Franz Hartmann

Tahto

"Tahto" tulee sanasta willan, halu. Se on aivan erilainen kuin itsekäs halu, joka johtuu aivojen mieltymyksistä. Oikea tahto on vahva voima, joka tulee keskuksesta, sydämestä. Korkeimmassa aspektissaan se on luova voima, joka synnytti maailman. Kaikki luonnossa ja ihmisessä tapahtuva vapaaehtoinen ja pakollinen toiminta johtuu tahdon toiminnasta, olimmepa siitä tietoisia tai emme.

"Et tunne kymmenesosaakaan tahdon todellisesta voimasta." (Paracelsus: Paramisum, I, iv, 8.)

Fyysisellä tasolla tahto toimii niin sanoaksemme tiedostamattomana noudattaen sokeasti luonnon lakeja ja aiheuttaen vetovoimaa ja poistovoimaa sekä ohjaten ruumiin mekaanisia, kemiallisia ja fysiologisia toimintoja ilman, että ihmisjärki osallistuu lainkaan tapahtumaan. Ihminen on itse tahdon ilmentymä ja tahto (henki) voi suorittaa monia asioita hänessä aivojen järjellisestä toiminnasta riippumatta. Tämä kaikki on jätetty selittämättä nykyisessä fysiologiassa, vaikka se ei voi kieltää tosiasioita. Samoin kokeneen pianistin ei tarvitse ensin päättää, mitä sormien lihaksia hänen pitäisi liikuttaa ennen kuin painaa kosketinta. Hän tekee tämän vaistonvaraisesti sen jälkeen, kun sielu on koulutettu siihen. Nuorallakävely, liikunnalliset saavutukset ja tämänkaltaiset toiminnat ovat tulosta harjoitetusta tahdosta ja ne olisivat mahdottomia ilman tahtoa. Äly voi valvoa niitä, mutta ne eivät ole sen ohjaamia. Sen toiminta-alue on rajoitettu siihen ruumiiseen, missä se on.

Korkeammassa puolessaan tahto on tietoinen voima, joka ilmenee tunteina sekä erilaisina hyveinä ja paheina. Sen toiminta-alue ulottuu niin kauas kuin yksilöllisen mielen vaikutuspiiri. Siten ylemmässä asemassa olevan henkilön tahto vaikuttaa haluun käyttää vaikutustaan alamaisiinsa, opettaja oppilaisiinsa, kenraali armeijaansa ja viisas maailmaan.

Korkeimmassa puolessaan tahto ilmenee itsetietoisena voimana, joka pystyy toimimaan tämän ruumiillisen muodon, josta se vuodattuu muodostaen niin sanoaksemme itsenäisen järjestyneen henkisen olennon, toimien sen henkilön järjen opastuksessa, josta se syntyi, rajojen ulkopuolella. Niin omituiselta kuin tämä väite voi kuulostaakin, se on kuitenkin totta. Nyt hyväksytty "hypnotismin" ilmiö on avannut oven sellaisten ilmiöiden ymmärtämiselle.* Tämän aiheen tutkiminen veisi meidät magian, spiritismin, noituuden jne. maailmaan eikä se ole tällä hetkellä tarkoituksenamme ja aihetta on käsitelty muissa kirjoissa.**


* Jokainen joka tahtoo tietoa näistä asioista, löytää sitä spiritismiä, keskiaikaista noituutta käsittelevästä kirjallisuudesta, "Lives of the Saintsista" jne. Teokset voivat olla täynnä sellaisia väittämiä, että ilmiöt ovat todisteita vain niille, joille ne ilmenevät. Henkilöllä, jolla ei ole asiasta kokemusta, on vapaus kieltää sen olemassaolo ja on paljon helpompaa kutsua sitä "taikauskoksi" kuin oppia ymmärtämään sitä opiskelemalla salaisia lakeja.

