V. Wallace Slater

Elämä

Sanalla ”elämä” on aivan eri merkitys käytettynä tieteellisessä ja teosofisessa kirjallisuudessa. Tieteelliseen määritelmään sisältyy kasvu, lisääntyminen ja kuolema. Seuraava tunnetun biologin ja kirjailijan H. G. Wellsin lausunto kuvaa tätä:

”Elämä eroaa kaikista esineistä, jotka ovat ilman elämää, eräissä yleisissä piirteissä. On mitä ihmeellisimpiä eroavaisuuksia nykyään elävissä olioissa, mutta kaikki elävät olennot, menneet ja nykyiset, ovat yhtäläisiä siinä, että ne omaavat määrätyn kasvuvoiman; kaikki elävät oliot ottavat ravintoa; kaikki elävät oliot liikkuvat, kun ne syövät ja kasvavat, vaikka liike ei olisikaan muuta kuin juurien tunkeutumista maankamaraan tai oksien leviämistä ilmaan. Edelleen, elävät olennot lisääntyvät. Ne antavat alun toisille eläville olioille joko kasvamalla ja jakaantumalla tai siementen, itiöiden tai munien avulla tai muilla tavoin tuottaen jälkeläisiä. Lisääntyminen on elämän luonteenomainen piirre. Ei mikään elävä olio itse elä ikuisesti. Tässä näyttää olevan jokaisen elävän olion kasvun rajoitus.” (The Outline of history, s. 11)

Tarkastelkaamme kemiaa. Sellaisia lausuntoja kuin esimerkiksi seuraava tarjotaan usein todistamaan materialistisia teorioita. Lausunnon viimeinen lause tekee tyhjäksi jokaisen sellaisen yrityksen.

”Kaikki elämän potentiaalisuudet ovat sen tähden ei-eläviä. Vaikka ei ole mahdollista määritellä ”elämää”, on tosiasia, että elämän jatkuvaisuuteen protoplasmisessa järjestelmässä liittyy energian hyväksikäyttö, kun taas energia syntyy hapen ja palavien orgaanisten ainesten yhtymisestä, eräistä orgaanisista aineksista yksinään ja auringon valosta. Elämä ja energia ovat erottamattomat, mutta varsinainen elämän salaisuus on yhä vielä tuntematon.” (Chemistry, Life and Civilization, H. T. S. Britton, D. Ce., F. I. C., 1931, s. 67). Vaikka siis elämän mahdollisuudet ovat mineraalissa, se ilmenee siinä ainoastaan energiana. Tämä energia saa erikoisia elämän ominaisuuksia kasveissa ja eläimissä.

Tiede tutkii kasveja ja eläimiä ja huomaa, kuinka ne eroavat mineraaleista: tätä eroavaisuutta se sanoo elämäksi. Tällaista määritelmää käyttäen elämä on suljettu pois kivikunnasta ja – tieteellisesti puhuen – olisi järjenvastaista sanoa, että mineraaleissa on elämää, koska se olisi sama kuin jos sanottaisiin, että sitä, mitä ei ole mineraalissa, on mineraalissa. Meidän tulee sen tähden antaa toinen merkitys elämälle, kun sitä käytetään teosofisessa kirjallisuudessa kuvaamaan jotakin, joka verhoaa sekä mineraalit että biologiset luomakunnat.

Teosofit eivät pyri todistamaan, että elämää, kasvun ja lisääntymisen tieteellisessä merkityksessä, olisi kivikunnassa. Teosofia menee kivikunnan elottomuuden ja eläinten kasvun ja lisääntymisen taakse johonkin, joka käyttää mineraalien, kasvien ja eläinten peräkkäisiä muotoja omaa kehitystään varten. Kun teosofia sanoo, että kaikkialla on elämää, niin se merkitsee, että kehityksen esittämien muotojen sarjan rinnalla on niiden takana olevan olemuksen toiminnan ja kestäväisyyden jatkuminen. Toisin sanoen se merkitsee, että Logoksen voima tunkee läpi Hänen järjestelmänsä.

”Kosmos on saanut ainoasta Logoksesta alkunsa ja on Hänen elämänsä ylläpitämä järjestelmä.” (The Ancient Wisdom, Annie Besant, s. 311, v. 1922 painos)

”Yksi, ilmennyt Elämä on Logos, ilmennyt Jumala.” (ibid. s. 313)

Annie Besant käyttää sanaa elämä erikoisella tavalla Tajunta-kirjassaan, jossa hän sanoo: ”Tajunta ja elämä ovat identtisiä, yhden asian kaksi nimeä, johtuen siitä katsotaanko sitä sisältäpäin vai ulkoapäin. Ei ole elämää ilman tajuntaa; ei ole tajuntaa ilman elämää.” Hän puhuu Logoksen elämästä ja tajunnasta käyttäen sanaa elämä pikemmin teosofisessa kuin tieteellisessä merkityksessä.

