K. I.

Jatulintarhoista

IX luku kirjasta Yoga and Western Psychology

Jeesuksesta sanotaan, että kansalle hän puhui vertauksin eikä ilman vertauksia puhunut mitään. Syy on yksinkertaisesti siinä, ettei korkeamman elämän salaisuuksia muulla tavalla voida ilmaista fyysisellä tasolla. Kehityksen tiellä opetetaan tällaista kuvakieltä lukemaan siten, että niiden kuvaamat kokemukset eletään itse. Niinpä ovat kansantarujen sankarityötkin vertauksia, jotka kuvaavat ihmissielulle asetettuja koetuksia. Lemminkäisen urotyöt muistamme, samoin Herkuleksen ja monien muiden sankarien, mutta palauttakaamme nyt erityisesti mieleemme Theseuksen taistelu Minotaurosta vastaan, koska se johtaa asiaan, joka on lähellä meitä suomalaisia.

Kreetan kuningas Minos vaati erinäisistä syistä Ateenan kuninkaalta Aigeukselta vuosittain kauhean veron. Seitsemän nuorukaista ja seitsemän neitosta oli lähetettävä Kreetaan. Nämä kuningas Minos viskasi yksitellen ja aseettomina saarelle rakennettuun Iabyrinttiin, jossa heidät tuhosi kauhea hirviö Minotauros. Se oli puoleksi ihminen, puoleksi eläin ja sai ravintonsa ihmislihasta. Aigeuksen poika Theseus lähti isänsä kielloista huolimatta veroksi annettujen nuorukaisten mukaan varmana siitä, että hän onnistuisi tappaa hirviö ja siten pelastaa isänsä tuosta kauheasta verotuksesta. Nuorukaisten saavuttua kuningas Minoksen eteen pyysi Theseus, että hän heitettäisiin ensiksi pedon kanssa taistelemaan. Niin tapahtuikin. Mutta Minoksen tytär Ariadne, joka oli rakastunut tuohon sankariin, antoi hänelle salaa käteen miekan ja lankakerän, joka auttaisi häntä löytämään tien ulos labyrintistä. Theseus kiinnitti langanpään kiveen luolan suulle ja kuljeskeli sitten labyrintin teitä ja sokkeloita, kunnes hän vihdoin tapasi Minotauroksen. Pitkällisen taistelun jälkeen hän sai sen tapetuksi, ja Ariadnen lankaa seuraten hän pääsi onnellisesti ulos labyrintistä.

Sitä sielullista tapahtumaa, jota tämä taru kuvaa, on näytetty Minoksen vanhan ajan mysteerioissa yltympäri historian tuntemaa maailmaa ja labyrinttien tai sokkelorakennusten jäänteitä tavataan kaikkialla. Ensimmäinen historiallisesti tunnettu labyrinttirakennus on Herodotuksen mukaan tavattu vanhassa Egyptissä Moirisjärven luona olevan temppelin yhteydessä. Saman mallin mukaan Daidalos oli rakentanut mainitun labyrintin Kreetan saarella. Labyrinttien pohjapiirustuksia on sittemmin löydetty mm. Pompejissa, jossa Theseus-taru oli kuvattu mosaiikkilattialle. Samaten tavataan Pompejissa sama kuva seinille piirrettynä. Eräässä tällaisessa on keskelle kirjotettu sanat "Labyrinthus Hic habitat Minotaurus". Kirkonlattioilla Ranskassa, Italiassa, Saksassa ja Afrikassa löydetään niin ikään sama kuvio. Aasiassa, Nepalissa Himalajan luona ovat lähetyssaarnaajat löytäneet sen kiveen kaiverrettuna ja paikkakuntalaiset ovat kertoneet sen kuvaavan erään Gangesvirran luona sijaitsevan kaupungin pohjakaavaa. Amerikasta taas kerrotaan, että pima-intiaanit aikoinaan piirtelivät labyrinttikaavan hiekkaan ja selittivät maahan muuttaville espanjalaisille sen esittävän vanhan, Gilajoen luona sijainneen kaupungin pohjapiirrosta.

Mutta yhä mielenkiintoisemmaksi käy asia, kun huomaamme, että labyrinttirakennusten jäänteitä, vieläpä täydellisiä rakennuksiakin, on omassa maassamme, vaikka ne eivät täällä, yhtä vähän kuin naapurimaissa, Venäjällä ja Skandinaviassa, ole kehitetty samaan muotoon kuin Egyptissä ja Kreetan saarella tunnetut. Ne esiintyvät täällä suurina kivimuodostelmina samojen kaavojen mukaan tehtyinä kuin edelliset. Historiantutkijat eivät tähän päivään asti ole voineet selittää, mikä tarkoitus noilla kivimuodostelmilla on ollut, mutta katselemalla niitä salatieteen valossa ne ehdottomasti vievät ajatuksen syvälle henkisiin asioihin.

Mainitunlaisia kivimuodostelmia tavataan pitkin Suomen rantamaita etelässä, idässä, lännessä ja vieläpä pohjoisessa – Karjalassa, Vienanmeren rannalla.* Ne on tavallisesti hyvin huolellisesti ladottu noin kahden, kolmen nyrkin suuruisista kivistä, jotka ovat usein vajonneet maahan ja sammaltuneet. Toisissa taas ovat kivet niin suuria, että niiden nostamiseen on tarvittu useita rotevia miehiä. Sokkelojen leveys on hyvin vaihteleva, noin 3–12 metriä.

