H. P. Blavatsky

INTUITIOSTA

Intuitio (Lat. intuêri = katsoa sisään), välitön tajuaminen, näkemys, välitön sisäinen käsittäminen.
– Uusi sivistyssanakirja

Teosofiassa: buddhiselta eli ihmisen henkisen sielun tasolta tuleva tieto.

Salainen oppi sanoo, että tullakseen jumalalliseksi, täysin tietoiseksi jumalaksi – niin, korkeimmaksikin – täytyy henkisten alkuaikaisten INTELLIGENSSIEN käydä ihmisasteen kautta. Ja kun me sanomme "ihmis-", tämä ei tarkoita ainoastaan meidän maanpäällistä ihmiskuntaamme vaan missä tahansa maailmassa asuvia kuolevaisia, ts. niitä intelligenssejä, jotka ovat saavuttaneet vaadittavan tasapainotilan aineen ja hengen välillä, niin kuin me nyt olemme saavuttaneet sen jälkeen kun olemme ohittaneet neljännen kierroksen neljännen kantarodun. Jokaisen olennon täytyy oman kokemuksensa avulla voittaa itselleen oikeus tulla jumalalliseksi. Suuri saksalainen ajattelija Hegel on varmaan tuntenut tai intuitiivisesti tajunnut tämän totuuden, kun hän sanoi, että tiedoton kehitti maailman ainoastaan "siinä toivossa, että se saavuttaisi selvän tietoisuuden", toisin sanoen tullakseen IHMISEKSI. Tämä on näet myös sen purānoissa usein toistuvan lauseen, että Brahmāa alituisesti ”yllyttää halu luoda”, salainen merkitys. Tämä selittää myös tuon salaperäisen kabbalistisen lauseen: "Henkäys tulee kiveksi, kivi kasviksi, kasvi eläimeksi, eläin ihmiseksi, ihminen hengeksi ja henki jumalaksi." Järjestä syntyneet pojat, rishit, rakentajat jne. olivat kaikki ihmisiä – minkä muotoisia tahansa – muissa maailmoissa ja edellisissä manvantaroissa. – Salainen oppi, I osa I nide, 142–143

Niin kuin Hermes sanoo: "Tieto eroaa paljon aistimuksesta, sillä aistimus koskee niitä olioita, jotka ylittävät sen, mutta tieto (gyi) on aistimuksen loppu" – ts. fyysisten aivojemme ja niiden älyn illuusion loppu. Tällä hän painottaa vastakohtaa aistien ja mielen (manaksen) avulla vaivalloisesti hankitun tiedon ja henkisen jumalallisen sielun – buddhin – intuitiivisen kaikkitiedon välillä. – Sama, 300

Filosofien täytyisi itse tulla vihityiksi intuitiivisen ymmärtämisen mysteereihin, ennen kuin he voisivat saada oikean käsityksen muinaisten ihmisten ajatustavasta metafyysisimpiin aiheisiin nähden. Muussa tapauksessa – ilman vihkimystä – tulee jokaisella ajattelijalla aina olemaan rajana "tähän asti saat mennä, mutta et edemmäs". Tämän sanelee hänen oma älyllinen kykynsä niin selvästi ja erehtymättömästi, kuin karman laki määrää kehityksen rajat kullekin kansalle tai rodulle sen syklissä. Ilman vihkimystä tulevat ajan uskonnollisen ajattelun ihanteet aina joutumaan siipirikoiksi ja pysymään kykenemättöminä kohoamaan korkeammalle. Sillä idealistiset yhtä hyvin kuin realistiset ajattelijat, vieläpä vapaa-ajattelijat ovat kukin vain ympäristönsä ja aikakautensa luonnollisia tuloksia ja lapsia. Kummankin ihanteet ovat vain välttämättömiä tuloksia heidän luonteenlaadustaan ja siitä älyllisen kehityksen vaiheesta, jonka kansa kokonaisuudessaan on saavuttanut. Sen tähden, niin kuin jo huomautettiin, nykyaikaisen (länsimaisen) metafysiikan korkeimmat lentoyritykset ovat jääneet kauas totuuden alapuolelle. – Salainen oppi, I osa II nide, 40

