Rudolf Steiner

Ajatusmuodot ja ihmisen aura

On käynyt ilmi, että kuvat, missä kolmesta maailmasta lienevätkin, ovat vasta silloin ihmiselle todellisia, kun hänellä on kyky ja elin niiden havaitsemiseksi.

Eräitä ilmiöitä ihminen tajuaa valoksi vasta silloin, kun hänellä on hyvin rakentunut silmä. Se, miten paljon olevaisesta ilmenee jollekin olennolle, riippuu hänen vastaanottokyvystään. Ihmisen ei pitäisi siis sanoa, että ainoastaan se on todellista, jota hän kykenee havaitsemaan. Voi löytyä paljon todellista, jonka havaitsemiseksi häneltä puuttuu tarvittavat elimet.

Sielu- ja henkimaailma ovat yhtä todelliset, jopa paljon todellisemmat kuin aistimaailma. Fyysinen silmä ei voi nähdä tunteita ja ajatuksia, mutta silti ne ovat todellisia. Niin kuin ihminen aisteillaan havaitsee ruumiillisen maailman, hänen henkisille aistimilleen tunne, vaisto, vietti, ajatus jne. tulevat havaittaviksi. Niin kuin esimerkiksi jokin tilavuudellinen ilmiö esiintyy silmälle värinä, nuo sielulliset ja henkiset ilmiöt tulevat sisäisten aistien havaittaviksi väri-ilmiöitä vastaavina vaikutelmina.

Se, mitä tällä tarkoitetaan, kykenee täysin käsittämään kuitenkin ainoastaan se, joka on astunut (seuraavassa luvussa kuvattavalle) tiedon tielle ja on siten kehittänyt sisäisiä aistejaan. Hänelle tulevat ympäröivien sielu- ja henkimaailmoiden ilmiöt yliaistillisesti tajuttaviksi. Tunteet heijastuvat häneen valona, joka lähtee tuntevasta olennosta, ja hän näkee, kuinka ajatukset virtaavat ajatusmaailman läpi. Hänelle jonkun ihmisen ajatus toisesta ihmisestä ei ole mitään täysin näkymätöntä, vaan se on tarkasti havaittavissa. Todellisuutena ajatus toisesta ihmisestä lähtee ulos ja virtaa toiseen.

Se, millä tavalla jokin ajatus vaikuttaa vastaanottajaan, on myös henkimaailmassa selvästi havaittavissa. Sille, jonka henkinen näkö on avautunut, fyysinen ihminen on vain osa ihmisestä. Fyysinen ihminen on hänen näölleen sielullisten ja henkisten virtausten keskus. Voidaan vain viittaamalla ilmaista, kuinka rikas maailma tässä avautuu näkijälle. Niinpä esimerkiksi ihmisen ajatus ilmaantuu henkisesti tajuttavana värinä. Sen väri vastaa ajatuksen luonnetta. Sellainen ajatus, joka lähtee aistillisesta vietistä, on erilainen kuin sellainen, joka tarkoittaa puhdasta tietoa, jaloa kauneutta tai ikuista hyvää.

Punaisina vivahduksina esiintyvät ne ajatukset, jotka johtuvat aistillisesta himosta. Kauniina vaaleankeltaisena näkyy ajatus, jolla ajattelija nousee korkeampaan tietoisuuteen. Ihanassa ruusunpunaisessa värissä hohtaa ajatus, joka johtuu hartaasta rakkaudesta. Ja kuten ajatuksen sisällys määrää sen yliaistillisen muodon, huomataan siinä myös ajatuksen tarkkuus tai epämääräisyys. Tarkka ajatus näyttäytyy selväpiirteisenä, epäselvä mielikuva esiintyy pilvimäisenä hahmona.

Ihmisen koko sielullinen ja henkinen elämä esiintyy täten ihmisen koko olemuksen yliaistillisena puolena.

Se "henkiselle silmälle" havaittava väri, joka loistaa fyysisen ihmisen ympärillä ja ikään kuin (munanmuotoisena) pilvenä verhoaa hänet, kutsutaan ihmisen auraksi. Tämä aura on erisuuruinen eri ihmisillä. Keskimäärin voidaan sanoa, että koko ihminen on noin kaksi kertaa niin pitkä ja neljä kertaa niin leveä kuin fyysinen ruumis.

