M. H. Charles

Jumalallinen kansanvalta

Jumalallinen kansanvalta – se on Teosofisen Seuran ihanne! Se on ryhmä veljestöjä, jotka on perustettu H. P. Blavatskyn antaman kolmen tehtävän nojalle, ja nämä tehtävät näyttävät aivan selvästi, että tarkoituksena on luoda maan päälle jäljennös buddhisesta maailmasta, missä vallitsee kaksinaisuus yhdenvertaisuudessa ja missä on kaksikäsivartisen kosmisen Kristuksen koti.

Ensimmäinen ja viimeinen asia, joka noissa kolmessa tehtävässä pistää tutkijan silmiin, on niiden buddhinen muodottomuus, sillä niissä kaikki maalliset määritykset hukkuvat. Pitää "olla katsomatta" yhteiskuntaluokkaan, uskoon, väriin ja sukupuoleen, ja kun otamme huomioon, että yhteiskuntaluokka ja väri osoittavat sielun iän, usko on sen katsantokantojen varjokuva ja sukupuoli on mainen jäljennös minän toimivasta tai vastaanottavasta luonteesta – niin mitä jääkään jäljelle? Teosofinen liike ei suinkaan kiellä näitä tosiseikkoja, se ainoastaan kieltää niiden maallisen ruumiillistuman ja vaikutuksen – so. niiden kaiken käytännöllisen arvon.

Positiiviselta puolelta nuo kolme tehtävää vaativat veljeyttä, joka on rakkautta, tutkimista, joka on oleva tienä viisauteen, ja kokemusta, jota voisi kutsua toiminnaksi. Epäilemättä tutkijat voivat tulkita näitä eri tavoilla, mutta selvästi niissä on ilmaistuna elämänvirran kolminaisuus. Kolminaista eloa voimistetaan – moninkertainen muoto hylätään!

Muodon eli lain tutkijoille käy heti ilmeiseksi, että tämä ihanne on ainoastaan kehittyneitä varten, sillä on välttämätöntä, että mitä alempi aste, sitä ankarampi laki. Kivennäisasteella (sekä inhimillisellä että kemiallisella) ei ole vähintäkään vapautta. Kasviasteella on jonkin verran vapautta omalle pyrkimykselle, mutta juuri on juurtuneena kiinni maahan. Eläimellisellä asteella ovat kytkökset pitemmät, mistä Atlantikselle koitui tuho. Tänä päivänä me olemme iässä varttuneet ja älyllinen ihminen on alkanut tunnustaa määrättyjä luonnon ja jumalallisia lakeja, joita ei saa jättää huomioonottamatta, ja hänen valtiolliset lakinsa on jonkin verran laadittu näiden mukaisiksi. Siksi sivistyskansojen lakikirjat sisältävät pitkiä luetteloja: "Älä sitä tee, älä sitä."

Tällä kohdalla astuu silloin esiin teosofinen ihanne, jossa ei ole mitään raja-aitoja. Sen ainoa hillintävoima on elämän puolella – mitä on oleva seurauksena?

Vaarat ovat ilmeisiä. Parjaajalla on esteetön valta, sillä jos hän sanoo olevansa kolminkertaisen virran puolella, mikään ei ole sulkemassa häntä pois. Ja todella, kuka voi ratkaista, onko pahalla tai heikolla tämä kolminkertainen elonvirta vai ei – ketään ylempää määrääjää ei voi olla seurassa, jossa luokkia ei tunnusteta, sillä tuskinpa yhteiskuntaluokitus purettaisiin mutta säilytettäisiin kirkolliset arvoasteet?

