Teosofian tulo Suomeen

"Nuori Ruotsi" ja "Nuori Suomi" valmistivat teosofian tuloa. Kummankin ajatusmaailmaan sisältyi teosofisia aineksia, mutta myös sen vieromista. Samoin ne tukivat pyrkimyksiä kristinuskon uudistamiseen ja sen yksinvallan poistamiseen.

Myös Blavatsky kuului kristinuskon arvostelijoihin ja herätti v. 1884 Euroopassa huomiota okkultisilla tiedoillaan. Hänen vaikutuksestaan myös muu eurooppalainen okkultismi kohosi mielenkiinnon kohteeksi, ja hämärsi teosofiaa koskevia näkemyksiä.

Mm. Axel Gallén tutustui Pariisissa 1884 symbolismiin ja muutamaa vuotta myöhemmin Sar Peladanin katoliseen ruusuristiläisyyteen, mutta ei ymmärtänyt B.:n teosofiaa.

Suomessakin tapahtui "ilmiöitä", mutta niitä ei tutkittu tieteellisesti. Sen sijaan esim. Ranskassa hypnoosi ja mesmerismi olivat tieteellisen tutkimuksen kohteena.

Suomessa teosofisia ajatuksia edelsi C. R. Sederholmin kirjallinen toiminta 1883 alkaen sekä "tolstoilaisuus" ja Kuopiossa Minna Canthin kirjallinen piiri.

1887 Matti Kurikka perehtyi Tanskassa sosialismiin ja okkultismiin. Suomeen palattuaan hän alkoi tehdä omaa sosialistis-idealistista valistustyötään ja omaksui myöhemmin teosofisen ajatustavan.

1888 H. P. Blavatsky julkaisi Luciferissä Kalevalaa ja suomalaista salatiedettä käsittelevän artikkelinsa "Suomen kasalliseepos Kalevala".

Minna Canth omaksui 1880-luvun lopulla kristillis-teosofisen (=ruusuristiläisen) maailmankuvan ja hankki itselleen melkein kaiken saatavilla olevan ruotsinkielisen teosofisen kirjallisuuden. Myös mm. J. H. Erkko oli kiinnostunut teosofiasta.

1888-1890 (heti alusta alkaen) ruotsinkielistä teosofista kirjallisuutta myytiin suomalaisissa kirjakaupoissa myös sisämaassa.

1889 Åbo Tidning uutisoi TS Svenska Afdelningin perustamisen johdosta.

1891 oli H. P. B.:n kuolinvuosi, jolloin Ervastin mukaan "teosofinen aalto" pyyhkäisi yli Suomen. Siihen liittyivät Axel Lundegårdin luennot Helsingissä, joita Kasimir Leino selosti Päivälehteen. Samana vuonna Nya Pressenissä Aleksander Fullertonin artikkelisarja "Hvad är teosofien", jonka oli kääntänyt ruotsalainen teosofi, toimittaja J. Rossander. Teos julkaistiin myös erillispainoksena. Samana vuonna liittyivät Teosofisen Seuran jäseniksi Suomessa asuvat Edmund Jacobsson ja F. G. Engström. Saman vuoden loppupuolelle ajoittui myös Arvid Järnefeltin tolstoilainen heräymys. Vastaavasti Karl af Geijerstam aloitti oman teosofian vastaisen valistustyönsä, yhtä lailla teosofia sai arvostelua myös kirkolliselta taholta.

1892 liittyivät TS. Svenska Afdelningin jäseniksi Oskar Lönnroth ja Johannes Hilli. Saman vuoden loppuun mennessä suomalaisten jäsenten lukumäärä kohosi kuuteen. Myös Suomessa erilaiset psyykkiset ilmiöt olivat mielenkiinnon kohteena, mm. Kuopiossa ilmestyvä Uusi Kuvalehti seurasi tarkoin alan ulkomaista tutkimusta.

1893 loppuvuodesta Helsingissä vieraillut meedio Mrs. d’Esperance herätti suurta huomiota sekä ristiriitaisia mielipiteitä. Mm. Kasimir Leino lukeutui hänen epäilijöihinsä.

1893-4 Pariisissa opiskelevat Pekka Halonen ja Väinö Blomstedt lukivat päivittäin Sinnettin teosta "De invidges lära".

