bar_mest-.gif (1333 bytes)

MITÄ TAPAHTUU KUOLEMASSA

Kirje n:o 681

(VMK-XVI)(16)

Saatu heinäkuussa 1882

1) Viimeisessä Theosophistissa, s. 226, palsta 1, olleeseen kirjeeseen liittyvät huomautukset tuntuvat minusta hyvin tärkeiltä ja lieventävän - en sano vastustavan - paljon sitä, mitä meille on tähän asti kerrottu spiritualismista.
     Olimme jo kuulleet sellaisesta henkisestä elämäntilasta, jossa uudelleen kehittynyt ego nauttii jonkin aikaa tietoisesta olemassaolosta ennen jälleensyntymistään toiseen maailmaan; mutta tämä puoli kysymystä on tähän asti sivuutettu. Sen johdosta tehdään vielä eräitä selviä väitteitä, jotka puolestaan antavat aihetta uusiin kysymyksiin.
     Devachanissa2 (olen lainannut Theosophistini eräälle ystävälleni eikä minulla ole sitä käsillä, mutta se, jos muistan oikein, on nimi, joka on annettu kuvaillulle henkiselle onnentilalle) uusi ego säilyttää ilmeisesti täydellisen muiston maanpäällisestä elämästä. Onko näin, vai erehdynkö jossain suhteessa?

1) Itse herramme Buddha on kuvaillut allegorisesti devachania eli "Sukhavatin" maata. Se mitä hän sanoi, on löydettävissä Shan-Mun-yin-Tungista. Tathâgata sanoo:
     "Monien tuhansien myriadien maailmankuntien päässä tästä (meidän) järjestelmästä on onnen paikka nimeltään Sukhavati.... Tätä seutua ympäröi seitsemän aitariviä, seitsemän riviä avaria verhoja, seitsemän riviä huojuvia puita; tätä arhattien pyhää asuinsijaa hallitsevat Tathâgatat (Dhyan Chohanit) ja vallitsevat Bodhisattvat. Siellä on seitsemän kallista järveä; niiden keskellä virtaavat kristallinkirkkaat vedet, joilla on 'seitsemän ja yksi' ominaisuutta eli tuntomerkkiä (YHDESTÄ emanoituneet seitsemän prinsiippiä). Tämä, oi Sariputra, on 'Devachan'. Sen jumalainen udumbara-kukka luo juuren kaiken maan varjoon ja kukkii kaikille niille, jotka siihen ulottuvat. Ne jotka ovat syntyneet autuaaseen maahan, ovat todella onnellisia; siinä kehityskaudessa ei ole enää suruja eikä murheita... Myriaadit henget (Lha) etsivät sieltä lepoa ja sitten palaavat omille seuduilleen.3 Toisaalta, oi Sariputra, tuossa ilon maassa monet, jotka ovat siellä syntyneet, ovat Avaivartyoita..."4 jne. jne.

2) Lukuunottamatta sitä seikkaa, että devachanissa olemisen aika on rajoitettu, tämän tilan ja tavallisen uskonnon taivaan tilan välillä on hyvin läheinen yhtäläisyys (ottamatta huomioon antropomorfisia käsityksiä jumalasta).

2) Varmasti uusi ego, kun se kerran on jälleensyntynyt, säilyttää tietyn ajan - joka on suhteessa sen maaelämään - "täydellisen muiston elämästään maan päällä".5 Mutta se ei voi koskaan palata maan päälle devachanista, eikä viime mainittu - silloinkaan kun jätämme huomioon ottamatta kaikki "antropomorfiset jumalakäsitykset" - muistuta yhtään minkään uskonnon paratiisia tai taivasta; H.P.B:n kirjallinen mielikuvitus on antanut hänelle tuon ihmeellisen vertauksen.


KUKA PÄÄSEE TAIVAASEEN ­ TAI DEVACHANIIN?

3) Nyt tärkeä kysymys: Kuka menee taivaaseen - tai devachaniin? Pääsevätkö tuohon tilaan vain ne harvat, jotka ovat erittäin hyviä, vai ne monet, jotka eivät ole kovin pahoja - heidän tapauksessaan pitkähkön tiedottoman itämis- ja raskausajan jälkeen?    

3) "Kuka menee devachaniin?" Persoonallinen ego tietenkin, mutta autuas, puhdistunut ja pyhä. Jokainen ego - kuudennen ja seitsemännen prinsiipin yhdistelmä - joka tiedottoman raskausvaiheen jälkeen jälleensyntyy devachaniin, on välttämättömyyden pakosta yhtä viaton ja puhdas kuin vastasyntynyt lapsi. Se että hän ylipäätään jälleensyntyy, osoittaa, että hänen vanhassa persoonallisuudessaan on ollut enemmän hyvää kuin pahaa. Ja (pahan) karman astuessa syrjään seuratakseen häntä aikanaan hänen tulevaan maasyntymäänsä hän vie mukanaan vain hyvien tekojensa, sanojensa ja ajatustensa karman tähän devachaniin. "Paha" on meille suhteellinen käsite - kuten teille on kerrottu useammin kuin yhden kerran - ja korvauksen laki on ainoa laki, joka ei koskaan erehdy. Niinpä kaikki ne jotka eivät ole vajonneet sovittamattoman synnin ja eläimellisyyden liejuun, menevät devachaniin. Heidän on myöhemmin maksettava synneistään, tahallisista ja tahattomista. Sillä välin he saavat palkkionsa, saavat seuraukset aiheuttamistaan syistä.
     Tietenkin se on tila, niin sanoaksemme syvän itsekkyyden tila, jonka aikana ego nauttii palkintonsa epäitsekkyydestään maan päällä. Hänet valtaa kokonaan kaikkien hänen persoonallisten, maallisten kiintymystensä, mieltymystensä ja ajatustensa autuus, ja hän nauttii ansiokkaiden tekojensa hedelmistä. Mikään murhe, mikään tuska, ei edes surun häivä tule synkentämään hänen puhtaan onnensa kirkasta taivaanrantaa, sillä se on ikuisen "mâyân" tila... Koska ihmisen persoonallisuuden tietoinen käsityskyky maan päällä on vain nopeasti haihtuva unelma, tämä kyky on samoin unenomainen devachanissa - vain sata kertaa voimakkaampi. Niin todellakin, onnellinen ego on kykenemätön näkemään verhon läpi pahuutta, surua ja tuskaa, josta saattavat kärsiä ne, joita hän rakasti maan päällä. Se elää tuossa suloisessa unelmoinnissa rakkaittensa kanssa - olivatpa he menneet edeltä tai jääneet vielä maan päälle - sillä he ovat hänen lähellään yhtä onnellisina, yhtä autuaina ja viattomina kuin ruumiistaan vapautunut uneksija itsekin, mutta joitakin harvoja näkyjä lukuun ottamatta meidän karkean planeettamme asukkaat eivät tunne sitä. Tässä, tällaisen täydellisen mâyân tilan aikana puhtaiden, rakastavien, herkkien ihmisten sielut eli astraaliset egot, jotka ovat saman harhan vallassa, luulevat rakastettujensa tulevan alas maan päälle heidän luokseen, kun itse asiassa heidän oma henkensä nousee devachanissa olevia kohden. Monet subjektiivisista spiritualistisista yhteyksistä - monet niistä, joiden välittäjät ovat puhdassieluisia - ovat todellisia, mutta asiaan perehtymättömälle meediolle on mitä vaikeinta painaa mieleensä todelliset ja oikeat kuvat kaikesta, mitä hän näkee ja kuulee.
     Jotkut psykografiaksi kutsutut ilmiöt ovat, joskin harvemmin, myös todellisia. Kun herkän ihmisen hengen on "odylisoinut", niin sanoaksemme, devachanissa olevan hengen aura, se tulee muutamiksi minuuteiksi täksi kuolleeksi persoonallisuudeksi ja kirjoittaa jälkimmäisen käsialalla, hänen kielellään ja hänen ajatuksillaan, sellaisina kuin ne olivat hänen elinaikanaan. Nämä kaksi henkeä yhtyvät yhdeksi, ja siitä, kumpi niistä on voitolla tuon ilmiön kestäessä, riippuu kumpi persoonallisuus luonteenpiirteineen on vallitsevana tuollaisessa kirjoituksessa tai "transsipuhumisessa". Se mitä te kutsutte yhteydeksi, on itse asiassa molekyylivärähtelyjen samankaltaisuutta ruumistuneen meedion ja ruumiistaan vapautuneen persoonallisuuden astraalisten puolten välillä. Olen juuri nähnyt jonkun englantilaisen professorin artikkelin hajuaistista (annan sen selostettavaksi Theosophistissa varustaen sen muutamin sanoin) ja huomaan siinä jotakin, mikä soveltuu tapaukseemme. Samoin kuin musiikissa kaksi eri ääntä voi olla sopusoinnussa ja erikseen kuultavissa ja tämä harmonia tai disharmonia riippuu samanaikaisista värähtelyistä ja täydennysvaiheista, samoin on olemassa yhteys meedion ja "henkiolennon" välillä, kun heidän astraaliset molekyylinsä värähtelevät sopusoinnussa. Ja sen, heijastaako tuo yhteys enemmän yhtä persoonallista erityispiirrettä vai toista, määrää kahden värähtelysarjan suhteellinen voimakkuus yhdistetyssä akasha-aallossa. Mitä vähemmän samankaltaisia värähtelyt ovat, sitä mediumistisempi ja sitä vähemmän henkinen on sanoma. Mitatkaa siis meedionne moraalinen tila oletetun "ohjaavan" älyolennon moraalisella tilalla, niin aitouskokeenne eivät jätä lainkaan toivomisen varaa.

4) Onko devachanin rajoissa niin sanoaksemme monenlaisia tiloja, niin että kaikki joutuvat sopivaan tilaan, mistä he syntyvät alempiin ja korkeampiin tiloihin seuraavassa syiden maailmassa. On hyödytöntä lisätä olettamusten määrää. Me haluamme tietoa voidaksemme jatkaa.

