Annie Besant

Mestarit

Niistä monista kysymyksistä, joihin teosofia antaa aihetta, tuskin mikään herättää enemmän mielenkiintoa ja tutkistelua kuin kysymys Mestareista. Mitä tällä käsitteellä tarkoitetaan? Mitä ovat Mestarit? Mitä he tekevät? Näitä ja monia muita kysymyksiä kuullaan alituiseen. Koetan hieman valaista näitä parhaan kykyni mukaan.

Mitä "Mestarilla" tarkoitetaan?

Mestari on käsite, jota teosofit käyttävät tarkoittamaan tiettyjä ihmisiä, jotka ovat saaneet päätökseen ihmiskehityksensä ja saavuttaneet ihmisen täydellisyyden ja joilla ei ole enää mitään opittavaa aurinkokuntamme osalta. He ovat sellaisia, jotka ovat saavuttaneet, mitä kristityt sanovat "pelastukseksi" sekä hindulaiset ja buddhalaiset "vapautumiseksi". Kun kristillisellä kirkolla vielä oli "pyhille alussa ilmoitettu usko" täydellisenä, merkitsi pelastus paljon muuta kuin ikuisesta rangaistuksesta pääsemistä. Se merkitsi vapautumista pakollisesta jälleensyntymisestä, turvallisuutta kaikilta lankeamisen mahdollisuuksilta. "Sille joka voittaa", luvattiin, että hänestä tulisi "patsas minun Jumalani temppelissä, eikä hän enää mene siitä ulos". Hän, joka on voittanut, tuli "pelastetuksi".

Kehityksen käsite, joka merkitsee tietoisuuden asteittaista laajentumista, ruumiillistumista jatkuvasti kehittyviin aineellisiin muotoihin – on mestariuden käsitteen taustalla. Se täydellisyys, mitä se merkitsee, on jokaisen ihmisyksilön saavutettava, eikä täydellisyyttä ei voi saavuttaa yhden lyhyen ihmiselämän aikana. Ihmisten väliset eroavaisuudet, neron ja tyhmyrin, pyhimyksen ja rikoksentekijän, voimailijan ja raajarikkoisen vastakohdat soveltuvat jumalalliseen oikeuteen ainoastaan, jos jokainen ihminen on kehittymässä raakalaisuudesta jalouteen ja jos nämä eroavaisuudet ovat ainoastaan kasvamisen merkkejä.

Tuollaisen pitkän kehityslinjan päässä seisoo "Mestari", joka itsessään ruumiillistuttaa korkeinta mahdollista tulosta ihmisen älyllisestä, siveellisestä ja henkisestä kehityksestä. Hän on oppinut kaikki läksyt, jotka ihmiskunnalla on opittavana, ja hän omistaa ytimen ja tosiarvon kaikista maailman tarjolla olevista kokemuksista. Häntä ylempi kehitys on yli-inhimillistä laatua. Jos voittaja palaa ihmiselämään, on se vapaaehtoista toimintaa, sillä syntymä ei voi häneen koskea eikä kuolema paitsi hänen omasta suostumuksestaan.

Me voimme lisätä tähän jotakin käsittääksemme vielä täydellisemmin mestariutta. Mestarin täytyy olla ihmisruumiissa, täytyy olla ruumiillistuneena. Monet, jotka tälle asteelle saapuvat, eivät enää ota päälleen lihan taakkaa vaan käyttävät ainoastaan "henkistä ruumista" ja siirtyvät pois tämän maan yhteydestä asumaan korkeammilla olemassaolon alueilla. Toiseksi Mestari –kuten nimikin viittaa – ottaa oppilaita, ja tarkasti ottaen sitä sanaa pitäisi käyttää ainoastaan niistä, joiden erikoistehtävänä on auttaa vähemmän kehittyneitä ihmisiä kulkemaan sitä työlästä polkua, joka vie heidät "oikotietä" ihmiskehityksen huipulle, kauas kanssaihmisten suuren joukon edelle. Kehitystä on verrattu tiehen, joka kiertää suuren vuoren ympäri nousevan spiraalin tavoin, ja tätä tietä myöten ihmiskunta kulkee hitaasti. Mutta on olemassa suora polku ylöspäin vuoren huipulle, jyrkkä, kaita, rosoinen ja kallioinen, ja "harvat sen löytävät". Nämä harvat ovat Mestarien "opetuslapsia". Kuten Kristuksen päivinä täytyy heidän aina "jättää kaikki ja seurata Häntä".

Voimme siis pitää Mestarin määrittelynä: ihmisolento, joka on tullut täydelliseksi, jolla ei enää ole mitään opittavaa maan päällä ja joka kuitenkin elää maan päällä fyysisessä ruumiissa ihmisten auttamiseksi ja ottaa oppilaikseen niitä, jotka tahtovat kehittyä nopeammin kuin muu rotu voidakseen tulla toisten palvelijoiksi ja jotka ovat valmiita luopumaan kaikesta tätä tarkoitusta varten.

