T. K. Laakso

Näkemyksiä parapsykologian tutkimustyön tehtävistä

Parapsykologian harrastajalta usein kysytään, miksi hän on kiinnostunut tästä alasta ja antaako se mitään uutta sisältöä harrastajan elämään. Nämä kysyjät ovat henkilöitä, jotka tavoittelevat okkulttisia kykyjä. Heille tämän kirjoittaja on tavannut sanoa, että okkulttisia kykyjä omaavat henkilöt ovat yleensä yksilöitä, joilta puuttuu elämän tasapaino. Juuri tästä syystä on tämän kirjoittaja neuvonut vasta-alkajia, jotka sanovat etsivänsä totuutta mutta ovat harhojen sumussa, ajattelemaan ansarikasvin ja tavallisen suomalaisen petäjän eroavaisuutta. Olen johdattanut heidät käsittämään, miten petäjä kestää pystypäisenä tuulet, myrskyt, pakkaset ja lumen kasaantumisten suuret painot murtumatta vain siitä syystä, että sen kasvu on ollut luonnollista ilman keinotekoisten aputekijöiden stimuloivaa vaikutusta. Ansarikasvi voi hivellä silmää, se voi tarjota makuhermoja kutkuttavan ja miellyttävän hedelmän, mutta suomalainen petäjä uhkuu koko olemuksellaan terveyttä. Sen neulaset levittävät ympäristöönsä suuren määrän otsonia ja praanaa eli juuri niitä aineksia, joita jokainen elävä solu tarvitsee elääkseen.

Koko ihmiselämä on alusta alkaen täynnä tietojen ja oppirakennelmien omistamista, mutta tiedot ja opetukset ovat vain tietämyksen aineksia, joiden varassa ihminen ei voi kasvaa luonnollisella tavalla. Niiden varassa tullaan vain ansarikasveiksi, mutta petäjän kaltainen terve kukoistus ja ympäristöön ulottuva terveyttä säteilevä vaikutus jää saavuttamatta. Vasta sitten, kun tietojen omaksuminen tapahtuu viisaan oivalluksen avulla, alkaa luonnollinen ja elämää oikealla tavalla ja terveesti edistävä kehitys. Ihminen rakentuu kaikilta osiltaan, niin fyysisesti kuin psyykkisesti, terveyttä uhoavaksi "petäjäksi", joka jakaa ympäristöönsä viisautta ja neuvoja, miten opit ja tiedot olisi oivallettava, jotta niistä elämän kokemusten yhteydessä muodostuisi terveyden ja viisauden energian lähde.

Parapsykologia on eräs niistä tutkimusaloista, joissa kerätään aineksia elämän oikein ymmärtämiseen. Kokeellista tietä parapsykologia pyrkii selvittämään niitä monia salaperäiseltä vaikuttavia ilmiöitä, jotka liittyvät ihmiselämään ja monesti määräävät elämän kulun. Parapsykologian tutkimusalue on hyvin laaja. Se sivuaa monessa suhteessa muita tieteen aloja. Voimme kuvitella, että tähänastisten eri tieteen haarojen keräämät ja selvittämät tiedot on kerätty suuriin lieriömäisiin sammioihin, jotka on asetettu vierekkäin ympyrän muotoiseen järjestykseen esimerkiksi seuraavasti: fysiikka, kemia, biologia, fysiologia, psykologia, teologia vertailevan uskontotieteen muodossa, sosiologia ja astronomia. Tämän sammioryhmän keskelle muodostuu tyhjä tila. Sen täyttämiseen on parapsykologia ryhtynyt. Ilman kaikkien näiden sammioiden sisältämiä aineksia yhdistävää tekijää ei kuitenkaan ole saavutettavissa mitään järkiperäistä tulosta ja viisasta oivallusta. On kuitenkin olemassa tiede, joka pyrkii tähän, mutta jonka pyrkimykset ainakin länsimailla ovat jääneet epämääräisiksi ja tuottaneet laihoja tuloksia. Tämä todetaan varsinkin silloin, kun ryhdytään vertaamaan näitä tuloksia vastaaviin itämailla saavutettuihin tuloksiin. Tämä tiede on filosofia ja sen tehtävänä onkin kaiken tähänastisen tieteellisen tutkimuksen valossa muovata kehittyneen ihmisen käytettäväksi mahdollisimman täydellinen maailmankuva ja antaa hänelle samalla perusta mahdollisimman viisaan elämänkatsomuksen luomiseen.

Toistaiseksi parapsykologian keräämät tutkimusainekset ovat olleet vähäisiä ja siksi niillä ei ole ollut suurta merkitystä länsimaisten filosofisten oppirakennelmien muodostamisessa. Eräät merkit kuitenkin osoittavat, että kahden viimeisen vuosikymmenen aikana eräät kuuluisat filosofit ovat kiinnostuneet näistä aineksista, sillä he ovat ryhtyneet teoksissaan ja yliopistoissa pitämissä luennoissaan käsittelemään viimeaikaisen kokeellisen parapsykologian antamia tutkimustuloksia. Jo tämän vähäisen mutta sangen oireellisen julkisen käsittelyn perusteella voidaankin sanoa, että länsimainen filosofia ilman parapsykologian antamaa aineistoa on vain hengetöntä palapeliä.

Ne, jotka ovat perehtyneet itämaiseen filosofiaan, tietävät, että se poikkeaa huomattavasti länsimaisesta juuri siinä, että se sisällyttää itseensä paitsi laajan luonnontieteellisen tietomäärän, myös syvälle luotaavan psykologisen ja uskontotieteellisen oppirakennelman, jossa on erittäin suuressa määrässä niitä samoja aineksia, joiden parissa parapsykologia parhaillaan askartelee. Kun teosofian oppirakennelmissa on myös paljon samoja aineksia, on luonnollista, että parapsykologia joutuu monessa suhteessa kosketuksiin teosofien piirissä suoritettavan tutkimustyön kanssa.

On aivan luonnollista, että ihminen, joka syntymästään lähtien on tottunut elämään aistinvaraista elämää, voi irtaantua tästä harhaanjohtavasta ja niin monia kärsimyksiä ihmiskunnalle tuottaneesta ja tuottavasta standardielämästä vain ankarien ponnistusten ja systemaattisen pyrkimyksen avulla. Tämän ponnistelunsa perustaksi ja tueksi hän kuitenkin tarvitsee mahdollisimman laajan tietomäärän ja sen viisaan oivaltamisen. Kuuluisa intialainen opettaja Krishnamurti on selvästi opetuksissaan esittänyt sekä ne vaikeudet, jotka tällaisella totuuden etsijällä on, että myös ne keinot, joita hänen olisi käytettävä vapautuakseen nykyisen standardielämän kahleista ja löytääkseen itselleen elämänmuodon, joka hetkestä hetkeen pystyy valloittamaan hänelle harhan ja todellisuuden eron. Parapsykologia pyrkii omalta osaltaan ja käytettävissään olevien keinojen avulla paljastamaan noita harhoja. Kun esimerkiksi psykologia puhuu sielusta, niin se tarkoittaa sielunelämällä yksinomaan ihmisen keskushermoston korkeatasoista biologista toimintaa ja sen tutkimista, ja tästä syystä se katsoo psykologian kuuluvan biologian piiriin. Kun parapsykologia puhuu sielusta, niin se käsittää sielun eräänlaiseksi abstraktiseksi käsitteeksi, jota ei pidä sekoittaa biologisiin toimintoihin ja käsitteisiin. Sen sijaan parapsykologia puhuu mielestä (engl. mind), kun tarkasteltavana ovat ihmisen persoonallisuusolemukseen vaikuttavat tajuiset, alitajuiset ja erilaiset somaattiset tekijät. Kun psykologia yrittää selittää tajunnan syntyä ja muistin toimintaa aivorakenteessa olevien engrammien avulla, etsii parapsykologia selitystä aivan toiselta taholta. Se käyttää hyväkseen tällöin uusimman biologian tekemiä havaintoja, joiden mukaan kaikkialla luonnossa on olemassa erilaisia energiatiloja ja niitä organisoivia tekijöitä. Muistiainekset on etsittävä näistä tiloista ja tekijöistä samoin kuin tajunnan syntyminen on käsitettävä näiden tilojen ja ihmisen keskushermoston väliseksi vuorovaikutukseksi.

Nuo organisoivat tekijät ja erilaiset energiatilat johdattavat parapsykologin puhumaan näkymättömästä maailmasta ja siinä tapahtuvista ilmiöistä. Tällaista selvittelyä pitää psykologia vain puhtaana mielikuvituksen käyttelynä ilman todellisuuspohjaa. Kokeellinen parapsykologia on kuitenkin sitovasti osoittanut, että sellaisetkin käsitteet kuin telepatia ja selvänäkö sekä ennalta tunnistaminen (precognition) ovat todellisia ilmiöitä, joita ei voida käden huitaisulla sivuuttaa. Vieläpä sellaisetkin ilmiöt kuin näkymättömien voimien käyttäminen esineitä siirrettäessä tai menneiden tapahtumien selvittely esineiden tai valokuvien perusteella (osykoskopia) ovat nekin eräitä ns. paranormaaleja ilmiöitä, jotka ovat olemassa mutta joista psykologia ei halua kuulla puhuttavankaan.

Eräs suurimpia kiistan aiheita ovat aina olleet ns. henkimaailman ilmiöt. Parapsykologia ei ole ottanut lopullista kantaa näihin ilmiöihin, vaan se jatkaa tutkimuksia. Monet tutkijat ovat kuitenkin rohkeasti lausuneet käsityksensä näistä ilmiöistä. Niiden mukaan monet seikat näyttävät viittaavan siihen, että ns. meedioihin ovat vaikuttamassa tekijät, joilla näyttää olevan persoonallinen luonne. Meedioistunnoissa saadaan usein joko meedion suun kautta tai huoneessa leijailevan metallikartion kautta kuulla äänen puhuvan, ja tämä ääni on voitu tallentaa myös magnetofoninauhalle. Saatu sanoma voi joskus osoittaa, että puhujan tiedossa on ollut asioita, joita eivät istunnossa mukana olleet henkilöt ennestään ole tunteneet ja että sanoman antaja on voinut esittää monia sitovia todistuksia siitä, että hän todella on ollut maan päällä yksilönä, jonka nimen ja asuinpaikan hän myös on ilmoittanut. Ei siis ole ihme, että tällaisten todisteiden perusteella monet ihmiset ovat olleet valmiit hyväksymään teorian, jonka mukaan ihmiselämä jatkuu vielä kuolemankin jälkeen. Tähän on ollut sitä enemmän syytä, kun monet sanomien antajat ovat laajasti kuvailleet kuoleman jälkeistä elämää ja sen olotiloja. Objektiiviset ja kriittiset tutkijat eivät kuitenkaan ole antaneet näiden sanomien vaikuttaa itseensä, sillä on olemassa monia muita ilmiöitä ja tapauksia, jotka osoittavat, että vakuutteluista huolimatta ei sanoman antajana ole enää mikään maanpäällistä elämää jatkava olento vaan ainoastaan sen heijastuma, eräänlainen energiakoostuma, jossa on säilynyt joukko persoonallisuuden jäänteitä siinä määrin, että ne pystyvät käyttelemään meedion äänijänteitä ja jopa synnyttämään ns. suoran äänen istuntohuoneessa. Jo näiden olentojen antamien sanomien tarkka analysointi osoittaa, että sanomien sisältö on vain nykyisten aistinvaraisten ja harhoja täynnä olevien ihmisten esittämien sanomien kaltaista. Myöskään uudemman biologian kehittämä teoria organisoivista tekijöistä selvästi viittaa siihen, että ihmisen minä-koostuma, joka on varsinaisesti eräänlainen energiakasaantuma, voi säilyä miltei hajaantumattomana vuosikymmeniä jopa vuosisatojakin. Tämän vuoksi parapsykologia suhtautuu hyvin varovaisesti spiritistien esittämiin väitteisiin elämän jatkumisesta ja pitää näitä väitteitä ihmisten harhaan johtamisina ja vaarallisina varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa niiden perusteella ryhdytään harjoittamaan uskonnollista selitystä ja pitämään uskonnollisia seremonioita. Tällaisissa joukkokokouksissa on nimittäin aina olemassa joukkopsykoosin vaara. Näihin kokouksiin tulevat mielellään sellaiset henkilöt, joilla on kaikenlaisia paranormaaleja kokemuksia ja jotka luulevat olevansa meedioainesta. Juuri nämä henkilöt joutuvat helposti eräänlaisen valhe-ekstaasin valtaan, ts. hurmioituvat ja alkavat puhua tai esittää milloin mitäkin. Tästä saattaa olla seurauksena heidän mielentilansa tasapainon järkyttyminen ja vakava sairastuminen, jonka parantumista on hoidettava mielisairaalassa.

Parapsykologia on hyvin selvillä siitä, että paranormaalien kykyjen tavoitteleminen on vaarallista. Tästä syystä ei parapsykologia ryhdy neuvomaan ihmisiä, miten heidän on meneteltävä päästäkseen meedioiksi tai saavuttaakseen joitakin ns. okkultisia kykyjä. Vaikka eräissä kokeellisissa tutkimuksissa joudutaankin ilmiöitä tutkimaan sellaisten henkilöiden avulla, joilla on tiettyjä kykyjä, pyritään tämä kokeellinen suoritus aina tekemään terveesti ja puhtaita menetelmiä käyttäen. Parapsykologia tekee selvän eron ns. negatiivisen ja positiivisen psyykkisyyden välillä. Edellisessä tapauksessa meedio tai okkultisia kykyjä omaava henkilö joutuu tajuttoman tilansa avulla välittäjäksi, kun sen sijaan jälkimmäisessä tapauksessa ihminen käyttää välittäjän kykyjään täysin tajuisesti vieläpä niin, että hänen kaikessa käyttäytymisessään on puhdas moraalinen perusta.

Parapsykologia ei myöskään ole antautunut mihinkään salaseurojen perustamiseen eikä rituaalimenoihin, sillä rehelliset tutkijat tietävät, että tieteellistä tutkimustyötä ei tällaisten menetelmien avulla edistetä. He myös tietävät, että jos ihmiseltä otetaan "pyhä lupaus" tai vala olla ilmaisematta muodossa tai toisessa jotain sellaista, joka on omiaan auttamaan tutkimustyötä, vahingoitetaan ihmisen sisintä minää kytkemällä hänet valaan, joka sitoo hänet yhä enemmän harhan kahleisiin. Muinainen magia, jossa tällaista harrastettiin, on viime aikoina myös tullut parapsykologian tutkimuskohteeksi. Tällöin on todettu, että tämä magia yhä vielä elää ihmeteltävän laajassa mitassa ja on saanut mitä merkillisimpiä muotoja, joissa kaikenlaiset salaperäiset symbolit, uskomukset ja rituaalimenot ovat käytännössä.

