Teosofisen Seuran jäsenet ja moraali

Eräs kysymys, josta oli tarkoitus keskustella Pariisin kokouksessa kesäkuun 3.–5. pnä, kuului: "Onko asetettava mitään moraalisia vaatimuksia niille henkilöille, jotka pyrkivät T. S:n jäseniksi?"

Aika ei kuitenkaan riittänyt tämän kysymyksen ottamista puheenalaiseksi, joten emme tiedä, millä tavalla kokous olisi sen ratkaissut. Mutta toivottavasti se olisi käynyt yhtä vapaaseen suuntaan kuin toistenkin kysymysten ratkaisu, josta on kerrottu lehtemme kokousraportissa, ts. että kokous olisi tullut siihen päätökseen, että sen kaltaisia jäsenyyttä rajoittavia vaatimuksia ei voida asettaa. Koko kysymys oli mielestämme ajattelemattomasti valittu. Eihän Teosofinen Seura ole mikään moraalilaitos, eikä sen jäsenet mitään salaperäisiä pyhimyksiä.

Teosofinen liike on henkisesti herättävä liike, ja Teosofisen Seuran ihanne on korkein moraali: totuuden tieto ja sen kanssa käsi kädessä kulkeva ihmisten veljeys. Mutta totuuden tietäjä ja kaikkien ihmisten todellinen veli on ainoastaan ihanne-ihminen, täydellisyyden saavuttanut Mestari. Kaikki muut ihmiset vasta vaeltavat kaukaista päämäärää kohti. Useimmat ihmiset eivät tiedä mitään päämäärästä, mutta muutamien silmät ovat vilaukselta nähneet ihanteen. Näiden ihmisten joukkoon voimme ehkä lukea Teosofisen Seuran jäsenet.

Teosofit ovat ihmisiä, jotka ovat heränneet näkemään, että elämä ei ole tarkoitukseton, että totuutta on etsittävä ja että totuuden etsimisen tie on samalla veljesrakkauden tie. Mutta he eivät ole pyhimyksiä, eivätkä millään tavalla erinomaisia. Surkuteltavaa olisi, jos teosofit itse alkaisivat uskoa itsestään sitä, mitä joskus syrjäiset näkyvät otaksuvan, nimittäin että he – teosofit – ovat yhdessä tai toisessa suhteessa muita ihmisiä parempia. Surkuteltavaa se olisi, sillä suuri pettymys olisi silloin karman rangaistus. Emme kykene asettamaan minkäänlaisia vaatimuksia toisillemme, pitäköön kukin vain huolta omasta itsestään. Seuran jäsenyys on vapaa kaikille, jotka hyväksyvät Seuran tehtävät — älkäämme antako mitään aihetta, ei maailmalle eikä itsellemme siihen harhakäsitykseen, että olisimme muiden ihmisten yläpuolella henkisesti tai moraalisesti.

Täysin toinen asia on, että eräässä suhteessa olemme saaneet oppia enemmän kuin ihmiset ylipäänsä. Olemme saaneet tarkempia tietoja siitä, mitä ihmiskunnan suuret sielut ovat ajatelleet, uskoneet ja tietäneet elämästä, olemme saaneet kuulla paljastetun totuuden omasta uskonnostamme ja muista suurista uskonnoista, mutta meidän ei sovi kehua siitä itseämme. Olemme vain vastaanottaneet ja saaneet mutta emme vielä tehneet mitään hyvää, jospa oppisimme tekemäänkin!

Omatunto — heinäkuu 1906 (n:o 16)

Kieliasua on uudistettu.
(Alun perin kirjoituksessa on käytetty vanhahtavaa ja tänä päivänä merkitykseltään ehkä hieman epämääräistä ’siveellisyys’-sanaa, joka on siis korvattu tutummalla synonyymillä ’moraali’. — Toim. huom.)


Etusivu

Teosofia