4) Kyllä, devachanin tilat eroavat suuresti toisistaan, ja kaikki on niin kuin sanotte. Yhtä monenlaista autuutta kuin on maan päällä, on tajuamisen vivahduksia ja kykyä arvostaa sellaista hyvitystä. Se on kuviteltu paratiisi, jokaisessa tapauksessa ego itse on sen luonut ja täyttänyt maisemilla, tapahtumilla ja ihmisillä, joita hän haluaa tavata tuollaisessa hyvittävän autuuden piirissä. Ja juuri tämä monenlaisuus ohjaa ajallisesti persoonallisen egon virtaan, joka johtaa hänet jälleensyntymään alempaan tai korkeampaan tilaan seuraavassa syiden maailmassa. Luonnossa kaikki on niin sopusointuisesti järjestynyt, erittäinkin subjektiivisessa maailmassa, etteivät Tathâgatat voi milloinkaan tehdä virheitä, eivät liioin Dhyan Chohanit, jotka johtavat alkusysäyksiä.


IHMISEN HENKINEN MINÄ AUTUUDENTILASSA

5) Päällisin puolin ajatellen, ainoastaan tässä elämässä erittäin henkistyneet olennot saisivat nauttia puhtaasti henkisestä tilasta. Mutta on olemassa myriadeja (moraalisesti) hyviä ihmisiä, jotka eivät ole lainkaan henkistyneet. Kuinka he voivat olla soveliaita siirtymään tämän elämän muistoineen aineellisesta olemustilasta henkiseen?

5) Se on "henkinen tila" vain meidän oman karkean "aineellisen tilamme" vastakohtana, ja kuten on jo sanottu, juuri sellaiset henkisyysasteet muodostavat ja määräävät tilojen monet eri "lajit" devachanin rajojen sisällä. Alkuasukasheimoon kuuluva äiti on yhtä onnellinen kuin kuninkaallisessa palatsissa asuva äiti eksyneenä ollut lapsensa sylissään; ja vaikka lapset, jotka ovat kuolleet ennen aikojaan ennen seitsenkertaisen olemuksensa täydellistymistä, eivät varsinaisina egoina pääse devachaniin, kuitenkin äidin rakastava kiintymys löytää sieltä lapsensa kaipaamatta edes sitä, mitä hänen sydämensä ikävöi. Niin, se on vain unta, mutta mitä muuta on lopultakaan itse koko objektiivinen elämä kuin vain elävien epätodellisuuksien panoraamaa? Ilot joita punanahkaintiaani kokee "autuailla metsästysmailla" tuossa Unelmien Maassa ovat yhtä voimakkaita kuin se ekstaasi, jota tuntee joku connoisseur, joka viettää aioneja kuuntelemalla hurmaantuneena kuvittelemiensa enkelikuorojen ja orkesterien esittämiä jumalaisia sinfonioita. Koska ei ole edellisen syy, että hän oli syntynyt "villiksi", joka tuntee viettymystä tappamiseen - vaikkakin se aiheutti niin monen viattoman eläimen kuoleman - niin jos hän kaikesta tuosta huolimatta oli rakastava isä, poika tai aviomies, miksei hänkin saisi nauttia omaa hyvitysosuuttaan? Olisi aivan eri asia, jos sivistynyt ihminen olisi tehnyt samat julmat teot pelkästä urheilunhalusta. Villi sijoittuisi aivan yksinkertaisesti uudestisyntyessään alhaiselle paikalle asteikossa epätäydellisen moraalisen kehityksensä takia, kun taas toisen karma olisi moraalisen rikollisuuden tahraama....
     Jokainen sitä egoa lukuunottamatta, joka karkean magnetisminsa voimasta lankeaa virtaan, joka vetää sen "kuoleman planeetalle" - meidän maamme mentaalinen yhtä hyvin kuin aineellinenkin kiertolainen - on sopiva siirtymään suhteellisen "henkiseen" tilaan, joka on hänen aikaisemman elämäntilansa ja ajatustapansa mukainen. Tietääkseni ja muistaakseni H.P.B. selitti Mr. Humelle, että ihmisen kuudes prinsiippi ei puhtaasti henkisenä voinut olla olemassa tai nauttia tietoisesta olemassaolosta devachanissa, ellei siihen sulautunut joitakin viidennen prinsiipin eli eläimellisen sielun abstraktisempia ja puhtaampia mentaalisia ominaisuuksia, sen manasta (mind, ymmärrystä) ja muistia. Kun ihminen kuolee, hänen toinen ja kolmas prinsiippinsä kuolevat hänen mukanaan; alempi kolminaisuus häviää, ja neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs prinsiippi muodostavat eloonjäävän nelinäisyyden. (Lukekaa uudelleen sivu 6 "Fagmenteista".)6
     Tämän jälkeen seuraa "kuolinkamppailu" ylemmän ja alemman kaksinaisuuden välillä. Jos ylempi voittaa, niin kuudes vedettyään itseensä viidennestä hyvän ydinosan - sen jaloimmat tunteet, sen pyhimmät (vaikkakin ne olisivat maallisia) pyrkimykset ja sen mielen henkistyneimmät osat - seuraa jumalaista vanhempaansa (seitsemättä) "raskaustilaan"; ja viides ja neljäs pysyvät yhdessä tyhjänä kuorena - (ilmaisu on aivan oikea) - harhaillakseen maan ilmapiirissä puolet persoonallisesta muistista menneenä ja eläimellisemmät vietit jonkin aikaa täysin elävinä - lyhyesti sanoen "elementaarina". Tämä on tavallisen meedion "enkeliopas". Jos sitä vastoin ylempi kaksinaisuus kärsii tappion, niin viides prinsiippi sulattaa itseensä kaiken, mitä on jäljellä persoonallisesta muistosta ja sen persoonallisen yksilöllisyyden tuntemuksista kuudennessa. Se ei kuitenkaan jää näine lisineen kama lokaan - "halun maailmaan" eli maamme ilmapiiriin. Hyvin pian se kuin olki, joka joutuu kierrevirran pyörteiden ja kuilujen vetopiiriin, tempautuu mukaan ja joutuu ihmisegojen suureen pyörteeseen; samalla kun kuudes ja seitsemäs prinsiippi - nyt puhtaasti henkisenä, yksilöllisenä MONADINA, jossa ei ole jälkeäkään entisestä persoonallisuudesta, jolla ei ole mitään säännönmukaista "raskauskautta" koettavanaan (koska ei ole puhdistunutta persoonallista egoa joka jälleensyntyisi) - syntyy toisena persoonallisuutena seuraavalle planeetalle vietettyään sitä ennen pidemmän tai lyhyemmän tiedottoman lepoajan rajattomassa avaruudessa. Kun saapuu "täydellisen yksilöllisen tietoisuuden" kausi -joka edeltää absoluuttisen tietoisuuden kautta Pari-nirvanassa - tämä hukattu persoonallinen elämä tulee olemaan kuin suuresta Elämän kirjasta irti revitty lehti ilman sanaakaan, joka kertoisi sen poissaolosta. Puhdistunut monadi ei havaitse eikä muista sitä menneiden jälleensyntymiensä sarjassa - niin kuin olisi käynyt, jos se olisi mennyt "muotojen maailmaan" (rupa loka) - ja sen taaksepäin luoma silmäys ei havaitse edes pienintäkään merkkiä osoittamaan, että se on ollut. Sammâ Sambuddhin valo,

"...tuo valo, joka loistaa kuolevaisen
näköpiirimme tuolla puolen,
kaikkien elämien sarja kaikissa maailmoissa" -

ei luo ainoatakaan sädettä tuolle persoonalliselle elämälle menneiden elämien sarjassa.
     Ihmiskunnan ansioksi minun on sanottava, että tuollaista ehdotonta häviämistä kaikkiallisen Olennon muistikirjoista ei prosentuaalisesti tapahdu kovinkaan usein. Itse asiassa, samoin kuin usein mainittu "synnynnäinen idiootti", sellainen tapaus on lusus naturae - poikkeus, ei sääntö.

6) Ja kuinka henkinen oleminen, missä kaikki on sulautunut kuudenteen prinsiippiin, on sopusoinnussa sen yksilöllisen ja persoonallisen aineellisen elämän tietoisuuden kanssa, jonka täytyy kuulua egolle devachanissa, jos hän säilyttää maallisen tietoisuutensa, niin kuin on kerrottu Theosophistin huomautuksissa.

6) Luulen, että kysymystä on nyt riittävästi selvitetty: kuudes ja seitsemäs prinsiippi muodostavat kaikesta muusta erillään ikuisen, häviämättömän, mutta myös tiedottoman "monadin". Herätäkseen siinä eloon piilevä tietoisuus, erityisesti persoonallisen yksilöllisyyden tietoisuus, vaatii monadin plus viidennen prinsiipin korkeimmat ominaisuudet -"eläimellisen sielun"; ja juuri tämä tekee sen eteerisen egon, joka elää ja nauttii devachanin autuudessa. Henki eli YHDEN sekoittamattomat emanaatiot - viime mainitun muodostaessa seitsemännen ja kuudennen prinsiipin kanssa korkeimman kolminaisuuden - kumpikaan näistä kahdesta emanaatiosta ei kykene sulattamaan itseensä muuta kuin sitä, mikä on hyvää, puhdasta ja pyhää; tästä syystä mikään aistillinen, aineellinen tai epäpyhä muisto ei voi seurata egon puhdistunutta muistia autuuden valtakuntaan. Näiden pahojen tekojen ja ajatusten muiston karma saavuttaa egon, kun se muuttaa persoonallisuuttaan seuraavassa syiden maailmassa. Monadi eli "henkinen yksilöllisyys" pysyy tahraantumattomana kaikissa tapauksissa. "Ei ole surua eikä tuskaa niillä, jotka ovat syntyneet siellä (devachanin rupa lokassa); sillä se on Puhdas Maa. Kaikissa avaruuden paikoissa on sellaisia maita (Sakwala), mutta tämä Autuuden maa on kaikista puhtain." Jnâna Prasthâna Shastrassa sanotaan: "Persoonallisen puhtauden ja vakavan mietiskelyn avulla nousemme himomaailman rajojen ylitse ja astumme muotojen maailmaan."

7) Olen tähän asti käsittänyt kuoleman ja devachanin välisen raskausajan kaikissa tapauksissa hyvin pitkäksi. Nyt sanotaan sen olevan joissakin tapauksissa vain muutamia päiviä, ei missään tapauksessa (tämä merkitse) enemmän kuin muutaman vuoden. Tämä näyttää selvältä, mutta kysyn, voidaanko se varmentaa vielä selvemmin, koska se on kohta, josta niin moni riippuu.