16.1. 1894 Svenska Teosofiska Samfundetin suomalaiset irtojäsenet perustivat Helsinkiin STS:n looshin, joka kokoontui kevään aikana kaksi kertaa kuussa. Samaan vuoteen ajoittuu myös Kämpin piirin "teosofinen hurmio". Teosofisen looshin toimintaa jatkamaan perustettiin 14.10 Helsingfors Teosofiska Förening, jonka kokous 2.12. oli myös yleisölle avoin. Rouva Anna Malm ja herra A. Wendell pitivät siinä ensimmäiset ruotsinkieliset teosofiset esitelmät. Yhdistyksen toiminta jatkui v. 1895 syksyyn (ja TS:n kriiseihin) saakka. STS:n keskustoimisto lahjoitti Helsingin keskukselle kirjalainoja varten kokoelman teosofisia kirjoja(33)

1895 myös Hangossa toimi epävirallinen teosofinen paikallisyhdistys. Eino Leino tutustui teosofiaan Pekka Halosen välityksellä.

Kesällä 1896 rouva Anna Malm ja herra John Backman lähettivät TS:n suomalaisille jäsenille kiertokirjeen jossa ehdotettiin teosofisen kirjaston ja lukuhuoneen perustamista Helsinkiin.

15.9. 1896 pidettiin Kämpin hotellissa Helsingin (ruotsinkielisen) teosofisen kirjaston perustava kokous, johon osallistui 10 henkilöä. Hankkeen rahoittamiseen liittyi noin 30 teosofian suosijaa.

TS:n Skandinavialaisen Osaston hajoaminen syksyllä 1896 heijastui Suomeenkin ja mm. Pekka Ervast liittyi Svenska Teosofiska Samfundetiin, enemmistö suomalaisista teosofeista sen sijaan säilyi Skand. Osaston jäseninä.

10.1. 1897 avattiin Teosofiska Biblioteket i Helsingfors. Seuraavana sunnuntaina ylioppilas Herbert Silander piti siellä ensimmäisen teosofisen esitelmän. Ja sunnuntaina 24.1. Pekka Ervast luki ääneen ruotsinkielisen käsikirjoituksensa "Salaisesta Opista". Kevään aikana Silander ja Ervast vuorottelivat luennoitsijoina.

1897 keväällä julkaistiin Päivälehdessä Pekka Ervastin ensimmäiset teosofiset suomenkieliset kirjoitukset. Samana vuonna hän julkaisi myös teosofisen esikoisteoksensa "Teosofiska kortfattad uppslagsbok" sekä ensimmäiset lentolehtisensä.

Huhti-toukokuulla tamperelainen farmaseutti Y. Jalander piti Helsingissä kaksi julkista teosofista esitelmää, joista ensimmäinen onnistui hyvin, mutta toinen piti luennoitsijan epäonnistumisen johdosta muuttaa keskustelutilaisuudeksi.

1897-9 Matti Kurikka toi Työmiehessä ja teoksissaan esille omaperäisia idealistis-sosialistis-teosofisia näkemyksiään. Modernista teosofiasta poiketen hän ei kuitenkaan tuonut esille TS:n erikoisasemaa eikä halunnut sitoutua oikeaoppisena pitämäänsä teosofiseen terminologiaan.

11.12.1897 perustettiin Helsingfors Teosofiska Diskussionförening (Helsingin teosofinen keskusteluseura), joka kokoontui kaksi kertaa kuukaudessa.

8.4. 1898, pitkänäperjantaina, Pekka Ervastin ensimmäinen julkinen esitelmä Uusmaalaisten talolla "Teosofin som religion".

1900-01 Jean Boldtin ja Ervastin toimittama Uusi aika teki teosofiaa laajalti tunnetuksi.

25.3. 1901.E.:n ensimmäinen julkinen suomenkielinen esitelmä Sörnäisten Työväenyhdistyksessä.

Syksyllä E. piti ennen Ruotsiin lähtöään esitelmän työmiehille Helsingin työväenyhdistyksen "pikkusalissa" Yrjönkatu 27:ssä, jota kuuntelemassa ollut toimittaja V. Palomaa innostui itsekin pitämään teosofisia luentoja.

© Erik Gullman 1998  

Lähde: Suomen teosofisen liikkeen vaiheita


Etusivu

Teosofia