Omasta puolestani yhdyn Krishnamurtin opetukseen siinä, että meidän tulee olla joka suhteessa vapaita ja meidän on opittava mahdollisimman tarkoin tuntemaan itsemme, jotta voisimme vapautua aistinvaraisen elämän harhoista. Meidän on opittava ymmärtämään, että kun syntymästämme asti olemme päivästä toiseen keränneet tajuisia ja alitajuisia kokemuksia viiden aistimme avulla ja olemme vaistomaisesti oppineet jo pienestä pitäen tavoittelemaan miellyttäviä aistimuksia ja torjumaan epämiellyttävät kokemukset, niin meistä on kehittynyt olentoja, joita pyyde hallitsee. Me haluamme omistaa, ja minkä omistamme, siitä myös pidämme lujasti kiinni. Me haluamme tulla joksikin, ja päästyämme siksi, pyrimme taas ylemmäksi jne. Aina vain oma minämme on kaikessa omistamassa ja pyrkimässä. Täten koko elämämme kulku on vain näiden rakennelmien jatkuvaa toistumista. Mikä on ollut seuraus? Sen on tämä sukupolvi katkerasti saanut kokea. Sotia, raakuuksia, aina vain oman minän varmistamista ja pyyteitten lisäämistä joka taholla. Kaikesta tästä on ollut seurauksena ääretön määrä surua, murhetta ja kurjuutta. Kaikki tämä osoittaa, että harhalla on ihmisten ylitse hämmästyttävän suuri valta. Vasta sitten, kun opimme oivaltamaan, että elämän ylläpitäjänä on eräs organisoiva tekijä, joka on tekijöistä suurin ja jota monet nimittävät Jumalaksi ja että tämä tekijä ei ole millään mitalla mitattavissa, sillä se on mittaamaton ja ajaton, käyttääkseni Krishnamurtin sanoja, silloin käsitämme, että tämä on se suurin harhojen takana oleva Todellisuus, joka sisältyy jokaiseen elävään olentoon. Jos kaikki elävät olennot käsittäisivät tämän, niin he pyrkisivät vapautumaan harhan vallasta, sillä mitä on ajallisuus ajattomuuden rinnalla, mitä omistaminen, kun se pimittää meidät näkemästä Todellisuutta. Kun tuo minäkoostuma, jonka aistinvarainen elämä on luonut, toimii hetkestä hetkeen ja yhä suuremmassa määrin varmistaa meidän olemuksemme ns. persoonallisen itsen asemaa, niin se samalla luo panssarin tuon elämää organisoivan suurimman tekijän, Todellisuuden, ympärille. Tällöin on hyvin käsitettävää, että alituiseen pyyteissään ja pyrkimyksissään elänyt ihminen muodostaessaan käsitystään esimerkiksi oman minänsä ikuisuudesta ja siis kuoleman jälkeisestä olotilasta, pyrkii luomaan kuvan, joka on tässä elämässä saavutettujen harhakuvien mukainen. Tämäkin seikka osoittaa, että kuoleman jälkeen, jolloin aistinvarainen elämä on päättynyt ja organisoivan suuren tekijän vaikutus on fyysisessä olemuksessamme loppunut, ei jäljellä ole enää muuta kuin se harhakuva, jonka me olemme täällä luoneet, ts. jäte tai kuori, jolla ei ole mitään tekemistä meissä vaikuttaneen jumalallisen minuuden kanssa.

Kuten edellä esitetystä voitanee todeta, antaa parapsykologia rehelliselle ja sitkeälle tutkijalleen mitä erilaisimpia aineksia oikean maailmankuvan ja terveen elämänkatsomuksen muodostamiseen. Nämä ainekset yhdessä toisten tieteiden aineksien avulla vaikuttavat yksilön elämään siten, että hän voi kasvaa olevissa oloissa, myrskyjen ja pakkasenkin keskellä rauhallisesti ylöspäin muodostuen "suomalaiseksi petäjäksi", joka ei hevillä horju ja joka ei tarvitse tuekseen "ansaria", vaan voi omassa ympäristössään levittää elämää edistäviä vaikutteita toisille elollisille olennoille.

Elonpyörä — 1959 n:o 1

T. K. Laakso

Parapsykologian tutkimuskentältä

PSI-ilmiö

Meille on opetettu, että nykyhetken tiede pystyy antamaan ihmiselle täydellisen maailmankuvan. Mutta — itse elämä monine muotoineen, ihmisen mieltä kiehtovine ihanuuksineen tai järkyttävine tapauksineen on jotakin sellaista, mitä ei ole voitu sisällyttää tieteelliseen maailmankuvaan. Tosin on olemassa lukuisia yrityksiä, mutta niiden mekanistinen luonne ei tyydytä rehellistä totuudenetsijää. Tästä syystä hän etsii, tutkii, miettii, analysoi, hylkää ja hyväksyy, kunnes elämän koulun kokemusten perusteella hänelle alkaa kirkastua hänen oma elämänkatsomuksensa. Mutta sittenkin elämä tarjoaa hänelle yhä uusia yllätyksiä. Juuri kun hän on mielestään saavuttanut mahdollisimman täydellisen käsityksen elämästä, tasapainon ja mielenrauhan, tapahtuu jotakin, mikä hetkessä murskaa kaiken saavutetun ja heittää jokapäiväisen totutun elämänmenon pois raiteiltaan. Eräänä tällaisena yllätystekijänä on monessa tapauksessa outo ilmiö tai ilmiösarja, jolle ei löydy selvitystä mistään "mekanistisen tieteen" julkaisusta. Ilmiö on nimittäin sellainen, että se kumoaa kaiken sen, mitä esimerkiksi nykyinen fysiikka pitää tieteen viimeisenä sanana tai nykyinen psykologia mahdottomuutena. Ja kuitenkin kaikista vastaväitteistä huolimatta tuo ilmiö on tapahtunut tosiasia. Eräissä tapauksissa on ilmiö toistuva, joten monet ihmiset voivat olla sen todistajina. Tällainen ilmiösarja saattaa johtaa milloin lääketieteellisiin, milloin psykologisiin tutkimuksiin, joiden lopputuloksena on vain toteamus: yliluonnollinen, selittämätön.

Voimme hyvin käsittää, miten tuollainen tapaus tai tapausten sarja voi hämmentää älykkäänkin mielen, joka on pitänyt nykyistä tiedettä kaikkitietävänä maailmankuvan pohjana. Vielä enemmän ilmiöiden kokija hämmentyy, kun hän saa kokeneiden ja kuuluisien tiedemiesten suusta kuulla ainoastaan: "hallusinaatio", "hypnoottinen harhakuva", "sairaalloinen kuvitelma" tai "mielisairaan houreita". Nämä arvostelut annetaan monesti ilman, että ilmiösarjaan on edes vaivauduttu perehtymään. Syy on siinä, että onhan nykyinen tiede jo niin pitkälle kehittynyt, että sen edustajien ei ole syytä tehdä itseään naurunalaiseksi alkamalla tutkia ilmiöitä, jotka "a priori" ovat mahdottomia.