Tässä aurassa virtaa mitä erilaisimpia värejä. Nämä värit tarjoavat tarkan kuvan ihmisen koko sisäisestä elämästä. Tämän vaihdellessa, väritkin muuttuvat. Kuitenkin pysyvät ominaisuudet, kuten kyvyt, tavat ja luonteen taipumukset näyttäytyvät pysyvinä pohjaväreinä.

Aura on hyvin erilainen riippuen ihmisten erilaisesta luonteesta ja mielialoista sekä henkisestä kehityskannasta. Sillä, joka kokonaan antautuu tyydyttämään eläimellisiä viettejään, on aivan erilainen aura kuin sillä, joka paljon elää ajatuksissaan. Uskonnollisen henkilön aura on aivan toisenlainen kuin ihmisen, joka on kokonaan kiintynyt jokapäiväiseen elämään. Sen lisäksi kaikki erilaiset mielentilat, taipumukset, ilo ja suru ilmenevät aurassa.

Oppiaksemme ymmärtämään värien merkityksen, on meidän verrattava eri ihmistyyppejä toisiinsa. Ottakaamme ensinnä ne ihmiset, joilla on voimakkaita ja äkkinäisiä tunteita. Niitä on kahta laatua: sellaisia, joita johtavat etenkin alemmasta luonnosta lähtevät halut, ja sellaisia, joissa vietit saavat hienostuneen ja ennalta ajatellun muodon. Edellisten ihmisten auran läpi virtaa määrätyin paikoin ruskeat ja ruskeanpunaiset värivirrat. Jälkimmäisten aurassa esiintyy taas samoin paikoin vaaleampaa punaista ja vihreää. Voidaan huomata, että älyn kasvaessa vihreät vivahdukset tulevat tavallisemmiksi. Hyvin älykkäät ihmiset, jotka antautuvat noudattamaan kokonaan alempia viettejään, saavat auraansa paljon vihreätä. Tässä vihreässä on kuitenkin aina enemmän tai vähemmän ruskea tai ruskeanpunainen vivahdus. Vähemmän älykkäillä ihmisillä taas näkyy suuri osa aurasta olevan ruskeanpunaisten tai vieläpä veripunaisten virtausten täyttämä.

Tyynillä, harkitsevilla, maltillisilla ihmisillä on aivan erilainen aura kuin kiihkeiden mielenliikkeiden vallitessa. Ruskean ja punaisen värisävyt katoavat, ja monivivahteinen vihreä tulee myös esille. Ajattelijoiden aurassa on miellyttävä vihreä pohjaväri. Näistä voi sanoa, että he mukautuvat mihin elämän tilanteeseen tahansa.

Siniset värit esiintyvät hartaissa ja uskonnollisissa luonteissa. Mitä enemmän ihminen syventyy muita palvelemaan, sitä selvemmät ovat siniset vivahdukset. Tässäkin suhteessa havaitaan kahdenlaisia ihmisiä. On sellaisia henkilöitä, joilla ei ole paljon ajatusvoimaa ja jotka ovat passiivisia, eikä heillä ole mitään muuta annettavaa maailmantapahtumien kulkuun kuin "hyvänluontoisuutensa". Heidän auransa säteilee kauniin sinisenä. Sellainen aura näkyy olevan myös monella uskonnollisella ihmisellä. Myötätuntoiset sielut ja ne, jotka elävät hyväntekeväisyyttä varten, ovat myös tällaisia. Jos nämä ihmiset sen lisäksi ovat älykkäitä, vaihtelevat vihreät ja siniset virtaukset tai itse sininen väri tulee vihertäväksi. Omituisuus, joka erottaa toimivat sielut toimettomista eli passiivisista, on se, että edellisissä sininen tunkeutuu valoisampana sisältä ulospäin. Kekseliäissä ihmisissä, joilla on paljon hedelmällisiä ajatuksia, säteilevät valoisat vivahdukset ikään kuin yhdestä ainoasta pisteestä. Selvimmin on tämä huomattava niissä, joita kutsutaan "viisaiksi" ja varsinkin niissä, jotka ovat täynnä hyödyllisiä aatteita. Yleensä kaikki, mikä tarkoittaa henkistä työskentelyä, näyttäytyy säteinä, jotka leviävät sisältä ulospäin. Sitä vastoin se, mikä lähtee alemmasta tunneluonnosta, muodostaa säännöttömiä pilviä, jotka virtaavat auran läpi. Mikäli ne ajatukset, jotka syntyvät toimeliaassa ihmisessä, palvelevat hänen omia eläimellisiä himojaan tai aatteellisia pyrkimyksiä, ne saavat erilaisia värejä.

