Ajatuksen välitön toiminta

Okkultistiksi haluavan vielä elossa ollessaan täytyy oppia hallitsemaan sielun eri tajunnantilat, jotka se käy läpi fyysisen kuoleman jälkeen. Elämän eri tasot on pidettävä erillään ja tutkittava erikseen. Jos ne sekoittuvat, niiden ja muiden tajunnantilojen välistä vuorovaikutusta ei voi havaita. Jos oppilaan ajatuskyky ei ole looginen silloin, kun hän saavuttaa sen psyykkisen tajuntatilan, joka vastaa lähinnä meidän unimaailmaamme, hän joutuu automaattisesti hämmennyksen tilaan.

Ajatusten kehittämisen lisäksi on myös tarpeellista tarkasti huomioida, analysoida ja järjestää vaikuttimiaan sekä olla alituisesti varuillaan tavallisen arvottoman, sinne tänne pyörivän ajattelun suhteen.

Mentaalisella keskittymisellä herätetään intuitio eli kyky vastaanottaa tietoa riippumatta aisteista tai vaistoista.

Todellisessa ”transsissa” (tai tietoisuuden tilassa) vaikuttaa sielu suoraan käyttämättä ruumiillisia ja psyykkisiä elimiä tai mentaalisia kykyjä. Sielulla on kyky intuitiiviseen ymmärtämiseen kaikilla tasoilla.

Okkultismin eri tietoisuuden tasoilla ei ole mitään yhteistä niiden erilaisten lamaantumisten ja epätoivoisten tilojen kanssa, jotka ilmenevät hypnoosia käytettäessä. Neljän tietoisuuden tilan alimmalla tasolla sielu vaistoaa aineellisen maailman todellisuudet erotettuina niistä illuusioiden vaikutelmista, joita fyysiset aistit ottavat vastaan. Ja vaikka ruumis näennäisesti on nukuksissa, on tajunta kuitenkin todellisuudessa fyysisellä tasolla. Tietoisuuden kolmannella tasolla sielu työskentelee samalla tavalla psyykkisten asioiden parissa, ja niin se jatkuu yhä korkeammille tasoille tultaessa. Todellinen maailma on henkisesti kuolemattomille ihmisille yhtä tuntematon kuin korkein taivas. Ihminen on tosiasiassa hereillä vasta silloin, kun sielun tajunta on sille kuuluvalla tasolla. Ns. kolmas silmä voi olla toiminnassa jokaisella näillä neljästä tasosta.

Suoran tiedon vastaanottamisen kyky on jotain hyvin tavoiteltavaa, sillä ilman sitä vaistoamme ainoastaan illuusioita. Ensimmäinen askel tämän kyvyn kehittämiseksi on tulla täysin valveutuneeksi tällä tasolla, jolla nyt olemme.

– – – – – –

Jos tutkimme huolellisesti jokaista teologista järjestelmää ja jokaista uskontoa, huomaamme, että ne eivät voi olla täysin terveen järjen tuottamia. Ne ovat uskonnollisten kiihkoilijoiden muotoilemia, ja ne sisältävät merkillisiä omituisuuksia, jotka perustuvat hajanaisiin unitajuntoihin sekä psyykkisiin ja mentaalisiin toimintoihin, jotka vaikuttavat, kun sielu ei niitä kontrolloi.

Koska ne ovat mielikuvituksellisia ja järjenvastaisia ja koska niiltä lisäksi puuttuu tunne ja yhtenäisyys, ne osoittavat selvästi, ettei sielulla voi olla niissä osaa. Sielu on kaiken järkeenkäyvän ja tasapainoisen sekä kaikkeen sisältyvän hellyyden lähde.

Esimerkiksi Englannin kirkon uskontunnustus voi olla sielun eikä älyn muotoilema. Vastaavanlaisia kömpelyyksiä edustavat ainoastaan psyykkisen ja eläimellisen tajunnan sekoitukset, jotka kuuluvat unien maailmaan. Näitä edustaa vaikkapa seuraava väite: ”Kun lapsi kuolee kastamatta, hänen sieluaan ei voida pelastaa, on jopa inhottavaa edes ajatella pelastuksen mahdollisuutta tälle sielulle.”

Olemme tieteelle suuressa kiitollisuuden velassa, jos se on pystynyt herättämään ihmiset uskontojen väkivaltaisesta unimaailmasta. Jos teosofit laiminlyövät ja jättävät teosofisen maailmankatsomuksen tieteelliset ja filosofiset näkökannat, niin liike heikkenee ja etääntyy siitä ainoasta menetelmästä, joka mahdollistaa esoteerisen tiedon saamisen ja säilyttämisen.

