Eräs Mestarikirje

Ote kirjeestä, jonka K. H. kirjoitti Humelle. Sain sen lukeakseni vuoden 1882 loppupuolella. — A. P. Sinnett

Onko teitä koskaan hämmästyttänyt, — ja nyt länsimaisen tieteen ja oman minänne kannalta, joka jo on käsittänyt pääasiat kaikissa totuudenilmennyksissä, valmistukaa pilkkaamaan tätä harhaanjohtavaa mielipidettä, — oletteko koskaan aavistanut, että kaikkiallisella yhtä hyvin kuin rajoitetulla inhimillisellä järjellä voisi olla kaksi olemuspuolta, tai kaksinainen voima — toinen vapaasti toimiva ja itsetietoinen ja toinen tahdoton ja itsetiedoton eli mekaaninen voima? Monien vaikeiden teististen ja antiteististen pulmien ratkaisemiseksi on näiden molempien voimien olemassaolo filosofinen välttämättömyys. Ensiksi mainitun eli vapaasti toimivan ja itsetietoisen olemuspuolen mahdollinen olemassaolo suhteessa rajattomaan järkeen jää, huolimatta kaikkien elävässä maailmassa olevien minä-olentojen vakuutuksista, vain hypoteesiksi, sitä vastoin rajallinen järki on tieteellinen ja todistettu tosiasia. Korkein planeettahenki tietää ensiksi mainitusta yhtä vähän kuin me ja olettamus jää siksi vielä Nirvaanassakin, koska se vain on johtopäätöksellinen mahdollisuus niin hyvin siellä kuin täällä.

Ajatelkaa ihmisjärkeä ja sen suhdetta ruumiiseen. Ihmisellä on kahdet fyysiset aivot; isot aivot kaksine puoliskoineen pään otsapuolella, vapaasti toimivien hermojen lähde, sekä pikkuaivot, jotka sijaitsevat pääkallon takaosassa, tahdottomien hermojen lähde. Nämä hermot ovat niitä itsetiedottomia ja mekaanisia voimia, joiden avulla järki toimii. Kuinka heikosti ja epämääräisesti ihminen hallinneekin tahdotonta olemuspuoltansa, kuten verenkiertoa, sydämenlyöntiä ja hengitystä, varsinkin unen aikana, — niin kuitenkin, kuinka kovin paljon voimakkaampana, kuinka paljon vaikutusvaltaisempana hän ilmeneekään sokean molekulaarisen liikkeen mestarina ja hallitsijana, lakien, jotka hänen ruumistaan ohjaavat (todistuksia tästä ovat adeptin, vieläpä tavallisen jooginkin ilmiölliset voimat) — kuin se, jota tahdotte nimittää Jumalaksi, osoittautuu suhteessaan luonnon muuttumattomiin lakeihin. Päinvastoin kuin rajallinen, niin "rajaton järki", jota nyt nimitämme siksi vain sopimuksen mukaan, sillä me nimitämme sitä äärettömäksi voimaksi, — tuo nähtäväksi vain pikkuaivojensa toiminnat suurten aivojen olemassaolon ollessa vain mahdollisuutena, kuten edellä esitettiin johtopäätöksellisenä olettamuksena ja johdettuna kabbalistisesta teoriasta (täsmällinen kaikissa muissa kohden), että makrokosmos on mikrokosmoksen prototyyppi, alkumuoto. Mikäli me tiedämme, — nykyajan tiede luo tähän hyvin vähän huomiota, — mikäli korkeimmat planeettahenget ovat vakuuttaneet (jotka — muistakaa se — ovat samassa suhteessa kosmoksen takaiseen maailmaan, joka tunkee läpi kosmisen aineen primitiivisen verhon, kuin me siihen, mitä on tämän karkean fyysisen maailmamme verhon takana), ääretön järki ei ilmennä heille sen enemmän kuin meillekään muuta kuin luonnon ikuisen ja kaikkiallisen suonen säännöllisen, itsetiedottoman sykinnän, joka tuntuu kautta myriaadien maailmoiden, meidän aurinkokuntamme primitiivisen verhon sisä- ja ulkopuolella.

