Eräälle jäsenelle

Älkää ikävöikö oppilaaksi pääsyä, älkää tavoitelko sitä, jonka vaarat ja vaikeudet ovat teille tuntemattomia. Varsin monet oppilaat tarjoutuvat meille, ja yhtä monta on epäonnistunut tänä vuonna kuin oli hyväksytty koetukselle. Oppilasaste paljastaa sisäisen ihmisen ja vetää esiin uinuvat paheet, samoin kuin hyveetkin. Piilevä pahe herättää synnit toimintaan, ja sitä seuraa usein mielenvikaisuus. Viidestä Seuran valitsemasta ja meidän vastustuksestamme huolimatta hyväksytystä maallikko-oppilaasta on kolmesta tullut rikollisia, ja kaksi on mielisairaana. Katsokaa ympärillenne ja tiedustelkaa Bareilley’stä ja Cawnpore’sta ja päättäkää itse.
Olkaa puhdas, jalo ja viettäkää pyhää elämää, ja teitä suojellaan. Mutta muistakaa, että joka ei ole puhdas kuin pieni lapsi, sen on paras jättää oppilaaksi tulo. Olen kieltänyt päämajaa lähettämästä minulle kirjeitä.

K. H.

P.S. Itsepuhdistusprosessi ei ole hetken asia eikä muutaman kuukauden, vaan vuosien, jatkuen usein kautta elämien sarjan. Mitä myöhemmin ihminen alkaa viettää korkeampaa elämää, sitä pitempi on hänen koeaikansa. Sillä hänen on hävitettävä tekojensa seuraukset monien vuosien ajalta, jotka on vietetty todellisen päämäärän kanssa vastakkaisten tarkoitusten tavoittelussa.

C. W. Leadbeaterille

Viime keväänä — maaliskuun 3. p:nä — kirjoititte minulle kirjeen ja uskoitte sen "Ernestille". Vaikka itse paperi ei koskaan tullut minulle — eikä se ollut luultavaakaan, kun ottaa huomioon viestintuojan luonteen, mutta sen sisältö on tiedossani. En vastannut siihen aikanaan, mutta lähetin teille varoituksen Upasikan [H. P. B.] kautta. Tuossa teidän sanomassanne oli sanottu, että luettuanne Esot. Bud:n ja Isiksen teidän "suuri halunne oli asettua minun johdettavakseni oppilaana, jotta saisitte oppia enemmän totuutta". "Minä ymmärrän Mr. S:ltä [A. P. Sinnett], te jatkatte, "että on melkein mahdotonta tulla oppilaaksi menemättä Intiaan". Toivotte voivanne tehdä tämän muutamien vuosien kuluttua, vaikka nykyiset kiitollisuuden siteet pakottavat teidät jäämään tälle paikkakunnalle, jne.

Vastaan nyt yllämainittuihin ja muihin kysymyksiinne.

1) Ei ole välttämätöntä olla Intiassa seitsemän koevuoden aikana. Oppilas voi viettää ne missä tahansa.

2) Jonkun hyväksyminen oppilaaksi ei riipu minun persoonallisesta tahdostani. Se voi olla tuloksena jonkun henkilökohtaisista ansioista ja pyrkimyksistä siihen suuntaan. Pakottakaa siihen joku "mestareista", jonka satutte valitsemaan. Tehkää hyviä tekoja hänen nimessään ja rakkaudesta ihmiskuntaan, olkaa puhdas, rohkea vanhurskauden polulla (kuten on neuvottu meidän säännöissämme). Olkaa vilpitön ja epäitsekäs, unohtakaa itsenne ja muistakaa toisten hyvää, ja te saatte pakotetuksi tämän "mestarin" hyväksymään teidät.