Tällaisten seurausten jälkeen rehellinen totuudenetsijä monesti kääntää selkänsä tuollaisille tieteen edustajille, ja ensi hämmennyksestä selvittyään hän ryhtyy omin voimin ottamaan selvää kokemansa ilmiösarjan luonteesta ja selitysmahdollisuuksista, samalla kun hän yrittää päästä selville siitä, miksi "oikeaoppisen tieteen" edustajat eivät halua edes olla mukana selityksiä etsittäessä. Pian hän havaitsee, että oikeaoppiset tieteet ovat siinä määrin kaavoittuneet ja kahliutuneet etupäässä fysiikan selityksiin, että ne eivät pysty omin voimin katkomaan kahleitaan eli irtautumaan "noidankehästään". Näin on käynyt mm. elämän ilmiöitä tutkivalle biologialle ja sen alaiselle tieteenhaaralle, psykologialle. Ne molemmat on työnnetty suoraan fysiikan syliin kaikkitietävän mekanistisen tieteisopin imetettäväksi.

Ihmeekseen totuudenetsijä vielä toteaa, että tällaista mekaanistista tieteisoppia sisältävä, kasvattajille tarkoitettu oppikirja on saanut nimekseen "sielutiede" (psykologia). Kun hän sitten avaa kirjan ja pyrkii löytämään selitystä käsitteelle "sielu", ei hän sitä löydä, mutta hän toteaa, että kuitenkin kirjassa puhutaan sielunelämästä. Selitetään, että sielunelämä on ihmisen keskushermoston korkeatasoista biologista toimintaa. Selittämättä kuitenkin jätetään, mikä on matala- mikä korkeatasoista. Miksi? Sitäkään ei selitetä. Kenties fysiikasta ei löydy sille mittapuuta ja mittayksikköä. Sopineekin kysyä: miksi sitten tuodaan esille käsite "sielu"? Eikö se kuulu metafysiikkaan, jota oikeaoppinen tiede ei hyväksy. Onhan käytettävissä erittäin hyvä suomenkielinen käsite "mieli". Voidaan hyvin puhua mielen alueesta ja sen toiminnoista.

Tutkittakoon mitä tahansa näistä "sielutieteen", "mielitieteen", "psykologian", hahmopsykologian jne. julkaisuista, niistä ei tavata edes mainintoja ilmiöistä, joita tähänastisen oikeaoppisen tieteen mukaan pidetään nykyiseen maailmankuvaan kuulumattomina eli siis vain mielen alueen harhakuvitelmina.

Kaikeksi onneksi selittämättömän ilmiön kokija ei kulje enää yksinäisenä "Kolumbuksena" uusia tutkimattomia alueita valtaamassa, vaan selityksiä etsiessään hän tapaa eri puolilla maailmaa ryhmän ihmisiä, jotka ovat vakavasti kiinnostuneita näistä elolliseen luontoon kuuluvista, toistaiseksi selittämättömistä ilmiöistä. Monet näistä ryhmistä ovat pätevien tiedemiesten johtamia ja heidän tutkimusmenetelmänsä on tiedemiespiireissä tunnustettu luotettaviksi.

Fysiikan kahleisiin joutuneen biologian, jonka tehtäviin kuuluisi normaalista poikkeavien, elämän toimintoihin ja muotoihin kuuluvien selittämättömien ilmiöiden tutkiminen, jätettyä tutkimusohjelmistaan kokonaan syrjään näiden ilmiöiden tutkimisen, syntyi eri maissa tutkijaryhmiä, jotka "oikeaoppisuutta" uhmaten yrittivät löytää tieteellisiä menetelmiä myös ihmiselämään kuuluvien salaperäisten ilmiöiden tutkimiseksi. Näin syntyi näistä ryhmistä yhdistyksiä, joita aluksi nimitettiin psyykkisen tutkimuksen tieteellisiksi yhdistyksiksi. Tunnetuimmiksi näistä ovat tulleet Englannin, USA:n ja Ranskan tutkimusyhdistykset, jotka ovat toimineet jo noin 70 vuotta. Kun mielen toimintoihin ja mielenalueeseen ryhdyttiin samoihin aikoihin kiinnittämään niin paljon huomiota, että perustettiin tätäkin tutkimustoimintaa varten organisoituja ryhmiä, syntyi ns. psykologinen tutkimus ja psykologiset yhdistykset. Sana "psyko" juontaa alkunsa kreikkalaisesta sanasta "psyche", joka tarkoittaa ihmisen sisintä olemusta. Sille on suomen kielessä annettu kaksi nimitystä: sielu ja mieli, jotka käsitteellisesti eivät kuitenkaan tarkoita samaa asiaa.

Psykologia-sanan tultua yleisesti käytäntöön, ottivat psyykkisen tutkimuksen suorittajat harjoittamansa tieteen nimeksi parapsykologia, antaen etuliitteen "para" ilmaista, että ilmiöt, joita tämä tiede tutkii, itse asiassa kuuluvat psykologian alueeseen, mutta toistaiseksi nämä ilmiöt on katsottava vain normaalisten ilmiöiden ohella (para) esiintyviksi selittämättömiksi ilmiöiksi. Kun joskus tulevaisuudessa löydetään näillekin ilmiöille ainakin psykologian käyttämiin selityksiin verrattavissa olevat selitykset, voidaan etuliite para jättää pois.

Parapsykologian tutkimustyössä tapahtui erittäin merkittävä käännekohta vuonna 1933, kun USA:ssa Pohjois-Carolinan osavaltiossa olevan Duken yliopiston psykologian professori J. B. Rhine pani lahjoitusvarojen turvin alulle telepatian ja selvänäön tutkimisen uusia menetelmiä käyttäen. Myöhemmin näihin tutkimuksiin liitettiin ennakolta tunnistamisen (precognition) ja vieläpä esineiden liikuntaan mielen voimilla vaikuttamisen mahdollisuuden, psykokinesian, tutkiminen. Kun alkuvaikeudet oli voitettu, menetelmät kehitetty yleispäteviksi ja tutkimuskenttä ulotettu muihinkin yliopistoihin ja jopa Eurooppaan asti, alkoivat tulokset olla selvästi näkyvissä. Jo vuonna 1934 voitiin julkaista ensimmäinen tutkimusselostus ja sen jälkeen tiheässä tahdissa muita ja vihdoin useita kirjojakin. Vuonna 1948 alettiin Duken yliopiston parapsykologisen laboratorion taholta julkaista näitä tutkimuksia selostavaa lehteäkin: "The Journal of Parapsychology".

Kun vihdoin vuonna 1953 pidettiin Hollannissa, Utrechtin kaupungissa kansainvälinen parapsykologien kongressi, jossa myös Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura ry. oli edustettuna, herättivät Duken yliopiston parapsykologisen laitoksen edustajain pitämät esitelmät ja antamat raportit erittäin suurta huomiota. Tällöin todettiin, että parapsykologinen tutkimustyö on Rhinen tutkimustulosten ansiosta siirtynyt alkukantaiselta tasolta tieteellisten menetelmien vakavalle pohjalle. Tunnustettiin, että näiden tutkimusten tuloksena on ollut uuden maailman löytäminen, maailman, jonka ihmeellistä olemusta prof. Rhine on myöhemmin mielenkiintoisella tavalla selostanut vuonna 1957 ilmestyneessä kirjassaan: New World of the Mind (Mielen uusi maailma).