Katsokaamme muutamia aikaisempia yrityksiä jumalallisten kansanvaltojen perustamiseksi. Muutamat kreikkalaisten mysteerioista olivat avoinna kaikille hyvämaineisille kansalaisille, mutta niitä valvoivat virkailijat ja nämä eivät näytä olleen sellaisia, jotka olisivat käsitelleet muodottomia (arupa) eli laittomia alueita. Sitten tuli buddhalaisuus, joka näyttävästi kastittomana asettui hindulaisuutta vastaan, joka oli sen naapurina – kuinka sen on käynyt? Jotakin se on saanut aikaan siteiden katkomisessa, sillä siellä on tähän päivään asti verrattain suurempi vapaus kirkollisesta järjestelmästä ja näyttää olevan suvaitsevaisuutta eri kansallisuuksia kohtaan, mutta usko on tarkoin määrätty (karma-dharma) ja sukupuoli on yhä kahleissa. Sitten tuli kristinusko, joka oli perustuksissaan ihmeen vapaa – mikäli voidaan päätellä typistetyistä ja vaillinaisista asiakirjoista – vapaa sekä yhteiskuntaluokista, kansallisuuksien (värien) halveksimisesta, uskontunnustuksesta (eli "laista") ja sukupuolesta. Viimeinen oli ehkä vähiten vapaa, vaikka naisia työskenteli aikaisemmassa kirkossa mutta ei samanarvoisina miesten kanssa, eikä ollut yhtään naisapostolia. Entä meidän aikamme kristinusko? Niin kuin amerikkalainen sanoi: "Jos Kaikkivalta osaa olla leikillinen, täytyy hänellä olla hauska näky." Kirkollinen luokkavalta hallitsee suurinta osaa, kaikkialla vallitsee ylenkatse "vieraita lampaita" kohtaan, uskonpakko miltei tukahdutti Euroopan muutamien vuosisatojen ajaksi ja sukupuolen kahlehti Paavali muutamilla sanoillaan, eikä se vieläkään ole päässyt vapaaksi. Tavalliset ihmiset eivät kuuntele vuorisaarnaa.

Teosofia tekee kolmannen yrityksen jumalallisesti vapaan kansanvallan toteuttamiseksi. Mitä menestymisen edellytyksiä sillä on? Sen kolme vihollista ovat ne vanhat, jotka ennenkin ovat olleet estämässä. Ryöstäjä, joka käyttää hyväkseen puolustamattomuusaatetta muita nylkeäkseen. Mukailija, joka tahtoo kaiken vetää alas yhdelle tasapinnalle helppohintaiseksi markkinatavaraksi. Velttomielinen, joka on etenemisen esteenä ja vapaan liikunnon ehkäisijä.

Tähän asti liike ei ole elänyt puolta vuosisataa, mutta näemme jo yhden osan rohkeasti ja riemuisasti tahtovan palata kirkolliseen jaotukseen. Se on ensimmäinen ulkonainen tapahtuma. Ja onpa riveissämme myös ryöstäjiä ja velttomielisiä. Mikä voi taata lopullisen onnistumisen?

Toivokaamme parasta. Olkaamme vapaita ajattelemaan tulevaisuutta ja kuvitelkaamme jumalallisen kansanvallan perustettuna, vapaana ryöstäjistä ja "kuhnureista" ja heikot siirrettyinä uskonnollisiin lepokoteihin. Mitä sitten jää? Ei mikään yleinen seura siihen malliin kuin nyt tavoitellaan. Vain ydintä, pientä, voimakasta, puhdasta ydintä!

Kuudennen rodun sieluja on harvassa tällä viidennen rodun ajalla, se on tosiasia. Vielä ei ole tullut suurten yleismaailmallisesti edustettujen kuudesrotulaisten joukkojen aika. Kolmannen, neljännen ja viidennen rodun ihmiset tekevät kuudesrotulaisen elämän mahdottomaksi niiden piirissä. Se on toinen tosiasia.

Tällä kehitysasteella voi kuvitella todellista jumalallista kansanvaltaa ainoastaan jonkinlaisena luolayhteiskuntana keskellä erämaata, katselemassa meidän sivistyksemme mylleröivää Aleksandriaa pitkän matkan päästä.

(The Path)

Tietäjä – syyskuu 1912