Tämän — me tiedämme. Että tämä pitää paikkansa niin sisällä kuin äärimmäiseen rajaan, kosmisen verhon reunoihin asti — sen me tiedämme persoonallisen kokemuksen perusteella. Niistä tiedoista taas, joita olemme saaneet yläpuolella tapahtuvista asioista, on meidän kiittäminen planeettahenkiä ja siunattua Herraamme Buddhaa. Tätä tietysti voidaan pitää toiskätisenä tietona. On niitä, jotka mieluummin kuin myöntyvät ilmeisten tosiasioiden edessä, pitävät planeetta-jumaliakin "erehtyvinä" ruumiittomina filosofeina, ellei kokonaan valehtelijoina. Olkoon niin. Jokainen on oman viisautensa mestari — sanoo tiibetiläinen lauseparsi, ja hänen on siis valta joko kunnioittaa tai häväistä orjaansa. Kuitenkin jatkan niiden hyödyksi, jotka mahdollisesti omaksuvat selitykseni tästä probleemasta ja ymmärtävät ratkaisun luonteen.

Äärettömän järjen tahdottoman voiman erikoisominaisuus on, jota voimaa muuten ei kukaan edes voisi ajatellakaan nimittää Jumalaksi, — ikuisesti kehittää subjektiivista ainetta objektiivisiksi atomeiksi, (muistakaa olkaa hyvä, että näitä kahta adjektiiviä käytetään ainoastaan suhteellisessa merkityksessä) eli toisin sanoen kosmista ainetta myöhemmin muodoksi kehitettäväksi. Ja juuri tämä sama mekaaninen tahdoton voima jonka näemme niin kiihkeänä toimimassa kaikissa kiinteissä luonnon laeissa, — se se on, joka hallitsee ja ohjaa sitä, mitä nimitetään maailmankaikkeudeksi eli kosmokseksi. On joitakin nykyaikaisia filosofeja, jotka luulevat liikunnosta voivansa päättää luojan olemassaolon. Me sanomme ja vakuutamme, että tämä liikunto, — kaikkiallinen ikuinen liikunto, joka ei koskaan lakkaa, ei koskaan hidastu, ei myöskään kiirehdi vauhtiaan ei edes pralaajojen aikoina eli "Brahman öinä" vaan jatkaa liikkeelle pannun myllyn lailla, huolimatta siitä, onko sillä jauhettavaa tai ei (sillä pralaaja merkitsee jokaisen muodon ajallista häviötä, vaan ei suinkaan kosmisen aineen häviötä, sillä se on ikuista) — me sanomme, että tämä loppumaton liikunto on ainoa ikuinen ja luoma jumaluus, jota kykenemme käsittämään.

Jumalan pitäminen älyllisenä henkenä ja samalla uskominen hänen ehdottomaan aineettomuuteensa on uskomista olemattomaan, ehdottomaan ei-olentoon, tyhjyyteen. Jumalan pitäminen olentona, minä-olentona, ja hänen älynsä asettaminen vakan alle jostakin salaperäisestä syystä, on mitä täydellisintä hölynpölyä. Hänen varustamisensa älyllä asettamalla hänet samalla vasten kasvoja sokean karkean pahan kanssa, on hänen pitämistänsä paholaisena — mitä roistomaisimpana jumalana. Olento, kuinka jättiläismäinen tahansa, varustettuna pituudella, leveydellä ja vahvuudella on ehdottomasti Mooseksen jumala. Ei-olento tai vain prinsiippi-käsite vie teidät taas suoraan buddhalaiseen ateismiin primitiiviseen vedantalaiseen tai akosmismiin. Sitä mikä on yläpuolella ja ulkopuolella muodon ja olemisen maailmoiden, maailmoissa ja piireissä niiden kaikista henkisimmissä tiloissa (ja ehkäpä teette meille palveluksen ja kerrotte missä tämä ulko- ja yläpuoli on, koska maailmankaikkeus ääretön ja rajaton) on aivan turha kenenkään etsiä, koska ei edes planeettahengilläkään ole siitä minkäänlaista tietoa ja käsitystä. Elleivät suurimmat adeptimme ja Boodhisatvamme koskaan ole tunkeutuneet yläpuolelle meidän aurinkojärjestelmäämme, — ja tämä ajatus näyttää erinomaisesti soveltuvan teidän edeltäpäin omaksumaanne teistiseen teoriaan, kunnioitettu veljeni, — niin he kuitenkin tietävät toisten tämänkaltaisten aurinkojärjestelmien olemassaolosta yhtä matemaattisella varmuudella, kuin länsimaalaiset tähtitutkijat tuntevat näkymättömien tähtien olemassaolon, joita tähtiä he eivät koskaan saata lähestyä tai tutkia. Mutta mitä on maailmojen ja järjestelmien sisäpuolella, ei äärettömyyden tuolla puolen — (merkillinen lausetapa), vaan pikemmin äärettömyyden tällä puolen puhtaimmassa ja käsittämättömimmässä aineettomuuden tilassa, sitä ei kuka koskaan voi tietää eikä koskaan siitä kertoa, ja siksi se olematonta maailman kaikkeuteen nähden. Voitte vapaa asettaa tähän ikuiseen vacuum'iin, tyhjyyteen, jumaltenne älylliset tai itsetahtoiset voimat, jos sellaisen asiantilan voitte käsittää.

