Jessie Kilburn Crum Tiede hyväksyy telepatianChicagon radion toimeenpanemat 30 viikkoa kestävät laajakantoiset kokeilusarjat v. 1937–38 levittivät tietoa Amerikan kansalle vähän tunnetuista sielullisista ilmiöistä ja tutustuttivat yleisöä erittäin tarkkojen havaintojen perusteella hyväksyttyihin luotettaviin tapauksiin. Ns. älyllinen vähemmistö, joka aikanaan teki pilaa ajatuksensiirrosta ja piti selvänäköä mielisairauden unena, alkoi ajatella, että noissa ilmiössä täytyy olla jotakin perää. Ehkä myöntäminen oli jossain määrin vastahakoista. Mutta vaikka puhtaasti tieteellinen tutkimus ja kasvavan arvovallan painostus oli tukenut sitä käsitystä, oli yleinen mielipide kieltäytynyt hyväksymästä sitä todeksi, ja niin oli jouduttu jotenkin samaan tilanteeseen kuin ne, jotka 16. vuosisadalla kieltäytyivät hyväksymästä sitä, että maa oli pallo, vielä senkin jälkeen, kun pelottomat tutkimusmatkailijat olivat purjehtineet sen ympäri. Chicagon radion pääjohtajan Eugene F. McDonaldin aikomuksena ei ollut saattaa radion suurta kuuntelijakuntaa omaksumaan joitakin käsityskantoja ajatuksensiirrosta eli mentaalisesta telepatiasta, vaan hän tahtoi saada ihmiset ajattelemaan sellaisia asioita ja tekemään sen niin ennakkoluulottomasti kuin mahdollista. Hän antoi arvoa sille radion kehityksessä tapahtuneelle edistymiselle, jonka kokeilevat harrastelijat olivat saaneet aikaan sen jälkeen, kun Marconin tekemät keksinnöt olivat tulleet tunnetuiksi, ja hän uskoi, että mahdollisesti sama voi tapahtua ”mentaalisen radion” suhteen. Chicagon radion julkaisemassa lentolehtisessä, joka koski vähän tunnettuja henkisiä voimia, sanottiin selvästi: ”Kuten radioharrastelijain laajalle levinnyt ajatusten ja kokeilutulosten keskinäinen vertailu itse asiassa kehitti radiota, niin samoin monen yksityisen kokeilijan ja kokeitten tarkkailijain yhdistetty täydellinen tuloskokoelma voi suuresti jouduttaa maailman tietoa ja hallintaa ihmissielusta ja sen voimista ja sellaisista mahdollisuuksista, joista ei vielä ole voitu edes uneksiakaan.” Monelle, jotka kuuntelivat radion ohjelmia, vakaumus kasvoi varmuudeksi siitä, että nämä ilmiöt todistivat sielun outojen ja ihmeellisten voimien olemassaoloa. Yleisö tutustutettiin siihen, mitä jo on suoritettu vähän tunnettujen mentaalivoimien selvittämiseksi, ja sen lisäksi oli pyydetty osallistumaan tämän viehättävän tutkimusalan työhön. Mentaalisen telepatian kokeita oli monissa ohjelmissa, ja lisäksi oli pyydetty niitä henkilöitä, joilla oli ollut omakohtaisia luotettavia selvänäköisyyskokemuksia ja jotka voivat esittää todisteita kokemustensa luotettavuudesta, kirjoittamaan ja kertomaan kokemuksistaan oheistaen todisteensa joko luotettavien todistajien vakuutuksina tai kirjeiden ja sanomalehtileikkeleiden avulla jne. Monet näistä kokemuksista esitettiin myöhemmin ”ilmojen halki” yleisölle. Ennakkotietotapaukset varsinkin olivat haluttuja, ja monia henkilöitä, jotka olivat lähettäneet ilmoituksia tämänlaatuisista henkilökohtaisista kokemuksista, pyydettiin vierailemaan Chicagossa ja esittämään kokemuksensa radiossa. Jokaisessa tällaisessa tapauksessa vaadittiin kuitenkin ehdottoman luotettavia todisteita ilmoitettujen kokemusten toteamiseksi. Niiden monien ennakkotietotapausten joukossa, joita esitettiin radiossa, koski yksi tapaus turkisvaraston omistajaa eräässä Kanadan pienessä kaupungissa. Tapaus oli sattunut muutamia vuosia aikaisemmin ja sen yksityiskohdat oli liikkeen omistajan poika lähettänyt radiolle liittäen mukaan päivämäärillä varustettuja sanomalehtileikkeleitä. Juttu alkoi siitä, että turkkuri oli väittänyt paikallisen lehden sanomalehti-ilmoituksessa, että sinä ja sinä päivänä maassa puhkeaisi historian kaikkein kauhein lumimyrsky. Hän kehotti siitä syystä kaikkia valmistautumaan myrskyn varalta heti korjauttamalla turkkinsa. Myrskypäivä tuli, ja aamulla ilma oli täysin normaali, aurinko paistoi, eikä ollut pientäkään merkkiä lähestyvästä myrskystä. Kaupungin asukkaat pilkkasivat turkkuria hänen lumen ja kylmän ilman ennustuksistaan. Moni ihminen poikkesi kysymään turkkurilta, missä hänen myrskynsä piileksi. Keskipäivällä taivaalle ilmestyi muutamia pilviä, ja iltapäivällä raivosi niin kauhea lumimyrsky ja rajuilma, jollaista ei koskaan ennen ollut sattunut sinä vuodenaikana. Kun kauppiaalta jälkeenpäin kysyttiin, miten hän oli voinut ennustaa myrskyn, hän sanoi vain tunteneensa, että myrsky tulisi ja myös ajan, mutta hän ei kyennyt sanomaan, miksi hän oli niin tuntenut. Toinen mielenkiintoinen toteuma koski nuorta sotilasta ja hänen äitiään. Sotilas oli sijoitettu vartioon Meksikon rajalle siihen aikaan. Ollessaan vartiopalveluksessa eräänä yönä sotilasta alkoi nukuttaa. Hänen tarkastuspäällikkönsä kehotti häntä tarkkaavaisuuteen ja kysyi, oliko kaikki kunnossa. Vähän sen jälkeen sotilas nukahti ollessaan vielä vartiossa. Hänen kimppuunsa hiipi kaksi meksikolaista miestä. Samanaikaisesti sotilaan vanhemmat nukkuivat kotonaan vuoteessa. Sotilaan äiti näki unessa poikansa nukkumassa kahden miehen hiipiessä hänen luokseen valmiina ampumaan. Äiti heräsi huudahtaen: "Charlie, Charlie, ole varuillasi, he aikovat ampua!" Sinä hetkenä (niin tarkkaan kuin on voitu todeta) sotilas kuuli äitinsä varoittavan äänen. Hän heräsi ajoissa nähdäkseen meksikolaiset miehet ja ampui heidät. Tästä ”uroteosta” sotilas sai jälkeenpäin sankarin kunniamerkin. (On tarpeetonta sanoa, että hän ei ilmoittanut päällystölleen nukahtaneensa vartiopaikalla.) Heti aamulla kun sotilas vapautui vartiopalveluksesta, hän kirjoitti kirjeen äidilleen kertoen kokemuksestaan, ja äiti kirjoitti samana päivänä pojalleen kertoen unestaan. Kirjeet menivät ristiin kertoen yhdenmukaisesti tapahtumasta. Tämä tapaus on erittäin mielenkiintoinen teosofeille, koska sellaisen tapauksen voi hyvin selittää todelliseksi astraalikokemukseksi, jossa äiti todella näki, mitä oli tapahtumassa ja varoitti poikaansa, niin että tämä heräsi fyysisesti ajoissa pelastuakseen. Eräs kaikkein harvinaisimpia ennakkonäkötapauksia, joihin radiossa kiinnitettiin huomiota, oli Kalifornian Sacramentossa erään tunnetun lääkärin puolison tapaukset. Marraskuussa 1937 lääkärin puoliso kirjoitti radiolle, että Kaliforniassa tulisi tapahtumaan helmikuun lopulla 1938 Yhdysvaltain kaikkein suurin tulva. Radiosta tiedusteltiin tämän takia viipymättä Kalifornian ilmatieteellisen laitoksen asiantuntijoilta tästä ennustuksesta ja saatiin vastaukseksi, ettei mitään tulvaan viittaavaa näyttänyt olevan tulossa. Radio sai todellisuudessa vain viikkoa ennen ilmoitettua tulvapäivää vastaanottaa vakuutuksen, ettei sellaista tulvaa tulisi nousemaan. Mutta Sacramenton naisen mainitsemanani päivänä kohtasi Kalifornian kauheampi tulva kuin koskaan aikaisemmin. Sacramenton vaimoa ja hänen puolisoaan pyydettiin esiintymään radion ohjelmassa, mutta mies kirjoitti, että hänen oli mahdoton jättää lääkäripraktiikkaansa tehdäkseen sellaisen matkan. Kuitenkin sanoi vaimo miehelleen sinä päivänä, jolloin hänen tuli lähteä Chicagoon, että hänen miehensä täytyi seurata mukana, sillä hänen rouvansa henki oli vaarassa ilman miehensä mukanaoloa. Vaimo sanoi tuntevansa, että jotakin tulisi tapahtumaan, mikä vaarantaisi hänen henkeään. Tohtori kertoi jälkeenpäin radion toimittajille, että hänen vaimonsa oli ollut psyykkinen koko elämänsä ja että hänen ennakkoaavistuksensa olivat olleet niin täsmällisesti paikkansapitäviä, että hän muutti suunnitelmansa ja lähti matkaan vaimonsa kanssa. Sitten hän kertoi, että matkalla oli rouva saanut junassa niin ankaran sydänkohtauksen, että se olisi voinut olla kohtalokas, ellei hän olisi ollut mukana. Radiossa selvitettiin tietysti monia muitakin mentaali- ja selvänäköisyystapauksia. Voi myös olla mielenkiintoista tietää, että johtaja McDonald on ollut monen vuoden ajan kiinnostunut mentaalitelepatiasta ja senluonteisista ilmiöistä. Harvinaista kylläkin, tämä johtaja McDonaldin telepatian harrastus saattoi johtua siitä, että hänen äidillään oli vaarallinen kyky lukea poikansa ajatuksia. Johtaja McDonaldin äiti asui Syracusessa New Yorkissa, ja kun hän ajatteli käydä tervehtimässä äitiään, äiti oli varma hänen tulostaan jo ennen kuin olisi voinut tulla mitään ilmoitusta. Hänen oli tapana sanoa tyttärelleen: ”Gene tulee tänne sillä ja sillä hetkellä”, ja vähän sen jälkeen saapui sähkösanoma tai kirje, joka vahvisti oikeaksi hänen aavistuksensa. Sitä paitsi todistaakseen äitinsä kyvyn johtaja McDonald pani hänet muutamia vuosia sitten suorittamaan kokeen tästä taidostaan. Hän pyysi äitiään merkitsemään muistiin täsmälleen ajan, jolloin äiti tuli tietoiseksi hänen tulevasta vierailustaan, ja hän itse kirjoittaisi muistiin hetken, jolloin oli tehnyt päätöksensä. Kun hän sitten meni kotiinsa ilmoittamatta siitä edeltäkäsin äidilleen, hän havaitsi vertaillessaan muistiinmerkintöjä, että hänen äitinsä aina tiesi hänen suunnittelevan vierailua muutamia minuutteja sen jälkeen, kun hän oli tehnyt päätöksensä. Johtaja McDonaldin ensimmäinen yritys esittää vähän tunnettuja mentaalikykyjä radion välityksellä tapahtui v. 1924, jolloin hän käytti radioasemaa Chicagossa esittäen ajatuksensiirtokokeita. Nämä kokeet suoritti puutarhuri Murphy Columbian yliopistosta ja Robert H. Gaust Luoteis-yliopistosta. He esittivät joitakin tosiasioita muutamista esineistä, kuten kuvista tai kirjoista ja kehottivat kuuntelijoita lisäämään poisjätettyjä tosiasioita, joita esittäjät olivat ajatelleet. Monista silloin saaduista vastauksista kävi selville yleisön suuri kiinnostus, ja se osoitti yleisön hämmästyttävän kyvyn liittää puuttuvat tosiasiat edeltäpäin annettuihin. Yleinen mielenkiinto ei kuitenkaan silloin ollut läheskään niin suuri kuin nykyään ja saapuneiden vastausten lukumäärä oli niin pieni, että kokeiluista sillä kertaa luovuttiin. Kun johtaja McDonald vertaa yleisön osoittamaa ajatustensiirtokokeiden silloista harrastusta nykyiseen, hän on tullut siihen kokemukseen, että harrastus tällaisiin asioihin on viimeisten kymmenen vuoden aikana tavattomasti kasvanut. (The Theosophist helmik. 1940) Teosofi 1941, n:o 7-8 Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.
|