Se älykäs ja kekseliäs ihminen, joka käyttää kaikki ajatuksensa aistillisten himojensa tyydyttämiseksi, luo tummansinisiä ja tummanpunaisia värivirtauksia. Sitä vastoin se, joka käyttää ajatuksiaan epäitsekkäästi aatteelliseen tarkoitukseen, synnyttää kirkkaanpunaisia ja sinisiä värejä. Kun elämä on vietetty hengessä, hartaudessa ja uhrautuvaisuudessa, näkyy vain ruusunpunaisia ja vaaleansinisiä värejä.

Ei ainoastaan sielun perusvire vaan myös ohimenevät mielenliikkeet, tunnelmat ja muut sisäiset kokemukset saavat aikaan väriaaltoja aurassa. Äkkipikainen suuttumus synnyttää punaisia aaltoja. Loukattu kunniantunto, joka kuohahtaa äkkiä, voidaan huomata tummanvihreistä pilvistä. Väri-ilmiöt eivät näyttäydy ainoastaan säännöttöminä pilvinä, vaan myös tarkasti rajoitettujen säännöllisten kuvioitten muodossa. Esimerkiksi pelon puuskassa on aura ylhäältä alas asti täynnä aaltomaisia viivoja, jotka ovat sinisiä ja punaiseen vivahtavia. Ihmisessä, joka odottaa jännityksellä jotakin tapausta, on aura täynnä punertavia ja punansinisiä viiruja, jotka kulkevat säteittäin sisältä ulospäin.

Tarkka henkinen havaintokyky voi huomata jokaisen tunteen, jonka ihminen saa ulkoapäin. Niissä henkilöissä, jotka tulevat voimakkaasti liikutetuiksi jokaisesta ulkopuolisesta asiasta, näkyy alituisesti leimahtelevia punaisia pisteitä tai pilkkuja. Sellaisissa taas, jotka eivät ota herkästi vaikutuksia vastaan, on näillä pilkuilla oranssinkeltainen tai aivan kauniin keltainen väri. Hajamielisillä ihmisillä on aurassaan paljon muodoltaan enemmän tai vähemmän vaihtelevia sinertäviä pilkkuja.

Korkeammalle kehittynyt "henkinen näkö" voi erottaa kolme väri-ilmiöitten pääryhmää ihmistä ympäröivässä aurassa. Ensinnäkin siinä on sellaisia värejä, jotka ovat ikään kuin läpinäkymättömiä ja sameita. Jos näitä värejä vertaamme niihin, joita fyysinen silmämme näkee, näyttävät ne haihtuvilta ja läpinäkyviltä, mutta yliaistillisessa maailmassa ne tekevät sen tilan, jonka ne täyttävät, verrattain läpinäkymättömäksi – ne ovat kuin sumupilviä. Toisen ryhmän muodostavat ne värit, jotka muistuttavat valoa. Ne valaisevat sitä tilaa, jonka ne täyttävät, ja tila muuttuu niistä aivan valoisaksi. Näihin verrattuna ovat täysin erilaisia kolmanteen ryhmään kuuluvat värit. Näillä on säteilevä, kipinöitsevä ja loistava luonne. Ne eivät ainoastaan valaise sitä paikkaa, jonka ne täyttävät, vaan ne vuodattavat ulospäin sädevaloa. Näissä väreissä on jotakin toimivaa, liikkuvaa. Edelliset ovat sitä vastoin levollisia ja pysyviä. Nämä kolmannen ryhmän värit näyttävät syntyvän alati itsestään. Ensimmäiset värimuodot täyttävät tilan ikään kuin hienolla nesteellä, joka jää siihen, mutta kolmannen ryhmän värit täyttävät sen alituisesti leimahtelevalla eloisuudella, taukoamattomalla toiminnalla.