Sillä välin voimme sanoa, että liikunto hallitsee luonnonlakeja ja että se hallitsee niitä koneellisen sysäyksen lailla, joka on annettu juoksevalle vedelle, ja siis ohjaa niitä joko suoraa linjaa pitkin tai pitkin satoja muita uomia, joita tielle voi sattua — luonnollisia uria tai ihmiskäden tekemiä keinotekoisia kanavia pitkin. Ja me väitämme, että missä on elämää ja olemusta kuinka henkevöityneessä muodossa tahansa, siellä ei ole tilaa siveelliselle hallinnalle, vielä paljon vähemmän siveelliselle hallitsijalle, olennolle, jolla ei ole muotoa, eikä myöskään tilavuutta. Totisesti, jos valo loistaa pimeydessä ja pimeys ei sitä käsitä, riippuu tämä siitä, että semmoinen on luonnon laki, mutta kuinka paljon kuvaavampaa ja merkitystä täynnä olevaa onkaan sen, joka tietää sanoa, että valo vieläkin vähemmän ymmärtää pimeyttä, ei edes sitä tunne, sillä valo ajaa sen pois kaikkialta, minne se tunkeutuu ja hävittää sen silmänräpäyksessä. Puhdas ja samalla vapaatahtoinen henki on mahdottomuus vapaaehtoiselle järjelle. Elimistön tulos ei saata olla olemassa riippumatta elimellisistä aivoista ja tyhjästä tehdyt elimelliset aivot ovat vieläkin suurempi harhakuva. Jos kysytte minulta: "Mistä tulevat sitten muuttumattomat lait? — laithan eivät voi itseään luoda" — silloin kysyn vuorostani teiltä: ja mistä niiden luuloteltu luoja? Luoja ei saata luoda tai tehdä itseään. Jolleivät aivot voineet itseään luoda, sillä se todistaisi, että aivot toimisivat ennen olemassaoloaan, niin kuinka voisi äly, elimellisten aivojen tulos, toimia ennen kuin niiden luoja oli tehty?

Kaikki tämä muistuttaa väittelyä etevämmyydestä. Jos meidän oppimme liian paljon iskevät teidän teorioitanne vastaan, niin voimme aivan helposti jättää asian ja puhua jostain muusta. Tutkikaa nepalilaisten Swabhavikain, Intian tärkeimmän buddhalaisen filosofisen koulun lakeja ja oppeja, niin huomaatte, että ne ovat maailman kaikista oppineimpia, samoin kuin tieteellisesti loogisimpia väittelijöitä. Heidän plastinen, näkymätön, ikuinen, kaikkialla läsnäoleva ja itsetiedoton Swabhavat'insa on voima eli liikunto ikuisesti synnyttämässä sähköään, joka on elämää.

