N. Sri Ram

Tajunnan vapautuminen

On sanottu, että henkiselle eli okkultistiselle polulle astujan on käännettävä itsensä nurin. Se tuntuu melkoiselta vaatimukselta, mutta mielestäni se sittenkin kirjaimellisesti osoittaa, mitä on tapahduttava eikä se todellakaan ole mitään vähäisempää kuin täydellinen vallankumous itsessämme. Tämä ehkä näyttää liioittelulta ja käsittämättömältä, mutta voimme lähestyä muutoksen luonnetta seuraavalla tavalla.

Jokainen tarkastelkoon itseään sellaisena kuin hän tällä hetkellä on. Jättäkäämme huomioonottamatta fyysinen ruumiimme, koska se on vain ulommainen kuori ja katsokaamme niitä reaktioita ja ajatuksia, jotka parhaillaan täyttävät mielemme. Tällöin huomaamme, ettei ole mitenkään kaukaa haettua kuvata sitä säkkinä, jonka sisältö on hyvin moninaista ja suu tiukasti sidottu. Jokainen on pakannut säkkiinsä tietyn määrän tietoja ja mielipiteitään ympäröivästä maailmasta sekä tarpeitaan ja halujaan, omaisuuksiaan ja uskomuksiaan jne. Sitten hänen ajatuksensa pyörivät pääasiassa näiden asioiden ympärillä.

Jos tutkimme itseämme, huomaamme, että alkaessamme ajatella mitä asiaa tahansa on mielemme taipuvainen kulkemaan entisiä jälkiään myöten. Jokainen mielen liike saa aikaan määrätyn uran, jota pitkin sen energia pyrkii yhä uudelleen virtaamaan. Voimme hieman muuttaa ideoitamme, käsitellä niitä taitavasti, järjestellä niitä uudelleen ja vaihdella niiden paikkoja, mutta pohjimmiltaan tuollainen jonkin ajanjakson aikana kasattu ideoiden joukko ja niihin liittyvät toiminnat muodostavat mielemme rakenteen. Mielemme on näin ollen suurimmaksi osaksi suljettu eikä ole valmis päästämään sisälleen mitään ajatusta tai totuutta, joka häiritsee sen vakiintunutta tilaa.

Mitä nyt täytyisi tapahtua, on kääntää tuo suljettu mieli, joka on kuin laukku, avoimeksi ja uudistuneeksi. Sen nurinkääntäminen merkitsee mielen tyhjentämistä, sen sisällön täydellistä purkamista, jotta se ei enää olisi jonkinlaiseksi tullut mieli, vaan puhdas tajunnan tila, jossa mitään ei olisi takertuneena.

Erilaiset muodostamamme ideat aiheuttavat kukin oman paineensa tajuntaamme, niin että sitä eri kohdista aivan kuin työnnetään siitä poispäin ja niin siitä, minkä pitäisi olla tasaisesti virtaava ja avoin laajeneminen tulee suljettu säkki.

Kun kaiken, mitä se sisältää, annetaan mennä, niin tajunta, joka on ajateltava häviämättömäksi ja äärettömän joustavaksi, palautuu alkuperäiseen tilaansa ilman pienintäkään häiriötä. Kaikki epäsäännöllisyydet tasoittuvat täysin eikä ole enää minkäänlaista puristusta, joka aiheuttaisi tuota poimuuntumista ja kahlehdintaa. Tapahtuupa vielä enemmänkin; tajunta vapautuu pienimmästäkin entisen sisältönsä tahrasta tai jäljestä. Voimme vain ajatella, miten ihmeellinen mielen ja sydämen tila tämä olisi, avoimena joka kohdassaan heijastamaan, tallettamaan ja tietämään kaiken absoluuttisen totuudellisesti. Sellainen mieli, ilman tuota minäisyyden keskusta, jota kohti kaikki aikaisemmin työnnettiin, on puhdas ja kykenevä totuuden heijastimeksi. Se on siinä nöyryyden tilassa, jossa yksinomaan on viisaus mahdollista.

Poiminto Teosofi-lehdessä (1965) julkaistusta artikkelista Vallankumous itsessämme.

Alkukielinen artikkeli: A Revolution in One Self