Lienee ehkä välttämätöntä lisätä niiden tiedoksi, jotka eivät ole tutustuneet teosofiseen kehitykseen, että kun sanomme "täydellinen ihminen", tarkoitamme sillä hyvin paljon enemmän kuin tavallisesti niillä sanoilla ajatellaan. Me tarkoitamme tajuntaa, joka kykenee keskeytymättä toimimaan viidellä suurella tasolla, joissa kehitys tapahtuu, nimittäin fyysisessä maailmassa, välitilassa ja taivasmaailmassa, joiden kanssa kaikki ihmiset nykyään ovat kosketuksessa, ja sen lisäksi kahdessa korkeammassa taivaassa, joihin tavallinen ihmiskunta ei vielä voi kohota. Paavalihan puhuu "kolmannesta taivaasta". Mestarien tajunta on näihin kaikkiin kotiutunut, ja hänen hienostuneet ruumiinsa toimivat vapaasti niissä kaikissa, niin että hän voi milloin tahansa tajuta ja toimia missä tahansa niistä.

Se aste, jolla Mestarit ovat, on viides suuressa Veljeskunnassa, jonka jäsenet ovat nousseet yli tavallisen ihmiskehityksen. Neljään alempaan asteeseen kuuluvat vihityt, jotka – enimmäkseen tuntemattomina – elävät ja työskentelevät tavallisessa maailmassa ja täyttävät esimiestensä heille määräämiä tehtäviä. Määrättyinä aikoina ihmishistoriassa, vaikeissa käännekohdassa ja siirryttäessä yhdestä sivistysmuodosta toiseen, esiintyy ulkomaailmassakin salaisen hierarkian jäseniä, Mestareita ja vielä korkeampia olentoja. Mutta silloin, vaikka ne ruumiillistuvatkin, ne pysyvät syrjään vetäytyneinä eristetyillä seuduilla kaukana ihmiselämän hälinästä voidakseen toteuttaa sitä auttamistyötä, joka olisi mahdotonta suurten ihmispaljouksien keskellä. He elävät eri maissa, hajallaan ympäri maailman. Fyysisen ruumiin asuinsijalla ei näytä olevan juuri merkitystä, koska hieno ruumis vapautettuna karkeammasta voi milloin tahansa nopeasti viedä omistajansa, mihin hän tahtoo.

Mitä Mestarit tekevät?

Ne auttavat lukemattomilla tavoilla ihmiskunnan kehitystä. Korkeimmasta piiristä ne valavat alas valoa ja elämää yli koko maailman, jonka voivat ottaa ja omaksua yhtä vapaasti kuin auringonvalon kaikki, jotka vain ovat sille vastaanottavaisia. Kuten fyysinen maailma elää Jumalan elämästä, joka heijastuu auringon kautta, niin henkinen maailma elää samasta elämästä, joka heijastuu Salaisen Hierarkian kautta. Mestarit lähettävät ulos ajatusmuotoja, voimakkaita ja korkeaälyisiä, joita sieppaavat maailman nerot sulattaen itseensä ja esittäen ihmisille. Tällä tasolla he myös lähettävät toivomuksiaan oppilailleen ja neuvovat näitä ryhtymään sellaisiin toimiin, jotka ovat tarpeellisia. Sitten tulee työ alemmassa mentaalimaailmassa, niiden ajatusmuotojen luominen jotka vaikuttavat kouriintuntuvana älyyn ja johtavat sitä hyödyllisille toimintaurille tässä maailmassa. Siihen kuuluu myös työ niiden opettamiseksi, jotka elävät taivasmaailmassa. Sitten on laaja toiminta "välitilassa", nk. vainajien auttaminen, nuorempien oppilaiden kasvattamisen ohjaus ja valvonta, ja avunlähettäminen lukemattomille hädässä oleville. Sitten fyysisessä maailmassa tulee kysymykseen tapahtumien suunnan valvominen, pahojen virtausten oikaiseminen ja tyhjäksi tekeminen, mikäli karman laki sallii, ja alituisen tasapainon ylläpitäminen kehitystä edistävien ja vastustavien voimien välillä, hyvien vahvistaminen, pahojen heikentäminen. He työskentelevät myös kansojen suojelushenkien kanssa johtaen henkisiä voimia, kuten toiset johtavat aineellisia, valiten ja hyläten näyttelijöitä suuressa näytelmässä, vaikuttaen ihmisten neuvoskuntiin ja antaen tarpeellisia sysäyksiä oikeaan suuntaan.

Nämä ovat vain harvoja niistä toiminnoista, joita yhtämittaisesti kullakin alalla täyttävät ihmiskunnan vartijat ja joista vain muutamia tulee meidän rajoitetun näkömme piiriin. He ovat suojamuurina ihmisrodun ympärillä, ja tuon muurin suojassa se voi kehittyä tulematta niiden suunnattomien kosmisten voimien musertamaksi, jotka meidän kotiplaneettamme ympärillä toimivat. Ajasta aikaan tulee yksi ja toinen niistä ihmisten maailmaan suurena uskonnonopettajana levittämään jotakin uutta ikuisten totuuksien muotoa, joka soveltuu uudelle rodulle tai sivistykselle. Heidän riveihinsä kuuluvat kaikki maailmanuskontojen suurimmat profeetat, ja niin kauan kuin uskonto on elossa, sen päänä on aina näistä suurista joku, jolla on erityisenä tehtävänään pitää siitä huolta.

Tietäjä – syyskuu 1912

(Lyhennelmä)

Artikkeli sisältyy pääosiltaan on teoksen "The Masters" viimeiseen lukuun:

[https://www.anandgholap.net/Masters-AB.htm]