Niin, on olemassa voima, yhtä rajaton kuin ajatus, yhtä voimakas kuin pohjaton tahto, yhtä hieno kuin elämän olemus, niin käsittämättömän pelottava hajottavassa voimassaan, joka saattaisi järkyttää maailmankaikkeuden keskustaansa asti, jos sitä vain käytettäisiin vipuna, — mutta tämä voima ei ole Jumala, koska on olemassa ihmisiä, jotka ovat oppineet salaisuuden, millä alistaa se tahtonsa alle tarvittaessa. Katsokaa ympärillenne ja tarkastakaa elämän myriadeja ilmennysmuotoja, niin äärettömän moninaisia, — elämän, liikunnon, vaihtelun ilmennyksiä. Mikä ne aiheutti? Mistä tyhjentymättömästä lähteestä ne saivat alkunsa, minkä toiminnan välityksellä? Näkymättömyydestä ja subjektiivisuudesta ne ovat astuneet pienelle näkyväiselle ja objektiiviselle näyttämöllemme. Akaashan lapsia ne ovat, eetteristä tulleita konkreettisia kehitysmuotoja, ja voima toi ne aistittaviksi ja voima ne aikanaan poistaa ihmisten näkyvistä. Minkä tähden puutarhassanne tuo oikealla puolella oleva kasvi sai oman muotonsa ja tuo tuolla vasemmalla kokonaan toisen? Eivätkö ne ole voiman erilaisen toiminnanmuodon tuloksia, erilaisia vuorovaikutussuhteita. Jos kautta maailman olisi olemassa vain yksi yhdenkaltainen toiminta, niin vallitsisi täydellinen samankaltaisuus muotojen, värien, laatujen ja ominaisuuksien kesken kaikissa luonnonvaltakunnissa. Liikunnosta siitä johtuvine ristiriitoineen, neutralisaatioineen, tasapainoineen, vuorovaikutussuhteineen aiheutuu vallitseva ääretön erimuotoisuus. Te puhutte älyllisestä ja hyvästä (tämä ominaisuus on verrattain onnettomasti valittu) isästä, maailmankaikkeuden ja ihmisen siveellisestä johtajasta ja hallitsijasta. Meidän ympärillämme vallitsee määrätty asioiden tila, jota nimitämme luonnolliseksi, normaaliksi. Tämän vallitessa ei saata tapahtua mitään, mikä kohoaa yläpuolelle jokapäiväisen kokemuksemme, "Jumalan muuttumattomien lakien". Mutta otaksukaa, että muutamme tämän tilan, emmekä välitä hänestä, jonka tahtomatta ei hiuskarvaakaan päästämme voi pudota, kuten länsimailla sanotaan. Ilmavirta tulee luokseni lähellä olevasta järvestä, ja sormet puoleksi jäätyneinä kirjoitan teille nyt tätä kirjettä. Minä muutan sähköisillä, magneettis-oodisilla yhdistelmillä tai muilla vaikutuksilla sen virran, joka nyt sormiani kangistaa, lämpimämmäksi. Olen tehnyt tyhjäksi kaikkivaltiaan tarkoituksen ja oman tahtoni kautta poistanut hänet valtaistuimelta. Minä voin tämän tehdä ja jos en tahdo, että luonto synnyttää ihmeellisiä ja liian näkyviä ilmiöitä, saatan luontoa-näkevän luontoonvaikuttavan itseni omassa itsessäni äkkiä avautumaan, tekemään uusia havaintoja ja tuntemaan uusia tunteita ollen siten oma luojani ja hallitsijani.

Mutta luuletteko olevanne oikeassa sanoessanne, että "lait syntyvät"? Muuttumattomat lait eivät voi syntyä, koska ne ovat ikuisia ja luomattomia, ikuisuudessa alkuun pantuja, eikä Jumala itsekään, jos sellaista olisi, voisi koskaan niitä seisauttaa. Milloin minä olen sanonut, että nämä lait olisivat satunnaisia sinänsä? Minä tarkoitin niiden sokeita vuorovaikutussuhteita, en koskaan lakeja tai paremmin lakia, — koska tunnustamme vain yhden lain maailmankaikkeudessa, harmonian lain, täydellisen tasapainon. Sen tähden on lievimmin sanoen merkillistä, että mies jonka looginen ajattelu on niin herkkä kuin teidän ja joka niin hienosti käsittää aatteiden arvon yleensä ja sanojen arvon erikoisesti, — että mies, joka on niin täsmällinen kuin te, tuhlaa sanoja puhuakseen "kaikki-viisaasta, voimakkaasta ja rakkautta täynnä olevasta Jumalasta". Minä en ensinkään pane vastalausettani teismiänne vastaan, kuten näytätte luulevan, tai uskoanne vastaan johonkin, mihin tahansa abstraktiseen ihanteeseen, mutta en voi olla kysymättä, kuinka tiedätte, että Jumalanne on kaikkitietävä, kaikkivoipa ja rakastava, kun kaikki mitä on luonnossa, niin fyysisessä kuin siveellisessä, osoittaa, että sellainen olento, jos häntä ollenkaan on olemassa, on ominaisuuksiltaan aivan päinvastainen kuin miksi häntä kuvaatte? Merkillinen harha, ja harha, joka näyttää valtaavan koko älyllisen ajattelunne.