Näin paljon kandidaateille Seuranne häiriintymättömän kehityksen aikana. On kuitenkin enemmänkin tehtävää, kun teosofia, totuuden peruste, on — kuten tällä hetkellä — vastaamassa elämästä ja kuolemasta yleisen mielipiteen tuomioistuimen edessä, joka on julmin, ennakkoluuloisin ja epäoikeudenmukaisin kaikista tuomioistuimista. On myös otettava huomioon sen yhteiskuntaluokan, johon te kuulutte, joukkokarma. On kieltämätöntä, että se asia, joka teillä on sydämellänne, kärsii nyt kristillisen papiston ja lähetyssaarnaajien pimeiden vehkeilyjen ja alhaisten juonien takia, joita he ovat punoneet seuraa vastaan. Ne raukeavat tyhjiin järkyttämättä perustajien arvoa. Tahdotteko te sovittaa heidän syntinsä? Menkää silloin Adyariin muutamiksi kuukausiksi. "Kiitollisuuden siteet" eivät katkea eivätkä myöskään heikkene muutamien kuukausien poissaolon takia, jos matka esitetään kohteliaasti sukulaisillenne. Sen, joka tahtoo lyhentää koevuosia, täytyy tehdä uhrauksia teosofian hyväksi. Pahansuovan käden sysäämänä perikadon partaalle Seura tarvitsee jokaisen totuudessa voimakkaan miehen ja naisen. Tekemällä jaloja tekoja eikä vain päättämällä, että niitä olisi tehtävä, korjataan ansiokkaiden tekojen hedelmät. Kuten Carlylen "todellisella ihmisellä", jota ei helposti saada vietellyksi, "vaikeus, kieltäymys, uhraus, kuolema, ovat ne houkutukset, jotka vaikuttavat" todellisen oppilaan sydämessä koettelemuksen hetkinä.

Kysytte minulta, "mitä sääntöjä minun on noudatettava tämän koeajan kuluessa ja kuinka pian uskallan toivoa sen voivan alkaa". Vastaan: "Tulevaisuutenne luominen on omissa käsissänne, kuten edellä on osoitettu, ja joka päivä te kudotte sen kangasta. Jos vaatisin, että teidän pitäisi tehdä jokin asia, sen sijaan että vain neuvon teitä, niin minä olisin vastuussa jokaisesta seurauksesta, mikä tämän askeleen ottamisesta olisi, ja teille koituisi siitä vain toisarvoinen ansio. Ajatelkaa, ja huomaatte, että tämä on totta. Niinpä heittäkää itse arpa oikeuden vaakakuppiin, eikä teidän tarvitse pelätä, ettei sen vastaus olisi ehdottoman oikea. Oppilaanaolo on kasvatusaste yhtä hyvin kuin koetustilakin, ja oppilas yksin voi ratkaista, päättyykö se adeptiuteen vai epäonnistumiseen. Meidän järjestelmämme väärästä tulkinnasta johtuen oppilaat liian usein haluavat ja odottavat määräyksiä kuluttaen kallista aikaa, joka olisi käytettävä persoonallisiin ponnistuksiin. Asiamme tarvitsee lähettiläitä, palvojia, asiamiehiä, ehkä marttyyreitäkin. Mutta se ei voi vaatia ketään tekemään itseään niiksi. Niinpä valitkaa ja tarttukaa kohtaloonne kiinni — ja auttakoon meidän Herramme Tathaagata’n muisto teitä ratkaisemaan oikealla tavalla.