Kirjassaan tekijä toteaa sen, että selvänäkö ja telepatia samoin kuin ennakolta tunnistaminen ja lisäksi psykokinesia ovat kaikki saman, uuteen mielen maailmaan kuuluvan energiamuodon ilmauksia. Tätä energiamuotoa Rhine nimittää PSI-energiaksi, joka PSI-nimitys on johdannainen lyhennys em. kreikkalaisesta psyche-sanasta.

Tässä uudessa maailmassa on lukematon määrä muita ilmiöitä, mutta toistaiseksi vain edellä mainitut ilmiöt ovat olleet tuloksia tuottaneiden tutkimusten kohteina. "Näyttää siltä, että esimerkiksi telepatia ja selvänäkö tajunnan tuloksina ovat vain erään meissä piilevän ilmaisumekanismin tuloksia, mekanismin, joka toisilla ihmisillä toimii ihmeteltävän varmasti, mutta toisilla vain satunnaisesti ts. spontaanisti", sanoo Rhine.

Käsittääksemme paremmin mitä ilmaisukoneistolla tarkoitetaan, ottakaamme esimerkki radiotekniikasta. Radioaaltojen saapuessa antenniin, on nämä aistimin havaitsemattomat sähkövärähtelyt muutettava toiseen muotoon, jotta ne nykyisin fysikaalisin laittein saataisiin aistimin havaittaviksi, esimerkiksi kuultavaksi tai nähtäväksi. Radiovastaanottimessa suoritetaan kaksi perusmuutosta: ensiksi sähkömagneettiset aallot muutetaan kuparilankakierukoissa ja niihin liittyvissä elimissä sähkövärähtelyiksi, joita vielä useissa vaiheissa vahvistetaan, ja toiseksi, nopeat värähtelyt muutetaan hitaammiksi, eli sellaisiksi, että ne muuttuvat sitten ääneksi tai kuvapisteiksi. Ensimmäisen muutoksen suorittaa antenni ja toisen laite, jota nimitetään detektoriksi eli ilmaisimeksi.

Kun tämän tiedämme, voimme hyvin käsittää, että jossakin PSI-maailmassa on telepatian tai selvänäön lähtöimpulssi eli energiasysäys, sitten sen saapuminen vastaanottavan ihmisen fyysisessä rakenteessa olevaan ja vain hänelle kuuluvaan PSI-energian "vastaanottoantenniin", jossa impulssi muuntuu toiseksi energiamuodoksi, jonka "ilmaisuelin" sitten siirtää tajuntakeskuksiin.

Kun perehdytään PSI-tutkimuksia selostaviin kirjoituksiin, havaitaan, että hyvin monissa tapauksissa on kiinnitetty huomiota siihen herkkyyteen, jolla ilmaisuelin-systeemi toimii. On todettu, että ympäristöllä, suggestiivisilla tekijöillä, kiihokkeilla ja erittäinkin monilla alitajuisilla panoksilla on vaikutuksensa ilmaisutulokseen.

Monissa kokeissa on huomattu aikaisemmin suhteellisen hyväksi havaitun selvänäkö-telepatiailmaisun toimivan eräissä kokeissa täysin negatiivisesti. Tällaista tapausta nimitetään PSI-missing-ilmiöksi eli PSI-ilmaisun sammumiseksi. Näinhän tapahtuu radiovastaanottimessakin silloin, kun ilmaisuun käytetty radiolamppu lakkaa hehkumasta.

Yleensä voidaan sanoa, että jos koehenkilö on onnistuttu saamaan rentoutuneeseen tilaan, jossa päivätajunnan aiheuttamat fyysiset jännitykset ovat lauenneet ja myös mielen jännitystilat lakanneet, alkaa PSI-ilmaisu jälleen toimia. Tästä syystä koehenkilön ollessa hypnoositilassa on saatu yleensä huomattavasti parempia ilmaisutuloksia kuin saman henkilön ollessa normaalitilassa.

Edellisen perusteella joku fyysikko voi sanoa, että telepatiassa ei ole mitään yliluonnollista, sillä sehän on luonnontieteellinen ilmiö ja sähkömagneettisen aaltoteorian mukaan helposti selitettävissä. Ihmisen ajatellessa hänen aivonsa toimivat, jolloin niissä syntyvät sähkövärähtelyt säteilevät ympäristöön sähkömagneettisia aaltoja, joita toiset aivot voivat vastaanottaa ja muuttaa yliherkkyystilassa ne tajunnaksi. Näinhän on vakavalla mielellä jo selitettykin ja oikein painomusteen avulla. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että tällaiset selitykset eivät ole oikeita.

Lukuisissa huolellisesti suoritetuissa kokeissa on ensinnäkin todettu, että ilmaisutulokset eivät ole riippuvaisia lähettävän ja vastaanottavan henkilön välillä olevan matkan pituudesta. Toiseksi ennakolta tunnistamisen kokeet ovat osoittaneet, että ilmaisutulokset eivät myöskään ole riippuvaisia ajasta. Olemme siis tekemisissä ilmiöiden kanssa, jotka eivät noudata fysiikan eikä muitakaan tuntemiamme luonnontieteellisiä lakeja. Herää kysymys, eivätkö ne sitten noudata mitään lakeja? Rhinen mukaan näillä ilmiöillä on omat lakinsa, joista ei ole vielä päästy selvyyteen. Ilmiöt näyttävät olevan vain osittain luonnonlakeihin sidottuja. Ilmiöt tapahtuvat alitajunnastamme riippumatta, mutta niillä voi olla osittain vaikutusta alitajuntaan.

Telepatia, selvänäkö ja ennalta tunnistaminen saivat tutkijoilta aluksi nimen ESP-ilmiö. Kirjaimet tulevat sanoista extrasensor perception ja sanat tarkoittavat aistimitta tapahtuvaa havaitsemista eli paranormaalista ilmiötä. Kun edellä mainittujen ilmiöiden lisäksi ryhdyttiin Duken parapsykologisessa laitoksessa vuonna 1942 tutkimaan myös esineiden liikuntaan vaikuttavien psyykkisten voimien olemassaolon mahdollisuuksia, ja näissä tutkimuksissa päästiin suotuisiin tuloksiin ja voitiin todeta, että nämä psykokinesia- eli PK-ilmiöiden tutkimustulokset kytkeytyivät määrätyllä tavalla aikaisempiin tutkimustuloksiin. Nekin olivat riippumattomia ajasta ja paikasta, vieläpä liikkeellä olevan esineen massastakin. Tämän perusteella voitiin päätellä, että ESP- ja PK-ilmiöt ovat peräisin yhteisestä alkulähteestä, PSI-maailman energiasta ja sen muuntumisesta erilaisiksi osittain havaittaviksi osittain tajuttaviksi ilmiöiksi.