Ihmiset ovat aina nauraneet kaikelle tavallisuudesta poikkeavalle ja ensin pilkanneet jokaista epäsuosittua aatetta, kunnes lopuksi ovat sen omaksuneet. Materialismi ja skeptisismi ovat sellaista pahaa, joka tulee maailmassa pysymään niin kauan kuin ihminen ei ole jättänyt nykyistä karkeaa muotoaan pukeutuakseen siihen, mikä hänellä oli tämän kierroksen ensimmäisessä ja toisessa Rodussa. Jollei skeptisyyden ja nykyään niin luonnollisen tietämättömyyden vastapainoksi herää intuitio ja luonnollinen henkisyys, kukaan epäuskon kiusaama ihminen ei lopulta näe itsessään mitään muuta kuin kimpun lihaa, luita ja jänteitä sekä tyhjän ullakon, jonka tarkoituksena on tallettaa hänen aistimuksensa ja tunteensa. – Sama, 208

Leibnitzin tekemät jaotukset ovat kyllä okkultismin näkökulmasta hyvin vaillinaisia ja virheellisiä, mutta niissä näkyy niin henkevä metafyysinen intuitio, että sitä ei kukaan tiedemies ole saavuttanut, ei edes Descartes eikä Kant. Leibnitzin mukaan oli olemassa rajaton asteikko ajattelua. Hän sanoi, että ainoastaan pieni osa ajatustemme sisällöstä kohoaa apperseption selvyyteen asti, "täydellisen tietoisuuden valoon". Monet pysyvät sekavassa tai hämärässä tilassa, "havaitsemisen" tilassa, mutta sellaisinakin ne jäävät olemaan. – Salainen oppi, I osa II nide, 373

Se, joka tuntee hyvin astronomiaa ja matematiikkaa, luokoon katseensa taaksepäin menneisyyden hämäryyteen ja varjoihin. Huomatkoon ja pankoon merkille sen, mitä hän tietää ihmisten ja kansojen historiasta, ja verratkoon niiden vastaavia nousuja ja laskuja siihen, mitä tiedetään astronomisista kierroksista – varsinkin tähtivuodesta, joka vastaa meidän 25 868 aurinkovuottamme. Jos havainnoitsija on vähänkin intuitiivinen, hän tulee huomaamaan, kuinka kansojen myötä- ja vastoinkäymiset ovat läheisesti yhteydessä tämän tähtikierroksen alun ja lopun kanssa. – SO II osa I nide, 349

Enemmän kuin tuhat kuusisataa vuotta ovat vanhojen jumalien kasvoille pakotetut uudet naamiot kätkeneet nuo kasvot yleiseltä uteliaisuudelta, mutta naamiot ovat lopulta osoittautuneet huonosti sopiviksi. Kuitenkin metaforinen LANKEEMUS ja yhtä metaforinen sovitus ja ristiinnaulitseminen ovat johtaneet läntiset kansat teille, joissa ne ovat kahlanneet polvia myöten veressä. Ja vielä pahempaa, ne ovat johtaneet nuo kansat uskomaan dogmiin pahasta hengestä, joka on erillään kaiken hyvän hengestä ja joka elää aineessa ja ennen kaikkea ihmisessä. Lopulta siitä syntyi Jumalaa herjaava oppi helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta. Se on levittänyt paksun kalvon ihmisen korkeamman intuition ja jumalallisten totuuksien välille. Kaikkein turmiollisimpana seurauksena se on jättänyt ihmiset tietämättömiksi siitä tosiasiasta, että maailmankaikkeudessa ei ole mitään paholaisia eikä pimeitä demoneja ennen ihmisen omaa ilmestymistä tälle maapallolle ja luultavasti muille palloille. Tästä syystä ihmiset on saatu omaksumaan ajatus perisynnistä epävarmana lohdutuksena maailman suruihin. – SO II osa, II nide 47

Tyfon, egyptiläinen Seteh, Python, titaanit, surat ja asurat, kaikki ne kuuluvat samaan maata kansoittavien henkien legendaan. Ne eivät ole "demoneja, joiden on käsketty luoda ja järjestää tämä näkyvä universumi", vaan maailmojen muodostajia ("arkkitehtejä") ja ihmisten kantaisiä. Ne ovat langenneita enkeleitä metaforisesti – "ikuisen viisauden tosi heijastajia".