7) Toinen hyvä esimerkki siitä tavanmukaisesta epäjärjestyksestä, missä Mrs. H.P.B:n mentaalinen kalusto on. Hän puhuu "Bardosta" eikä edes sano lukijoilleen, mitä se tarkoittaa. Samoin kuin hänen työhuoneessaan epäjärjestys on kymmenen kertaa sekoitettu, hänen mielensäkin on tupaten täynnä ajatuksia sellaisessa kaaoksessa, että kun hän tahtoo tuoda niitä ilmi, niin häntä pilkistää esiin ennen päätä. "Bardolla" ei ole mitään tekemistä ajan keston kanssa tapauksessa, johon viittaatte. "Bardo" on kuoleman ja jälleensyntymisen välinen periodi, ja se voi kestää muutamasta vuodesta kalpaan. Se jaetaan kolmeen alikauteen: 1) Kun ego kuolinkamppailustaan vapautuneena astuu kama lokaan (elementaarien olinpaikkaan); 2) kun se siirtyy "raskaustilaansa"; 3) kun se syntyy uudelleen devachanin rupa lokaan7. Ensimmäinen alikausi voi kestää muutamista minuuteista moniin vuosiin. Sanonta "muutama vuosi" on hämmentävä ja täysin hyödytön ilman tarkempaa selvitystä. Toinen alikausi on "hyvin pitkä", niin kuin sanottekin, toisinaan pidempi kuin voitte kuvitellakaan, mutta kuitenkin määrätyssä suhteessa egon henkiseen vastustuskykyyn. Kolmannen alikauden pituus riippuu hyvästä KARMASTA, minkä jälkeen monadi jälleensyntyy uudelleen. Agama Sutran sanat "Kaikissa näissä rupa lokissa dêvat (henget) ovat yhtäläisesti syntymän, vanhenemisen, vanhuuden ja kuoleman alaiset" merkitsevät vain, että ego syntyy sinne, alkaa sitten kuihtua ja lopulta "kuolee", ts. vaipuu siihen tajuttomuustilaan, joka on ennen jälleensyntymää. Sloka päättyy seuraavin sanoin: "Kun dêvat ilmestyvät näistä taivaista, he astuvat jälleen alempaan maailmaan"; ts. he jättävät autuuden maailman syntyäkseen jälleen syiden maailmaan.


TAIVASTILAN KESTO

8) Siinä tapauksessa ja olettaen, ettei devachan ole yksinomaan adeptien ja melkein yhtä korkeiden henkilöiden perintöosuus, on siis itse asiassa olemassa taivasta vastaava olemistila, mistä suunnaton määrä niitä, jotka ovat menneet edeltä, voi seurata maan elämää!

9) Ja kuinka kauan? Kestääkö tämä henkisen onnen tila vuosia? Vuosikymmeniä? Vuosisatoja?

8) Aivan ehdottomasti "devachan ei ole yksinomaan adeptien perintöosuus", ja aivan varmasti on olemassa "taivas" - jos teidän täytyy käyttää tätä astro-maantieteellistä kristillistä nimitystä - "suunnattomalle määrälle niitä, jotka ovat menneet edeltä". Mutta yksikään näistä ei voi seurata "maaelämää" edellä mainitun Autuuden Lain ja mâyân takia.

9) Vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja ja vuosituhansia, usein jollakin vielä suuremmalla kerrottuna. Kaikki riippuu karman kestoajasta. Täyttäkää öljyllä Denin pikku kuppi ja kaupungin vesisäiliö ja sytytettyänne molemmat katsokaa, kumpi palaa kauemmin. Ego on sydän ja karma öljy; ero jälkimmäisen määrässä (kupissa ja säiliössä) selittää teille eri karmojen kestävyyden suuren eron. Jokaisen vaikutuksen täytyy olla määrätyssä suhteessa syyhyn. Ja koska ihmisen ruumiillinen olemassaolo on vain pieni osa hänen syntymien välisestä olemassaolostaan manvantarisessa kierroksessa, niin jokaisen tällaisen "elämän" hyvät ajatukset, sanat ja teot pallolla synnyttävät vaikutuksia, joiden tyhjentyminen vaatii paljon enemmän aikaa kuin jo vaikuttavien syiden kehkeytyminen.
     Siksipä, kun luette Jâteista ja muista buddhalaisten pyhien kirjojen tarunomaisista kertomuksista, että tämä tai tuo hyvä teko palkittiin moninumeroisen kalpan autuudella, älkää hymyilkö tälle mielettömälle liioittelulle, vaan muistakaa, mitä olen sanonut. Te tiedätte, että pienestä siemenestä versoaa puu, jonka elämä nykyisin kestää 22 vuosisataa; tarkoitan Anuradhapura Bo -puuta. Ette myöskään saa nauraa, jos joskus satutte lukemaan Pinda-Danasta tai jostakin muusta buddhalaisesta sutrasta: "Kama lokan ja rupa lokan välillä on paikka, 'Maran' (kuoleman) asuinsija. Tämä Mara joka on täynnä kiihkoa ja himoa, tuhoaa kaikki hyveelliset ominaisuudet niinkuin kivi jauhaa jyvät.8 Hänen palatsinsa on 7000 neliöyojanan suuruinen, ja sitä ympäröi seitsenkertainen muuri", sillä tunnette nyt olevanne paremmin valmistautunut käsittämään allegorian.
     Kun Beal tai Burnouf tai Rhys Davids, nuo yksinkertaiset kristilliset ja materialistiset sielut, esittävät tavanomaisia käännöksiään, me emme kanna heille kaunaa heidän tulkintojensa takia, koska he eivät tiedä mitään paremmasta. Mutta mitä luulette seuraavan merkitsevän: "taivaitten nimet" (väärä käännös; lokat eivät merkitse taivaita, vaan paikkoja tai asuinsijoja), himon, kama lokan nimet - niitä kutsutaan siten, koska niissä oleskelevat oliot tuntevat syömisen, juomisen, nukkumisen ja rakkauden halut. Niitä kutsutaan myös viiden(?) tuntevan olentoluokan - dêvojen, ihmisten, asurain, petojen ja demonien - asuinsijoiksi (Lautan Sutra, käänt. S. Beal). Ne tarkoittavat aivan yksinkertaisesti, että jos kunnianarvoisa kääntäjä olisi tuntenut hieman paremmin oikeaa oppia, hän olisi 1) jakanut dêvat kahteen luokkaan - ja kutsunut niitä "rupa dêvoiksi" ja "arupa dêvoiksi ("muodolliset" eli objektiiviset ja "muodottomat" eli subjektiiviset Dhyan Chohanit; ja 2) hän olisi tehnyt samoin "ihmisten" luokalle, koska on olemassa kuoria ja "mara-rupoja", ts. hävitykseen tuomittuja ruumiita. Kaikki nämä ovat:

1) "Rupa dêvat" - Dhyan Chohanit9, joilla on muoto } Entiset
ihmiset
2) "Arupa dêvat" - Dhyan Chohanit, joilla ei ole muotoa
3)"Pisachat" - (kaksiprinsiippiset haamut)
4) "Mara rupat", kuolemaan tuomitut (3-prinsiippiset)
5) Asurat - elementaalit, joilla on inhimillinen muoto } Tulevat
ihmiset
6) Pedot - elementaalit, toinen luokka - eläinelementaalit
7) Rakshasat (demonit), noitien sielut tai astraaliruumiit; ihmiset, jotka ovat saavuttaneet kiellettyjen oppien huipun. Olivatpa he eläviä tai kuolleita, he ovat niin sanoakseni pettäneet luontoa; se on kuitenkin vain tilapäistä, kunnes meidän planeettamme menee pimennyksen tilaansa, minkä jälkeen heidät tahtomatta tai tahtoen hävitetään.

     Nämä seitsemän ryhmää muodostavat ympärillämme olevan subjektiivisen maailman asukkaiden pääjaotuksen. Ensimmäisessä haarassa ovat tämän aineen maailman älylliset hallitsijat, jotka kaikesta tästä älykkyydestä huolimatta ovat vain YHDEN sokeasti tottelevia välikappaleita, passiivisen prinsiipin aktiivisia toimijoita.
     Tällä tavalla on melkein kaikki meidän sutramme väärin tulkittu ja väärin käännetty, mutta tämänkin sekavan oppien ja sanojen sotkun alla on tukeva maaperä sille, joka tuntee todellisen opin edes pintapuolisesti. Niinpä Avatamsaka Sutra luetellessaan esim. "kama lokan" seitsemän lokaa mainitsee seitsemänneksi "epäilyksen alueen". Pyydän teitä pitämään tämän nimen mielessänne, koska tulemme myöhemmin puhumaan siitä. Jokaisella tuollaisella vaikutuksien piirin "maailmalla" on Tathâgata tai "Dhyan Chohan", jonka tehtävänä on suojella ja pitää silmällä sitä, ei puuttua sen elämään. Tietenkin spiritualistit ovat kaikista ihmisistä ensimmäisinä hylkäämässä ja heittämässä oppimme "tuomittujen uskomusten helvettiin". Jos vakuuttaisimme heille, että jokaisessa heidän "kesämaassaan on seitsemän täysihoitolaa ja yhtä monta "henkiopasta" määräämässä niissä, ja jos kutsuisimme näitä "enkeleitä" Pyhiksi Pietareiksi, Johanneksiksi ja Ernesteiksi, he ottaisivat meidät avosylin vastaan. Mutta kuka on mahtanut kuulla Tathâgoista ja Dhyan Chohaneista, Asuroista ja elementaaleista? Mahdotonta! Olemme kuitenkin onnellisia, että ystävämme (ainakin Mr. Eglinton) tunnustavat meilläkin olevan "jonkin verran tietoa okkulttisista tieteistä" (Vide, "Light"). Ja niinpä tämäkin "tiedon" määrä on teidän käytettävissänne ja auttaa minua nyt vastaamaan seuraavaan kysymykseen:


MEEDIO LUO HUONOA KARMAA

Onko olemassa mitään välitilaa devachanin henkisen onnen ja sen avuttoman varjoelämän välillä, jota viettävät inhimillisten olentojen vain puolitajuiset jäännökset, jotka ovat menettäneet kuudennen prinsiippinsä? Jos näin olisi, se antaisi ihmisten mielikuvituksessa locus standin spiritualististen meedioiden Ernesteille ja Joey'eille - paremmanlaatuisille ohjaaville "hengille". Jos näin on, sen täytyy olla taajaväkinen maailma, mistä voi tulla miten paljon tahansa "henkisiä" tiedonantoja.