Viimeisiä parapsykologian alan julkaisuja tutkittaessa on todettavissa, että monet kirjoittajat jo käyttävät vain PSI-etuliitettä selostaessaan mitä tahansa paranormaalia ilmiötä. Niinpä paranormaaleja parantamistapauksia kuvattaessa mainitaan parantajalta olevan parantavaa PSI-energiaa, jonka säteily siirtyy parantajasta potilaaseen. Samoin minänpoistuminen näyttää olevan eräänlainen PSI-energian varassa tapahtuva PSI-ilmiö sekin. Psykoskopia, jota aikaisemmin nimitettiin varsin väärin psykometriaksi, on myös PSI-kykyyn perustuva ilmiö. Valokuvaa kädessään pitävä psykoskopisti voi kuvassa olevista henkilöistä selostaa monia yksityiskohtaisia asioita ja usein jopa ennustaa heidän tulevaisuuttaan. Tällainen kyky on eräänlainen selvänäkö- ja ennalta tunnistamiskyky, jossa valokuva on vain ilmaisukoneiston herkistämisväline. Duken yliopiston parapsykologian laitoksessa jo vuonna 1950 aloitetut kokeet eläimillä, kuten koirilla, kissoilla ja kirjekyyhkysillä, ovat osoittaneet, että eläimiä esimerkiksi kotiin johtava kyky on eräänlainen PSI-energian ilmenemismuoto. Tämä antaa aiheen tutkijoille esittää, että PSI-tekijät ovat todennäköisesti vaikuttamassa kaikkialla elollisessa luonnossa.

Parapsykologisen tutkimuksen tämänhetkistä tulosaineistoa tarkastellessaan ovat eräät tutkijat huomauttaneet, että tutkimustyö on nyt sivuuttamassa toisen vaiheensa, jota seuraa kolmas, sekin varsin merkityksellinen. Sen tehtävänä katsotaan olevan PSI-ilmiöiden ilmaisuprosessin selvittäminen. Ts. on yritettävä päästä selville siitä, miten PSI-vaikutteet yleensä muuntuvat tajunta-asteelle, ja voidaanko ilmaisuprosessia jollain tavoin keinotekoisesti kiihdyttää ja mahdollisesti saattaa herkillä mittausvälineillä tarkkailtavaksi.

Näyttää siltä kuin näiden tärkeiden probleemojen selvittämisessä tarvittaisiin useiden eri tieteen haarojen yhteistyötä. Ensinnäkin on todettava, että solun jakaantumisessa esiintyvät monet merkilliset tekijät viittaavat PSI-ilmiöihin. Mikrobiologia ei vielä ole omaksunut PSI-teoriaa käyttökelpoiseksi solututkimuksia suorittaessaan, mutta lähitulevaisuus jo johtanee kuitenkin siihen. Toistaiseksi ihmisen umpirauhasten toiminta ja vaikutus kehon kuntoisuuteen ovat vasta äskettäin olleet laajojen tutkimusten kohteina. Montrealin yliopiston kokeellisen lääketieteen professori Hans Selye on eräs näiden asioiden tutkijoita. Kirjassaan "Stress" hän mielenkiintoisella tavalla selvittelee ihmisissä eri tavoin ilmenevää Stress-tilaa ja umpirauhasten toimintoja sen lieventämiseksi. Lopuksi hän toteaa, että ihmisellä itsellään on mahdollisuus auttaa umpirauhastensa tasapainottavaa toimintaa, jos he vain pystyvät hallitsemaan oman mielentilansa ja osaavat poistaa siitä hajanaisuuden, epätäsmällisyyden, väärien arvojen tavoittelemisen jne. Sillä, hän sanoo, tällä tavoin voi ihminen vetää puoleensa korkeatasoista energiaa, jolla on huomattava parantava vaikutus. Hän huomauttaa, että solua ei enää pidetä jakaantumattomana, vaan solussa on lukuisasti pieniä tärkeitä hiukkasia, joilla on oma merkityksensä kehon terveydelle. Jokaisella hiukkasella, reaktioilla, on oma värähdyslukunsa, joka vastaa mielentilaa. Mitä sopusointuisempi on mieli, sitä nopeammat ovat värähtelyt ja päinvastoin. Alhaiset värähtelyt syntyvät sairaustiloista tai vastaavasti sairaat mielentilat aiheuttavat alhaisia värähtelyjä ja stress-ilmiön, josta on helposti seurauksena umpirauhasten keskinäisen tasapainon häiriintyminen ja siis fyysinen sairaus.

Ehkäpä solujen reaktiot ovat niitä pieniä elimiä, jotka ovat mukana PSI-ilmiöiden ilmaisua synnyttämässä. Tähän näyttää viittaavan ESP-kokeissa saatujen tutkimustulosten huomattava paraneminen koehenkilön ollessa rentoutuneessa ja passiivisessa tilassa.

Ydinfysiikka auttanee puolestaan myös PSI-ilmiöiden selvittelyä. Atomin ytimessä havaitut yhä uudet osaset ja niiden käyttäytyminen tuovat valaistusta ilmiöihin, jotka eivät noudata fysiikan lakeja. Voitaneenkin olettaa, että atomien keskinäiset rakenteet läpäisee eräänlainen pilviverho, jossa on sekä harvoja että tiheitä kerroksia vieläpä hattaroita. Nämä pilven hattarat kulkevat omia teitään kenenkään tuntematta niiden kulkureittejä ja suuntia. Jos nämä pilvet ovat PSI-energian tyyssijoja ja ne ovat yhteydessä avaruudessa oleviin, toistaiseksi tuntemattomiin vastaaviin energiakerrostumiin, on jo mahdollista selittää monia PSI-ilmiöitä kohtalaisella täsmällisyydellä.

Elonpyörä 1959 — n:o 2

T. K. Laakso

Mitä parapsykologia on ja mitä se ei ole

Kuluvan vuoden [1962] helmikuun 5. pnä sivuutimme astronomisesti mielenkiintoisen hetken. Silloinhan seitsemän taivaankappaletta oli kukin maahan nähden avaruudessa peräkkäisessä asennossa. Kun oletetaan taivaankappaleilla olevan tietynlainen keskeinen vuorovaikutus, aiheuttaa kuukin maan pinnalla luode- ja vuoksi-ilmiön, niin monet herkkäuskoiset ihmiset odottivat noina kriittisinä päivinä 3.–7. helmikuuta tapahtuvan hirveitä luonnonmullistuksia. Toiset uskoivat koko maapallonlaajuisen sodan puhkeavan, ja jotkut olivat varmoja ihmiskunnan lopullisesta tuhosta ja viimeisen tuomion tulosta. Sanomalehtiuutiset sisälsivät mitä merkillisimpiä selostuksia ihmisten erilaisista uskomuksista. Monet Intian uskontojen harjoittajat mm. ryhtyivät rituaalein ja seremoniamenoin lepyttämään tuhon jumalia ja saamaan viimeisen voitelun ennen tuomiolle astumista. Kuitenkin Intian viisas ja kokenut johtaja Nehru varoitti kansalaisiaan tällaisista harhaluuloista ja eksytyksistä kehottaen ihmisiä kuuntelemaan tieteen järkevää kieltä. Tästä huolimatta monilla paikkakunnilla suljettiin koulut ja lopetettiin arkitouhut, jotta ihmisillä olisi tilaisuus olla omaistensa läheisyydessä tuhon tullessa.

