Katherine Tingleyn ajatelmia

Uskalla olla oma itsesi — suurempi Itsesi! Uskalla rientää eteenpäin ja olla sellaista, mitä et koskaan luullut voivasi olla! Uskalla kasvaa sielunvoimissa ja löytää jotakin uutta olemuksestasi. Aika on kristillinen jokaiselle pyrkijälle, sillä monet asiat ovat ratkaisukohdassaan. Tarvitaan tarmoa, pyrintää, luottamusta ja henkisen tahdon voimaa. "Kuta enemmän ihminen uskaltaa, sitä enemmän hän saa."

Kun tiede kerran on myöntänyt ihmisluonnon kaksinaisuuden, meidän hullujenhuoneistamme tulee suuria tutkimuslaitoksia, joissa saavutetaan suurempaa ymmärtämystä ja sääliä. Sielullisia häiriöitä ei voida ymmärtää ilman, että tutkitaan ihmisminää sen kaksinaisuudessa.

Sinun on varattava aikaa itse-erittelyyn. Sinulla on oltava aikaa mielen tyynelle, ajatusvalmiille asenteelle. Tutkistele ympäristöäsi, ponnistustesi tai työsi vaikuttimia ja ratkaise ehdottomalla rehellisyydellä, ovatko ne itsekkäitä, epäitsekkäitä vaiko kumpaisiakin. Tämä tutkimus on nostava ja puhdistava, sillä silloin omatunto on työssä. Se on itse asiassa synnintunnustus korkeammalle itsellesi, jumaluudelle, joka sinussa on.

Nykyään vaaditaan kaikkeen reseptejä — neuvoja kaikkiin asioihin liike-elämässä menestymisestä planeettojen väliseen liikenneyhteyteen saakka. Sielu ei kaipaa reseptejä. Tutki seuraavia W. Q. Judgen sanoja, jotka heijastavat ikuisia totuuksia:

"Ne, jotka pyytävät erikoisneuvoja, eivät vielä ole kasvaneet sankarin mittaan, joka kaikkikäsittävänä uskaltaa kaiken, joka taisteltuaan monia taisteluita muissa elämissä iloitsee voimastaan eikä pelkää elämää eikä kuolemaa, ei surua eikä murhetta, eikä toivo mitään liennykettä itselleen niin kauan kuin muut kärsivät."

Hajottavat voimat ovat nykyään erikoisen väkevät ja vaaralliset yleisen levottomuuden johdosta, ja ne vaikuttavat helposti meihin, kun olemme unessa. Se on: jos olemme kielteisiä tai tahdottomia. Meidän on käytettävä puoli tuntia ennen nukkumaan menoamme henkiseen levähtämiseen, rakentavaan ajatteluun, rauhalliseen, tyyneen henkisten asioiden mietiskelyyn. Tällä tavalla olemme hajottavien voimien saavuttamattomissa niiden hetkien aikana, jolloin sielu on vapaa.

Valveilla ollessamme emme samalla tavalla ole niiden armoilla, sillä silloin olemme vaistomaisesti varuillamme. Unessa sen sijaan ruumis on eräällä tavalla vartioton, ellei sitä suojele pyrkimystemme ja henkisen tahtomme hiljainen taisteluvoima.

Koko maailma näyttää riehaantuneen vaatimaan "minun oikeuksiani", "minun kaupunkini oikeuksia", minun maani oikeuksia". Entä minun velvollisuuteni?

Olen sitä mieltä, että vääryys, joka nyt on niin ilmeisenä elämässä, perustuu kahden sanan, "minun oikeuteni", väärinkäyttöön. Todellisen epäitsekkyyden ja velvollisuudentunnon puute on niin suuri, ettei velvollisuudella tosiasiana ja ihanteena ole sitä paikkaa ihmisten sydämissä ja ajatuksissa, mikä sillä pitäisi olla.

Me emme voi saada valaistusta korkeammasta itsestämme, ellemme lakkaamatta pyri toteuttamaan velvollisuuksiamme.

Voidaksemme rakentaa kansakuntaamme oikein meidän on rakennettava kodeistamme pyhättöjä, ja niiden, joilla tämä on päämääränään, olisi tutkittava "sydämen oppia" ja elettävä sitä. Ihmiset tarvitsevat enemmän valoa, mutta sitä ei saada ennen kuin isyyden ja äitiyden pyhyys ja veljeyden korkeampi merkitys on paremmin arvostettu ja ymmärretty.

