Opetuslapsen valinta

1

Kysymys, jonka pyrkijät usein tekevät, on seuraava: mikä saattaa Mestarin hyväksymään kokelaan opetuslapseksi? Ja toinen kysymys on: kuinka kokelas voi tietää olevansa hyväksytty?

Kuinka usein onkaan kysyjä enemmän huolissaan Mestarista ja Hänen edesottamisistaan kuin omasta suhteestaan kysymykseen. Ja kuitenkin hänen oman itsensä valmistaminen palveluskuntoon ja hyödylliseen yhteistyöhön on, tai tulisi olla, hänen päähuolenaan.

Mestaria koskevat tiedustelut ovat kiinnostavampia kuin tiedustelut opetuslapseuteen tarvittavista ominaisuuksista. On paljon kiintoisampaa kuulla kaikkia mahdollisia yksityisseikkoja Adeptien elämästä kuin yhtä mittaa tutkia niitä vikoja ja puutteellisuuksia, joiden todella pitäisi herättää pyrkijän huomiota. Opetuslapseksi pyrkijä on alttiimpi osoittamaan uteliaisuutta erinäisten Mestarein tapoihin ja menetelmiin nähden ja miten He oppilaitaan käsittelevät, kuin ahkerasti noudattamaan omassa elämässään oikeita tottumuksia ja työtapoja. Kaikki nämä Hierarkian jäseniä koskevat seikat ovat sivuasioita, omiansa asettamaan esteitä ja rajoituksia tielle. Ennen kaikkea me neuvomme sille, joka tahtoisi astua kosketukseen Mestarien kanssa, että hän kääntäisi katseensa niistä asioista, jotka eivät hänelle kuulu, keskittäisi huomionsa välttämättä otettaviin askeleihin ja luopuisi kokonaan noista hukkaan menevistä hetkistä, tuulista ja tunnelmakausista, jotka niin usein valtaavat suurimman osan hänen ajatuselämästään. Jonkunlaista tietoa voidaan kuitenkin antaa niiden ohjaukseksi ja rohkaisuksi, jotka ovat vilpittömästi vakavia etsijöitä.

Kun Mestari koettaa löytää sopivia pyrkijöitä opettaakseen ja ohjatakseen, kohdistuu Hänen huomionsa ennen kaikkea kolmeen asiaan. Jolleivät nämä ole nähtävissä, ei riitä minkäänlainen hartaus tai pyrkimys, ei elämän puhtaus eikä elämän tapa. On tähdellistä, että kaikki pyrkijät käsittävät näiden kolmen tekijän tärkeyden ja siten säästävät itseltään paljon mielen levottomuutta ja turhaa touhua.

1. Mestari luo katseensa päässä olevaan valoon.

2. Hän tutkii pyrkijän karman.

3. Hän panee merkille, millä tavalla pyrkijä palvelee maailmaa.

Tarkastelkaamme näitä kolmea kohtaa yksitellen.

1. Jollei ole merkkiä siitä, että ihminen on, niin kuin esoteerisesti sanotaan, "sytytetty lamppu", on Mestarin turha tuhlata aikansa. Kun valo on läsnä päässä, on tämä merkkinä siitä, että:

a) Käpyrauhanen (glandulapinealis), joka, kuten kaikki okkultiset tutkijat tietävät, on sielun sija ja henkisen havainnon elin, on suuremmassa tai vähemmässä määrin toimintakykyinen. Tässä rauhasessa tapahtuvat ensimmäiset fysiologiset muutokset johtuen sielun kosketuksesta, tämän kosketuksen ovat aikaansaaneet määrätty mietiskelytyö, mielenhillintä ja henkisen voiman vuodatus.

b) Fyysisellä tasolla toimiva ihminen asettuu linjaan oman ajatustasolla elävän minänsä, sielunsa eli Korkeamman Itsensä kanssa, ja fyysisen tason elämä ja luonto alistetaan sielun vaikutuksen ja kontrollin alaiseksi.