Eihän toki, ystäväni, ei mikäli minä tiedän. "Sukhavatista" "epäilyksen alueeseen" asti on koko joukko erilaisia henkisiä tiloja, mutta minulla ei ole tietoa mistään sellaisesta "välitilasta". Olen kertonut teille Sakwaloista (vaikkakaan en voi luetella niitä siksi, että se olisi hyödytöntä), samoin kuin Avitchista - "helvetistä", mistä ei ole paluuta takaisin,10 eikä minulla ole enempää kerrottavaa. "Avuton varjo" saa tehdä voitavansa. Niin pian kuin se on astunut kama lokan ulkopuolelle ja astunut yli "kultaisen sillan", joka vie "seitsemälle kultaiselle vuorelle", ego ei voi enää jutella herkkäuskoisten meedioiden kanssa. Yksikään "Ernest" tai "Joey" ei ole koskaan palannut rupa lokasta - arupa lokasta puhumattakaan - seurustellakseen miellyttävästi kuolevaisten kanssa.
     Tietysti on olemassa "paremmanpuoleisia" jäännöksiä, eivätkä "kuoret" ja "maankulkijat" - niin kuin niitä täällä kutsutaan - ole kaikki välttämättä pahoja. Mutta nekin, jotka ovat hyviä, tulevat meedioiden vaikutuksesta sillä hetkellä pahoiksi. "Kuoret" eivät siitä piittaa, sillä niillähän ei ole mitään menetettävää. Mutta on toinen laji "henkiä", jotka olemme menettäneet näköpiiristämme: itsemurhaajat ja tapaturmaisesti kuolleet. Molemmille on mahdollista olla ihmisten kanssa yhteydessä ja molemmat saavat kalliisti maksaa tuollaiset käyntinsä. Nyt minun on jälleen selitettävä, mitä tarkoitan. No, tämä luokka on se, josta ranskalaiset spiritistit käyttävät nimitystä "les esprits souffrants" [kärsivät henget]. He ovat poikkeus säännöstä, koska heidän on jäätävä maan vetovoiman ja sen ilmakehän piiriin - kama lokaan - siihen hetkeen asti, jolloin heidän elämänsä olisi päättynyt luonnollisesti. Toisin sanoen tämän elämänkehityksen erityisen aallon on jatkuttava sen rantaan asti. Mutta on synti ja julmaa herättää heidän muistinsa ja lisätä heidän kärsimystään antamalla heille tilaisuus elää keinotekoista elämää, tilaisuus vaikeuttaa karmaansa houkuttelemalla heidät avoimille oville, nim. meedioiden ja sensitiivien luokse, sillä heidän täytyy maksaa tuntuvasti jokaisesta tuollaisesta ilostaan. Minäpä selitän.
     Itsemurhaajilla, jotka ovat typerästi toivoneet voivansa paeta elämää ja jotka kuitenkin huomaavat yhä elävänsä, on jo odotettavanaan riittävästi kärsimystä tuosta elämästä. Heidän rangaistuksensa on viime mainitun kiihkeydessä. Menetettyään äkkipikaisen tekonsa takia seitsemännen ja kuudennen prinsiippinsä - vaikkakaan eivät ikiajoiksi, koska he voivat saada molemmat takaisin - sen sijaan, että hyväksyisivät rangaistuksensa ja käyttäisivät pelastusmahdollisuutensa, heidät usein saatetaan kaipaamaan elämää ja houkutellaan takertumaan siihen synnillisin keinoin. Kama lokassa, väkevien pyyteiden maassa, he voivat tyydyttää maisia kaipauksiaan vain elävän välittäjän kautta; ja niin tekemällä he luonnollisen määräaikansa päättyessä menettävät yleensä monadinsa ikiajoiksi.
     Mitä taas tulee tapaturman uhreihin, heidän käy vielä huonommin. Elleivät he ole olleet niin hyviä ja puhtaita, että ovat heti joutuneet akasiseen samadhiin, ts. rauhallisen uinailun tilaan, ruusuisten näkyjen täyttämään uneen, minkä kestäessä heillä ei ole mitään muistoja tapaturmasta, vaan he liikkuvat ja elävät vanhojen ystäviensä ja tuttujen tapahtumien keskellä siksi, kunnes heidän luonnollinen elinaikansa on päättynyt, jolloin he huomaavat syntyneensä devachaniin - heillä on synkkä kohtalo. Jos he ovat syntisiä ja aistillisia, he vaeltavat ympäriinsä onnettomina varjoina - (eivät kuorina, sillä heidän yhteytensä kahteen korkeampaan prinsiippiin ei ole kokonaan katkennut) - siksi kunnes heidän kuolinhetkensä koittaa. Koska he ovat kuolleet maallisten, heidät tuttuihin tapahtumiin sitovien intohimojensa täydessä kukoistuksessa, meedioiden suomat tilaisuudet houkuttelevat heitä hankkimaan niille sijaistyydytystä. He ovat keskiajan pisachoita, incubi ja succubi, painajaisia. He ovat janon, hekuman, himon ja ahneuden demoneja - kiihkeän viekkauden, pahuuden ja julmuuden elementaareja, jotka kiihottavat uhrejaan kaameisiin rikoksiin ja heidän määräämiinsä hurjasteluihin! He eivät ainoastaan vie uhrejaan perikatoon, vaan nämä sielulliset vampyyrit, joita heidän helvetilliset viettinsä vievät mukanaan, joutuvat lopulta, kun heidän luonnollisen pituinen elämänsä päättyy, pois maan aurasta piireihin, missä he kestävät aikakausia kamalaa kärsimystä ja häviävät lopulta kokonaan.
     Mutta jos tapaturman tai väkivallan uhri ei ole erittäin hyvä eikä erittäin paha - vaan tavallinen ihminen - silloin hänelle voi tapahtua seuraavaa. Meedio, joka vetää hänet luokseen, luo hänelle mitä vähimmin toivottuja seikkoja: uuden skandhojen [ominaisuuksien] yhdistelmän ja uutta pahaa karmaa. Mutta sallikaa minun antaa teille selvempi käsitys siitä, mitä tarkoitan karmalla tässä tapauksessa.
     Sallikaa minun tässä yhteydessä ensin kertoa teille, että koska näytätte niin innostuneelta aiheesta, ette voi tehdä mitään parempaa kuin tutkia oppia karmasta ja nirvanasta niin syvällisesti kuin suinkin mahdollista. Ellette ole perin pohjin tutustunut näihin molempiin oppeihin - Abhidharman metafysiikan kaksinkertaiseen avaimeen - huomaatte aina olevanne aivan sekaisin yrittäessänne käsittää kaikkea muuta. Meillä on erilaatuista karmaa ja nirvanaa erilaisissa sovellutuksissaan - maailmankaikkeuteen, maailmaan, dêvoihin, buddhoihin, bodhisattvoihin, ihmisiin ja eläimiin nähden - toiseen sisältyy sen seitsemän luontokuntaa. Karma ja nirvana ovat vain kaksi buddhalaisen metafysiikan seitsemästä suuresta MYSTEERISTÄ: ja parhaat orientalistit tuntevat näistä seitsemästä vain neljä, ja nekin kovin epätäydellisesti.