* [J. R. Aspelin: Jatulintarhat Suomen rantamailla, Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja II, ja Rajantakainen Karjala ja muinaistiede, Karjalan kirja.]

Sokkelomuodostelmien ihmeelliset nimet osoittavat jo niiden ikää ja mystistä alkuperää. Eri paikkakunnilla niillä on omat nimensä. Sellaisia ovat: Jatulintarha, Jätinkatu, Nunnantarha, Jungfrudansen, Pietarinleikki, Jerusalems kyrka, Jerusalems förstöring, Jerikos ritning, Ninives stad, Trojeborg tai Trinnebergs slott, Borgen, Lissabon, Babylon. Samoja nimiä tavataan Ruotsissa ja Venäjällä. Sen mukaan, että vanhimpia kirkkojammekin sanotaan jättiläisten rakentamiksi, olisivat nämä sokkelotarhat ainakin katolisen uskon aikaisia, mutta vertaileva muinaistutkimus on jäljittänyt ne paljon kauemmas menneisyyteen huomauttamalla samoista kaavapiirroksista vanhoissa pronssikauden soljissa.

Kansa kertoo, että näitä sokkeloita on ennen pidetty leikkipaikkoina, ja itäisellä Uudellamaalla selitetään, kuinka keskelle tarhaa oli asettunut neitonen, jota kosijat tavoittelivat kierrellen tarhan mutkaisia polkuja. Joskaan ei tuo uskomus ole historiallisesti pätevä, mitä sokkelomuodostusten alkuperään tulee, voi tuossa kansankertomuksessa olla kaikuja vanhasta tiedosta.

Aiemmin mainitussa Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirjan kirjoituksessa lausutaan seuraava hypoteesi: ”Siitä, että jatulintarhoja tavataan ainoastaan rantamailla, voisi arvella, että niiden merkityksellä on jotakin yhteistä merenkulun kanssa, mitä näyttää vahvistavan sekin, että paikoin, kuten Svenskärillä, Angermanlandissa ja Kompassvuorella Närpiössä, tavataan sokkelomuodostelman yhteydessä ilmansuunnat merkittynä. Närpiössä sanottiin Kompassvuorella olevan nuolenmuotoinen piirros etelästä pohjoiseen ja sen poikki ristiviiva idästä länteen. Voisimme kenties ajatella aikaa, jolloin merimiehet lukivat noista sokkelomuodostelmista ehkä tähtien avulla säiden vaihtelevuutta niin kuin arpoja muinoin tutki seulaansa ja lappalainen rumpuaan. Tarpeellista olisi siis ehkä tuntea, millä ilmalla on mentävä sisään kussakin jatulintarhassa.

Muistaen kuinka noita Suomen ja luultavasti Skandinaviankin rantamailla yleisiä sokkelomuodostelmia on tähän saakka halveksittu leikintekona, näyttää tässä julkaistu arveluni niistä jokseenkin uskaliaalta. Luulen ainakin niitä perusteita, joihin nojaudun, riittävän kelvollisiksi herättämään yleisempää huomiota kysymykselle jatulintarhojen synnystä. Tämä arvelu lähenee hyvin salatieteellistä selitystä, sillä astronomia ja meteorologia olivat tietäjien viisautta.

Aivan viimeisinä aikoina muinaistutkijat ovat irrottaessaan vanhojen kirkkojen seinäpiirustuksia peittämää uudempaa maalia löytäneet, mm. Räntämäen kirkossa, samoja sokkelokaava-malleja kuin muualla. Käytettiinkö mainittuja piirustuksia kirkoissa muistuttamaan vanhasta pakanallisesta tarusta, jonka kristityssä muunnoksessa Ariadnen lanka kuvaa armoa, joka pelastaa ihmisen tämän elämän eksyttävästä labyrintistä, vai oliko tämän eksoteerisen kuvan alla syvempi tieto sen tekijöillä? – Lienee ennen pitkää odotettavissa tieteellinen julkaisu uusimpien tutkimusten nojalla.

Meissä kasvaa yhä elävämmäksi tieto, että Suomessa on ennen ollut korkea henkinen kulttuuri ja että Suomen valta on ollut laajempi kuin tähän asti on luultu. Arveluita siihen suuntaan lausutaan jo tieteellisissäkin piireissä.* Se, että Suomen kansalla on ollut mysteerionsa, on taas salatieteilijöiden kesken yleisesti tunnustettu tosiseikka. Tuskin voi olla siitä epäilystäkään, että jatulintarhat eivät olisi tietäjien jättämiä muistomerkkejä juuri näistä mysteerioista. Sanoihan Väinämöinen lähtiessään, että häntä tarvitaan täällä vielä, ja nyt onkin innolla ruvettu kaivamaan maasta niitä aarteita, joita hän pani meille talteen. Tietäjien vanha viisaus pääsee yhä enemmän ilmoille, ja vanhat muistomerkit paljastavat hengen silmälle syvät salaisuutensa.

* V. R. Aspelin: Kalevalan syntysanoja. Suomen Museo 1913.

Tietäjä — marraskuu 1913

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.

Alkukielinen teksti: https://archive.org/details/in.ernet.dli.2015.238168/page/n7/mode/2up