Mikä on absoluuttinen ja täydellinen totuus tästä universaalista myytistä sekä sen esoteerinen merkitys? Koko totuutta perusolemuksessaan ei voida ilmaista suusta korvaan. Sitä ei voi liioin kuvata mikään kynä, ei edes muistiin merkitsevän enkelin, ellei ihminen löydä vastausta oman sydämensä pyhätöstä, jumalallisen intuitionsa sisimmistä syvyyksistä. Se on luomisen SEITSEMÄS MYSTEERI, ensimmäinen ja viimeinen. Johanneksen Ilmestyskirjan lukijat voivat löytää siitä aavistuksen kätkettynä seitsemänteen sinettiin. Tämä mysteeri voidaan ilmaista ainoastaan näkyvässä, objektiivisessa muodossaan niin kuin sfinksin ikuinen arvoitus. – Sama, 81

Muinaiset filosofit ajattelivat, että ympyrän muotoon on aina liitetty jotain jumalallista ja mystistä. Vanha maailma, joka johdonmukaisena symboliikassaan ja panteistisessä intuitiossaan käsitti näkyvän ja näkymättömän äärettömyyden ykseytenä, kuvasi jumaluutta ja sen ulkoista VERHOA – ympyrän avulla. Tämä kahden sulautuminen ykseydeksi ja theos-nimen käyttäminen erotuksetta kummastakin selitetään sen vuoksi ja se tulee yhä tieteellisemmäksi ja filosofisemmaksi. Platonin sanaa 2 , ` H , theos, koskeva etymologinen määritelmä on selitetty muualla. Hän johtaa sen verbistä 2 , 4 < [thein], "liikkua", jumaluuteen liittämiensä taivaankappaleiden liikkeen perusteella. Esoteerisen filosofian mukaan tämä jumaluus on "öittensä" ja "päiviensä" aikana (ts. levon ja toiminnan aikakausina) "ikuinen lakkaamaton liike", "AINA TULEVA yhtä hyvin kuin aina universaalisesti läsnäoleva ja aina olemassa oleva". Jälkimmäinen on alkuperäinen juuriabstraktio, edellinen – ainoa mahdollinen käsitys ihmismielelle, jos se ajattelee tätä jumaluutta erillään jokaisesta muodosta. Se on alituinen, loppumaton evoluutio, joka lakkaamattomassa etenemisessään aionien läpi kiertyy takaisin alkuperäiseen olotilaansa – ABSOLUUTTISEEN YKSEYTEEN. Sama, 111

Elämän arvoitus on ihminen. Magia tai paremmin sanottuna viisaus on kehittynyttä tietoa ihmisen sisäisessä olemuksessa piilevistä voimista, jotka ovat jumalallisia vuodatuksia, kuten intuitio on niiden alkuperän tajuamista ja vihkimys meidän astumista tuohon tietoon… Me aloitamme vaistosta; päämääränä on kaikkitieto. – A. Wilder, Salainen oppi, III osa, 7

Äly heilahtelee oikean ja väärän välillä; mutta järki (intuitio) on korkeampi, se on selvää näkemistä. Vapautuaksemme kâma-rûpasta ["haluruumiista"] meidän on vapauduttava kaikista aineellisista vaistoistamme ("kukistettava aine"). "Liha" on tottumusasia, se toistaa mekaanisesti hyvän yhtä hyvin kuin huononkin impulssin. Ei liha ole aina kiusaaja, yhdeksässä tapauksessa kymmenestä alempi manas mielikuviensa avulla johtaa lihan kiusaukseen. – H. P. Blavatskyn opetukset sisäiselle ryhmälle, 66–67