UUTTA OLENTOA RANGAISTAAN JA PALKITAAN VANHAN OLENNON TEOISTA

Jos kysytte oppineelta buddhalaismunkilta, mitä karma on? - hän kertoo teille, että karma on se, mitä kristitty sanoo kaitselmukseksi (vain määrätyssä merkityksessä) ja muhamettilainen kismetiksi, kohtaloksi (jälleen tietyssä merkityksessä). Tämä on se perusoppi, joka opettaa, että niin pian kuin joku tietoinen tai tunteva olento, ihminen, dêva tai eläin kuolee, uusi olento herätetään eloon ja hän tai se ilmestyy uudelleen toisessa syntymässä samalla tai toisella planeetalla ja olosuhteissa, jotka hänen tai sen oma menneisyys määrää. Toisin sanoen, karma on johtava voima, ja trishna (palinkielellä tanha) jano tai halu aistinelämään - lähin voima eli energia, tulos ihmisen (tai eläimen) teoista, jotka aikaansaavat vanhoista skandhoista11 uuden ryhmitelmän, joka muodostaa uuden olennon ja määrää itse syntymän luonteen. Tai vielä selvemmin ilmaistuna, uutta olentoa rangaistaan ja palkitaan vanhan olennon ansiokkaista ja pahoista teoista; karma edustaa tällöin tilikirjaa, johon kaikki ihmisen teot, hyvät, pahat tai yhdentekevät on merkitty huolellisesti hänen maksettavikseen tai saatavikseen - jotka hän on itse niin sanoaksemme merkinnyt tai pikemminkin nämä hänen tekonsa aikaansaaneet. Siinä, missä runollinen kristitty mielikuvitus loi ja näkee "tilikirjaa pitävän" suojelusenkelin, vakava ja realistinen buddhalaislogiikka huomatessaan välttämättömyyden, että jokaisella syyllä on oltava vaikutuksensa, osoittaa sen todella läsnäolevaksi. Buddhalaisuuden vastustajat ovat panneet suurta painoa sille oletetulle vääryydelle, että tekijä välttyy seurauksista ja viaton uhri joutuu kärsimään - koskapa tekijä ja kärsijä ovat eri olentoja. Tosiasia on, että vaikka niitä voidaan pitää sellaisina eräässä mielessä, ne ovat kuitenkin toisessa mielessä samat. "Vanha olento" on "uuden olennon" ainoa vanhempi - isä ja äiti samalla kertaa. Todellisuudessa edellinen on jälkimmäisen luoja ja muodostaja, vieläpä paljon suuremmassa määrässä kuin mikään lihallinen isä. Kun olette joskus päässyt täysin perille skandhojen merkityksestä, ymmärrätte kyllä, mitä tarkoitan.
     Sitä skandhojen ryhmää, joka muodostaa ja tekee ruumiillisen ja mentaalisen yksilön, me kutsumme ihmiseksi (tai olennoksi yleensä). Tämän ryhmän muodostavat (eksoteerisessa opetuksessa) viisi skandhaa, nimittäin: rupa - aineelliset ominaisuudet eli attribuutit, vedana - aistimukset, sanna - abstraktiset aatteet, samkara - aineelliset ja mentaaliset pyrkimykset ja vinnana - mentaaliset voimat, neljännen laajennus - nimittäin mentaaliset, fyysiset ja moraaliset taipumukset. Me lisäämme näihin kaksi lisää, joiden luonteet ja nimet saatte oppia myöhemmin. Nyt riittää tieto, että ne liittyvät sakkayaditthiin, "yksilön harhaoppisuuteen eli itsepetokseen", ja attavadaan, "oppiin itsestä", ja aiheuttavat ne ja molemmat (sielun viidennen prinsiipin ollessa kyseessä) vievät harhaoppisuuden mâyâan ja uskoon hyödyttömien rituaalien ja seremonioiden vaikutukseen rukouksissa ja esirukouksissa.
     Palatkaamme nyt kysymykseen vanhan ja uuden "egon" samaisuudesta. Muistutan teitä vielä kerran, että jopa teidän tieteenne on omaksunut vanhan, hyvin vanhan totuuden, jonka Herramme on selvästi opettanut,13 että ihminen määrätyn ikäisenä, vaikkakin tunteiltaan sama, ei kuitenkaan fyysisesti ole sama kuin muutamia vuosia aikaisemmin (sanomme seitsemän vuotta ja olemme valmiit puolustamaan ja todistamaan sen): buddhalaisesti puhuen, hänen skandhansa ovat muuttuneet. Samalla ne ovat aina ja lakkaamatta työssä abstraktisen muotin, tulevan uuden olennon "yksityisyyden" valmistamisessa. Jos siis on oikein, että 40 vuoden ikäinen ihminen saa nauttia tai kärsiä 20-ikäisen ihmisen tekojen seurauksista, niin on yhtä oikein, että uuden syntymän olento, joka on oleellisesti sama kuin aikaisempi olento - koska hän on sen tulos ja luomus - saa tuntea synnyttämänsä Itsen tai persoonallisuuden tekojen seuraukset. Länsimainen lakinne, joka rankaisee syyllisen isän syytöntä poikaa riistämällä tältä vanhemman, oikeudet ja omaisuuden; sivistynyt seurapiirinne, joka merkitsee häpeän leimalla siveettömän, rikollisen äidin rehellisen tyttären; kristillinen kirkkonne ja pyhät kirjoituksenne, jotka opettavat, että "Jumala rankaisee isien synnit lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen", eikö kaikki tämä ole paljon epäoikeudenmukaisempaa ja julmempaa kuin karman toiminta? Sen sijaan, että karma rankaisisi viatonta rikollisen kanssa, se palkitsee ja korvaa edellisen, mitä mikään edellä mainituista arvovalloistanne ei ole aikonutkaan tehdä. Mutta ehkä vastaväittäjät voivat sanoa fysiologisista huomautuksistamme, että vain ruumis muuttuu, on vain molekyylien vaihtoa; millä ei ole mitään tekemistä mentaalisen kehityksen kanssa; ja että skandhat edustavat, ei vain aineellisten, vaan myös mentaalisten ja moraalisten ominaisuuksien sarjaa. Mutta kysyn, onko ainoatakaan aistimusta, abstraktia aatetta, sielullista taipumusta taikka mentaalista voimaa, jota voitaisiin nimittää ehdottomasti ei-molekylääriseksi ilmiöksi? Voiko aistimus tai voivatko abstraktisimmatkaan ajatukset, jotka ovat jotakin, ilmetä tyhjästä tai olla ei-mitään?
     Syyt, jotka saavat aikaan ja määräävät karman luonteen, ovat, kuten jo sanottu - trishna (taikka "tanha") - tunnettavan olemassaolon jano ja kaipuu ja upadana - joka on trishnan tai tämän halun toteutuminen tai täyttäminen. Meedio aiheuttaa näiden kummankin heräämisen ja kehittymisen nec plus ultra elementaarissa, olkoon hän itsemurhaaja tai uhri.13 Sääntönä on, että luonnollisen kuoleman kärsinyt ihminen jää "muutamista tunneista useihin lyhyihin vuosiin" maan vetovoiman piiriin, se on, kama lokaan. Poikkeuksina ovat itsemurhaajat ja väkivaltaisen kuoleman kokeneet yleensä. Niinpä esimerkiksi tuollainen ego, jonka on ollut määrä elää - sanokaamme 80-90 vuotta, mutta joka joko tappoi itsensä tai joka kuoli tapaturmaisesti, olettakaamme esim. 20 vuoden iässä - saisi olla kama lokassa, ei vain "muutamia vuosia", vaan hänen tapauksessaan 60-70 vuotta elementaarina tai pikemminkin "maan päällä kulkijana", koska hän ei ole, valitettavaa hänelle itselleen, edes "kuori". Onnellisia, kolmasti onnellisia ovat sen sijaan ne ruumiittomat, jotka nauttivat pitkää untaan ja elävät unessa avaruuden kohdussa! Ja voi niitä, joiden trishna vetää heitä meedioiden luo, ja voi näitä, jotka viettelevät heitä tuollaisella helpolla upadanalla. Sillä tarrautumalla heihin ja tyydyttämällä heidän elämänjanoaan meedio auttaa heitä kehittämään itsessään - on itse asiassa syy siihen - uutta skandhojen sarjaa, uutta ruumista, jonka taipumukset ja intohimot ovat paljon huonommat kuin menetetyillä ruumiilla. Tämän uuden ruumiin tulevaisuuden määrää siis, ei ainoastaan edellisen sarjan tai ryhmän vikojen aiheuttama karma, vaan myös tulevan olennon uuden sarjan aiheuttamat seuraukset. Jos meediot ja spiritualistit, kuten jo sanoin, vain tietäisivät, että joka kerta, kun he hurmiossaan lausuvat uuden "enkelioppaan" tervetulleeksi, he houkuttelevat hänet upadanaan, joka tulee aiheuttamaan lukemattomia onnettomuuksia uudelle egolle, joka tulee syntymään katalassa kangastuksessaan, ja että kussakin istunnossa - varsinkin materialisaatiossa - he moninkertaistavat kurjuuden syitä, jotka saattavat onnettoman egon epäonnistumaan henkisessä syntymässään tai syntymään uudestaan huonompiin olosuhteisiin kuin koskaan ennen - jos he tietäisivät tämän, he ehkä tuhlaisivat vähemmän vieraanvaraisuuttaan.
     Nyt ehkä ymmärrätte, miksi vastustamme niin jyrkästi spiritualismia ja mediumisuutta. Ja huomaatte myös, miksi minä tyydyttääkseni Mr. Humea - ainakin yhdessä merkityksessä - saatoin itseni tukalaan asemaan Chohanin edessä ja mirabile dictu! - molempiin sahibeihin, Scott ja Banon -nimisiin nuoriin miehiin nähden. Teitä huvittaakseni pyydän H.P.B:tä lähettämään teille tämän mukana sivun Mr. Humen "Banon papyrusta", artikkelin, jossa hän kurittaa vähäpätöistä minääni vakavassa kirjallisessa pohdinnassaan. Oi asurojen varjot, kuinka raivoihinsa H.P.B. tulikaan lukiessaan tätä melko epäkunnioitettavaa arvostelua! Olen pahoillani, ettei hän painata sitä, vaan ottaa huomioon "perhekunniamme", kuten "Perinnöttömäksi tehty" sanoo. Mitä taas tulee Chohaniin, asia on vakavampi; hän oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen siihen, että sallin Eglintonin luulla, että kysymyksessä olin minä itse. Hän oli luvannut, että saisimme antaa spiritualisteille tämän todistuksen elävässä ihmisessä olevasta voimasta heidän oman meedionsa kautta, mutta hän oli jättänyt ohjelman yksityiskohdat oman harkintamme varaan; tästä syystä hän oli tyytymätön näihin vähäpätöisiin tuloksiin. Rakas ystäväni, vakuutan, että olen paljon vähemmän vapaa tekemään mitä haluan kuin te olette Pioneeria toimittaessanne. Meidän joukossamme ovat vain korkeimmat chutuktut omia mestareitaan. Mutta poikkean asiasta.
     Ja nyt kun teille on kerrottu paljon ja olette selittänyt koko joukon, voitte yhtä hyvin lukea tämän kirjeen lannistumattomalle ystävällemme, Mrs. Gordonille. Esitetyt syyt voisivat vaikuttaa kylmän veden lailla hänen spiritualistiseen innostukseensa, vaikka minulla onkin syyni epäillä sitä. Joka tapauksessa se tulee osoittamaan hänelle, ettemme ole todellista spiritualismia vastaan, vaan ainoastaan sekavaa mediumisuutta ja - fyysisiä ilmennyksiä - materialisaatioita ja varsinkin transsissa haltuunottamista vastaan. Kunpa vain spiritualistit saataisiin käsittämään ero yksilöllisyyden ja persoonallisuuden välillä, ero yksilöllisen ja persoonallisen kuolemattomuuden välillä ja eräitä muita totuuksia, niin heidät olisi helpompi saada vakuuttuneiksi, että okkultistit voivat olla täysin varmoja monadin kuolemattomuudesta ja kuitenkin kieltää sielun - persoonallisen egon verhon - kuolemattomuuden; että he voivat varmasti uskoa henkiseen yhteyteen ja seurusteluun rupa lokan ruumiittomien egojen kanssa ja samalla harjoittaa sitä ja kuitenkin nauraa järjettömälle idealle "puristaa kättä" hengen kanssa; ja vihdoin, että asioiden näin ollessa okkultistit ja teosofit ovat todellisia spiritualisteja, jota vastoin sen niminen nykyajan lahkokunta käsittää vain materialistisia fenomenalisteja.
     Kun kerran puhumme "yksilöllisyydestä" ja "persoonallisuudesta", on merkillistä, että H.P.B. kiduttaessaan Mr. Hume-raukan aivoja sekavilla selityksillään, ei koskaan tullut ajatelleeksi - ennen kuin sai tältä itseltään selityksen yksilöllisyyden ja persoonallisuuden välisestä erosta - että kyseessä oli juuri sama oppi, jota hänelle oli opetettu: Pacceka-Yanan ja Amata-Yanan ero. Nämä kaksi hänen mainitsemaansa sanaa ovat oikea ja tarkka käännös palinkielestä ja sanskritinkielestä ja vieläpä kiinalais-tiibetiläisistä teknisistä nimityksistä, joita käytetään yksilöllisyyteen sekoitetuista persoonallisista olemuksista - samasta kuolemattomasta MONADISTA lähtevästä pitkästä elämänketjusta. Teidän on muistettava, että
     1) Pacceka-Yana (sanskritiksi "Pratyeka") merkitsee sananmukaisesti "persoonallinen verho" tai persoonallinen ego, viiden alemman prinsiipin yhdistelmä. Jota vastoin
     2) Amata-Yana (sanskritiksi "Amrita") on käännetty: "Kuolematon verho" tai yksilöllisyys, henkinen sielu tai kuolematon monadi - viidennen, kuudennen ja seitsemännen yhdistelmä.14
     Minusta tuntuu siltä, että yksi suurimmista vaikeuksistamme ymmärtää asioiden kehitystä riippuu siitä, ettemme toistaiseksi tunne seitsemän prinsiipin jaotusta. Meille on sanottu, että kussakin on vuorostaan seitsemän elementtiä: voidaanko meille sanoa enempää erikoisesti neljännen ja viidennen prinsiipin seitsenkertaisesta rakenteesta? Näiden jaollisuudessa piilee nähtävästi tulevien ja monen täällä elämän aikana tapahtuvien psyykkisten ilmiöiden salaisuus.
     Aivan oikein. Mutta sallikaa minun epäillä, että tuo vaikeus poistuisi haluamienne selitysten kautta ja että kykenisitte tunkeutumaan "psyykkisten ilmiöiden salaisuuteen". Te, hyvä ystäväni, jonka kerran tai kaksi ilokseni olen kuullut soittavan pianoa hännystakkiin pukeutumisenne ja pihvi-punaviini-päivällisenne rauhallisina väliaikoina - kertokaa minulle, voisitteko yhtä helposti suoda minulle ilon kuunnella teidän soittavan jotakin Beethovenin suurta sonaattia kuin kevyitä valssejanne? Pyydän, olkaa kärsivällinen! Kuitenkaan en missään tapauksessa haluaisi kieltää teiltä vastaustani. Tähän liitetyltä irtolehtiseltä tulette näkemään, jos vain saan aikaa sen kirjoittamiseen,15 että neljäs ja viides prinsiippi ovat jaetut juuriin ja haarautumiin. Ja nyt, kuinka kauan aiotte olla käyttämättä kysymysmerkkejä?

Kunnioittavasti

K.H.

bar_mest-.gif (1333 bytes)


MITEN KÄY ITSEMURHAN TEHNEIDEN TAI TAPATURMAISESTI KUOLLEIDEN?

Kirje n:o 70C

(VMK-XXC)(20C)

Saatu elokuussa 1882

...(Muistakaa molemmat, että luomme itse oman devachanimme samoin kuin avitchimme maan päällä ja enimmäkseen älyllisen tuntevan elämämme viimeisinä päivinä ja jopa hetkinä. Se tunne, joka meissä on voimakkain tuona ylimpänä hetkenä, jolloin, kuin unessa, pitkän elämämme tapahtumat pienimpine yksityiskohtineen kulkevat silmiemme ohitse muutamassa sekunnissa16 - tuo tunne tulee olemaan autuutemme tai tuskamme muodostaja, tulevan olemassaolomme elämänprinsiippi. Siinä meillä ei tule olemaan varsinaista elämää, vain kyseessä oleva, hetkellinen olemassaolo - jonka kestävyys ei vaikuta, ei ole missään suhteessa siinä olemiseen - joka samoin kuin jokainen muukin ohimenevän syyn vaikutus on haihtuva ja vuorostaan häviää ja lakkaa olemasta.
     Todellinen ja täydellinen elämiemme muistaminen tapahtuu vasta pienemmän kierroksen lopulla, ei ennen. Ne jotka säilyttävät muistinsa kama lokassa, eivät iloitse siitä muistamisen korkeimpana hetkenä. Ne jotka tietävät olevansa kuolleet fyysisestä ruumiistaan, voivat olla vain joko adepteja tai - noitia; vain nämä kaksi muodostavat poikkeuksen yleisestä säännöstä. Kummatkin ovat olleet yhteistyössä luonnon kanssa, edellinen hyvässä, jälkimmäinen pahassa, sen luomis- ja hävittämistyössä. Vain heitä voidaan kutsua kuolemattomiksi - tietysti kabbalistisessa ja esoteerisessa merkityksessä. Täydellinen eli todellinen kuolemattomuus, mikä merkitsee rajatonta, tuntevaa olemista, ei voi katketa tai keskeytyä eikä itsetietoisuus pysähtyä. Niiden hyvien ihmisten kuoretkin, - joiden ihmisten lehdet eivät puutu Elämän Kirjasta Suuren Nirvanan kynnyksellä -, saavat takaisin muistinsa ja itsetietoisuutensa vasta, kun kuudes ja seitsemäs prinsiippi ja viidennen ydin (koska viidennen täytyy antaa aineksia siihen osittaiseenkin persoonalliseen muistiin, jota vaaditaan devachanissa) ovat alkaneet raskaudenaikansa, ei ennen.
     Myös itsemurhaajien ja tapaturmaisesti kuolleiden tapauksessa tajunta vaatii määrätyn ajan luodakseen uuden painopisteen ja kehittääkseen, kuten Sir W. Hamilton sanoisi, "oman havaintokykynsä", joka jää tästä lähtien erilleen "varsinaisesta tuntemuksesta". Ihmisen kuollessa "sielu" (viides prinsiippi) tulee siis itsetiedottomaksi ja kadottaa muistinsa kaikista niin sisäisistä kuin ulkonaisistakin asioista. Kestipä hänen olonsa kama lokassa vain muutamia hetkiä, tunteja, päiviä, viikkoja, kuukausia tai vuosia, kuolipa hän luonnollisen tai väkivaltaisen kuoleman, tapahtuipa se nuoruudessa tai vanhemmalla iällä ja olipa ego hyvä tai paha tai siltä väliltä - hänen tajuntansa jättää hänet silti yhtäkkiä kuin liekki sammutettaessa jättää sydämen. Kun elämä on poistunut aivoaineen viimeisestä osasesta, ihmisen havaintokyvyt sammuvat ainiaaksi, hänen henkinen harkintakykynsä ja tahdonvoimansa - (lyhyesti sanoen kaikki ne kyvyt, jotka eivät kuulu orgaaniseen aineeseen eivätkä ole sen saavutettavissa) - toistaiseksi. Hänen mayavi rupansa voi toisinaan tulla objektiiviseksi esim. jos hän ilmestyy kuoleman jälkeen; mutta ellei tämä tapahdu (joko piilevän tai potentiaalisen) tiedon avulla tai johdu kuolevissa aivoissa välkähtelevästä kiihkeästä halusta nähdä joku tai ilmestyä jollekulle, niin ilmestyminen jää automaattiseksi; se ei silloin johdu sympaattisesta vetovoimasta tai henkilön tahdosta sen enempää kuin heijastuksen syntyminen peilissä riippuu hänen tahdostaan hänen kulkiessaan tietämättään sen ohitse.
     Selitettyäni näin tilanteen esitän yhteenvedon ja kysyn vielä, miksi väitetään, että se, minkä Eliphas Levi on sanonut ja H.P.B. vahvistanut, olisi "suoranaisessa ristiriidassa" minun opetukseni kanssa? E.L. on okkultisti ja kabbalisti ja kirjoittaa sellaisille, joiden oletetaan tuntevan kabbalististen oppien alkeet. Hän käyttää opilleen ominaisia sanontoja ja H.P.B. tekee samoin. Tämän ainoa laiminlyönti on siinä, ettei hän lisännyt sanaa "länsimainen" sanojen "okkulttinen" ja "oppi" väliin (ks. Toimittajan huomautus, kolmas rivi). Hän on omalla tavallaan kiihkoilija eikä kykene kirjoittamaan mitään järjestelmällisesti ja rauhallisesti tai muistamaan, että suuri yleisö tarvitsee kaikkia näitä selkeitä selityksiä, jotka hänestä tuntuvat turhilta. Ja koska te varmaan huomautatte "niin on meidänkin laitamme, ja tekin tunnutte unohtavan sen", annan teille vähän lisäselityksiä.
     Kuten lokakuun Theosophist-lehdessä huomautetaan, vihityt ja okkultistit käsittävät sanan "kuolemattomuus" aivan eri tavoin. Me sanomme "kuolemattomaksi" ainoastaan yhtä elämää kaikkiallisena kollektiivisuutena ja täydellisenä eli absoluuttisena abstraktiona, jolla ei ole alkua eikä loppua ja jonka jatkuvuus ei katkea. Voidaanko tätä sanaa käyttää muuhun? Varmasti ei voida. Siitä syystä vanhat kaldealaiset liittivät "kuolemattomuus"-sanaan erilaisia esiliitteitä, joista yksi on kreikkalainen harvemmin käytetty muoto panaioninen kuolemattomuus, ts. kuolemattomuus, joka alkaa manvantaralla ja päättyy meidän aurinkokuntamme pralayaan. Se kestää meidän panimme eli "koko luonnon" aionin eli "aikakauden". Panaionisesti kuolematon on siis se, jonka Itsen täsmällinen tajunta ja havaintokyky hänen minuutensa aikana ei missään muodossa hajoa hetkeksikään. Näitä kausia on määrällisesti useita, joilla kullakin on erilliset nimensä kaldealaisten, kreikkalaisten, egyptiläisten ja arjalaisten salaisissa opeissa, ja jos ne vain voitaisiin kääntää muille kielille - mikä ei ole mahdollista ainakaan niin kauan kuin länsimaalainen ei käsitä niihin sisältyvää aatetta - voisin antaa ne teille.
     Teille riittää tällä hetkellä kun tiedätte, että ihminen, ego, sellainen kuin teidän tai minun, voi olla kuolematon yhdestä kierroksesta toiseen. Otaksukaamme, että alan kuolemattomuuteni nykyisessä neljännessä kierroksessa, ts. tultuani täydelliseksi adeptiksi (joka en valitettavasti ole), jolloin pidätän kuoleman käden tahtoni mukaan, ja kun minun lopuksi kuitenkin on alistuttava sen alle, tekee tietoni luonnon salaisuuksista minulle mahdolliseksi säilyttää Itsen täsmällinen havaintokyky ja tajuntani oman heijastavan tajuamis- ja havaitsemiskykyni kohteena. Täten vältän kaiken sellaisen prinsiippien paloittelun, joka säännönmukaisesti tapahtuu tavallisen ihmisen kuoleman jälkeen, ja egona jään Koothoomiksi kautta koko syntymien ja elämien sarjan seitsemässä maailmassa ja arupa lokassa, kunnes taas lopulta laskeudun tämän maan päälle varsinaisten viidennen kierroksen viidennen rodun ihmisten keskuuteen. Olisin siis tässä tapauksessa ollut "kuolematon" (teille) käsittämättömän pitkän aikakauden, monta miljardia vuotta. Olenko "minä" kaikesta tästä huolimatta todella kuolematon? Ellen ponnistele, kuten nyt teen, varatakseni itselleni toisen sellaisen loman Luonnon Lailta, Koothoomi haihtuisi ja tulisi joksikin Mr. Smith'iksi tai viattomaksi Babu'ksi lomansa päättyessä. On ihmisiä, joista tulee tuollaisia mahtavia olentoja. Joukossamme on ihmisiä, jotka voivat tulla kuolemattomiksi kierrosten loppuajaksi astuakseen sitten määrätylle paikalleen korkeimpien Chohanien, tietoisten planetaaristen "ego-henkien" joukkoon. Tietenkään monadi ei "koskaan häviä, tapahtuipa mitä tahansa", mutta Eliphas puhuu persoonallisista eikä henkisistä egoista, ja te olette tehnyt saman erehdyksen (mikä on hyvin luonnollista) kuin C.C.M.; ja minun on myönnettävä, että tuo Isiksessä esitetty kohta oli hyvin kömpelösti kirjoitettu, kuten jo kauan sitten mainitsin tästä samasta asiasta eräässä kirjeessäni. "Minun piti harjoittaa älyäni", kuten jenkit sanovat, mutta onnistuin luullakseni parsimaan tuon kohdan. Pelkään, että saan tehdä saman vielä monta kertaa ennen kuin pääsemme Isiksestä. Se olisi tosiaan kirjoitettava uudestaan perhekunnian vuoksi.
     X Se on totisesti käsittämätöntä, siksi ei ole järkevää syytä käsitellä aihetta.
     X Käsititte opetuksen väärin, koska ette tiennyt sitä, mistä teille on nyt kerrottu: a) ketkä ovat luonnon todelliset auttajat, ja b) eivät suinkaan kaikki pahan avustajat putoa kahdeksanteen piiriin hävitäkseen tyhjiin.17
     Pahan mahdollisuus on ihmisessä yhtä suuri - niin, suurempi - kuin hyvän mahdollisuus. Tuolla poikkeuksella luonnon säännöstä, tuolla poikkeuksella, joka adepteja ja noitia koskevana muodostaa puolestaan säännön, on jälleen omat poikkeuksensa. Lukekaa huolellisesti tuo kohta, jonka C.C.M. jätti mainitsematta - sivulla 113, Isis Tiede osa I, kolmas kappale. H.P.B. ei taaskaan huomauta selvästi, että mainittu tapaus koskee vain niitä voimakkaita noitia, joiden paha yhteistyö luonnon kanssa antaa heidän käsiinsä keinot pakottaa sitä ja siten voittaa itselleen panaioninen kuolemattomuus. Mutta voi, minkälainen kuolemattomuus, ja kuinka paljon parempi heidän elämänsä tuhoutuminen olisikaan! Ettekö huomaa, että kaikki, minkä löydätte Isiksestä, on hahmoteltua, tuskin luonnosteltua. Mikään siinä ei ole täydellistä tai ilmaistu kokonaan. Niin, aika on tullut, mutta missä ovat tuon äärettömän suuren työn tekijät?
     Sanoo Mr. Hume (ks. oheisen kirjeen18 merkityt kohdat - 10 [X] ja 1, 2, 3). Kun nyt olette lukenut tuota kaikkein epätyydyttävintä oppia - joksi Hume nimittää sitä - koskevat vastaväitteet, teidän olisi tutkittava sitä kokonaisuutena ennen kuin ryhdytte tutkimaan sitä yksityiskohdittain. Jatkan sen selittämistä senkin uhalla, etten tule selventämään asiaa yhtään paremmin.

ENNENAIKAISESTI KUOLLEEN KOHTALO

1) Vaikka he eivät olekaan "kokonaan erotettuja kuudennesta ja seitsemännestä prinsiipistään" ja "voivat vaikuttaa" istunnoissa, niin kuilu erottaa heidät korkeammista prinsiipeistä siihen päivään asti, jolloin heidän olisi pitänyt kuolla luonnollinen kuolema. Kuudes ja seitsemäs prinsiippi jäävät passiivisiksi ja negatiivisiksi, jota vastoin tapaturmaisen kuoleman tapauksessa korkeammat ja alemmat ryhmät vetäytyvät molemminpuolisesti toisiaan kohti. Kun hyvät ja viattomat egot ovat kyseessä, viime mainitut painautuvat vastustamattomasti kuudetta ja seitsemättä kohti ja siten joko uinuvat onnellisten unien ympäröimänä tai nukkuvat unetonta syvää unta, kunnes hetki lyö. Ajattelemalla hiukan asiaa ja tarkastelemalla sitä ikuisen oikeuden ja asioiden yhteensopivuuden kannalta huomaatte, miksi niin on. Olipa uhri hyvä tai paha, niin hän on edesvastuuton kuolemastaan, vaikka sen aiheutti jokin edellisen tai sitä edellisen elämän teko. Vaikka se, lyhyesti sanoen, johtuikin korvauksen lain toiminnasta, niin se ei kuitenkaan ollut suoranainen seuraus persoonallisen egon tahallisesti suorittamasta teosta siinä elämässä, jolloin hän sattui kuolemaan. Jos hänen olisi sallittu elää kauemmin, hän olisi ehkä saanut sovittaa entiset syntinsä vieläkin vaikuttavammalla tavalla: nytkin on ego maksettuaan tekijänsä (aikaisemman egon) velan vapaa kostavan oikeuden iskuista. Dhyan Chohanit, jotka eivät johda elävää ihmisminää, suojelevat avutonta uhria, joka on väkivalloin sysätty omasta elementistään toiseen, ennen kuin se on kypsä ja valmis siihen. Me kerromme teille, mitä tiedämme, sillä meidät on pantu oppimaan asiat persoonallisen kokemuksen kautta. Te tiedätte, mitä tarkoitan. ENEMPÄÄ EN VOI SANOA. Niin, olivatpa uhrit hyviä tai pahoja, he nukkuvat herätäkseen vasta viimeisen tuomion hetkellä, kuudennen ja seitsemännen ja viidennen ja neljännen välisen lopputaistelun hetkellä raskaudenkauden kynnyksellä. Ja jopa tämän jälkeen, kun kuudes ja seitsemäs, vieden mukanaan osan viidennestä, ovat siirtyneet akasiseen samadhiin, vielä silloin voi sattua, että viidennen henkinen saalis osoittautuu liian heikoksi syntyäkseen devachaniin; jossa tapauksessa se pukeutuu siellä ja silloin uuteen ruumiiseen, subjektiiviseen "olentoon", joka on luotu uhrin (tai ei-uhrin, kuten voi myös olla) karmasta astuakseen uuteen maaelämään joko tällä tai toisella planeetalla. Itsemurhaajia ja kuoria lukuunottamatta ei kenellekään muulle ole missään tapauksessa mahdollista tulla vedetyksi istuntohuoneeseen. Ja on selvää, että "tämä oppi ei ole ristiriidassa aikaisempien opetustemme kanssa" ja että kun "kuoria" on monta - henkiä on hyvin vähän.

2) Meidän nöyrä mielipiteemme eroaa suuresti. Me, jotka katsomme asiaa näkökulmasta, jota henkivakuutusyhtiöt eivät hyväksyisi, sanomme, että sellaisia ihmisiä on hyvin harvassa, jos ollenkaan, jotka ovat antautuneet edellä lueteltuihin paheisiin, ihmisiä, jotka ovat aivan varmoja siitä, että tuollainen toiminta johtaa heidät lopulta ennenaikaiseen kuolemaan. Sellainen on mâyân rangaistus. "Paheet" eivät vältä rangaistustaan, mutta syytä rangaistaan, ei seurausta, ei varsinkaan odottamatonta, vaikkakin todennäköistä seurausta. Voitte yhtä hyvin nimittää itsemurhaajaksi ihmistä, joka kuolee myrskyssä merellä kuin sellaista, joka tappaa itsensä liikatyöllä. Vesi saattaa hukuttaa ihmisen ja liikanainen aivotyö saattaa pehmittää aivot ja aiheuttaa kuoleman. Sellaisessa tapauksessa kenenkään ei pitäisi kulkea Kalapanin yli eikä myöskään kylpeä pelätessään pyörtyvänsä ja hukkuvansa (tunnemmehan kaikki sellaisia tapauksia). Kenenkään ei myöskään pitäisi toimia, kaikkein vähiten uhrata itsensä kiitettävän ja siunauksellisen syyn tähden, kuten monet meistä (H.P.B. yhtenä) tekevät. Nimittäisikö Mr. Hume häntä itsemurhaajaksi, jos hän nyt kuolisi nykyisen työnsä ääreen? Vaikutin on kaikki ja ihmistä rangaistaan suoranaisesta vastuusta, ei koskaan muuten. Uhrin kyseessä ollen luonnollinen kuolemanhetki tapahtuu tapaturman johdosta ennenaikaisesti, jota vastoin itsemurhaaja aiheuttaa kuolemansa vapaaehtoisesti ja varmasti ja harkitusti tietäen sen välittömät seuraukset. Siksi ihminen, joka aiheuttaa oman kuolemansa satunnaisen mielenhäiriön johdosta, ei ole felo de se henkivakuutusyhtiöiden suureksi suruksi ja huoleksi. Hänestä ei myöskään tule kama lokan kiusausten uhria, vaan hän vaipuu uneen, kuten jokainen muukin uhri. Guiteau ei jää maan ilmapiiriin korkeammat prinsiippinsä yläpuolellaan -toimettomana ja halvaantuneena paikallaan. Guiteau on astunut tilaan, jonka kestäessä hän aina ampuu presidenttiään, täten hämmentäen ja sekoittaen miljoonien ihmisten kohtaloita. Hän on tilassa, jossa häntä aina kuulustellaan ja aina hirtetään. Hän leijailee tekojensa ja ajatustensa heijastuksissa, varsinkin niissä, joita hän koki mestauslavalla. . . . . . . . . . . . . . hänen kohtalonsa. Mitä niihin tulee, "joita kolera, rutto tai viidakkokuume tappoi", niin he eivät olisi voineet joutua niiden uhriksi, elleivät he olisi syntymästään asti kantaneet itsessään näiden tautien siementä.
     "Siis suurin osa spiritualistien ilmiöistä", rakas veljeni, ei johdu hengistä, vaan totisesti - "kuorista".