** Katso: Thomson Jay Hudson: "The Law of Psychic Phenomena" (Psyykkisten ilmiöiden laki).


Kuten paha tahto on monien sairauksien syy, hyvä tahto on suurenmoinen lääke niiden parantamiseen. — — Valistuneen lääkärin hyväntahtoisen itsetietoisen tahdon maaginen voima pystyy herättämään itseluottamuksen ja palauttamaan terveyden monissa tapauksissa, kun lääkeluettelon lääkkeitä ei ole saatavissa. Tämän voiman kehittäminen on siksi erittäin tärkeää. Se on jopa tärkeämpää kuin kaikki yksityiskohtainen tieto lääkkeiden vaikutuksista. Tiedettä ja viisautta pitäisi kehittää yhdessä, mutta ei viisauden kustannuksella.

Mielikuvitus

"Mielikuvitus" tarkoittaa mielen voimaa muodostaa mielikuvia unen hämäristä mielikuvista adeptin voimilla muodostettuihin aineellisiin ja eläviin mielikuviin. Tämä kyky, jonka muinaiset viisaat tunsivat ja hallitsivat hyvin, on lähes täysin tuntematon yleiselle lääketieteelle. Huolimatta viimeisestä löydöstä, joita nyt kutsutaan "suggestioksi", se ei aavista mielikuvituksen voiman laajuutta. Tämän voiman käyttöä ei voi opettaa niille, joilla sitä ei ole. Vain harvoilla ihmisillä tämä voima on kehittynyt, koska nykyinen sukupolvemme on erityisen maallinen ja heikko. Se elää unessa ja koostuu itsekin unista ja sen mielikuvitus on yhtä voimaton kuin uni. Todellinen toimiva ja tehokas mielikuvitusvoima kuuluu henkiselle, sisäiselle ihmiselle, joka suurimmassa osassa ihmiskuntaa ei ole vielä herännyt eloon. Vasta silloin kun miehet ja naiset ovat astuneet todelliseen elämään — toisin sanoen kun heissä oleva henki on alkanut tulla itsetietoiseksi — pystyvät he onnistumaan ja harjoittamaan henkisiä voimia.

Emme syytä yleistä lääketiedettä siitä, ettei se tiedä sitä, mitä se ei tiedä. Uskomme kuitenkin, että niiden olettamuksia, jotka esiintyvät ajan mukaisina tieteen edustajina ja jotka dogmaattisesti julistavat hyödyttömäksi ja järjettömäksi kaiken, mitä heillä ei ole, pitäisi rohkaista. Siitä ei ole kovin kauan, kun tunnustettu tiede nauroi maapallon pyöreydelle ja ilmoitti, ettei taivaasta voinut pudota meteoreita, "koska taivaassa ei ollut kiviä". He tuomitsivat "psyykkisiin ilmiöihin" uskomisen alentavana taikauskona ja pilkkasivat ajatusta höyrylaivojen, lennättimien jne. rakentamisesta. Nämä virheet eivät ole peräisin tieteestä, vaan typerästä tietämättömyydestä ja omahyväisyydestä. Ne johtuvat ihmisten heikkoudesta, jota on nykyään aivan kuten menneinä aikoinakin. Se voidaan parantaa vain kehittämällä ylempiä voimia totuuden tuntemiseksi.

Muisti

Mielessä ilmenevä hengen kolmas suuri voima on muisti. Muisti on itse asiassa ihmisen sielun kyky tutkia niitä mielen alueita, joihin aikaisempien kokemuksien vaikutelmat on talletettu ja siten palauttaa ne takaisin tietoisuuteen. Mitä tahansa toimintaa tapahtuukin aivoissa tätä sielun kykyä käytettäessä, aivot eivät ole sen enempää muisti kuin silmä on näkö. Aivot ovat vain havainnointiväline, mutta ei havainnoija, ei havainnon kohde eikä itse havainto. Asian muistaminen on sen vaikutelman tai mielikuvan näkemistä astraalivalossa. Asian muistaminen on oman huomion kiinnittämistä paikkaan, jonne sen vaikutelma on varastoitu mielessä. Tämän tekee mahdolliseksi luojan ja luotujen välillä oleva yhteys. Jos ihminen on muodostanut ajatuksen tai mielikuvan tai havainnut kuvan, on mahdollista muistaa se, koska vaikutelma on hänen luomuksensa — lähtöisin hänestä ja osa hänen maailmaansa.

Ihmisen henkisen havaintokyvyn asteesta riippuu, näkeekö hän selvästi ja hyvin nämä kuvat astraalivalossa vai ovatko ne hämäriä, epävarmoja ja epämääräisiä. Suurimmalle osalle nykyisen sukupolvemme ihmisistä tämä havaitsemiskyky ei tunkeudu astraalivaloa syvemmälle tai korkeammalle. Henkisesti kehittyneet ihmiset pystyvät tunkeutumaan syvemmälle ja tarkastelemaan muistoja, ei pelkästään nykyisestä inkarnaatiosta vaan myös heidän edellisiä olemassaolotilojaan koskevia.

Tahto, mielikuvitus ja muisti ovat monien sairauksien syynä ja niitä voi aiheuttaa ihmisellä näiden kykyjen vääristynyt käyttö. Mikä tahansa ajatus, paheellinen tai hyveellinen, voi tahdon avulla vahvistettuna syntyä sisäisessä maailmassa elementaaliolentona, joka kasvaa vaalittuna niin, että se voi lopulta riivata omaa isäntäänsä ja saada aikaan näkyviä seurauksia fyysisessä kehossa. Eläinten mielikuvitus aiheuttaa värin muutoksia niiden jälkeläisissä. Äidin mielikuvitus voi aiheuttaa merkkejä lapsessa. Ikävien tapahtumien muisteleminen ja jatkuva miettiminen aiheuttaa alakuloisuutta, kärttyisyyttä, masennusta, vihaa, ahneutta, himoa jne. Kaikki pahuuden muodot eivät aiheuta ainoastaan sairaita mielentiloja vaan myös tiettyjä selviä muutoksia fyysisessä ruumiissa. Tämä kaikki tarjoaa suunnattoman tutkimuskentän psykologian tieteelle tulevaisuudessa.

– – –

Vain ne, jotka ymmärtävät ihmisen sisäisen luonnon rakenteen, voivat tietää sen. Elämän aiheuttamat ilmiöt ovat käsittämättömiä niin kauan kuin elämää pidetään elämää vailla olevien muotojen tuotteena. Se, joka pystyy näkemään kaikessa kaikkialle luontoon tunkeutuneen yhden elämän ilmentymän, universaalin tahdon toiminnan, on jo astunut korkeamman tieteen piiriin, jota ei voida selittää sanoin, jos sydän ei tunne sitä.

– – –

Niin kutsuttu usko on useimmissa tapauksissa kuviteltua ja sisältää vain hyväksytyn tai teeskennellyn uskon tiettyjen mielipiteiden tai teorioiden oikeellisuudesta. Henkisen ihmisen todellinen usko on elävä henkinen ja jumalallinen voima. Se on tulos ikuisen syyn ja seurauksen lain henkisen käsityskyvyn vakaumuksesta. Olemme täysin vakuuttuneita siitä, että päivä seuraa yötä ja yö päivää, samoin adeptilääkärit tuntiessaan sairauksien sielulliset, moraaliset ja fyysiset syyt ja kunnioittaessaan kehityksensä ja edistyksensä virtaa, tietävät sellaisten syiden luomat vaikutukset ja hallitsevat keinot niiden parantamiseen. Kukaan ei voi tuhota jumalallisen oikeuden lain aiheuttamia vaikutuksia. Jos ihminen estää jumalallisen lain ilmenemistä yhdellä tavalla, se ilmenee toisella tavoin. Sellaista on jumalallisen lain toiminta luonnossa. Se, joka elää totuudessa ja jossa jumalallinen totuus ilmenee, nousee siten luontoa ylemmäksi, koska hän astuu sinne, missä on luonnon alkulähde. Tämä kohottava ja kaiken säilyttävä voima on todellinen usko ihmisessä, mikä voi parantaa kaikki sairaudet.

