F. W. F.

Käsitteitä kristinuskosta

Raamatussa löytyy joukko sanoja, joiden merkityksen kristinuskon nykyiset opettajat ja oppilaatkin käsittävät aivan väärin. Sellaisia sanoja ovat esimerkiksi "Kristuksen ruumis ja veri", "armo", "usko", "uhri", "lunastus", "laki" ym., jotka kirjaimellisesti ymmärrettyinä ovat vieneet kristinuskon siihen kummalliseen asemaan, jossa se nykyään on, mutta hengellisesti tutkittuina ne antavat aivan toisenlaisen käsityksen Jeesus Nasaretilaisen ihanasta opista.

Kuten tiedämme on Kristus eli Kristos aurinkokuntamme Logos eli tässä aurinkokunnassa kaikkiallinen Jumaluus. Kun Jeesus puhui itsestään Kristuksena, hän sanoi kuvaannollista kieltä käyttäen muun muassa olevansa "elämän leipä" (Joh. 6:51-59) ja "joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on iankaikkinen elämä". Ja kun hänen oppilaansa sanoivat, että tämä on "kovaa puhetta", jota he eivät ollenkaan ymmärtäneet, selitti Jeesus: "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". (Joh. 6:63)

Kun nyt tiedämme, että jumaluuden kolmesta aspektista eli persoonasta on Henki sama kuin Isä ja Elämä sama kuin Pyhä Henki. Tiedämme myös, mitä Jeesus tarkoitti puhuessaan lihansa syömisestä ja verensä juomisesta ja niitä seuraavasta autuudesta. Jumaluus on ihmisen korkeimman hengen ravinto aivan samalla lailla kuin ruoka ja juoma fyysisen ruumiin ravinto.

Sanalla "armo", jota Uudessa testamentissa usein käytetään, tarkoitetaan juuri tuota Kristuksesta vuotavaa tai säteilevää hengen "ravintoa" eli oikeamielisyyden ja hyvän tahdon voimaa.

Sanalla "usko" on paljoa syvempi ja laajempi merkitys kuin mitä me tavallisesti olemme tottuneet käsittämään. Se ei suinkaan tarkoita sokeaa uskoa vaan saatavana olevaa tietoa eli vakaumusta siitä, että näkymätön jumaluus on olemassa sellaisena kuin Jeesus sitä opetti.

Näin me myös voimme käsittää totuuden siitä, että "Kristuksen armon osallisuuteen ei voi päästä muut kuin uskovaiset", koska se toisin sanoen merkitsee, että jos emme tiedä, että Kristus-Logos on olemassa, niin emme luonnollisesti myöskään tunne siitä säteilevää tai vuotavaa oikeamielisyyden voimaa.

Kristus-Logoksen toimintaa sanotaan sangen usein "uhriksi", koska ihmiset, joille sitä saarnattiin, käsittivät sen siten paremmin. Mutta meidän ei pidä ymmärtää, että sanalla "uhri" olisi tässä se merkitys, joka sille tavallisesti annetaan, nimittäin että se muka olisi sovitus, joka pyyhkisi pois meidän jo tekemämme rikokset ja synnit, vaan se on uhri, joka estää meitä vastaisuudessa tekemästä niitä. Kristuksen uhri on siinä, että Hän alentui rajattomasta kunniastaan rajoitettuun aineeseen, tuli ihmisen fyysiseen ruumiiseen ainoastaan opettaakseen meitä ymmärtämään tosi jumaluuden. Ihminen fyysisessä ruumiissaan on niin aineellisuuden ja eristetyn tilansa vaiheisiin vaipunut, ettei Logoksen väreily, ollen hienoista hienointa laatua, voi läpäistä ihmistä sillä tavalla, että ihminen tuntisi ja käsittäisi sen, jos Kristushenki ei olisi pukeutunut samanlaiseen fyysiseen verhoon ja olisi persoonallisesti opettanut meitä ja sillä tavalla aukaissut meille "armon tietä", jota myöten oikeamielisyyden voima vuotaa meihin. Sen tähden Kristus on "tie, elämä ja autuus", kuten Jeesus sanoi.

"Kristuksen liha ja veri" on siis hengellisesti ymmärrettynä sama kuin Isästä ja Pyhästä Hengestä Pojan kautta ihmiskuntaan vuotava oikeamielisyyden, rakkauden ja totuuden voima, ja Kristuksen toiminta on näin ollen uhritoimitus.