Se vaikeasti selitettävä tosiasia, että "älyttömät voimat saattavat synnyttää korkea-älyisiä olentoja, sellaisia kuin itse olemme", ratkaistaan syklien, ajanjaksojen ikuisen etenemisen, progression sekä kehitysprosessin kautta, joka edetessään ikuisesti täydentää työtään. Koska ette usko sykleihin, on teidän turha oppia sellaista, joka teille, rakas veljeni, vain synnyttäisi uuden verukkeen taistellaksenne tätä teoriaa vastaan ja siitä väitelläksenne ad infinitum. Minä en myöskään ole syyllinen siihen harhaopetukseen, josta minua syytetään, hengen ja aineen suhteen. Väite, että aine ja henki olisivat kokonaan erillisiä ja molemmat ikuisia, ei varmasti koskaan olisi pälkähtänyt päähäni, kuinka vähän niistä tuntenenkaan, sillä yksi kaikkein alkuperäisimmistä okkultismin perusopeista on, että ne kaksi ovat yhtä ja ovat erillisiä ainoastaan ilmennyksissään ja ainoastaan aistinmaailman rajoitettujen käsitysten kannalta. Siis kaukana siitä, että meidän oppimme osoittaisivat "filosofisen laajuuden puutetta", osoittavat ne luonnossa olevan vain yhden prinsiipin, — henki-aineen eli aine-hengen kolmannen ollessa äärimmäinen absoluutti eli näiden kahden kvintessenssi, — jos minun tässä kohden sallitaan käyttää harhaan vievää lausetapaa — kohoten yläpuolelle "Jumalien" ja planeettahenkienkin näön ja henkisen havaintokyvyn. Vedantalaiset filosofit sanovat, että tämä kolmas prinsiippi on ainoa todellisuus, kaikki muu on Maajaa, harhaa, sillä ei koskaan henki-aineen eli purushan ja prakritin proteusmaisia ilmennyksiä ole tutkittu muussa kuin aistimien ajallisten petosten valossa. Isiksenkin tuskin viitoitetussa filosofiassa on tämä aate selvästi esitetty. Kiu-te'n kirjassa nimitetään henkeä aineen äärimmäiseksi sublimaatioksi, jalostamiseksi, ja ainetta hengen kiteytymiseksi, kristallisoitumaksi. Eikä sen parempaa kuvausta tähän tarvitakaan kuin se ilmiö, minkä aikaansaavat jää, vesi ja höyry sekä viimeksi mainitun lopullinen haihtuminen, tai sama ilmiö vastakkaiseksi käännettynä peräkkäisinä ilmennyksinä, jolloin puhutaan hengen laskeutumisesta synnyttämisiin eli aineeseen. Tämän kolminaisuuden sulautumisen ykseydeksi, — oppi, joka on yhtä vanha kuin ajatusten maailma — käsittivät jotkut aikaisemmat kristityt, jotka sen saivat Aleksandrian koulukunnista ja muunsivat sen isäksi eli synnyttäväksi hengeksi; — pojaksi eli aineeksi, ihmiseksi, — sekä pyhäksi hengeksi, aineettomaksi olemukseksi, tasasivuisen kolmion kärjeksi, aatteeksi, jonka vielä tänä päivänä havaitsemme Egyptin pyramideissa. Taaskin siis on huomattu, että kokonaan käsitätte väärin tarkoitukseni aina kun lyhyyden vuoksi käytän länsimaiden kansojen tavallisia lauseparsia. Mutta minä puolestani haluaisin huomauttaa, että teidän käsityksenne aineesta ajallisena allotrooppisena hengen muotona, vuolten siitä kuin kivihiili timantista, on yhtä epäfilosofinen kuin epätieteellinenkin niin itämaalaiselta kuin länsimaalaiselta kannalta, sillä kivihiili on vain eräs aineen ylijäämän muoto, jota vastoin aine sinänsä on häviämätöntä ja kuten väitän, samanikäinen hengen kanssa, sen hengen, jonka tunnemme ja voimme käsittää. Jos purushalta (hengeltä) riistetään prakriti, ei se kykene itseään ilmentämään, siis lakkaa olemasta, tulee tyhjäksi. Ilman henkeä tai voimaa, ei edes sekään, jota tiede nimittää "ei-eläväksi" aineeksi, ns. kivennäisaineet, jotka elättävät kasvia, koskaan olisi voinut saada muotoa. Jokaisen ainemolekyylin ja -atomin olemassaolossa on hetki, jolloin syystä tai toisesta viimeinen hengen tai voiman tai elämän (kutsukaa sitä millä nimellä tahansa) kipinä vedetään pois, ja siinä samassa hetkessä, nopeammassa kuin ajatuksen salamaniskun, atomi tai molekyyli tai molekyylien yhdistelmä on lakkautettu palatakseen intrakosmisen aineen ikuiseen puhtauteen. Se vedetään äiti-lähteeseen yhtä nopeasti kuin elohopeahiukkanen keskusmassaan. Aine, voima ja liikunto ovat fyysisen objektiivisen luonnon kolminaisuus, samoin kuin henki-aineen kolminainen ykseys on henkisen eli subjektiivisen luonnon kolminaisuus. Liikunto on ikuinen, koska henki on ikuinen. Mutta mikään liikunnon muoto ei saata syntyä muuten kuin aineen yhteydessä.