– – –

Typerät tai ahneet ihmiset eivät seuraa Jumalan tahtoa. Kuinka tahto voisi toteutua sellaisessa ihmisessä? Ei ole mitään hyötyä uskoa, että Salomon oli viisas, ellemme itse ole viisaita. Emme ole syntyneet elämään tietämättömyydessä vaan siksi, että meistä tulisi isän kaltaisia ja että isä voisi tunnistaa itsensä pojassaan. Meidän on oltava luonnon herroja eikä luonnon meidän herruus. Näin on puhunut enkeli-ihminen (buddhi), jossa elämme ja jonka kautta näemme, että kaikki tekemisemme ja tekemättä jättämisemme, kaikki viisautemme ja taitomme ovat Jumalasta." (Paracelsus: De Fundamento Sapientiae, II)

"Ihmisellä on kaksi ymmärrystä; enkelimäinen ja eläimellinen järjen voima. Enkelimäinen ymmärrys on ikuinen. Se on Jumalasta ja pysyy Jumalassa. Eläimellinen äly on myös Jumalasta ja sisimmässämme, mutta se ei ole ikuinen, sillä eläimellinen ruumis kuolee ja sen äly sen mukana. Eläimelliset kyvyt eivät säily kuoleman jälkeen. Kuolema on vain kuolemista siitä, mikä on eläimellistä, ei siitä mikä on ikuista." (De Fundamento Sapientiae, II)

"Kaikki on sen luontoista, mistä se on syntynyt. Eläimellinen ruoka ravitsee ihmisessä olevaa eläintä ja enkelten ruoka ihmisessä olevaa enkeliä. Eläimellinen henki kuuluu eläimelliseen mieleen. Ihmisen eläimellinen mieli sisältää kaikki mahdollisuudet, jotka ovat erillisinä erilaisissa eläimissä. Ihmisessä voi kehittää koiran, apinan, käärmeen tai minkä tahansa muun eläimen ominaisuuksia, koska ihminen ei ole eläimellisessä luonnossaan muuta kuin eläin. Eläimet ovat hänen opettajiaan ja voittavat hänet monissa asioissa; linnut laulamisessa, kalat uimisessa jne. Ihminen, joka osaa monia eläimellisiä taitoja, ei ole niissä kaikissa mitään muuta kuin eläin tai kokoelma eri eläimiä. Hänen hyveensä samoin kuin paheensakin kuuluvat hänen eläimelliselle luonnolleen. Olipa hänellä sitten koiran uskollisuus, kyyhkysen aviollinen kiintymys, lampaan lauhkeus, ketun oveluus, majavan taitavuus, härän raakuus, karhun ahmattius, suden ahneus jne., kuuluu kaikki tämä hänen eläimelliselle luonnolleen. Hänessä on kuitenkin enkelimäinen korkeampi luonto, jota eläimillä ei ole. Tämä enkelimäinen olento vaatii ravintoa, joka tulee ylhäältä ja vastaa sen luontoa. Luonnossa piilossa olevasta eläimellisestä hengestä kasvaa eläimellinen äly. Ylimaallinen ihminen kasvaa enkelimäisen hengen salaperäisestä toiminnasta, koska ihmisellä on isä, joka on ikuinen ja jota varten hän elää. Tämä isä on laittanut hänet eläimelliseen ruumiiseen, ei siksi että hänen pitäisi elää ja pysyä siinä, vaan että hän elämällä siinä voittaisi sen." (De Fundamento Sapientiae, III)

