Rajani Kant Brahmachari

Keskustelu erään mahatman kanssa

Mahatmojen eli mestarien olemassaoloa on epäilty sekä T. S:ssa että sen ulkopuolella, vieläpä pidetty heitä suorastaan H. P. B:n keksiminä. Seuraavassa on erään intialaisen kirjoittama asiallinen kertomus kohtauksestaan erään mahatman kanssa, joka myös T. S:ssa tunnetaan nimellä Koot Huumi. [Five Years of Theosophysta suom. Jussi Sn–]

Siihen aikaan, jolloin lähdin kotoani Himalajalle etsimään korkeinta olentoa, koska olin omaksunut Brahmatsharjashraman (uskonnollisen kerjäläismunkin elämän) minä olin aivan tietämätön siitä, että Intiassa oli filosofinen ryhmä teosofeja, jotka uskoivat mahatmojen eli korkeimpien olentojen olemassaoloon. Tämä ja muut matkani yhteydessä olevat seikat on jo julkaistu täysin totuuden mukaisesti, joten niitä ei tarvitse toistaa eikä oikaista. Nyt pyydän saada kertoa tarkemmin keskustelustani mahatman kanssa.

Jo aikaisemmin ja myös sen jälkeen kun olin tavannut ns. mahatman, Koot Huumin, minulla on ollut onni nähdä todellisuudessa useampia muita tunnettuja mahatmoja ja toivon, että aikanaan voin kertoa niistä tarkemmin. Nyt aion puhua hiukan vain Koot Huumista.

Olin matkalla Mansarovarasta ja Kailasasta Almoraan, eikä minulla eräänä päivänä ollut mitään syötävää. Olin aivan ymmällä, kuinka voisin tulla toimeen ilman ruokaa. Tuossa osassa maata ei ollut ainoatakaan ihmisasuntoa, joten en voinut odottaa saavani apua. Saatoin vain rukoilla Jumalaa ja kärsivällisesti jatkaa matkaani. Silloin Mansarovaran ja Taklaharan välillä huomasin tien varrella teltan ja sen ulkopuolella istumassa useita sadhuja (pyhiä miehiä) eli chohaneita, kaikkiaan noin seitsemäntoista. Mohini M. Chatterji on aivan oikein kuvaillut heidän asuaan ym. ("Gurulla ja useimmilla hänen oppilaillaan, joita kutsuttiin gylungeiksi, oli yllään hihaton nuttu ja sen alla punainen puku.") Kun saavuin heidän luokseen, he ottivat minut vastaan hyvin ystävällisesti sekä tervehtivät lausuen: "Ram, Ram". Minä vastasin heidän tervehdykseensä ja istuin heidän joukkoonsa, ja he antautuivat keskusteluun kanssani eri asioista, kysyivät, mistä tulin ja minne olin matkalla. Heidän johtajansa istui sisällä teltassa ja luki kirjaa. Minä kysyin hänen nimeään ja mitä kirjaa hän luki. Eräs cheloista vastasi sangen vakavasti ilmoittaen, että hänen nimensä oli Koot Huumi ja että hän luki Rig Vedaa. Olin aikaisemmin eräiltä pandiiteilta saanut kuulla, että tiibetiläiset lamat tuntevat hyvin Rig Vedan. Tämä tapaus todisti sen, mitä he olivat kertoneet.

Jonkun ajan kuluttua hän lopetti lukemisensa antaen erään chelan pyytää minut sisään, ja minä menin hänen luokseen. Hän myös tervehti minua sanoilla "Ram, Ram" ottaen minut vastaan erittäin ystävällisesti ja kohteliaasti sekä alkaen keskustella kanssani lempeästi puhtaalla hindillä. Hän sanoi minulle muun muassa: "Voisit jäädä tänne joksikin aikaa katsomaan Mancarovaran messuja, jotka pidetään kohta. Täällä sinulla on hyvää aikaa ja sopivia paikkoja mietiskelyä varten. Minä autan sinua, missä vain voin." Näin hän puhui tuokion kanssani, ja minä vastasin, että hän oli oikeassa ja että minä jäisin mielelläni, mutta eräs asia esti minua. Hän heti ymmärsi minun syyni, ja annettuaan minulle yksityisiä neuvoja henkistä kehitystäni varten hän sanoi minulle hyvästi. Sitä ennen hän oli saanut tietää, että minä olin nälissäni ja pyysi minua syömään jotakin. Hän käski erään oppilaansa tarjota minulle ruokaa, ja tämä totteli viipymättä. Jotta saataisiin lämmintä vettä peseytymistäni varten, hän teki tulen puhaltamalla kuivaan lehmänlantaan, joka syttyi heti palamaan. Tämä on Himalajan lamoilla yleinen tapa. Senkin on Mohini M. Chatterji jo selittänyt, joten sitä ei tarvitse toistaa.

Koko sinä aikana, kun olin mainitun laman kanssa, hän ei kertaakaan kehottanut minua liittymään buddhalaisuuteen eikä mihinkään muuhun uskontoon, vaan sanoi ainoastaan: "Hinduismi on paras uskonto. Usko vain Mahadevaan, hän on tekevä sinulle hyvää. Sinä olet vielä sangen nuori – älä anna kenenkään vietellä itseäsi mihinkään velhouteen." Näin minä keskustelin Mahatman kanssa noin kolme tuntia, ja erottuani vihdoin minä jatkoin matkaani.

Minä en ole teosofi, enkä kuulu mihinkään lahkoon, vaan olen ainoan Om’in palvelija. Voin vakuuttaa, että henkilökohtaisesti tapaamani mahatma on suuri mahatma. Olen täysin vakuuttunut hänen etevyydestään sen johdosta, että eräät hänen ennustuksensa ovat toteutuneet. Kaikista niistä Himalajan mahatmoista, joiden kanssa olen keskustellut, kukaan ei ole puhunut sujuvammin hindiä kuin hän. Minä en kysynyt lainkaan, missä hän oli syntynyt ja missä hän asui. En liioin voi sanoa, onko hän teosofien mahatma. Mitä mahatma Koot Huumin ikään tulee, hän näyttää olevan, kuten sanoin Mohini M. Chatterjille ja muille, vanhanpuoleinen mies.

Teosofi — n:o 1, 1941