Ja nyt merkilliseen olettamukseenne, ettei paha synnistä ja kärsimyksestä muodostuneine laahuksineen olisi aineen tulosta, vaan kuuluisi maailmankaikkeuden siveellisen ohjaajan viisaaseen suunnitelmaan. Tämä aate, joka saattaa näyttää käsitettävältä treenatun tuhoisan kristillisen harhanäkönne kannalta — sillä ovathan "Herran tiet tutkimattomat" — on ehdottomasti mahdoton minun kannaltani. Pitääkö minun uudelleen huomauttaa, että parhaimmat adeptit ovat vuosituhansien aikana etsineet kautta maailmankaikkeuden, löytämättä mistään vähintäkään jälkeä sellaisesta Macchiavellin-tapaisesta suunnittelijasta — mutta sen sijaan kaikkialla saman muuttumattoman, tutkimattoman lain. Teidän on sen tähden annettava minulle anteeksi, jos todellakaan en voi tuhlata aikaani puhuakseni tällaisista lapsellisista asioista. Eivät suinkaan "Herran tiet", vaan joidenkin määrättyjen ihmisten, jotka ovat äärimmäisen älykkäitä kaikessa muussa, paitsi jossain määrätyssä mieliaatteessaan, ovat minulle tuiki käsittämättömiä.