– – –

Nykyinen lääketiede kaikkine nykyaikaisine apukeinoineen ja välineineen on onnistunut hankkimaan yksityiskohtaisempaa tietoa vain joistakin vähemmän tärkeistä aineellisista ilmiöistä. Sillä välin suuri joukko muinaisten viisaiden tuntemia paljon tärkeämpiä asioita on unohdettu. Sielun mahdista ruumiiseen, niin valtava kuin se onkin, ei tiedetä lähes mitään, koska aivojen kehittämässä spekulaatioiden maailmassa täysin elävät sielut ovat unessa ja tiedottomia. Tiedoton sielu ei pysty käyttämään mitään voimia sen enempää kuin tiedoton ruumis. Sen liikkeet voivat parhaimmillaan olla vaistonvaraisia, koska siltä on viety järjen valo. Todellisen tieteen kehittymiselle on paljon tärkeämpää, että ihmisen sielu heräisi havaitsemaan oman korkeamman luontonsa kuin että elämän harhakuvien kanssa työskentelevät tieteen aarteet kehittyisivät uusilla teorioilla, joissa ei ole havaittu totuuden yhtä perustaa. Kaikki mitä mikä tahansa virheetön teoria tai mikä tahansa luotettava kirja voi tehdä, on korjata väärä teoria, joka estää ihmistä näkemästä oikein. Mutta ihminen eikä teoria eivät pysty esittämään tai paljastamaan totuutta. Se voidaan nähdä vain todellisen ymmärtämisen silmällä, kun se paljastuu omassa valossaan.

On sanottu, että tiede ei pysty astumaan järjen maailmaan, joka on kaikkien ilmiöiden takana ja syy niiden ilmenemiseen. Ilman järjen tuntemista, josta kaikki ilmiöt syntyvät, todellinen tiede (science, sanasta scio, tietää, tuntea) on mahdoton, kuten matemaattinen järjestelmä on mahdoton, jos numero yhden olemassaolo jätetään huomiotta, vaikka kaikkien muiden numeroiden alkuperä on siinä ja jota ilman numeroita ei olisi. Perusolemukseltaan sielumme on yhtä Yhden kanssa, josta kaikki ilmiöt saavat alkunsa. Sielu, joka on, voi tuntea sen mikä on, kun taas se meissä, mikä näyttää olevan, kuuluu ja on tekemisissä ilmenneen maailman kanssa.

Korkeamman tieteen hankkiminen vaatii vähemmän aivojen spekulatiivisten kykyjen harjoittamista kuin sielun heräämistä.

Se on vähemmän kehittynyt erilaisten ajatusten kehittymisellä kuin sisäisen ihmisen kehittymisellä, joka ajattelee ja aiheuttaa ajatusten kehittymisen. Jos sillä, mikä tietää ihmisessä, ei ole tietoa itsestään, kaikilla mielessä olevilla ajatuksilla ja käsityksillä ei ole varsinaista omistajaa, vaan on vain toisten ihmisten ajatusten heijastuksina kerääntyneenä persoonalliseksi itseksi kutsutun harhan ympärille.

Mitä enemmän mieli analysoi asiaa ja menee syvemmälle pienempiin yksityiskohtiin, sitä helpompi on kadottaa näkyvistä kokonaisuus. Mitä enemmän ihmisen huomio jakautuu useisiin osiin, sitä enemmän hän loitontuu ykseydestään ja tulee monimutkaiseksi. Vain suuri ja vahva henki pystyy olemaan omassa itsetietoisuudessaan. Aivan kuten aurinko, joka paistaa moniin asioihin sulautumatta niihin, katsoo ilmiöiden pienempiin yksityiskohtiin menettämättä näkyvistä totuutta, joka sisältää kokonaisuuden. Yksinkertaisimmat totuudet ovat tavallisesti niitä, joita oppineiden on vaikein ymmärtää, koska yksinkertaisen totuuden ymmärtäminen vaatii yksinkertaisen mielen. Jatkuvasti muuttuvien ilmiöiden kaleidoskoopissa perustana olevaa totuutta ei voida nähdä pinnalla. Kun järki vajoaa yhä enemmän aineeseen, hengen silmä sulkeutuu. Menneinä aikoina itsestään selvät totuudet on nyt unohdettu. Henkisiä voimia tarkoittavat käsitteetkin ovat kadonneet samassa suhteessa kuin ihmiskunta on lakannut harjoittamasta näitä voimia. Itsekkään aikakautemme itserakkauden johdosta, mikä pyrkii vetämään henkiset totuudet kapeakatseisen eläimellisen rationalismin tieteelliseen käsitykseen sen sijaan, että nousisi niiden tasolle, nykyinen yleinen tiede on osoittanut harhaisen itsekkyyden suojaamana älykkyydessään, että "uskon" henkisen tiedon kaiken säilyttävään voimaan uskotaan olevan taikauskoa; "hyväntahtoisuuden" typeryyttä; "rakkaus" tarkoittaa itsekkäitä haluja; "toivo" on nyt ahneutta; "elämä" mekaanisen toiminnan luomus; "sielu" termi ilman merkitystä; "henki" tuntematon suure; "aine" asia, josta ei tiedetä mitään, jne.

