Christmas Humphrey

Mikä on mielen alkuperäinen tila

On selvää, että pelkkä istuminen ja toivominen ei auta halutessamme kohottaa tajuntamme sille aaltopituudelle, jolla viisaus-intuitio voi toimia. On kuitenkin muistettava, että itse asiassa mikään ei estä meitä näkemästä, mutta jokaisen on poistettava side omilta silmiltään. Dhammapada ilmaisee saman asian sanomalla, että "buddhatkin voivat ainoastaan näyttää tien", tai kuten eräs englantilainen opettaja sanoi kauan sitten: "Buddha antaa sinulle matkalipun, mutta sinun on itse noustava junaan."

Jos ja kun zen-kokemus on ajattelun tuolla puolen, on meidän kunkin yritettävä vapauttaa itsemme ajattelumme siteistä ja nykyisistä ajatustottumuksistamme. Meidän on tultava isänniksi siinä, missä me nyt olemme orjia. Tri Suzuki on sanonut: "Se, mikä erottaa zenin muista henkisistä opetuksista, on sanojen ja käsitteiden täydellinen hallinta. Sen sijaan että tultaisiin niiden orjaksi, zenissä ollaan tietoisia siitä, mitä osaa ne näyttelevät ihmiskokemuksessa, ja niin ne asettuvat sille paikalle, mihin ne todella kuuluvat." Ajatuskoneisto on saatava hallintaan voidaksemme käyttää sitä oikealla tavalla kohottamaan tajuntaamme. Työ-sana on hallinta. Ihanteena on "sallia mielen asua ei-missään" voidaksemme olla kuin lintu, joka lentää vapaana.

Emme saavuta tätä tilaa pelkin elein, vaan se vaatii vuosia tai ehkäpä elämiä kestävää kovaa työtä. Se on ikään kuin rakentamista askel askeleelta ylöspäin, mutta rakennuksen on noustava lujalta perustalta, sillä muuten se voi kaatua. Rakentaessaan taloa viisas puhdistaa alustan ja kaivaa lujan perustan. Mitä korkeampi rakennus, sitä syvemmäksi perusta on kaivettava.

Aivan samoin voidaksemme pystyttää ymmärryksen temppeliä, jonka huipulta voimme nähdä aivan uudella tavalla, meidän on ensimmäiseksi puhdistettava alusta. Tällä hetkellä, kuten meidän on pian pakko myöntää, rakennuspaikka on täynnä hirvittävää törkyä, siinä seisovat hylättyjen ja unohdettujen rakennelmien rauniot jne., joten niiden päälle kukaan viisas ei käy pystyttämään temppeliä, ei edes pientä mietiskelymökkiään. Vasta puhdistetulle alustalle voidaan rakennuksen perustat kaivaa. Mielen termeillä ilmaistuna meidän on ulotettava kaivamisemme tiedostamattomaan, jonka syvyyksiin on paljon haudattuna hylättyä ajattelua ja torjuttuja asenteita ja tunteita. Näin ollen työmme heti ensimmäisessä vaiheessa on kovempaa kuin luulemme.

Mutta on selvää että tämän puhdistamis- ja kaivamisprosessin täytyy edeltää muita harjoituksia. Jokainen, joka on luennoinut kuulijakunnalle, jolle luennon ideat ovat olleet vieraita, tietää tuon tunteen "kuin heittelisi kiviä seinään". Ajatukset, vaikka niiden myönnetäänkin olevan mielenkiintoisia, ikään kuin ponnahtavat seinästä ja putoavat samaan tapaan kuin Jeesuksen kylväjävertauksessa osa siemenistä putoaa kallioperälle. Maaperä on paitsi muokkaamaton myös kivinen vastaanottaakseen uusia ideoita. Emme myöskään voi ajatella kylvävämme omaan mieleemme uusia siemeniä välittämättä siitä, millaisessa kunnossa mielemme maaperä on ottamaan vastaan kylvämäämme siementä. Näin joudumme tutkimaan mieltämme sellaisena kuin se on tällä hetkellä, mikä merkitsee väsyttävää ja pitkäaikaista tehtävää, joka meidän on joka tapauksessa suoritettava.