3) "Vilpittömien, tavallisten, luonnollisen kuoleman kärsineiden ihmisten henget jäävät... maan ilmapiiriin muutamista päivistä muutamiin vuosiin", ajaksi, joka riippuu heidän valmiudestaan tavata luomuksensa, ei luojaansa; hyvin vaikeatajuinen asia, kuten tulette näkemään myöhemmin, kun olette enemmän perillä siitä. Mutta miksi he "seurustelisivat" ihmisten kanssa? Seurustelevatko rakastamanne ihmiset kanssanne unensa aikana objektiivisesti? Vaaran tai kiihkeän myötätunnon hetkinä voivat samalla tavoin värähtelevät ajatusvirtanne, jotka tässä tapauksessa luovat jonkinlaisen henkisen sähkövirran ruumiidenne väliin - kohdata ja painautua molemminpuolisesti toistensa muistiin; mutta silloin olette eläviä, ette kuolleita ruumiita. Mutta kuinka voi tajuntaa vailla oleva viides prinsiippi (katsokaa yllä) vaikuttaa tai olla yhteydessä elävän elimistön kanssa, ellei siitä ole jo tullut "kuori"? Jos ne joistakin määrätyistä syistä jäävät tuollaiseen letargiseen tilaan useiksi vuosiksi, niin elävien henget saattavat nousta niiden luo, kuten teille on jo kerrottu; ja tämä saattaa tapahtua paljon helpommin kuin devachanissa, jossa henki on liian syventynyt persoonalliseen autuuteensa kiinnittääkseen paljonkaan huomiota tungeksivaan elementtiin. Sanon - ne eivät voi.

4) Valitettavasti minun täytyy esittää teille vastaväitteeni. En tiedä mitään "tuhansista hengistä", jotka esiintyvät piireissä - enkä todellakaan tunne ainoatakaan "täydellisesti puhdasta piiriä" - ja "opettavat korkeinta siveellisyyttä". Toivon, ettei minua tulla nimittämään juoruilijaksi kaikkien muiden minulle annettujen nimitysten lisäksi, mutta totuus pakottaa minut sanomaan, ettei Alan Kardec ollut aivan tahraton elämänsä aikana, eikä hänestä ole sittemmin tullut hyvin puhdas henki. Mitä "korkeimman siveellisyyden" opettamiseen tulee, asuntoni lähellä on Dugpa-petturi. Hyvin merkillinen mies. Ei erikoisen voimakas noitana, mutta sen sijaan hyvin voimakas juoppona, varkaana, valehtelijana ja - puhujana. Tässä viime mainitussa roolissaan hän voisi antaa tasoitusta ja silti voittaa Gladstone'n, Bradlaugh'n ja vieläpä arvoisan H.W. Beecher'in. Hänen kaltaistaan kaunopuheista siveellisyyden saarnaajaa ja samalla kertaa suurempaa Herransa käskyjen rikkojaa ei ole koko U.S.A:ssa. Tämä Shapa-tung Lama voi janoisena ollessaan panna koko äärettömän suuren "keltamyssy"-maallikkojen kuulijakunnan itkemään vuotuisen kyynelmääränsä kertoessaan aamulla katumuksestaan ja kärsimyksistään ja sitten illalla juovuksissaan ryöstää koko kyläkunnan nukutettuaan sen mesmerisoimalla syvään uneen. Lakkaamaton siveellisyyden saarnaaminen ja opettaminen määrätty tarkoitusperä mielessä merkitsee hyvin vähän. Lukekaa "J.P.T.":n kirjoitus Light-lehdestä, niin saatte vahvistuksen tähän kertomukseeni.

(A.P.S:lle 5). "Pimennys" tapahtuu vasta kun kierroksen viimeinen ihminen on siirtynyt seurausten piiriin. Luonto on liian hyvin, liian matemaattisesti järjestynyt erehtyäkseen toiminnassaan. Sen planeetan pimennys, jolla viidennen kierroksen ihmiset nyt kehittyvät, tapahtuu tietysti muutaman nykyään täällä olevan edelläkävijän jälkeen. Mutta ennen sitä aikaa meidän on lähdettävä, emmekä enää kohtaa Pioneerin toimittajana ja hänen nöyränä kirjeenvaihtajanaan.
     Kun nyt olen osoittanut, ettei Theosophist-lehden lokakuun numero ollut täysin virheellinen eikä ristiriidassa myöhempien opetusten kanssa, niin K.H. saanee teidät "sovittamaan nuo kaksi keskenään"?
     Jotta yhä enemmän tulisitte sopusointuun Eliphaksen kanssa, lähetän teille erään hänen esityksensä, jota ei ole koskaan julkaistu. Se on kirjoitettu suurella, selvällä, kauniilla käsialalla ja varustettu kauttaaltaan minun huomautuksillani. Tämä voi paremmin kuin mikään muu antaa käsiinne avaimen kabbalististen arvoitusten ratkaisemiseksi.
     Minun on kirjoitettava Mr. Humelle tällä viikolla; lohduttaakseni häntä ja osoittaakseni, että ellei hänellä ole voimakasta elämänhalua, hänen ei tarvitse vaivata itseään devachania ajattelemalla. Ellei ihminen rakasta voimakkaasti tai vihaa voimakkaasti, hän ei pääse devachaniin tai avitchiin. "Luonto sylkee välinpitämättömän suustaan" merkitsee vain, että se hävittää persoonalliset minät (ei kuoria eikä vielä kuudetta prinsiippiä) kama lokassa ja devachanissa. Tämä ei estä heitä ruumistumasta uudelleen välittömästi - ja ellei heidän elämänsä ole ollut hyvin paha - ei ole mitään syytä, etteikö ikuinen monadi löytäisi tämän elämän lehteä vahingoittumattomana Elämän Kirjasta.

      K.H.

Alaviitteet:

1   K.H:n vastaukset Mr. Sinnettin kysymyksiin on painettu isommalla kirjasintyypillä. - Toim.

2   Devachan "Jumalian asuinpaikka". Kahden maailman välinen tila, johon Ego (âtma-buddhi-manas) menee erottuaan kâma-rûpasta ja alempien prinsiippien hajottua maan päällä. - Teos. Sanak.

3   Ne jotka eivät ole vielä päättäneet maakierroksiaan.
4   Sananmukaisesti ne, jotka eivät milloinkaan palaa - seitsemännen kierroksen ihmiset jne.
5   Katsokaa kysymystänne.
6   "Fragments of Occult Truth", ilmestynyt The Theosophistissa 1881-3. - Toim.
7   Tiibetiksi Yuh-Kai.
8   Tämä Mara, niin kuin hyvin saatatte ajatella, on allegorinen kuva piiristä, jota kutsutaan "kuoleman planeetaksi" - pyörteestä, minne katoavat hävitettäväksi tuomitut elämät. Taistelu tapahtuu kama ja rupa lokien välillä.
9   Maapallomme planeettahenget eivät ole korkeimpia, niin kuin hyvin voitte kuvitella. Kuten Subba Row sanoo Oxleyn teoksen arvostelussaan, yksikään itämainen adepti ei haluaisi tulla verratuksi enkeliin tai dêvaan. Katsokaa toukokuun Theosophistia.
10 Abhidharma Shastrasta (metafysiikkaa) saamme lukea: "Buddha opetti, että kaikkien Sakwaloiden liepeillä on musta välitila, joka on auringoton ja kuuton siihen joutuneille. Sieltä ei ole jälleensyntymistä. Se on kylmä helvetti, suuri Naraka." Tämä on avitchi.
11   Huomaan, että teidän Occult Worldinne toisessa ja ensimmäisessä painoksessa esiintyy sama painovirhe ja että sana skandha on kirjoitettu shandba sivulla 130. Oletetuksi adeptiksi ilmaisen nyt ajatukseni varsin omintakeisella tavalla.
12   Tutkikaa Abhidharma Kosha Vyakhyaa, Sutta Pitakaa tai mitä tahansa pohjoisbuddhalaista kirjaa, niin kaikki osoittavat Gautama Buddhan sanoneen, ettei mikään näistä skandhoista ole sielu, koska ruumis muuttuu kaiken aikaa, eikä ihminen, eläin tai kasvi ole sama kahtena toisiaan seuraavana päivänä tai edes minuuttinakaan. "Kerjäläiset, muistakaa, ettei ihmisessä ole ainoatakaan kestävää prinsiippiä ja että vain oppinut oppilas, joka saavuttaa viisauden, tietää sanoessaan 'Minä olen', mitä hän sanoo."
13   Vain kuoret ja elementaalit säilyvät vahingoittumattomina, vaikka kanssakäyminen ei mitenkään voi parantaa sensitiivin moraalia.
14   Välttääksenne uutta yllätystä ja hämmennystä kuullessanne, että viides on yhteydessä kuudennen ja seitsemännen kanssa, olkaa hyvä ja palatkaa sivuille 208-10. - Toim.
15   Minulla ei ollut aikaa. Lähetän sen pari päivää myöhemmin.
16   Tuo näky tapahtuu silloin, kun henkilö on jo julistettu kuolleeksi. Aivot ovat viimeiset elimet, jotka kuolevat.
17   Hävitäkseen äkkiä inhimillisinä egoina ja persoonallisuuksina ja jääden tuohon puhtaan aineen maailmaan eri ainemuotoihin käsittämättömän pitkäksi ajaksi ennen kuin he voivat palata alkuaineeseen.
18   Ks. edellistä kirjettä 70A(20A). - Toim.

Lähde: Mestarien kirjeet A.P. Sinnettille Mahatma M:ltä ja K.H:lta, Lahden Minerva ry, 1997

VÄLIOTSIKOT TOIMITUKSEN

 

bar_mest-.gif (1333 bytes)

Etusivu

Teosofia