Uusi aikakausi on alkanut! Lapsien aika. Heissä on tulevaisuuden lupaus. Tarvitsee vain katsoa pienokaisten kasvoja nähdäkseen uudet piirteet, uudet voimat, jotka heidän elämässään kehkeytyvät, tietääkseen, että 20. vuosisadan historia tulee kertomaan veljeydestä, rauhasta ja ilosta, jos vain me teemme oman tehtävämme.

Visualisoikaa! Visualisoikaa! Olette lähellä mystillistä lakia, kun luotte mielikuvituksessanne kuvan suurista asioista, sillä avaatte sisässänne oven uusille voimille. Herätätte ulkopuolellanne ja sisällänne eloon potentiaalisia voimia. Jos pyritte, visualisoikaa pyrkimyksenne. Tehkää ihanteistanne sisäinen mielikuva, kuva henkisestä elämästä sellaisena kuin sen tunnette, ja kuljettakaa tätä kuvaa kerallanne päivästä päivään. Hellikää sitä kuin parhainta toveria. Ennen kuin arvaattekaan, ihanne on tullut todellisuudeksi, ja te olette ottaneet itsellenne luovan ihmisen paikan elämän suuressa, jumalallisessa suunnitelmassa.

Viisaus tulee velvollisuuden täyttämisestä ja hiljaisuudessa, ja vain hiljaisuus sitä ilmaisee.

Oikean toiminnan jatkuvuus vaatii meiltä sankarillista päättäväisyyttä.

Emme voi ymmärtää jumalallisia lakeja ennen kuin olemme päässeet sopusointuun niiden kanssa. Meidän täytyy panna syrjään oman piskuisen sielumme sisältö; meidän on annettava järjelle sille kuuluva paikka ja intuitiolle omansa; meidän on syrjäytettävä rajoituksemme, tietämättömyytemme, ennakkoluulomme ja kaikki, mikä on sisäisen elämämme painolastina, jos tahdomme elää todellista elämää.

Ajatus on vähäarvoinen ellei se synnytä ajatusta. Luokaa imaginaatiokyvyllänne sisässänne Jumalallinen Taistelija.

Monet, jotka haluavat totuutta, ovat yhtäkaikki haluttomia luopumaan sen hyväksi sellaisesta, mikä ei ole missään suhteessa totuuteen: ennakkomielipiteistä, jotka viivästelevät heidän muistinsa eteisessä, mielipiteistä, jotka ovat syntyneet heidän omista päähänpistoistaan tai naapurien sielullisesta vaikutuksesta tai heidän lukemistaan kirjoista, tavanomaisista käsityksistä, jotka he ovat sulattaneet saamansa kasvatuksen aikana, jolloin heitä opetettiin hyväksymään fraaseja elävien todellisuuksien korvikkeiksi.

Itse-erittelyn tulee herättää meissä tyhjentymätöntä osanottoa ja sääliä. Meidän on aina muistettava, että jokainen elävä olento ilmentää Ääretöntä, olkoon sen ulkomuoto millainen hyvänsä.

Älä koeta kaavailla itseäsi muiden kaltaiseksi. Uskalla ajatella riittävän syvällisesti saadaksesi valaistusta sisästä käsin. Tee itsetutkistelu säännölliseksi tavaksesi. Varaa päivittäin kymmenen minuuttia siihen, että ehdottomasti alistat alemman minäsi korkeammalle minällesi. Silloin aukaiset itsellesi ilmestyksen kirjan.

Minun filosofiani mukaan jokainen normaali lapsi on syntyessään sieluvoimiin kääritty ja kiedottu, jos niin voi sanoa. Hänellä on henkinen selkäranka, henkinen tuki, sielun henkinen toveruus. Jos lasta ymmärretään oikein, tämä henkinen puoli tunnustetaan tasaveroiseksi aineellisen puolen kanssa.

Kun ajattelen erehdyksiä, jotka tässä suhteessa tehdään, näyttää minusta siltä kuin ajan typeryys ja itsekkyys olisi käännyttänyt lapset näistä sielunvoimista ja jättänyt heidät avoimeen maailmaan ilman luonnollista tukea...

Koettakaamme herättää kasvavissa lapsissamme tietoisuutta siitä rakastavasta, sanoin kuvaamattomasta läheisyydestä, jota olen nimittänyt sieluksi. Kertokaamme heille, etteivät he ole tässä maailmassa yksinään, etteivät he ole unohdettuja, vaan että heitä ympäröi sama elämä ja sisäinen viisaus, jonka keralla he syntyivätkin.

The Theosophical Path XLII no. 1

Suom. J. Ptn

Ruusu-Risti — huhti-toukokuu 1933

Poimintoja artikkelista: http://www.theosociety.org/pasadena/ttp/ttp_v42n01.pdf


Etusivu

Teosofia