K. H.

Eräälle oppilaalle

Kun teidän sallittiin sanoa itseänne minun Oppilaakseni, te siis todella kuvittelitte, että menneitten rikkomustenne synkät muistot olivat joko salassa minulta, tai että minä tiesin ne ja annoin anteeksi. Luulitteko, että minä ummistin silmäni niiltä? Mieletöntä...! Kolmasti mieletöntä! Tahdoin auttaa teitä vapautumaan alemmasta itsestänne, herättää teissä parempia pyrkimyksiä, saattaa loukatun "sielunne" äänen kuuluville, antaa teille herätteen tehdäksenne jonkin hyvittämisen... ainoastaan näiden syiden takia rukouksenne päästä oppilaakseni tuli kuulluksi. Olemme oikeuden välittäjiä emmekä jonkin julman jumalan sydämettömiä liktoreita. Vaikka olettekin ollut halpamainen, vaikka olettekin arvottomasti väärinkäyttänyt lahjojanne... vaikka olettekin ollut sokea kiitollisuuden, hyveen ja kohtuuden vaatimuksille, teissä on vielä hyvän ihmisen ja hyödyllisen oppilaan ominaisuudet — (tosin uinuvina vielä!). Mutta teistä itsestänne riippuu, kuinka kauan suhteenne meihin jatkuu. Voitte ponnistella ylös loasta tai liukua takaisin paheen ja kurjuuden syvyyksiin, jollaisia ette voi kuvitellakaan. Muistakaa, että seisotte Atmanne edessä, joka on tuomarinne ja jota eivät mitkään hymyilyt, petokset tai viisastelut voi pettää. Tähän saakka olette saanut minulta ainoastaan todistuksen murusia — ettekä ole tuntenut minua. Nyt tunnette minut paremmin, sillä juuri minä syytän teitä heränneen omantuntonne edessä. Teidän ei tarvitse tehdä sille eikä minulle mitään huulilupauksia eikä puolittaisia tunnustuksia. Vaikka vuodattaisitte kyynelvaltameriä ja ryömisitte tomussa, se ei liikuttaisi hiuskarvankaan vertaa oikeuden tasapainoa. Jos haluatte löytää jälleen menetetyn pohjan, suorittakaa kaksi asiaa: tehkää perusteellinen, mitä täydellisin parannus ja pyhittäkää voimanne ihmiskunnan hyväksi. Koettakaa täyttää jokaisen päivän mitta puhtailla ajatuksilla, viisailla sanoilla, ystävällisillä teoilla. Minä en pakota, mesmerisoi enkä hallitse teitä. Mutta näkymättömänä ja vaikka te ehkä, kuten niin moni muukin, olette tullut epäilleeksi minun olemassaoloani, minä pidän silmällä toimintaanne ja otan myötätunnolla osaa taisteluihinne. Jos koetusaikanne lopussa suoriudutte voittajana, niin olen valmis toivottamaan teidät tervetulleeksi. Ja nyt — kaksi tietä on edessänne — valitkaa! Kun olette valinnut, neuvotelkaa näkyväisen, virallisen esimiehenne, H. S. Olcottin kanssa. Annan hänelle ohjeita hänen gurunsa välityksellä, jotta hän voisi opastaa teitä ja lähettää teidät edelleen...

Haluatte olla teosofian lähetyssaarnaaja; olkaa se, jos voitte olla se tositeossa. Mutta mieluummin kuin kuljette ympäri saarnaamassa sydämellä ja elämällä, jotka ovat ristiriidassa tunnustustenne kanssa, manatkaa salama lyömään teidät kuoliaaksi, sillä jokaisesta sanastanne tulee vastainen syyttäjänne. Menkää neuvottelemaan eversti Olcottin kanssa — tunnustakaa vikanne tuolle hyvälle miehelle ja pyytäkää hänen neuvoaan.

K. H.

Viisauden Mestarien kirjeitä (1870-1900), ensimmäinen sarja [Koonnut C. Jinarajadasa]


Damodar K. Mahavalankarille

Älä ole masentunut, poikaparka, se ei ole tarpeellista. Niin kuin Mr. Sinnett aivan oikein sanoo "Esoteerisessa Buddhismissaan", korkeampaa henkistä kehitystä täytyy seurata rinnakkaisen älyllisen kehityksen. Sinulla on nyt siihen parhaimmat tilaisuudet siellä, missä työskentelet. Antaumuksestasi ja epäitsekkäästä työstäsi saat apua, vaikkapa se olisi hiljaistakin. Aikasi ei vielä ole tullut. Kun se tulee, saat siitä tiedon. Siihen mennessä tee parhaasi nykyisestä suotuisesta tilaisuudesta parantamalla itseäsi älyllisesti intuitiivista kykyäsi kehittämällä. Muista, ettei ainoakaan ponnistus mene milloinkaan hukkaan ja ettei okkultistille ole olemassa menneisyyttä, nykyisyyttä eikä tulevaisuutta, vaan aina Ikuinen Nykyhetki.

Siunaukseni.

Mestari K. H.

27. 11. 1884

Ruusu-Risti — maaliskuu 1934


Etusivu

Teosofia