Kuten sanotte tämän "ei tarvitse tehdä minkäänlaista eroavaisuutta välillämme" — henkilökohtaisesti. Mutta se synnyttää koko eroavaisuuksien maailman, jos te sanotte haluavanne oppia ja pyydätte minua opettamaan. Sillä elämäni kautta en totta tosiaan tiedä, kuinka koskaan osaisin teille opettaa mitä tiedän, jos te lakkaamatta ja a priori sanotte vastaan sitä, minkä tiedän kaiken tietoni aakkosiksi, kallioksi, jolle okkultisen maailmankaikkeuden salaisuudet niin tällä kuin tuolla puolen verhon ovat kootut. Rakas veljeni, joko me tiedämme jotain, tai emme tiedä mitään. Mitä hyötyä on oppimisestanne ensiksi mainitussa tapauksessa, koska luulette itse tietävänne enemmän? Toisessa tapauksessa, miksi tuhlaisitte aikaanne? Teidän mielestänne ei merkitse mitään, ovatko nämä lait älyllisen itsetietoisen Jumalan tahdonilmauksia, kuten te väitätte, vai ovatko älyttömän, itsetiedottoman "Jumalan" olemuspuolia, kuten minä puolestani väitän. Minä sanon, tämä merkitsee kaikki — ja koska te vakavasti ajattelette, että nämä peruskysymykset (hengestä ja aineesta, Jumalasta ja ei Jumalasta) ovat "yleisesti hyväksytysti meidän molempien yläpuolella" — toisin sanoen, etten minä, eivätkä suurimmat adeptimmekaan voi tietää, enemmän kuin te, mitä silloin on maan päällä sellaista, jota voisi teille opettaa? Tiedätte, että jos haluatte lukea, on teidän ensin opittava tuntemaan kirjaimet, — nyt te tahdotte tietää tapausten kulusta ennen ja jälkeen pralaajojen, jokaisesta tapahtumasta tällä pallolla uutta sykliä aloitettaessa, nimittäin mysteeriosta, josta annetaan tietää vasta eräässä viimeisistä vihkimyksistä, kuten mr. Sinnettille kerrottiin, — sillä planeettahenkiä koskeva kirjeeni hänelle oli vallan satunnainen, johtuen eräästä hänen kysymyksestään. Ja nyt varmaan sanotte, että minä kartan itse pääkysymystä. Olen puhunut rinnastetuista asioista, mutta en ole selittänyt teille kaikkea, josta haluatte tietää ja josta olette pyytäneet minua teille puhumaan. Minä "väistän", kuten aina teen! Suokaa anteeksi, että väitän vastaan, mutta sitä en tee. On tuhansia kysymyksiä, joihin ei minun koskaan sallittaisi vastata, ja olisi juuri "väistämistä", jos vastaisin teille toisin kuin teen. Sanon suoraan, että olette kykenemätön oppimaan, sillä teidän mielenne on liian täynnä, ei ole tyhjänä kolkkaakaan, josta ei entinen asukas nousisi, taistelemaan ja ajamaan pois uutta tulokasta. Sen tähden en väistä, annan teille vain aikaa miettiä ja tehdä johtopäätöksiä ja oppia hyvin sen, mikä teille jo on annettu, ennen kuin tartutte johonkin uuteen. Voiman maailma on okkultismin maailma, ja se on ainoa, minne korkein vihitty menee tutkimaan olemisen salaisuuksia. Sen tähden ei kukaan muu kuin sellainen vihitty voi tietää mitään sen salaisuuksista. Gurunsa ohjaamana tsheela ensin löytää tämän maailman, sitten sen lakeja, sitten niiden keskipakoista kehitystä aineen maailmaan päin. Täydelliseksi adeptiksi tuleminen kysyy monta vuotta, mutta lopuksi hänestä tulee mestari. Salaiset asiat ovat tulleet ilmeisiksi. Ja mysteeriot ja ihmeet ovat iäksi kaikonneet hänen silmistään. Hän tietää, kuinka voimaa on siihen tai tähän suuntaan johdettava — määrättyjen tuloksien aikaansaamiseksi. Salaiset kemialliset, sähköiset tai oodiset ominaisuudet kasveissa, ruohoissa, juurissa, kivennäisissä, eläimellisissä kudoksissa ovat hänelle yhtä tuttuja kuin lintujenne höyhenet teille. Mikään eetteriväreilyjen muutos ei jää häneltä huomaamatta. Hän sovittaa tietoaan ja katso, ihme tapahtuu. Ja hän joka lähti matkalle se ajatus mielessään, että ihme on mahdoton, on nyt suorastaan ihmeiden tekijä, jota hullut palvovat puolijumalana ja jota vielä suuremmat hullut pitävät petkuttajana. Ja osoittaakseni teille, kuinka täsmällinen salainen tiede on, sallikaa minun huomauttaa, että ne keinot, joita käytämme on esitetty lakikirjassa, joka on yhtä vanha kuin maailma pienimpiä yksityiskohtia myöten, mutta jokaisen meistä on alettava alusta eikä lopusta. Meidän lakimme ovat muuttumattomia, samoin kuin luonnonkin lait, ja ihminen ja ikuisuus tunsivat ne, ennen kuin tuo pöyhkeilevä riitakukko, uudenaikainen tiede oli haudottukaan. Ellen ole selittänyt teille työtapoja, tai alkanut väärästä päästä, olen ainakin osoittanut teille, että perustamme filosofiamme kokemukseen ja johtopäätöksiin, tai ehkäpä haluatte kysellä ja väittää vastaan tätäkin tosiasiaa kuten kaikkia muita. Oppikaa ensin meidän lakimme ja harjoitelkaa käsitteitämme, rakas veli. Hallitkaa tahdottomia voimianne ja kehittäkää oikeaan suuntaan tahtonne, niin teistä tulee opettaja sen sijaan, että nyt olette oppilas. En kieltäydy opettamasta mitä minulla on oikeus opettaa. Mutta minun täytyi tutkia viisitoista vuotta, ennen kuin tulin syklien teorioihin, ja minun oli ensin opittava yksinkertaisempia asioita. Mutta tehkäämme mitä voimme ja tapahtukoon mitä tahansa, olen siitä varma, ettei meidän enää tarvitse väitellä asioista, sillä väitteleminen on yhtä hyödytöntä kuin kiusallista.

Engl. suom. K. A.—I.

Ruusu-Risti — joulukuu 1929


Etusivu

Teosofia