C. W. Leadbeater käyttää myös elämä-sanaa tässä Logoksen elämää tarkoittavassa erikoismerkityksessä. ”Jumalallinen elämä vuodattuu aineeseen ylhäältäpäin. Käytettyään pitkiä aikakausia kolmannen elementaalikunnan muotojen elähdyttämiseen elämä samaistaa itsensä niiden kanssa ja kykenee siten elähdyttämään kivikunnan eetterisen osan ja tulee elämäksi, joka herättää sen eloon, sillä elämää on kivikunnassa yhtä paljon kuin kasvi- ja eläinkunnassakin, vaikka se siinä on tilassa, jossa se ei voi niin vapaasti ilmetä.” (Teosofia)

”Kaikki aine, josta jotakin tiedämme, on elävää, ja elämä, jonka se sisältää, on alati kehittyvää. Kun kivikunnan kehitys on loppuun suoritettu, elämä vetäytyy takaisin tunnemaailmaan ja vie mukaansa kaikki fyysisessä maailmassa hankkimansa kokemukset. Tällä kehitysasteella se elähdyttää kasvikunnan muotoja ja alkaa selvemmin ilmetä sellaisena, mitä tavallisesti sanotaan elämäksi – kasvielämänä sen erilaisissa muodoissa.” (ibid.) Tässä viimeisessä lauseessa C. W. Leadbeater tekee selväksi, että hän erottaa sen, mitä tiede ”tavallisesti sanoo elämäksi” siitä, mitä teosofia tarkoittaa käyttäessään samaa sanaa.

C. Jinarajadasa antaa samanlaisen lausunnon. ”Sanalla elämä erikoisesti teosofiassa on syvempi ja kauaskantoisempi merkitys, sillä elämää ei nähdä ainoastaan sellaisena kuin nykyinen tiede opettaa, pienessä olevaisuuden piirissä, joka sulkee sisäänsä ainoastaan ihmis-, eläin- ja kasvikunnan vaan myös näennäisesti kuolleessa kivennäisaineessa sekä kivikuntaa alemman ja ihmiskuntaa korkeamman näkymättömän aineen organismeissa. Aste asteelta Logoksen elämä ilmenee elementaaliaineksen kolmena lajina ja sitten peräkkäin kivi-, kasvi- ja eläinelämänä sekä ihmiskuntana. Kehittyvän elämän seitsemää astetta ensimmäisestä elementaaliydinaineesta ihmiskuntaan sanotaan elämänaalloksi. (Teosofian johtavat aatteet)

”Kaikista elämän ikuisista, innoittavista tosiasioista, joita teosofia selittää, mikään ei ole niin valtava kuin se, että aine, elämä ja tajunta ovat jakamattoman ykseyden kolme puolta. On mahdotonta kuvitella mitään ainetta, joka ei olisi elävää ja mitään elämää, jolla ei olisi tajuntaa.” (ibid.)

”Ehkä kuitenkin kaikkein tärkein periaate, josta on pidettävä kiinni, on se, että kun elämä kehittyy, niin yhä enemmän ja enemmän tajuntaa vapautuu.” (ibid.)

”Koska elämä on häviämätön, niin se työskentelee itsensä kehittämisessä yhä uudelleen kokeilemalla muistojen rakentamisessa.” (ibid.)

Lopuksi otteita Salaisesta opista: ”Tieteen asia olkoon kaikkia puolueettomia tarkoituksia varten tutkia 'kuollutta ja äärimmäisen passiivista ainetta'; okkultistille ei yksikään atomi voi olla kuollut – elämä on siinä aina.” (III)

”Ympyrän keskipiste on ilmenemätön logos, vastaten absoluuttista elämää ja absoluuttista ääntä.” (ibid.)

”Tieteen käyttämä ilmaisu 'epäorgaaninen aines' merkitsee yksinkertaisesti, että piilevä elämä, uinuen ns. kuolleen aineen molekyyleissä, on tuntematon. Kaikki on elämää, ja myös mineraalihiukkasen jokainen atomi on elämää, vaikkakin meidän tajuntamme ja käsityskykymme tuolla puolen, koska se on niiden lakien rajojen ulkopuolella, jotka ne tuntevat, jotka hylkäävät okkultismin.” (ibid., I)

Siis, elämä tunkee läpi universumin. Se on Logoksen elämää, jota ilman jokainen atomi hajoaisi. Tämän elämän lisäksi on erikoistunutta elämää, jota se synnyttää ilmenneessä universumissa, ja se on tämä elämä, joka kehittyy luomakuntien kautta, kivikunta mukaan luettuna. Sanottakoonpa sitä hengeksi, voimaksi, elonvoimaksi, luomispakoksi jne. Kaikilla näillä ilmaisuilla on juuri yhtä tärkeä tarkoitus kuin sanalla elämä tieteen käyttämässä rajoitetussa merkityksessä.

Suom. S. S.

Teosofi – 1941 n:o 11-12