät muutkin voisi uskoa? Minä voin todistaa ainakin yhden sellaisen olemassaolosta. Kuka olisi voinut kirjoittaa minulle rauhoittavan kirjeen sillä hetkellä, kun eniten kaipasin sellaista rauhoitusta, jollei se olisi ollut joku niistä adepteista, joista te puhutte? On totta, etten tunne hänen käsialaansa, mutta se tapa, jolla kirje minulle jätettiin, oli niin ihmeellinen, ettei kukaan muu kuin salaisten tieteiden adepti olisi voinut sitä aikaan saada. Siinä luvattiin, että sisarentyttäreni tulisi palaamaan, ja lupaus täytettiin. Minä tulen muutaman päivän kuluttua lähettämään kirjeen teille Lontooseen."

Kirje saapuikin lupauksen mukaan kymmenen päivää myöhemmin madame Fadeeffin lähettämänä. Se oli kirjoitettu kiinalaiselle riisipaperille, "sen ympärillä oli sitä lasimaista, käsintehtyä paperia, jota löytyy Kashmirissa ja Pandshabissa, ja oli suljettu samanlaisesta paperista tehtyyn kuoreen. Osoite oli: "Kunnioitettavalle, sangen kunnioitettavalle mad. Nadeika Andrejevna Fadeeffille, Odessa." Yhdessä nurkassa on Madame Fadeeffin käsialalla venäjäksi lyijykynällä merkitty: "Saatu Odessassa 7. pnä marraskuuta, luultavasti Tiibetistä, kertoo Lelinkasta (H. P. B:n lempinimi). Marraskuun 11. pnä 1870, Nadeika F." Kirjeessä sanotaan: "Madame H. Blavatskyn jaloilla sukulaisilla ei ole mitään syytä surra. Heidän tyttärensä ja sisarentyttärensä ei ole eronnut tästä maailmasta. Hän elää ja tahtoo ilmoittaa rakkaille omaisilleen olevansa terve ja onnellinen sillä etäisellä ja tuntemattomalla seudulla, johon hän on vetäytynyt... Lohduttakoot hänen perheensä vallasnaiset itseään. Ennen kuin kuu on 18 kertaa syntynyt uudestaan, hän on palannut kotiinsa." Sekä kirje että sen kuori on kirjoitettu nykyään jo tutulla Mahatma K. H:n käsialalla."*


* Raportti sen tutkimuksen tuloksista, joka koski madame Blavatskya vastaan tehtyjä syytöksiä, s. 95–96.


Jatkuu...

Alkukielinen teksti:

http://blavatskyarchives.com/theosophypdfs/besant_h_p_blavatsky_and_the_masters_of_wisdom_1907.pdf


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia