Sarah Corbett

Ihmisen seitsenkertainen luonto

Tärkein elementti esoteerisen filosofian opeissa ihmisluonnosta on, että todellinen Minä ei ole se ruumis, jonka näemme, vaan jumalallinen henki, joka jonkin aikaa kantaa ruumiillista pukua ja jonka lopullisena päämääränä koettuaan monia elämiä maan päällä on tulla täysin tietoiseksi todellisesta luonnostaan ja tästä johtuen voittaa synti ja kärsimys ja vapautua aineellisen olemassaolon siteistä.

Esoteerinen oppi selventää tarkemmin, että ihminen, kuten kaikki muutkin maailmankaikkeudessa – ja itse maailmankaikkeus – ovat seitsenkertaisia. Näistä neljä alempaa muodostaa ihmisen katoavaisen osan, joka kestää ainoastaan yhden maaelämän ja kolme korkeampaa olemuspuolta muodostavat kuolemattoman osan, joka syntyy uudelleen aika ajoin muodostaen uuden ruumiin joka kerta syntyessään.

Neljä alempaa olemuspuolta ovat:

1. Fyysinen ruumis: liha, veri, luut jne., se osa ihmisestä, joka nähdään aistien avulla.

2. Astraaliruumis eli kaksoisolento, muoto fyysisen ruumiin rakentamiseen. Se koostuu niin hienosta materiasta, ettei sitä voida havaita aistien.

3. Elämänvoima eli elämänprinsiippi, energia, jota tarvitaan ruumiin rakentamiseen.

4. Eläimellinen sielu, vietit, mielentilat, henkilökohtaisten tunteiden ja toiveiden prinsiippi.

Kolme korkeampaa olemuspuolta ovat:

5. Inhimillinen (sanskritiksi manas) sielu, kyky suoraan sielulliseen havaintoon ja tietoon.

6. Henkinen sielu. Tämän välityksellä henki vaikuttaa alempiin olemuspuoliin (buddhi).

7. Henki. Se osa ihmisluontoa, joka on jatkuvassa yhteydessä maailmankaikkeuteen joko tietoisesti tai tiedottomasti (atma).

Jako seitsemään on katsottu opiskelua varten tarkoituksenmukaisemmaksi kuin mikään muu jako. Muutamat vanhemmat filosofit käyttivät kolmijakoa: ruumis, sielu ja henki, jolloin he näkivät ihmisen muodostuvan 1) näkyvästä ruumiista, 2) näkymättömästä sielusta, joka on katoava, ja 3) hengestä, joka on kuolematon, ikuinen.

Molemmat jaot ovat totuudenmukaisia eivätkä ne ole ristiriidassa keskenään enempää kuin se, että on olemassa kolme pääväriä ja seitsemän sateenkaaren väriä. Samalla tavalla on olemassa yksi ainoa valkoinen valonsäde, vaikka on olemassa kolme pääväriä ja seitsemän sateenkaaren-väriä. Näin huolimatta kolmesta pääaspektista ja seitsemästä olemuspuolesta ihminen on kuitenkin kokonaisuus ja jokainen sen osa on lähtöisin maailmankaikkeudesta.

Neljä alempaa olemuspuolta ovat täysin kehittyneet, viides vain osittain, kuudes ja seitsemäs vain vähäisessä määrin. On helppoa myöntää ensimmäisen, kolmannen ja neljännen olemuspuolen olemassaolo, ja mikäli on tutustunut hypnoottisiin ja spiritualistisiin ilmiöihin, on myös astraaliruumiin käsite tuttu.

Kolmea korkeampaa olemuspuolta ei voi oppia tuntemaan tarkemmin ilman sisäistä tietoisuutta.

Teosofisten kirjoittajien väite näistä olemuspuolista ei kuitenkaan saa olla syy, että niihin uskotaan, mutta se antaa meille aiheen tutkia itse asiaa.

Teosofian piirissä kutsutaan neljää alempaa olemuspuolta persoonallisuudeksi ja sanomme, että ihmisen todellinen minä ei ole persoonallisuus, vaan ajattelija (inhimillinen sielu viides, jota teosofisessa kirjallisuudessa kutsutaan korkeimmaksi manakseksi eikä tarkoita sen eläimellistä vastinetta, jota kutsutaan alemmaksi manakseksi), sillä juuri ajattelija luo pitkien pyhiinvaellusmatkojensa aikana monet persoonallisuudet, joiden välityksellä se toimii ja kerää kokemuksia maaelämiensä aikana.