Tarkkailkaa mieltänne rauhallisesti kynä ja paperi kädessänne. Katsokaa sen sidonnaisuutta. Hui-Neng sanoo: "Mielen perusolemus on varsinaisesti puhdas." Niin ehkä onkin, mutta se on kerännyt itseensä valtavan määrän törkyä. Eräs japanilainen professori sanoi kerran: "Vaikeus, joka ihmisillä on voidakseen oppia jotakin uutta, ei yleensä ole varsinaisesti itse opittavan asian vaikeudessa, vaan siinä tosiasiassa, että ennen kuin ihminen voi käsittää mitään uutta, hänen on luovuttava niin paljosta opitusta, kuten esimerkiksi perityistä dogmeista, taikauskosta, hellityistä tunteista ja älyllisestä saivartelusta. Ne kaikki vain vääristävät, mitätöivät ja tekevät täysin tuntemattomiksi vastaanottamamme opetukset." Ota kynä käteesi ja laadi luettelo viidestäkymmenestä seikasta, jotka kuvaavat uskomuksiasi, johtopäätöksiäsi, moraalisia periaatteitasi, sosiaalista käyttäytymistäsi, uskonnollisia vakaumuksiasi, peruuttamattomia valintojasi, kaavoittuneita kunnianhimoisia pyrkimyksiäsi, poliittisia mielipiteitäsi ja ihanteitasi. Kuinka monet näistä ovat nykyhetkellä loppuun kuluneita ja työnnettynä romukamariin tai yritetty täysin typerästi liittää myöhempien ajatusten yhteyteen? Mutta vielä pahempia ovat vielä elävät ajatuksemme, jotka työntävät meitä milloin sinne ja milloin tänne ilman, että itse sitä huomaamme. Nämä ovat eläviä siteitä, kiinnikkeitä, jotka rajoittavat saranoiden liikettä, ankkureita, jotka estävät purtemme liikkeen jaloimmistakin pyrkimyksistämme huolimatta. Pane merkille myös nykyiset automaattiset reagointitapasi erilaisiin ärsykkeisiin ja ne monet muut kahleet, joita päivittäin luot lisää.

Kaikki tämä on todella vaikeaa murtaa. Kerran oli Punch-lehdessä seuraava kasku: "On mahdollista päästä eroon hyttysistä, sotalaivasta tai jopa naisesta. Mutta päästäkseen eroon ennakkoluuloista on yksi elämä liian lyhyt." Pystymmekö katsomaan silmästä silmään omaa sidonnaisuuttamme? Tarvitaan voimakasta mieltä murtamaan sen kahleet. Mikä kannustin saisi meidät aloittamaan ja viemään päätökseen tämän elinikäisen tehtävän? Kun zen-opettaja sanoo: "palaa alkuperäiseen tilaasi", hän kehottaa sinua kitkemään mielestäsi kaikki ajatukset ja monien asioiden monet nimet. Hän kehottaa sinua poistamaan kaikki pehmusteet ja siivoamaan mielestäsi kaikki jätteet, jotta mielesi olisi jälleen puhdas – puhdas kuin vesi. Tämä on mielen alkuperäinen tila, tämä on alati pidettävä mielessä. "Mielen perusolemus on varsinaisesti puhdas." Kuinka saavutamme tämän puhtauden, me, jotka itse asiassa jo olemme puhtaita?

Kaikkein ensimmäiseksi sinun on todella nähtävä, kuinka vahvasti sidonnainen sinä olet, sillä jo pelkkä näkeminen on askel kohti kahleiden irtoamista. Kysy itseltäsi, oletko todella valmis näkemään toisen puolen asiasta jossakin väitteessä ja jopa vaihtamaan puolta ja ilmaisemaan toisenlaisen näkökannan asiasta esimerkiksi poissaolevan ystäväsi eduksi. Täytyykö sinun muodostaa käsitys asioista, joilla ei ole mitään tekemistä kanssasi ja puhua niistä vakaumuksella, vaikka tiedät, että tietosi asiasta ovat varsin rajoitetut? Voitko pysytellä puolueettomana kaiken väittelyn yläpuolella ja jopa pyrkiä näkemään "korkeamman kolmannen" jokaisen vastakohtaparin yläpuolella? Mikäli pystyt, niin hyvä on, mikäli et pysty, niin olet sidonnainen. Kuitenkin tämä valitettava mielen sotku on yksi persoonallisuuden viidestä ominaisuudesta buddhismin opetusten mukaan ja sinun karmallinen perintösi, joka johtaa sinut seuraavaan jälleensyntymään.

Katsokaamme tilannettamme vielä kerran. Me kaikki olemme biologisesti sidottuja, eläimellisten vaistojemme, rotumme, ihonvärimme, sukupuolemme, yhteiskuntaluokkamme, uskonnollisen kasvatuksemme, perheemme, koulutuksemme, ympäristömme ja työmme sitomia. Nämä kaikki ovat taustalla ja yhä vaikuttavat valintoihimme, näkökantoihimme, mielipiteisiimme ja tapaamme reagoida ulkoisiin ärsykkeisiin. Kaiken tämän tuloksena oleva mielemme on siten erilaisten vanhojen, uusien ja totunnaisten ajatusmuotojen, vihan ja rakkauden, tapojen ja pelkojen, johtopäätösten ja ihanteiden sidonnaisuudessa. Ja kukin meistä on edelleen oman psykologisen tyyppinsä ja henkilökohtaisen piilotajuntansa armoilla. Kuinka kaukana kaikki näyttääkään olevan kehotuksesta "antakaa mielenne asua ei-missään". Sillä me olemme valinneet – tai meihin on painettu – tietyt poliittiset mielipiteet, näkemyksemme klassisesta tai modernista taiteesta, muuttumattomat mielipiteemme jonkin hallituksen menettelytavoista jne.

Mielemme on ylikuormitettu. Eräs zen-mestari kysyi kerran vierailijalta, jonka mieli oli täynnä opillista sivistystä, halusiko tämä juoda teetä. Saatuaan myöntävän vastauksen, zen-mestari kaatoi teetä kuppiin ja jatkoi kaatamista vielä, kun kuppi oli täysi. Tee valui pöydälle ja lopulta lattialle. Vieras kielteli hätääntyneenä: "Ei enää, ei enää." Silloin zen-mestari sanoi: "Mutta kuinka voin tarjota teille teetä, ellette ensin tyhjennä liian täysinäistä kuppianne?"

Kaikista näistä sidonnaisuuksista ehkä rajoittavin on tottumuksemme valita, sillä zen-tajunta merkitsee ennen kaikkea vapautumista valinnasta. Eräässä buddhalaisessa tekstissä on säkeet:

Asettaa se mistä pitää sitä vastaan mistä ei pidä,
tämä on mielen sairautta.
Älä yritä etsiä totuutta:
ainoastaan lakkaa vaalimasta käsityksiäsi.

Täällä samsaran maailmassa me olemme vastakkain sen tosiasian kanssa, että me kaikki joudumme tekemään satoja valintoja joka päivä. Mutta jokainen valinta sitoo. Olemme kiinni joen täällä tai tuolla rannalla, mutta elämä virtaa niiden välissä, ja niinpä meidän matkamme on pysähdyksissä lukuisten takertumistemme ja valintojemme vuoksi. Olemme takertuneita milloin ulkoisiin huoliin, milloin sisäisiin tiloihimme, milloin ihmissuhteisiin ja niiden mukanaan tuomiin ongelmiin, milloin oppeihin tai opittomuuteen, milloin aatteisiin tai aatteettomuuteen jne. Olemme elämän kannalta pysähdyksissä, vaikka luulemme olevamme liikkeessä mielemme jauhaessa päivästä päivään, viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen, vuodesta toiseen saman kaavan mukaan aiheiden vain välillä vaihtuessa. Buddhalainen ihanne on keskitien idea, ja pieninkin liike jommallekummalle puolelle sivuun aiheuttaa välttämättä paluun takaisin keskelle.

Kaikki ajattelu on eräänlainen jakaantumisprosessi, ja jokainen ajatus, idea, aate ja uskomus on siitä syystä pakostakin osittain väärä. Ajatuksia täytyy käyttää kommunikaatiovälineenä ja älylliseen ymmärtämiseen. Huang Po on sanonut: "Miksi etsiä jotakin oppia? Heti kun meillä on oppi, lankeamme dualistiseen ajatteluun." Tästä syystä totuuden etsintä ei voi koskaan tuottaa tyydytystä.

Kuitenkin meidän täytyy etsiä ja käyttää ajattelun työkalua tässä prosessissa. Mutta kun teemme niin, pitäkäämme mielessä Dhammapadan kuuluisat alkusäkeet: "Kaikki se, mitä me olemme, on ajatustemme tuotetta..." Me olemme siis sitä, millaiseksi olemme tehneet itsemme. Näin ollen ajattelu sinänsä on aivan oikein. Meidän erehdyksemme on joutua sen sitomaksi.

Mutta siitä huolimatta, että jokainen ajatuksemme on omalla tavallaan vankila, voimme ainakin vähän välttää tuota vaaraa käyttämällä tervettä epäilyä. Olkaamme nöyriä ja lakatkaamme olemasta täysin varmoja mistään uskomuksesta, ratkaisusta tai johtopäätöksestä. Eli kuten professori Tucci, tiibetiläisen buddhalaisuuden edustaja, asian ilmaisi: "Varokaa järkähtämättömän varmuuden kovuutta." Opetelkaamme tarkkailemaan ajatustemme ja tunteidemme syntyä, ja tappakaamme useimmat niistä jo syntyessään. Voimme käyttää niitä niin kuin lauttaa käytetään joen ylitykseen. Äly on loistava käyttöväline, mutta kun on päästy joen yli, lautta jätetään taakse. Ajatukset voivat olla palvelijoitamme, mutta varsinkin länsimailla niistä on tullut meidän isäntiämme, ja niin ne sitovat meitä ja viivyttävät kehitystämme. Hui-Neng sanoo: "Meidän mielemme pitäisi pysytellä syrjässä olosuhteisiin nähden, emmekä missään tapauksessa saa antaa niiden vaikuttaa mielemme toimintaan." Onko meidän mahdollista päästä vapaiksi, ja miten se tapahtuu? Katsokaamme jälleen omaa luetteloamme niistä ankkureista, kahleista, takertumisista ja kaikista niistä mentaalisista sidonnaisuuksista, jotka pitävät meitä vankinaan.

Siitä löytyy mielipiteitä, jotka meidän tulisi täydellisesti hylätä ja jos mahdollista kitkeä juurineen mielestämme. Siinä on näkemyksiä, jotka voimme tilapäisesti säilyttää, koska ainakin toistaiseksi niistä on hyötyä.

Ottakaamme pari esimerkkiä ensin mainituista. Meidän tulisi päästä täysin eroon kaikesta auktoriteettiajatuksesta. Pidämmekö yhä Jumalaa tai jotakin muuta hahmoa sellaisena voimana joka pelastaa meidät synneistämme ja niiden epämiellyttävistä seurauksista? Tai onko meillä joitakin pienempiä auktoriteetteja, eläviä tai kuolleita, joihin sokeasti luotamme? Olemmeko yhä gurun metsästäjiä, ja pidämmekö esimerkiksi A:n tai B:n kirjoituksia ehdottomana auktoriteettinamme? On olemassa sanonta: "Älä seuraa opettajien jalanjäljissä, vaan etsi yhtä ennakkoluulottomasti kuin hekin sitä, mitä hekin ovat etsineet."

Ja toinen asia, joka meidän tulisi kitkeä pois mielestämme on oppi, tuo vaarallinen puolitotuus, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on kuolematon sielu. Kaikki buddhalaiset koulukunnat välttävät opetusta minkäänlaisen muuttumattoman itsen olemisesta ihmisessä. Hindufilosofian atma ei ole kenenkään ihmisen omaisuutta, vaan ainoastaan heijastusta SIITÄ MIKÄ ON ja jota Buddha sanoi "syntymättömäksi" ja joka on vailla alkuperää ja muotoa. Tämä syntymätön ilmenee samsarassa yhtenä jakamattomana elämänvoimana, jonka lukemattomat muodot ovat riippuvaisia toisistaan ja karmallisesti yhtä. Hui-Neng on sanonut: "Kaikki erillisyys on väärän kuvittelun tulosta, ja usko minun sieluuni, minun mieleeni ja minun tahtooni jonakin, joka on erillään muista, on harhaa." On totta, että jokaisessa ihmisessä on "sielu" ominaisuuksien kimppuna tai luonteena, joka siirtyy elämästä toiseen valaistumisen pitkällä tiellä, mutta buddhalaisuudessa ei sielua pidetä minään pysyvänä, muuttumattomana ja itsenäisenä rakenteena, vaan elävänä, monimutkaisena, muuttuvana ja kehittyvänä organismina.

Meidän on syytä tutkia omaa mieltämme ja hävittää sieltä koko joukko ajatustakertumiamme ja opetella käyttämään niitä ideoita, jotka auttavat meitä matkallamme ja ovat kuin päivittäisiä työvälineitämme, mutta muistakaamme, että vain typerys tarrautuu pysyvästi kiinni lapioonsa, kirjoituskoneeseensa tai autoonsa.

Ihanteena on olla "paljaana" kokemaan eli kuten Sydän Sutrassa sanotaan "oppia kokemaan ilman ajatuskuorrutusta". Meidän on yritettävä päästä kosketuksiin itse elämän kanssa sen sijaan, että ajattelemme sitä. Opetukset osoittavat kohti päämäärää, mutta eivät sisällä sitä.

Kirjasta A Western Approach to Zen

Suom. A. A. P.

Teosofi — toukokuu 1974

Suomennos on lyhennelmä A Western Approach to Zen -teoksen luvusta Phase One: ‘Unthink’

https://terebess.hu/zen/mesterek/ChristmasHumphreys-Western-Approach-to-Zen.pdf


Etusivu Artikkelit