– – –

Nykyinen lääketiede on alentunut lähes pelkäksi kaupankäynniksi kukoistaen oman edun tavoittelun suojeluksessa, jota se saa hallituksilta. Muinainen lääketiede oli pyhä taito, joka ei vaatinut keinotekoista suojelua, koska se oli olemassa omilla ansioillaan ja perustui omaan menestykseensä. Menneisyyden adeptilääkärit suorittivat parantamisia, joita milloin tahansa poikkeuksellisen taitavasti suoritettuina kutsuttiin ihmeiksi. Suurin osa oppineista kielsi niiden mahdollisuuden, koska heillä ei ollut niiden suorittamiseen tarvittavia henkisiä voimia eivätkä siten voineet käsittää sellaisten voimien olemassaoloa. Missä on nykyajan lääkäri, joka tuntee henkisesti heränneen tahdon voimien laajuuden vaikuttaa tuhansien kilometrien päähän tai tuntee voiman, jota ihmisen ajatus voi harjoittaa luonnon mielikuvituksensa? Missä on tiedeprofessori, joka pystyy tietoisesti siirtämään sielunsa kaukaiseen paikkaan ajatuksen voimalla ja toimimaan siellä aivan kuin olisi fyysisesti läsnä? Todiste siitä, että näitä asioita on tehty ja tehdään vieläkin, on vakiintunut yhtä paljon kuin mikä tahansa muu havainnointiin ja logiikkaan perustuva asia. Kuitenkin yleisesti pidetään "tieteellisenä" kieltää tällaiset tosiasiat ja kohdella halveksivasti niitä selittäviä teorioita. Luonnon hienoimmat voimat ovat niin täysin tuntemattomia aineellisille mielille, että niiden olemassaolon mainitseminen nostaa hilpeän metelin niiden joukossa, jotka tietämättöminä ihmisessä piilevien voimien suuruudesta tarvitsevat moukarin tappaakseen kärpäsen ja tykin ampuakseen varpusen.

Materiaalisen tieteen silmät on suunnattu alaspäin ja ne etsivät aineen sisuksessa ja löytävät vain häviäviä aarteita. Tunteellinen idealisti juhlii unelmissa ilman ainetta. Idealisti ei saavuta mitään todellista totuttuaan objektiiviseen tarkasteluun. Hän pitää etäisyyttä tutkimaansa kohteeseen tarkoituksenaan nähdä se objektiivisesti. Hän estää itseään samastumasta kohteeseen eikä voi saada minkäänlaista tietoa siitä, mitä hän itse ei ole. Samalla tavalla materialistilla, joka kieltää hengen olemassaolon maailmankaikkeudessa, ei ole mitään todellista tietoa, sillä hän jättää huomiotta sen, mikä yksistään on todellista ja hän käsittelee vain tuntemattoman hengen tuottamien ilmiöiden välisiä suhteita. Todellinen tieto ei ole tulos pelkästä tietämisestä vaan tulemisesta joksikin, jonka täytyy olla kaiken todellisen tieteen perusta. Tämä muodostaa teosofian eli totuuden tuntemisen, joka on tulevaisuudessa lääkärin opastava tähti, kuten se on ollut menneisyydessäkin.

Poimintoja teoksesta

Franz Hartmann: Okkulttinen lääketiede


Etusivu Artikkelit