c) Voimaa virtaa, ajatuksen välittämänä, sutraatmaa, magneettista jännettä eli lankaa pitkin, sielusta aivoihin. Henkisen näkemyksen, oikean havainnon ja kosketuksen koko salaisuus piilee yllä olevassa väitteessä, ja sen tähden Patandshalin Joogasuutrat kelpaavat ainaiseksi käsikirjaksi oppilaille, vihityille ja adepteille, sillä niissä löytyvät ne säännöt ja menettelytavat, jotka saattavat ajatuksen kontrollin alaiseksi, hiljentävät astraaliruumista sekä kehittävät ja vahvistavat lankasielua, niin että se voi tulla ja todella tulee kanavaksi, joka välittää yhteyttä ihmisen ja hänen minuutensa välillä.

Tämä valaiseva tiedon valo virtaa alas aivojen onteloon ja saattaa näkyviin kolme tiedon aluetta. Tämä usein unohtuu ja siitä johtuu vaillinaisesti valaistun oppilaan eli kokelaan turha levottomuus ja ennenaikaiset tulkinnat. Kyseessä oleva valo vetää näytteille ja etualalle tajuntaan niitä ajatusmuotoja ja olioita, jotka kuvaavat alempaa elämää ja jotka yhdessä muodostavat Kynnyksen Vartijan. Sen tähden pyrkijä kaikista ensinnä havaitsee sen, minkä hän tietää arvottomaksi, ja hänen silmiinsä välähtää näkemyksenä oma ansiottomuutensa, oma heikkoutensa ja oman auransa kaikkea muuta kuin tavoiteltava kokoonpano. Hänen sisäinen pimeytensä tihenee valossa, joka heikosti tuikahtaa olemuksensa keskustasta, ja usein hän joutuu epätoivoon ja laskeutuu alakuloisuuden alhoihin. Kaikki mystikot todistavat tästä. Se ajanjakso on kestettävä ja läpielettävä, kunnes päivän puhdas valo karkottaa varjot ja pimeyden, ja elämä käy vähitellen valoisammaksi, kunnes aurinko loistaa päässä kaikessa kirkkaudessa.

On pidettävä mielessä, että tämä sutraatmaa pitkin kulkeva vuodatus saattaa pukeutua kolmeen muotoon riippuen säteestä, johon ihminen kuuluu.

Jos hän kuuluu ensimmäiseen säteeseen, osoittautuu sutraatman toiminta ja pääkeskuksen — ja siten käpyrauhasen — herääminen lisääntyneenä tahdon eli päätöksen lujuutena tai asteittain kasvana jumalallisen suunnitelman käsittämisenä. Jos hän kuuluu toiseen säteeseen, osoittautuu sama asia rakkauden valon ilmennyksenä tai asteittain kasvavana henkisenä havaintokykynä. Jos ihmisen voima kulkee kolmannen säteen linjaan, näyttäytyy kosketus enenevänä toimintana palveluksen muodossa tai alati kasvavassa elämän järjestelyssä. On muistettava tässä, että usein tämä kosketus ja kasvu ilmenee alussa näennäisesti suurenneena viallisuutena, jolloin säteen ominaisuuksien pahin puoli tulee esille. Ensi säteen ihminen esimerkiksi osoittaa tarpeetonta lujuutta eli voimaa, käyttäen tarmoa turhaan ja itsepäisiin tekoihin; toisen säteen ihminen saattaa usein olla turhan psyykkinen, sekoittaen henkistä havaintoa psyykkisiin näkyihin, koska hänen hillitsemätön psyykkinen luontonsa tarpeettomasti kiihottuu; kolmannen säteen ihminen taas osoittaa turhaa, levotonta puuhaavaisuutta ja kuumeentapaista palvelua. Kaikki nämä epäkohdat tasaantuvat itsestään ajan mukana, jos harjoitetaan kärsivällisyyttä, levollisuutta ja odotuskykyä.

Näin ollen voidaan sanoa, että ensimmäinen tiedon alue, joka vastaanottaa valaistusta, käsittää kaikki muodot, jotka tavataan inhimillisen pyrkimyksen kolmessa maailmassa, eetterisessä, astraalisessa ja mentaalisessa. Tämän prosessin kautta opetuslapseksi pyrkijä oppii tuntemaan oman alemman luontonsa ja alkaa nähdä vankeutensa ulottuvuuden sekä (niin kuin Patandshali sanoo) "huojuvan psyykkisen luontonsa muunnelmia". Saavutuksen ja etenemisen esteet paljastuvat hänelle ja hänen oma ongelmansa tarkentuu. Usein hän silloin joutuu samaan asemaan kuin Ardshuna, seisoessaan vastapäätä vihollisia, jotka kuuluvat hänen omaan huonekuntaansa, ollessaan epätietoinen velvollisuudestaan ja kadottaessaan rohkeutensa, kun hän etsii itselleen tasapainoa kahden vastakohdan väliltä. Hänen rukouksensa olkoon silloin Intian kuuluisa rukous, jonka sydän lausuu, pää ymmärtää ja harras ihmiskunnan palvelukseen omistettu elämä täydentää.

"Paljasta meille tosi Hengen auringon kasvot,

Joita peittää kullanvaloinen kehrä,

Että näkisimme Totuuden ja suorittaisimme kaiken velvollisuutemme,

Ennen kuin lähestymme Sinun Pyhiä jalkojasi."

Kun hän etenee ja kamppailee, kohoaa ongelmiensa yläpuolelle ja saattaa pyyteensä ja ajatuksensa kontrollin alaisiksi, avautuu hänen eteensä toinen tiedon alue — tieto henkisessä ruumiissa olevasta itsestä, tieto minuudesta mikäli tämä ilmenee syyruumiin, kaarana shariiran, välityksellä, ja huomioiva tieto siitä henkisen tarmon lähteestä, joka on vaikuttavana impulssina alemman ilmennyksen takana. "Kullanvaloinen kehrä" läpäistään; tosi Aurinko näkyy; polku löytyy ja pyrkijä yrittää eteenpäin yhä kirkastuvaan valoon.

Kun tieto Itsestä vakiintuu ja kun tajunta yhä kiinteämmin keskittyy minä-luontoon, avautuu sielun silmälle kolmas tiedon alue, ja ihminen tulee fyysisellä tasolla tietoiseksi aivojensa valvetajunnassa siitä, mitä Itse näkee, kuulee, tietää ja kohtaa. Mestari on löydetty; Hänen opetuslapsiryhmänsä on kohdattu; välittömän nykyhetken tehtävä näkyy, ja tsheela ymmärtää, mikä osa hänelle lankeaa ja mikä osa työstä hänen on otettava suorittaakseen, ja vähitellen tehtävä toteutetaan fyysisellä tasolla. Samalla alemman luonnon toiminta vähenee ja ihminen astuu askel askeleelta tietoiseen kosketukseen Mestarinsa ja ryhmänsä kanssa. Mutta tämä seuraa "lampun sytyttämistä", alemman ja ylemmän rinnastumisesta ja valaistuksen virtaamisesta aivoihin sutraatman eli langan kautta.

On tärkeätä, että kaikki pyrkijät käsittävät ja tutkivat näitä kohtia, jotta ottaisivat vaadittavat askeleet ja kehittäisivät tarvittavaa huomiokykyä, sillä ennen kuin tämä tapahtuu, on Mestari voimaton, kuinka halukas hän olisikaan, ottamaan vastaan pyrkijää ryhmäänsä ja siten oman auransa vaikutuspiiriin, tehden hänestä tajuntansa ulkovartijan. Ihmisen on itsensä muovailtava tien joka askel, eikä ole olemassa mitään lyhyttä tai helppoa taivalta pimeydestä valoon.

d) Lopuksi päässä oleva valo on merkkinä Tien löytämisestä, ja ihmisen tehtäväksi jää tutkia ja ymmärtää tekniikka, jonka avulla valo keskitetään ja voimistetaan, kuinka siihen astutaan ja miten se lopulta tulee siksi magneettiseksi linjaksi (ikään kuin hämähäkin langaksi), jota pitkin voidaan mennä alemman ilmennyksen lähteeseen saakka ja astua Sielun tajuntaan. Yllä oleva sanonta on vertauskuvallinen, mutta samalla elävästi sattuva, vaikka ajatuksen ilmaisu on sitä laatua, että se tuo tietoa niille, jotka tietävät, ja suojelee niitä, jotka eivät vielä tiedä.

"Vanhurskasten tie on kuin loistava valo", ja kuitenkin ihmisen pitää samalla tulla tieksi itse ja astua siihen valoon. Hän tulee valoksi ja toimii sitten lamppuna pimeässä paikassa, kantaen valoa toisille ja valaisten tietä heidän edessään.

2

Seuraava kohta, minkä Mestari välttämättä ottaa huomioon, ennen kuin Hän päästää uuden pyrkijän ryhmäänsä, koskee sellaisen askeleen karmallista mahdollisuutta, — onko kukaties pyrkijän ansioluettelossa asianhaaroja, jotka olisivat omiansa tekemään mahdottomaksi hänen hyväksymisensä tässä elämässä.

Kolme päätekijää on otettava huomioon niin hyvin erikseen kuin suhteessaan toisiinsa.

Ensinnäkin: onko henkilöllä nykyisessä elämässään sellaisia karmallisia velvollisuuksia, jotka tekivät hänelle mahdottomaksi opetuslapsena toimimisen? Tässä yhteydessä on tarkasti pidettävä mielessä, että henkilö voi tulla opetuslapseksi ja ansaita Mestarin huomion ainoastaan siinä tapauksessa, että hänen elämänsä on jonkun arvoinen ihmisten maailmassa, että hän on vaikutusvaltainen omassa piirissään ja että hän työskentelee toisten ihmisten mielten ja sydänten kasvattamiseksi.

Ennen kuin näin on laita, olisi ajanhaaskausta Mestarin käsitellä häntä persoonallisesti, sillä häntä voidaan yhtä hyvin auttaa toisilla tavoin, ja hän saattaa esim. hankkia kirjoista ja opettajilta paljon tietoa, joka vielä on teoriaa eikä käytäntöä, ja myös paljon kokemusta oman minänsä, sydämessään piilevän Mestarin johdon alla. Kun ihminen tulee opetuslapseksi, tapahtuu tämä sitä varten, että häntä voidaan käyttää Hierarkian suunnitelman toteuttamiseksi ja innoittaa kiteyttämään niitä pyrkimyksiä, jotka hahmoteltuina auttavat ihmiskuntaa astumaan tarvittavia askeleita eteenpäin. Tämä merkitsee (fyysisen tason elämässä) aikaa ja ajatusta, oikeita olosuhteita ym. asianhaaroja. Sattuu kyllä, että ihminen luonteensa puolesta on saavuttanut asteen, joka oikeuttaa hänet Mestarin huomioon, mutta koska hänellä on sitoumuksia ja velvollisuuksia suoritettavana, olisivat nämä tässä elämässä esteenä hänelle Mestarin varsinaisessa palveluksessa. Tämä seikka täytyy Mestarin ottaa huomioon ja sen ihmisen oma minäkin tietää.

Tulos sangen usein on, että ihminen sillä välin (fyysisten aivojensa ehkä tietämättä) ottaa kantaakseen suuren joukon kokemuksia ja suorittaakseen tavattoman määrän vastuunalaisuutta vapautuakseen, palvelusta ja opetuslapseutta varten, jonkun myöhemmän elämän varrelle. Hän työskentelee tullakseen kelvolliseksi ensi elämää varten, suorittaen kärsivällisesti velvollisuutensa kodissaan, ystäviensä piirissä ja toimessaan. Hän käsittää, että minuuden kannalta yksi elämä on vain lyhyt juttu, joka pian kuluu, ja että lukemalla, järkevästi toimimalla, rakkaudella palvelemalla sekä kärsivällisesti kestämällä hän ponnistaa itsensä vapaaksi niistä olosuhteista, jotka estävät hänen välitöntä vastaanottoaan Mestarin ryhmään.

Mestari myös tutkii pyrkijän fyysisen ruumiin samoin kuin hänen hienompien käyttövälineittensä tilaa nähdäkseen, onko niissä havaittavissa tajunnantiloja, jotka voisivat olla esteeksi pyrkijän hyödyllisyydelle. Nämä seikat ovat niin ikään karmallisia ja niitä on oikaistava, ennen kuin hänet voidaan hyväksyä toisten opetuslasten joukkoon. Sairas fyysinen ruumis, astraaliruumis altis tuulille, tunteenpuuskille ja psyykkisille harhoille sekä hillitsemätön ja huonosti varustettu ajatusruumis ovat kaikki vaarallisia pyrkijälle, jollei niitä oikaista ja täydellistetä. Opetuslapsi on yhtä mittaa kolmelta päätaholta, nimittäin a) omasta minuudestaan, b) Mestarin taholta ja c) oppilastoveriensa ryhmästä tulevien voimavirtausten keskellä, ja jollei hän ole vahva, puhdistunut ja hillitty, ovat nämä voimat omiansa vain kiihottamaan epäedullisia tiloja, vahvistamaan sellaista mikä olisi poistettava ja tuomaan pinnalle kaikki salaiset heikkoudet. Tämä poistaminen ja puhdistaminen on välttämätön, mutta paljon on siinä suhteessa suoritettava ennen opetuslapsiryhmään pääsyä; muuten suuri osa Mestarin arvokasta aikaa kuluisi pakostakin niiden vaikutusten vaimentamiseksi, joita tsheelan rajut reagoinnit aikaansaisivat saman ryhmän toisissa tsheeloissa. Parempi on odottaa ja tehdä itse työtä asteittain ja järkevästi kuin valmistumatta tunkeutua eteenpäin tietä pitkin, osaamatta käsitellä tiellä vaikuttavia voimia, ymmärtämättä ja vielä vähemmän hallitsematta niiden aikaansaamia tuloksia."

Toinen tekijä, jonka adepti ottaa huomioon, on seuraava: ovatko ruumiillistuneina ne opetuslapset, joiden kanssa ihmisen on työskenneltävä ja jotka karmallisesti ovat häneen liitetyt vanhojen siteiden perusteella ja sen nojalla, että ennen on yhdessä tehty samanlaista työtä?

Joskus arvellaan viisaammaksi ihmisen odottaa vähän aikaa, ennen kuin hänen sallitaan poistua valmistavalta tieltä, — kunnes tulee elämä, jolloin hänen työtoverinsa, viritettyinä hänen väreilynsä mukaisesti ja tottuneina työskentelemään yhdessä hänen kanssaan, myös ovat fyysisissä ruumiissa, sillä Mestarin ryhmään astutaan sen nojalla, että on palvelusta tehty ja erikoista työtä suoritettu, eikä sitä varten, että ihminen saisi osakseen sivistyttävän kasvatuksen, joka jonakin päivänä tekee hänestä adeptin. Opetuslapset kasvattavat itse itseään ja kun ovat työhön valmiit, Mestari käyttää heitä. He itse kehittävät itseään ja suorittavat oman pelastuksensa, ja joka askeleella heidän oma erikoinen Mestarinsa laskee enemmän ja enemmän vastuuta heidän päälleen. Hän kasvattaa heitä palvelemisen tekniikassa ja kyvyssä värähdellä Suunnitelman mukaisesti, mutta itse he oppivat hillitsemään itsensä ja valmistautumaan palveluun.

On toisiakin karmallisia tekijöitä, joita Mestarin täytyy ottaa huomioon, mutta nämä ovat kolme ylintä ja tärkeintä, joita pyrkijöiden nyt kannattaa ajatella. Ne on lueteltu tässä siinä mielessä, ettei yhdenkään tosi ja vakavan työskentelijän tarvitse olla alakuloinen ja huolissaan, jos ei hänellä ole mitään tietoista yhteyttä Mestarin kanssa eikä nähtävää suhdetta mihinkään esoteeriseen oppilasryhmään. Tämä ehkei ole sen takia, ettei hän olisi valmis. Se voi yksinkertaisesti riippua siitä, että hänen minänsä on valinnut tämän elämän puhdistaakseen kantansa myöhempää taistelua varten, poistaakseen esteitä toisesta tai toisesta tai kaikista kolmesta alemmasta ruumiista, tai odottaakseen sitä hetkeä, jolloin hänen vastaanotostaan on oleva eniten hyötyä.

3

Kolmas kohta, palvelua koskeva, jota Mestarin etsivä silmä tähystelee, on kaikista vähimmin pyrkijän määrättävissä, ja on sangen luultavaa, että pyrkijä tulkitsee sen väärin. Henkistä kunnianhimoa, halua toimia ryhmän keskuksena, kaipuuta kuulla itsensä puhuvan, opettavan tai kirjoittavan — näitä pyrkijä usein tulkitsee väärin palveluksi. Mestari ei kiinnitä huomiota työntekijän maalliseen voimaan tai asemaan, ei niiden ihmisten lukumäärään, jotka kerääntyvät hänen persoonallisuutensa ympäri, vaan niihin vaikuttimiin, jotka aiheuttavat hänen toimintansa, ja niihin seurauksiin, mitkä hänen vaikutusvallallaan on hänen kanssaihmisiinsä. Todellinen palvelu vuotaa itsestään rakastavasta sydämestä ja järkevästä mielestä; se johtuu siitä, että ihminen on oikealla paikallaan ja pysyy siinä; se syntyy henkisen voiman välttämättömästä vuodatuksesta eikä uutterasta toiminnasta fyysisellä tasolla; se on tuloksena siitä, että ihminen on, mitä hän todella on, jumalallinen Jumalan Poika, eikä sitä, mitä hänen huolitellut sanansa ja tekonsa ovat. Tosi palvelija kerää ympärilleen niitä, joita hänen velvollisuutensa on palvella ja auttaa, elämänsä ja henkevän persoonallisuutensa voimalla eikä äänekkään puheensa tai vaateliaan esiintymisensä nojalla. Itsensä unohtaen hän palvelee, itsensä kieltäen hän vaeltaa maan päällä eikä hän omista ajatustakaan saavutuksensa suuruudelle tai päinvastoin, eikä hänellä ole mitään ennakkoluuloja omasta arvostaan tai hyödyllisyydestään. Hän elää, palvelee, tekee työtä ja vaikuttaa, "pyytämättä mitään erilliselle itselle".

Kun Mestari näkee tämän seikan ilmenevän ihmisen elämässä tuloksena sisäisen valon heräämisestä ja karmallisten velvollisuuksiensa sovittelusta, silloin Hän kajauttaa äänen ja jää odottamaan tunteeko ihminen oman ryhmänsä äänen. Ja kun hän sen tuntee, silloin hänet otetaan vastaan omien työtoveriensa ryhmään ja silloin hän kykenee seisomaan Mestarinsa kasvojen edessä.

Tiibetiläinen

The Beacon, marrask. 1927, engl. suom. P. E.

Ruusu-Risti — joulukuu 1927, tammikuu 1928


Etusivu

Teosofia