Maaelämän aikana on ajattelijalla kaksinainen olemus. On korkeampi ajattelija (varsinainen viides olemuspuoli eli korkeampi manas), intuitio, runoilijan nerous, tietäjän tai näkijän sisäinen näkemys ja alempi ajattelija* – kyky järkiperäiseen päättelyyn ja keskusteluun. Alemman ajattelijan eli älyn tehtävänä on harjoittaa ja johtaa tunteiden ja toiveiden hallitsemaa luontoa ja vastaanottaa vuorostaan valoa lähteestä, korkeammalta ajattelijalta. Näin se on persoonallisen minän ja kuolemattoman minän yhdysside ja väline, joka tuo tietoa henkisestä luonnostamme aivotietoisuutemme. Juuri tämä kyky erottaa ihmisen eläimestä, ja tässä on ihmisen vapaa tahto: ihminen voi valita, kuunnella joko omantuntonsa ääntä, henkistä intuitiota tai pysyä kuurona näille korkeimmille vaikutuksille ja jäädä persoonallisen minän toiveiden vangiksi. Jotta edistystä tapahtuisi tulee ihmisen käyttää ymmärryskykyään saavuttaakseen korkeampia asioita eikä käyttää sitä persoonalliseksi tyydytyksekseen (nautinnoksi).


* Teosofisessa kirjallisuudessa alempi manas, jota usein kutsutaan nimellä kama (kama-manas) tai eläimellinen sielu, muodostaa neljännen olemuspuolen. Tämä on myös oikein siitä syystä, että alempi manas on katoavainen ja sen on ensin voitettava kuolema. Lyhyenä yhteenvetona ihmisen seitsenkertaisesta luonnosta on jako tässä selostuksessa hyvä ja helposti tajuttava ja palvelee hyvin teosofiaa opiskelemaan alkavaa. Myöhemmin voi syvempiä filosofian ideoita käydä läpi yksityiskohtaisemmin. Silloin käy ilmi, että mitä yllä kutsuttiin alemmaksi ajattelijaksi vastaa "siltaa" eli "antahkaranaa", joka muodostaa sillan katoavan ja ikuisen ihmisen välille.


Jumala (Hyvyys) sisällämme on valmis puhumaan jokaiselle ihmiselle, mutta alempi minä ei kuule sen ääntä, sillä tämä korkeampi minä on oppinut hallitsemaan omat itsekkäät toiveet ja viettelykset ja toivoo hyvää yhtä lailla muille kuin itselle. Tämä ei ole tunneperäinen kysymys, se on tieteellinen tosiasia, sillä on olemassa henkinen tiede kuten on fyysinen tiede, ja samat muuttumattomat lait vallitsevat niin henkisessä maailmassa kuin myös fyysisessä.

Kuudes ja seitsemäs olemuspuoli ovat universaalisia luonnoltaan, ja ne kuuluvat jokaiseen minään. Ne muodostavat Korkeamman Itsen, joka on kaikille yhteinen.*


* Isä taivaassa, kolme korkeampaa olemuspuolta edustavat "kolmiyhteisyyttä".


Meille ei ole mahdollista muodostaa selviä käsitteitä näiden olemuspuolien luonnosta, ja vielä vähemmän voimme niitä sanoin kuvailla. Mutta koska ihmiskunnan päämäärä tulevaisuudessa on nostaa tietoisuutensa korkeammalle sielulliselle tasolle, tulee se myös, kun tämä kaukana oleva ajankohta on saavutettu, olemaan valmis pyrkimään edelleen Korkeamman Itsen tasolle.

Nämä kaukaiset ajat kuvastuvat Salaisen Opin Dzyanien kirjan säkeissä kuuluen: "Tulkoon se päivä, jolloin sinä uudelleen tulet minuksi ja muut sinuksi ja minuksi." Silloin ihmiskunta täysin toteuttaa universaalisen veljeyden, jonka me nyt vain hämärästi tajuamme. Vaikka tuo aika on vielä kaukana ja monia elämiä täytyy elää osittaisessa sokeudessa, voimme kuitenkin nähdä edessämme ihmisen suuren määränpään, joka varmasti tullaan saavuttamaan.

"Kun sitten tämä katoava ruumis on tullut ikuiseksi ja kuoleva ruumis kuolemattomaksi, niin tulee tapahtumaan kuten kirjoitettu on: Kuolema on voitettu."

Lucifer, 1893

Elonpyörä — 1984/2


Etusivu

Teosofia