Paavali kutsuu tätä Kristuksen toimintaa myös "lunastukseksi" ja "sovitukseksi". Tällaista lausetapaa on tosin vaikeampi käsittää, sillä eihän se ole mikään lunastus ollenkaan, mutta kun ymmärtää sen merkityksen uhrina, niin käsittänee, mitä sillä "lunastuksena" tarkoitetaan. Ihmiset, joille Paavali saarnasi, luulivat tavallisesti aina olevansa Jumalan vihan alaisia, koska sen aikaisilla ihmisillä, kuten kristityillä enimmäkseen vieläkin, oli samanlainen ahdasmielinen käsitys Jumalasta kuin juutalaisillakin. Tätä käsitystä Jumalasta oli kovin vaikea saada muuttumaan muulla tavoin kuin julistamalla, että Kristus oli tullut "lunastamaan" heitä pois tuon Jumalansa vihan alaisuudesta ja muuttamaan Jumalan vihan rakkaudeksi. Jeesus selitti, että Jumala on rakkaus eikä mikään kostonhimoinen hirviö.

Jeesuksen kidutuskuolema, ollen tulos hänen karmastaan, tapahtuu kyllä ihmiskunnan syntien takia, kuten kaikki murhat, muttei Jeesus milloinkaan ole opettanut niin hullunkurista uskoa, että hänen kuolemansa pyyhkii pois ihmisten jo tekemät synnit. Päinvastoin hän teroittaa kuulijansa mieleen vuorisaarnassaan karman toiminnan pyhää järkähtämättömyyttä sanoessaan "totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut" (Matt. 5:18), ja "millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan" (Matt. 7:2).

Muuten sana "laki" merkitsee useassa kohdassa Raamatussa samaa kuin "karma". Niin esimerkiksi kuningas David sanoessaan:

"Autuas on se ihminen, joka tutkii Herran lakia yötä ja päivää" nähtävästi tarkoittaa karman lakia eikä Mooseksen sääntöjä.

Jeesus Nasaretilaisen opetuksista ovat niiden tutkijat muodostaneet viisi siveysopillista käskyä nimittäin: älä suutu, älä pidä hekumallisia ajatuksia, älä vanno, älä ole pahaa vastaan, äläkä vihaa ketään vaan siunaa ja tee hyvää vihamiehillesikin. – En käsitä, miksi näihin ei voitaisi lisätä vielä monia muita Jeesuksen käskyjä; esimerkiksi tee aina ihmisille se, mitä tahdot heidänkin sinulle tekevän; älä antaudu maallisen elämän ylläpitohuoliin tai vaatetusmurheisiin; ole armahtavainen ja laupias; älä päästä sydämeesi minkäänlaisia pahoja himoja; revi paha pois itsestäsi, vaikka menettäisit silmäsi tai kätesi ym. Nehän ovat yhtä tärkeitä kehotuksia kuin nuo viisi käskyäkin. Sen tähden moni "herännytkään" kristitty ei ole noissa viidessä ensiksi mainituissa käskyissä huomannut sen suurempaa merkitystä kuin muissakaan Jeesuksen opetuksista ja käskyissä, vaan pääasiallisesti kiinnittäneet huomionsa Jeesuksen sanoihin:

"Kiellä itsesi, ota ristisi ja seuraa minua."

Tämä Jeesuksen seitsensanainen lausetta, joka sisältää kolme käskyä, voidaan pitää Jeesuksen opin ytimenä, ja se olisi aivan kuin tulikirjaimilla painettava jokaisen mieleen. Noissa sanoissa on yhteenveto kaikista Jeesuksen opetuksista, ja kun vain oppii ymmärtämään ne oikein, niin käsittää koko opin täydellisesti.

"Kiellä itsesi!"

Siinä on jo koko siveysoppi, sillä itsensä kieltämisellä tässä tarkoitetaan paljon muutakin kuin kieltäytymistä maallisten himojen ja halujen tyydyttämisestä. Sanalla "itse" tarkoitetaan tässä sitä persoonallisuutta, joka on muodostettu ihmisen neljästä alemmasta prinsiipistä ja joka alati pyrkii katoavaiseen eristystilaan ja johon siis sisältyy kaikki se, mitä kutsumme synniksi.

Kerran eräs henkilö tutkiessaan oman sydämensä syvyyksiä ja mitä paheita sieltä löytyi, kirjoitteli sanakirjasta kaikkien paheitten nimet luetteloon päästäkseen selville, missä määrin niitä kutakin löytyisi hänessä ja mistä kukin niistä sai alkunsa. Silloin hän tuli tutkimuksissaan siihen johtopäätökseen, että kaikki paheet perustuivat ihmisen eristystilan puolustamiseen, säilyttämiseen ja tyydyttämiseen. Se on siis ihmisen eristystilaan pyrkivä ja sitä kannattava "itse", joka on kiellettävä, koska siinä on kaikki se, mitä kutsumme pahaksi ja mikä on katoavaa laatua eli "kadotettava", kuten Raamatussa usein sanotaan. Ihmiskunta on ykseys kaikkiallisessa jumaluudessa, vaikka siinä onkin lukemattomia tajuntakeskuksia. Lähetyskirjeissään Paavali antaa siitä sattuvan kuvauksen sanoessaan, että "seurakunta" eli ihmiskunta on Kristuksen ruumis samalla kun Kristus on tuon ruumiin pää. Niin kuin ruumiin kaikki elimet ja jäsenet ovat luotu palvelemaan toinen toistaan, niin myös ihmiskunnan eri yksilöt eli tajuntakeskukset ovat velvollisia palvelemaan toinen toistaan. Yksityiset jäsenet eivät saa pyrkiä eristettyyn tilaan.

Tämä ykseyskäsitys on sangen tärkeä. Siinä opimme ymmärtämään Jeesuksen sanat "Mitä ikänä te teette yhdelle näistä pienemmistä, sen te teette minulle" ja Paavalin sanat "Koska sinä toisen tuomitset, niin sinä tuomitset itsesi". Siinä on veljeysaatteen järjellinen perustus. Kun käsitämme tämän ykseyden on selvää, että jos joku ihminen kärsii, mekin kärsimme samasta syystä ja näin saamme myös hämärän käsityksen siitä, miksi Jeesus Kristukseksi tullessaan kärsi ensin koko ihmiskunnan syntitaakkaa. Hän tunsi silloin täydellisesti kaiken kattavaa yhteyttä ihmiskunnan kanssa ja kärsi siis kaikkia ihmiskunnan vaivojakin. Sen vuoksi onkin säälintunne kaikissa Kristus-ihmisissä ollut ja on edelleenkin niin äärettömän valtava. Kaikki viha muuttuu rakkaudeksi, kaikki muiden huonous ja pahuus koskee meihin silloin yhtä kipeästi kuin jos itse olisimme siinä tilassa ja sen vuoksi yritämme myös auttaa ja palvella ainoastaan toisiamme hyvin tietäen, että mitä teemme yhdelle "näistä pienimmistä", teemme sen Kristukselle. Ihmiskunnan ykseyttä palvellessamme palvelemme Jumalaa, mutta eristystilaa palvellessamme siirrymme yhä edemmäksi jumaluudesta pimeyteen.

Tämän kaiken opettaa meille "itsensä kieltäminen".

Toisen käskyn "ota ristisi" käsitämme helpommin, koska sillä ilmeisesti tarkoitetaan ihmisen karmaa ja sen aiheuttamia kärsimyksiä ja velvollisuuksia. Jeesuksen kidutuskuolema ristillä oli tulos hänen karmastaan, kuten jo aiemmin kerrottiin. Sen tähden onkin luonnollista, että Jeesus, joka hyvin tiesi tämän karmansa, kutsui sitä "ristiksi".

"Ota ristisi" merkitsee siis: "täytä karmasi iloisena ja tyytyväisenä, olkoon se millainen tahansa", sillä karma on juuri oikeamielisyyden laki eli "kurittaja, joka ajaa meidät Kristuksen tykö", kuten Paavali sanoo, ja se antaa meille kaikki ne säännöt ja velvollisuudet, joita meillä on sekä yksityisinä että yhteiskunnan jäseninä. Nämä velvollisuudet samoin kuin koko elämä on toimitettava ja elettävä Kristus-Jeesuksen viittaamalla tavalla, sillä kolmantena ja viimeisenä käskynä hän sanoo, että "seuraa minua". Tämän käskyn noudattaminen opettaa, mitä tarvitaan ihmisen vapaaksi pääsemiseksi karman vallasta ja jälleensyntymisen pyörästä, ja sen tähden Kristus-Jeesusta kutsutaankin Vapahtajaksi.

Tietäjä − syys-, marraskuu 1911

Kieliasua uudistettu sisältöön puuttumatta.