Ihmisen aivot ovat rakentuneet niin, että silloin kun ne menettävät kyvyn lisätä tietomääräänsä, ne eivät liioin kykene säilyttämään jo saavutettuja totuuksia turmeltumattomina. Uusista opituista tiedoista muodostuu muistiläksyjä ja erilaisten totuuksien suhde toisiinsa häiriintyy, kun aivot märehtivät osia niistä, jotka silloin voimistuvat toisten kustannuksella.

Ajatuskyky luo illuusiot, kun se työskentelee hillitsemättömästi ja automaattisesti, ns. tottumuksen voimasta. Opittuaan hallitsemaan monimutkaiset ajatusprosessit tämä sama ajatuskyky hajottaa myös illuusiot, jolloin syntyy ns. itsetietoisuus. Tehokkaan muistin viljeleminen on tärkeää sille, joka pyrkii hallitsemaan ajatuksiaan, sillä muisti on osa mentaalisten voimien toimintaa, eikä epätäydellisen muistin harjoittaminen ole kokonaisuudessa mahdollista. Muistia ei kuitenkaan saada katsoa sielun irrallisena osana. Jokaista mentaalista toimintaa seuraa muisto, joka on liittynyt yhteen itse tapahtuman kanssa. Sielun vastaanottamat ja säilyttämät kokemukset voidaan palauttaa mieleen, vaikka ne osittain olisivatkin unohdettuja. Tämä tapahtuu suuntaamalla tajuntaa voimakkaalla tahdonponnistuksella takaisin niihin. Tätä vaikutuksien uudelleen herättämistä kutsumme muistiksi.

Ihmisen psyykkinen keho muodostuu muistovaikutelmista, joiden herättäminen aiheuttaa haluja, himoja ja vastenmielisyyttä sekä suuntaa aistit ulkonaisiin näytelmiin, jotka vuorostaan kiihottavat elimiä toimintaan.

Siten ihmisen karma muodostuu pääasiallisesti menneiden aikojen piilevistä muistoista. Kun nämä herätetään hänen sielussaan, ne sitovat hänen ajatuksiaan, stimuloivat hänen himojaan, kontrolloivat hänen tekojaan ja säätelevät veto- ja työntövoiman avulla hänen olosuhteitaan eri ympäristöissä.

Ihminen on edellisten elämiensä reinkarnaatio (ruumiillistunut muisto), ja voidaan sanoa, että ihmisen psyykkinen keho on hänen karmaansa. Kun tarkkaavaisuutemme kulkee keskittäytymättömänä asiasta toiseen ja kun ajatus huolimattomalla tavalla yhdistää ideoita ja muodostaa vääriä suhteita niiden välille, syntyy illuusio tai ns. valheellinen tieto. (Tällä ei tarkoiteta tietämättömyyttä, joka on kaiken tiedon puute.) Näiden väärien tietojen illuusioiden sanotaan olevan aineellisen maailman tai oikeammin maallisen tajunnan aiheuttajia, joista taas johtuu aistien rajoittuneisuus. Tämä aistien virheellinen käsitys vääristyy yhä enemmän aivojen ilmaisemana.

Ensimmäisenä askeleena vapautuksen tiellä tulee olla kärsivällinen huomiokyvyn kehittäminen sekä vastaanotettujen ajatusten ja niiden keskinäisten oikeiden suhteiden jäljittäminen.

Kehitettyämme huomiokykyämme ajatusten vaikutukset vahvistuvat, ja huolellisesti yhdistelemällä ajatuksiamme kykenemme palauttamaan halutessamme ne muistiin. Nämä ovat ne olennaiset ehdot hyvän muistin saavuttamiseksi.

Vanhoissa pappiskouluissa oppilaat saivat mm. osallistua mentaalisiin harjoituksiin, joihin sisältyi pitkien kirjoituksien merkitseminen muistiin. Nämä kirjoitukset sisälsivät lukuisia muistiavaimia, ja myös muuta yhdistelmätekniikkaa oli käytettävissä.

Opittuamme hallitsemaan ajatusta niin, että se ei enää harhaile päättömästi aatteesta toiseen, se rauhoittuu ja sysäykset hermostuneeseen toimintaan katoavat. Silloin avautuu mahdollisuus saavuttaa ajatuksen todellinen alku, ”intuitio”. Intuitio on mielikuvituksen yläpuolella, ja sen avulla vapaudumme henkilökohtaisesta karmasta.

Elonpyörä — 1968/2