Omassa maassamme on sattunut aina silloin tällöin, vaikkakin muista syistä, samantapaisia joukkoliikehtimisiä muka pian tapahtuvan maailmanlopun edellä. Tämän kirjoittajan muistissa on eräitä tragikoomisia tapauksia vuodelta 1910, jolloin ns. Halleyn pyrstötähden pyrstön uskottiin pyyhkäisevän maapallon yli ja aiheuttavan kuumuudellaan ja myrkyllisillä kaasuillaan ihmiskunnan tuhon ja "viimeisen tuomion". Toinen samantapainen muisto on vuosilta 1925–26, jolloin "näkijä" ja hurmossaarnaaja Maria Åkerblom ennusti maailmanlopun tulevan. Monet Pohjanmaan talonpojat möivät hänen kehotuksestaan maansa ja omaisuutensa, kuormasivat vähäiset tavararippeensä hevosen rattaille ja lähtivät "profeetan" osoittamaan paikkaan rukoilemaan yhdessä toisten "uskovaisten" kanssa "armoa ja pelastusta", kuten termi kuului, syntisille sieluilleen.

Jälleen a.d. 1961 on maahamme ilmestynyt "profeetta", oikein Pohjolasta, josta ennustuksien mukaan ihmiskunnalle pitäisikin uuden valon tulla, esittämään erityislaatuisia sanomiaan. Tämä on jälleen saanut ihmisjoukot liikkeelle. Sanomat on kirjoitettu muistiin, monistettu, talletettu nauhalle, niitä on osittain jo selostettu kirkoissakin ja lukuisissa ns. uskovaisten ja luotettujen suljetuissa piireissä. Jälleen kerran sanomissa ennustetaan tuhoa, kuinkas muuten. Ihmiset tahdotaan entisten profetioiden mukaisesti saada "heräämään" ja polvilleen, kuuntelemaan yliluonnollista sanomaa ja uskomaan "taivaallista profeettaa", joka kuten eräs kirkonmies vakavissaan väittää, on täysin Vanhan testamentin profeettojen tasolla.

Kaikki tämä tehoaa herkkäuskoisiin ihmisiin, ennen kaikkea niihin, jotka ovat kyllästyneet vallitseviin oloihin, sekasortoisuuteen ja valheellisuuteen, jolle kaikelle he odottavat yliluonnollista loppua ja "taivaallisen sotajoukon" esille tuloa.

Samantapaisia profeetallisia sanomia olemme jo pitkän ajan saaneet kuulla lukuisissa "henkimaailman manaajien" eli spiritistien kokoussaleissa, sisäpiirien istunnoissa ja monien kotien "ikioman taivaallisen henkiolennon" uskollisten kuuntelijain suljetussa piirissä. Milloin näitä sanomia on välittänyt transsiin vaipunut meedio eli välittäjä, milloin taasen sormuksen, kellon tai juomalasin kuljettaja tai automaattikirjoittaja. Jokaisessa tapauksessa on välittäjä suurella hartaudella antautunut tehtäväänsä väittäen olevansa "korkean henkimaailman" palveluksessa. Nämä "henkisanomien" välitystilaisuudet ovat olleet julkisia, mutta useimmiten täysin suljettuja ja luottamuksellisia. Jokaisen tällaisen välittäjän ympärille on muodostunut uskonnollinen kantajoukko, joka illasta iltaan kuuntelee ja merkitsee muistiin saatuja sanomia, joita sitten monistettuina jaetaan vain luotettaville ihmisille.

Oman ryhmänsä näiden välittäjien joukossa muodostavat ns. automaattikirjoittajat. Henkilö, joka toteaa hänen kädessään olevan kynän täysin automaattisesti kirjoittavan sanomia ja myös vastauksia hänen itsensä tai hänen ympärillään olevien ihmisten tekemiin kysymyksiin, on omasta mielestään "armoitettu meedio, jolla on julistajan tehtävä". Tämän vuoksi hän hyvin pian havaitsee olevansa kanssaihmisiään kyvykkäämpi ja merkittävämpi, mikä havainto on omiaan tehostamaan hänen itsevarmuuttaan ja keskittymiskykyään sanomia vastaanottaessaan. Tämän pian huomaavat myös hänen ystävänsä, joissa monissa herää ihastus ja halu omistaa itsekin tuollaisen kyvyn. Eräänä päivänä yksi jos toinenkin näistä ystävistä huomaakin, että myös hänen kynänsä alkaa antaa sanomia. Sanoman antajaksi ilmestyy, "henkimaailman olento", jolla on mitä merkillisin nimi. Joskus se on itämainen runoilija, toisen kerran se on muinaisegyptiläinen pappi, kolmannen kerran se on eräs puolalainen prelaatti, neljännen kerran se on Pohjois-Amerikassa elänyt muinainen intiaani jne.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että automaattikirjoittamisen kyky, jos sitä kyvyksi ensinkään voidaan sanoa, on sairaalloinen ilmentymä. Se on lisäksi tarttuva, joten joissakin tapauksissa voidaan puhua tietynlaisesta epidemiasta. Varsinkin nuorten ihmisten piirissä se helposti siirtyy yksilöstä toiseen. Onhan tietysti suurenmoista olla toisia "etevämpi ja merkittävämpi" ja tulla nopeasti kuuluisaksi, ajattelee moni automaattikirjoituksen vasta-alkaja. Ja kun vielä äitikin on asiasta kovasti innostunut ja tukee lastaan "tässä jalossa harrastuksessa", ovat kaikki tarvittavat edellytykset valmiina. Ja niin alkaa nuoren "profeetan" ura, joka sangen monessa tapauksessa päättyy mielisairaalaan. Aluksi saadut sanomat ovat suorastaan "taivaallisia", niin ihania ja miellyttäviä, että joku kirkonmieskin niistä innostuu ja niitä ihailee. Mutta ajan mittaan sanomat muuttuvat, vähitellen niihin ilmestyy kehotuksia ja käskyjäkin, joita on toteltava. Kirjoittaja määrätään tekemään silloin yhtä ja toista, aluksi sangen viatonta, jossa erikoisuutena on se, että niihin sisältyy yliluonnollisia piirteitä. Esimerkiksi kirjoittajaa kehotetaan menemään määrättyyn paikkaan, jossa hänen on tavattava "henkiolennon" tarkoin kuvaama ihminen. Kun kirjoittaja noudattaa tätä määräystä, niin hän ihmeekseen toteaa sen pitävän täsmälleen paikkansa. Tästä kaikesta kirjoittajan usko "henkimaailman" kaikkivoipaisuuteen kasvaa ja hänestä tulee entistä kuuliaisempi käskyjen noudattaja ja täysin kuuro hänen ystäviensä järkeville neuvoille. Tämä vaaravyöhykkeelle liukuminen voi joissakin tapauksissa tapahtua hyvin nopeasti ja toisissa tapauksissa hitaammin, jopa vasta vuosien kuluttua.