Nämä kolme värimuotoa eivät kuitenkaan ole ihmisen aurassa kerroksittain toistensa vieressä. Ne eivät ole erillisissä paikoissa vaan tunkevat toistensa läpi mitä moninaisemmilla tavoilla. Jossakin kohdassa auraa voidaan nähdä kaikkien kolmen soljuvan toistensa läpi, jokseenkin samalla tavoin kuin fyysinen kappale, esimerkiksi kello, samalla sekä näkyy että kuuluu. Näin ollen aura tulee ihmeellisen monimutkaiseksi, sillä siinä voidaan erottaa kolme toisissaan olevaa ja toisiaan läpäisevää auraa. Kuitenkin sitä voi menestyksellä tutkia, jos huomio kiinnitetään vuoroin yhteen vuoroin toiseen näistä kolmesta auroista. Silloin yliaistillisessa maailmassa menetellään jokseenkin samalla lailla kuin aistillisessa, kun esimerkiksi kuulija sulkee silmänsä, jotta hän voisi kokonaan antautua musiikin vaikutukselle alttiiksi. "Näkijällä" on ikään kuin kolme erilaista elintä kutakin väriryhmää varten, ja tarkastaakseen yhtä muista häiriintymättä hän voi avata yhden elimen ja sulkea muut. Ja yleensä näkijällä voi ensin kehittyä vain yksi elin, nimittäin se, joka tajuaa ensimmäisen luokan värit. Hän voi silloin nähdä ainoastaan yhden auran, ja molemmat muut ovat vielä hänelle näkymättömiä. Toinen taas voi olla herkkä tuntemaan vain kahden alemman ryhmän värit mutta ei vielä kolmatta.

Näkemiskyvyn korkein huippu on silloin saavutettu, kun ihminen voi tarkastella kaikkia kolmea, ja kääntää tutkimustaan varten huomionsa vuoroin yhteen, vuoroin toiseen.

Tämä kolminkertainen aura on ihmisen olemuksen yliaistillisesti havaittava ilmaus. Siinä tulevat ilmi hänen kolme osaansa, ruumis, sielu ja henki.

Ensimmäinen aura on peilikuva siitä vaikutuksesta, joka ruumiilla on ihmisen sieluun. Toinen kuvaa sielun omaa elämää, kun se on kohonnut välittömän aistikiihotuksen yläpuolelle mutta ei ole vielä antautunut ikuista palvelemaan. Kolmas taas kuvastaa, missä määrin ikuinen henki on saanut voiton katoavasta ihmisestä. Kun auraa kuvataan – niin kuin tässä on tehty – on mainittava, että nämä suhteet ovat hyvin vaikeita tarkastella ja ennen kaikkea kuvata, siksi kenenkään ei tule pitää näitä kuvauksia muuna kuin viittauksena.

Näkijä voi siis arvioida ihmisen kehitysastetta sen mukaan, minkälainen on hänen auransa. Jos hän kohtaa kehittymättömän ihmisen, joka on kokonaan antautunut tilapäisten aistillisten viettiensä, himojensa ja hetkellisten kiihotusten valtaan, niin hän näkee ensin mainitussa aurassa mitä räikeimpiä värejä. Toinen aura sitä vastoin on hyvin heikosti muodostunut, ja siinä näkyy vain heikkoja värikajastuksia. Kolmatta voi tuskin ollenkaan huomata. Siellä täällä näkyy kuitenkin jokin pieni kimalteleva valopilkku, joka todistaa, että tässäkin ihmisessä elää ikuinen taipumuksena, vaikka vielä tarvitaan pitkä kehityskausi – monta ruumiillistumaa – ennen kuin ikuinen on saanut hallitsevan aseman ihmisen ulkonaiseen elämään nähden. – Mitä enemmän ihminen vapautuu himoluonnostaan, sitä vähemmän näkyväksi tulee ensimmäinen aura. Toinen taas silloin suurenee ja täyttää yhä enemmän valaisullaan värimuodon, jossa fyysinen ihminen elää, ja korkealle kehittyneissä ihmisissä, "ikuisuuden palvelijoissa" esiintyy se ihmeellinen kolmas aura, joka todistaa, missä määrin ihminen on tullut henkisen maailman kansalaiseksi, sillä sen kautta säteilee jumalallinen itse maalliselle olemistasolle. Ne ihmiset, joissa tämä aura on kehittynyt, ovat liekkejä, joiden kautta jumaluus valaisee maailmaa. Ne ovat oppineet elämään, ei itseään varten vaan ikuista totuutta, jaloa, kaunista ja hyvää varten, ja ne ovat voittaneet rajoitetumman minänsä ja saaneet sen uhrautumaan suuren maailmantyön alttarille.

Siten aurassa ilmenee, millaiseksi ihminen on tehnyt itsensä ruumiillistumien kestäessä.

Kaikissa kolmessa aurassa on mitä erilaisimpia värejä. Näiden vivahdusten luonne muuttuu kuitenkin ihmisen kehittyessä.

Kehittymättömällä vietti-ihmisellä voidaan ensimmäisessä aurassa nähdä kaikki vivahdukset punaisesta siniseen asti. Mutta hänessä ovat nämä värit epäselvät ja likaiset. Etualalla olevat punaiset värit viittaavat aistillisiin himoihin, lihan haluihin ja vatsan nautintoihin. Vihreämpiä vaihteita näkyy varsinkin niissä alemmissa luonteissa, jotka ovat taipuvaisia velttouteen ja välinpitämättömyyteen, sellaisissa, jotka halukkaasti katselevat kaikkia nautintoja, mutta kammoavat niitä ponnistuksia, joita täytyisi tehdä niiden hankkimiseksi. Ei ole ollenkaan mieltä ylentävää nähdä suurkaupungeissamme laiskojen tyhjäntoimittajien vetelehtivän kaduilla likaisenpunaisine auroineen. Muutamat uudenaikaiset ammatit ja toimet saavat myös aikaan tällaisen auran.

Persoonallinen itsetunto, jonka juuret kokonaan ovat alhaisissa taipumuksissa – siis alin itsekkyyden muoto – esiintyy likaisenkeltaisina, sisästä ruskeina värivivahduksina. Nyt on selvää, että eläimellinen himoelämä voi myös saada ilahduttavan luonteen. Löytyy puhdas luonnollinen taipumus uhrautuvaisuuteen, joka jo eläimillä on suuressa määrin tavattavissa. Tämä epäitsekäs luonnonvietti tulee ensimmäisessä aurassa näkyviin vaaleanpunaisena jopa ruusunpunaisena. Raukkamainen pelko ja kauhu luuloteltuja vaaroja kohtaan näyttäytyy taas ruskeansinisissä tai harmaansinisissä väreissä.

Toisessa aurassa näkyy myös mitä moninaisin väriasteikko. Ruskeat ja oranssinväriset muodot ilmaisevat vahvasti kehittynyttä itsetuntoa, ylpeyttä ja kunnianhimoa. Vaaleankeltainen kuvastaa ajattelua ja älyä, vihreä edustaa elämän ja maailman myötätuntoista käsittämistä. Niillä lapsilla, joilla on elävä käsityskyky, on paljon vihreätä aurassaan. Vihreänkeltainen näyttää silloin osoittavan hyvää muistia. Ruusunpuna merkitsee hyväntahtoista, rakastavaa olentoa, sininen viittaa hurskauteen. Mitä enemmän hurskaus lähenee uskonnollista syvällisyyttä, sitä enemmän tämä sininen tulee violetiksi (sinipunaiseksi). Ihanteellisuus ja korkeampi elämänvakavuus näkyy indigonsinisenä.

Kolmannen auran pohjavärit ovat keltainen, vihreä ja sininen. Keltainen näkyy siinä silloin, kun ajatus on täynnä korkeita, laajoja aatteita, jotka käsittävät kaiken yksityisen lähteneeksi jumalallisen maailmanjärjestyksen kokonaisuudesta. Tällä keltaisella on kultainen kohde, kun ajatus on intuitiivinen ja kokonaan vapaa aistillisista mielikuvista. Vihreä merkitsee tässä rakkautta kaikkia olentoja kohtaan. Sininen on merkkinä epäitsekkäästä uhrautuvaisuudesta kaikkien hyväksi. Jos tämä uhrautumishalu kasvaa ja tulee voimakkaaksi tahdoksi palvelemaan koko maailmaa, niin sininen vaalenee vaalean violetiksi. Jos korkeammin kehittyneessä ihmisessä on vielä ylpeyttä ja kunnianhimoa persoonallisen itsekkyyden viimeisinä jäännöksinä, niin keltaisten värivivahdusten rinnalla on sellaisia, jotka vaihtuvat oranssiin. – On kuitenkin huomattava, että värit tässä auran osassa ovat hyvin toisenlaiset kuin ne värit, joita ihminen on tottunut näkemään aistimaailmassa. Tässä tulee näkijälle vastaan sellaista kauneutta ja ylevyyttä, johon ei tavallisessa maailmassa voi mitään verrata.

Tietäjä — maaliskuu 1910

Kieliasua uudistettu.

Luku teoksesta Teosofia (Theosophie [GA9])


Etusivu

Rudolf Steiner

Antroposofia