Jos tutkitte tarkasti, huomaatte, ettei okkultistien tarkoitus ole koskaan ollut todella salata kirjoittamaansa vakavalta ja päättäväiseltä tutkijalta, vaan pikemmin sulkea antamansa tieto varmuuden vuoksi siihen turvalliseen talletuspaikkaan, jonka avain on intuitio. Millä ahkeruudella ja innolla tutkija etsii salaista merkitystä, siinä on yleensä koetinkivi, joka osoittaa, kuinka pitkälle hänellä on oikeus tunkeutua kätketyn aarteen luo. - Mestarien kirjeet A. P. Sinnettille Mahatma M:ltä ja K. H:lta, 159

Ihmisen kehityksessä on huippukohta, pohjakohta, laskeva kaari ja nouseva kaari. Koska "henki" muuntaa itsensä "aineeksi" ja ("aine" ei kohoa hengeksi – vaan) aine muuttuu uudelleen hengeksi, on selvää, että ensimmäisen rodun kehitys, samoin kuin viimeinen planeetalla (ja kussakin kierroksessa) on eteerisempi, henkisempi, neljäs eli alin sen sijaan fyysisin (tietysti progressiivisesti kussakin kierroksessa) ja samalla – koska aineellinen äly on henkisen älyn naamioitu ilmennys kunkin alenevalla kaarella kehittyneen rodun täytyy olla aineellisesti älykkäämpi edeltäjäänsä ja kullakin ylenevällä kaarella olevalla rodulla tulee olla hienostuneempi mentaalinen muoto yhdistettynä henkiseen intuitiivisuuteen. Sama, 193

Määritelläksemme täydellisesti teosofian meidän on tarkasteltava sitä sen kaikilta puolilta. Sisäinen maailma ei ole kätkeytynyt kaikilta läpitunkemattoman pimeyden vuoksi. Teosofian eli jumalviisauden – joka vei mielen muodon maailmasta muodottoman hengen maailmaan – avulla hankkimansa korkeamman intuition välityksellä ihmisellä on ollut joskus mahdollisuus joka aikakautena ja joka maassa käsittää sisäisen eli näkymättömän maailman asioita. Tästä johtuen hinduaskeettien "samadhi" eli dyan yog samadhi, uusplatonikkojen "daimonion-foti" eli henkinen valaistus, ruusuristiläisten tai tulifilosofien "sielun sideerinen rupattelu" ja jopa mystikkojen ja uudenaikaisten mesmerisoijien ja spiritualistien ekstaattinen transsi ovat luonteeltaan samoja vaikka erilaisia ilmennykseltään. Ihmisen jumalallisen "itsen" etsiminen, mikä kovin usein tulkittiin virheellisesti yksilön yhteydeksi persoonallisen Jumalan kanssa, oli jokaisen mystikon päämääränä, ja usko sen mahdollisuuteen tuntuu olleen samanikäinen ihmiskunnan synnyn kanssa, jokaisen kansan antaessa sille uuden nimen. Siten Platon ja Plotinos kutsuivat noeettiseksi (älyperäiseksi) työksi sitä, minkä joogi ja shrotriya nimittävät vidyaksi. "Mietiskelyn, itsetuntemuksen ja älyllisen kurin avulla sielu voi kohota näkemään ikuisen totuuden, hyvyyden ja kauneuden – so. kohota visioon Jumalasta, ja tämä on epopteia", sanovat kreikkalaiset. "Ihmisen sielun yhdistäminen universaaliin sieluun", sanoo Porfyrios, "vaatii vain täydellisen puhtaan mielen. Kontemplaation, täydellisen siveyden ja ruumiin puhtauden avulla voimme päästä lähemmäksi Sitä ja saada tuossa tilassa todellista tietoa ja ihmeellisen syvän ymmärtämyksen." – H. P. B., Todellinen ja epätodellinen, 11–12

Lähteet: H. P. Blavatsky, Salainen oppi I, II ja III osa; H. P. Blavatskin opetukset sisäiselle ryhmälle, koonnut ja toimittanut; Mestarien kirjeet A. P. Sinnettille Mahatma M:ltä ja K. H:lta, koonnut A. T. Barker.

H. P. B., Todellinen ja Epätodellinen, pdf

Kaikki kirjat ovat myös internetissä.

Koonnut P. C. 2017


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia