Kalervo Mielty

Tietoisia olotiloja puranoiden mukaan

On löydettävissä selviä merkkejä siitä, että kristillinen käsitys kuoleman jälkeisen olemisen tiloista on aikojen saatossa polarisoitunut – tai tietoisesti polarisoitu – kahteen ääritilaan, taivaaseen ja helvettiin, joista molemmat on määritelty ikuisiksi. Tiloista on laadittu mitä mielikuvituksellisimpia kuvauksia.

Mikäli länsimainen tieto jostakin asiasta on kadonnut, voitaisiin vanhojen filosofien tapaan nöyrtyä ja suorittaa opintomatka itään, josta monet viisauksiksi luokiteltavat ajatukset on alun perin lainattu. Idän viisaus on monessa suhteessa vanhempaa, mutta sisältää nykyisin tietenkin lukemattomia degeneroituneita muotoja (kuten rukousmyllyn pyöritystä).

Kristittyjen ei tietenkään tarvitse kääntyä hinduiksi tai buddhalaisiksi voidakseen edes koemielessä lainata heiltä jotakin sellaista, joka kristillisyydessä on saattanut joskus olla, mutta joka on syystä tai toisesta kadonnut tai kadottanut alkuperäisen puhtautensa.

Intialaisissa puranoissa kuvataan neljätoista olemisen tilaa, lokaa tai piiriä, joihin voidaan sijoittaa kaikki muodollinen ja muodoista vapaampi elämä.

Löytyy seitsemän hyvää tilaa alkaen alimmasta: 1. Bhurloka, 2. Bhuvarloka, 3. Svarloka, 4. Maharloka, 5. Janarloka, 6. Taparloka, 7. Satyaloka.

1. Niistä ensimmäinen on tavallisten hyvien ihmisten (elävien tai kuolleiden) olemisen tila (psyykkinen tila).

2. Toisen piiriin kuuluvat luonnostaan sellaiset ihmiset, jotka kiinnittävät enemmän huomiota sisäiseen tilaansa kuin persoonallisuuteensa. Tätä asuinpaikkaa voitaisiin kristillisessä mielessä pitää jo taivaan esikartanona (korkeampi psyykkinen tila).

3. Kolmannessa tilassa ihminen voi kadottaa tavallisen aistitietoisuutensa (pyhä tila). Tila muistuttaa melkoisesti Paavalin omasta kokemuksestaan antamaa kuvausta – järjestysnumeroineen kaikkineen.

4. Neljännessä tilassa ihminen on kadottanut kaiken vetovoiman halujen kohteisiin (ylipyhä, mutta yhä erilliseen muotoon, kehoon heijastuva tila).

5. Viidennessä tilassa koko järjellinen olemus on vapautunut maallisista sidoksistaan ja yhtynyt henkisen ydinolemuksensa kanssa (muodosta vapaa, ns. kumara-tila).

6. Kuudennessa tilassa ihminen on tullut haavoittumattomaksi ja häviämättömäksi (Kristos-tila).

7. Seitsemännessä tilassa voidaan saavuttaa korkein autuus. Siinä ollaan suuren valinnan kynnyksellä: palatako auttamaan ihmiskuntaa (kuten esim. bodhisattvat, säälin buddhat), vai astuako äärettömän pitkään autuuden tilaan (buddhalaisittain nirvanaan).

On huomattava, että vasta kolme korkeinta tilaa takaavat pysyvän, tietoisen olemuksen ja ansaitsevat siten todellisen taivaan nimityksen.

Vastaavasti löytyy seitsemän huonompaa tilaa, jotka ovat parhaimmasta alkaen: 1. Patala, 2. Mahatala, 3. Rasatala, 4. Talatala, 5. Sutala, 6. Vitala, 7. Atala.

1. Ensimmäinen on ihmisen karkean kehon ja persoonallisuuden luonnollinen asuintila. Tarkoittanee sekin aivan tavallista, inhimillistä olotilaa (kehossa tai siitä irrallaan).

2. Toinen tila on ihmisen karkean kehon sisäisen vastineen eli varjon asuintila.

3. Kolmannessa ihmisen halut suuntautuvat voittopuolisesti kaikenlaisiin aistimuksiin, nautintoihin.

4. Neljännessä ihmisen järjellinen olemus alkaa takertua pysyvästi aistittavaan ja tunnettavaan elämään.

5. Viidennessä ihmisen järjellinen olemus tulee täysin halujensa orjaksi (sisäinen sidostuminen).

6. Kuudennessa ihmisen järjellisen olemuksen korkeampi osa erkanee alemmasta (sisäinen tapahtuma).

7. Seitsemännessä tapahtuu sielullinen kuolema, tyhjäksi tuleminen (sisäinen tapahtuma).

Ihmisen (persoonallisen tajunnan) sijoittuminen eri tiloihin riippuu hänen tajuntansa pysyväisluonteisesta painopisteestä, joka voi tietenkin ajan mittaan muuttua.

Kristillinen helvetti-käsite soveltuu lähinnä kuudenteen ja seitsemänteen tilaan, joissa kuitenkaan itämaisen näkemyksen mukaan ei jouduta ikuisen kärsimyksen tilaan – tajunta vain yksinkertaisesti sammuu.

Jaakobin kirjeessä on lause (1:15): "Kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman."

Lause voitaisiin tulkita "itämaisittain" siirtymänä viidennestä tilasta kuudennen kautta seitsemänteen – sielulliseen kuolemaan. Se lienee tosin luonteeltaan äärimmäisen harvinainen tila – samoin kuin korkein "hyvistä tiloista" (harvojen ja valittujen tietoisuuden keskus).