Usein kuulee tällaisten sanomien välittäjän ystävien huomauttavan, että he eivät ole huomanneet välittäjässä mitään sairaalloista. Tämä on vaarallista puhetta, sillä se osoittaa näiden henkilöiden olevan tietämättömiä siitä prosessista, joka saa aikaan tällaisen automaattikirjoituksen. Useimmiten he ovat maallikoita, herkkäuskoisia henkilöitä, jotka tuijottavat vain ns. yliluonnolliseen kykyyn ja tuon kyvyn heille antamiin sanomiin, mutta eivät ensinkään huomaa, miten sanomien välittäjän henkinen kehitys alkaa kärsiä. Jos nämä puoltajat olisivat kehittyneempiä ja heillä olisi suurempi annos tervettä järkeä, niin he voisivat todeta, miten välittäjän suhteellisuudentaju on häviämässä ja miten tämä välittäjä joutuu "henkimaailmasta" käsin kauko-ohjatuksi. Hän kysyy sieltä päivittäin neuvoa kaikenlaisiin asioihin, jopa aivan vähäpätöisiinkin, kuten pukeutumiseen, syömiseen, vieraiden vastaanottamiseen, kyläilemiseen, matkustamiseen, kirjojen lukemiseen ja moneen muuhun asiaan nähden. Jopa kahvikupin sokeripalojen määräkin määrätään hänelle "henkimaailmasta" käsin. On erityisen merkille pantavaa, että tällaisen välittäjän omaiset myös kadottavat suhteellisuudentajunsa, jopa usein suuremmassa määrässä kuin välittäjä itse. He käyvät ylpeiksi siitä, että heillä on kodissaan "suojelushenget", jotka ohjaavat heidän arkipäiväistä askareitaan, tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Nämä "kotihenget" ovat heille myös mieluisina viihdyttäjinä, sillä heiltä saa tarkkoja kuvauksia mm. siitä, miten kukin "henkiolento" aikaisemmassa elämässään on muka ollut jonkun perheenjäsenen läheinen omainen ja mitä kaikkea tuona aikana on tapahtunut. Kun lisäksi ilta joskus tuntuu pitkältä ja yksinäiseltä, on kotihenki ikävää torjumassa ja jälleen saadaan uusi "jännittävä ohjelma" merkityksi muistiin. Tässä touhussa ei totisesti tarvita radiota eikä TV:tä, sillä piirin harrastajat viihtyvät parhaiten tällä ns. "henkimaailman" aaltopituudella.

Jos kaikille näille välittäjille ja heidän omaisilleen tervejärkisten ihmisten taholta annetaan varoittava sana, ei sillä ole mitään vaikutusta, se torjutaan ensin vakavin katsein ja vakuuttavin väittein siitä, että heidän "henkiolentonsa" ovat korkeata luokkaa ja mitään vaaraa ei ole olemassa, lisäksi väitetään, että usein jopa joku apostoleistakin käy sanomia antamassa. Tällaisen väitteen edessä mykistyy asiaa tuntematon henkilö helposti, mutta tutkijoihin ei tuo vakuuttelu pysty. Lukuisat vastaavanlaiset tapaukset ovat heille osoittaneet, että kaikessa tällaisessa puuhastelussa piilee hyvin vakavia vaaroja. Sangen monet välittäjät ovat nimittäin sortuneet rikostekoihin, kuten väkivaltaisuuksiin, murhiin, tuhopolttoihin, ryöstöihin jne. vain siitä syystä, että he ovat uskoneet olevansa korkean "henkimaailman" palvelijoita ja täyttävänsä vain sen määräyksiä.

Tämän kirjoittajalla on laaja kokoelma näitä tapauksia sekä muistiin kirjoitettuina että myöskin ääninauhalle talletettuina. Ne ovat surullista kertomaa ja niiden perusteella voi tehdä vain sen johtopäätöksen, että esiintyypä tällaista välitystoimintaa missä tahansa, se on pidettävä aisoissa eikä sitä saa laskea yksinkertaisten ihmisten katseltavaksi ja kuultavaksi, vielä vähemmän sitä ei pidä julistaa aikakaus- ja päivälehdissä, kuten valitettavasti niin usein tapahtuu. Näistä tapauksista tulkoon mainituksi pari sellaista.

Tämän kirjoittaja sai 14 vuotta sitten panna liikkeelle kaikki todistelukykynsä estääkseen nuoren opiskelijan jatkamasta automaattikirjoitusta sen saatua arveluttavia piirteitä. Kirjoittajan hermot olivat romahtamaisillaan ja koulunkäynti uhkasi keskeytyä "toiselta puolen saatujen enkelisanomien ihanuuden ja lupausten" vuoksi. Vasta sitten, kun eräs koominen tapaus sai tyttären äidin vakuuttuneeksi harrastusten vaarallisuudesta, ne keskeytettiin ja kirjoitetut muistiinpanot sinetöitiin ja kätkettiin. Tyttären hermot pääsivät jälleen virkistymään ja koulunkäynti palasi normaaliin tahtiin.

Eräässä toisessa tapauksessa noin 40 vuotta sitten korkeakoulussa opintonsa aloittanut ylioppilas havaitsi yllätyksekseen saavansa "henkimaailmasta" käsin ohjausta ja opetusta erään keksinnön tekemisessä ja uuden ihmeellisen koneen rakentamisessa. Opinnot keskeytyivät kokonaan, sillä olihan tiedossa maailmanmaine ja kunnia uuden keksinnön ansiosta ja varmuuden vielä antoi se, että "ohjaajien joukossa" oli monia kuuluisia keksijöitä mm. itse Edison. Joka tapauksessa lukuisia patentteja tuli otetuksi ja uutta konettakin hahmotelluksi, mutta mitään muuta tulosta ei tästä "jalosta puuhailusta" ollut kuin varojen menetys ja tutkintojen suorittamatta jääminen. Kaikesta huolimatta fanaattinen "usko henkimaailmaan", sen keksijöihin ja profeetallisten sanomien antajiin säilyi, joka vain todistaa suhteellisuudentajun häviämistä.

Nykyajan ihmisissä on jotakin, joka hyvin helposti johdattaa heidät harrastelemaan usein pilanpäiten, usein vakavastikin, horoskooppeja, astrologisia tähtimerkkien selityksiä, telepaattisia selityksiä, ennustavia unia jne. Vaikka korkealle kehittynyt tiede on paljon karsinut pois taika- ja herkkäuskoisuutta, on jatkuvasti ihmisiä, jotka kaikesta huolimatta epäterveellä tavalla ryhtyvät tutkimaan näitä ns. yliluonnollisia eli okkulttisia ilmiöitä ja asioita. Tämä harrastelu johtaa sitten edellä mainittuihin konkreettisiin tapahtumiin ja vaaroihin, ellei kaikkea tätä harrastelua osata pitää oikeilla raiteilla ja ellei siihen saada pätevältä taholta välttämätöntä varoitusta, opastusta ja neuvontaa.

Tosiasia kuitenkin on, että me emme voi ummistaa silmiämme kaikelta siltä normaaliin ihmiselämään liittyvältä yliaistilliselta eli yliluonnolliselta ilmiösarjalta, joka silloin tällöin milloin missäkin tulee esille. Joskus nämä ilmiöt ovat vain satunnaisia, joskus sen sijaan yksitellen tai perättäin ja ajoittain ilmestyviä. Kun näitä ilmiöitä on ollut olemassa niin kauan kuin on ihmiskuntakin, ja kun niitä jatkuvasti tapahtuu eri puolilla maailmaa, on luonnollista, että niitäkin on ryhdytty tieteellisesti tutkimaan. Tätä tieteellistä tutkimustyötä suorittavat eri maissa yhdistykset ja niiden hallussa olevat laboratoriot, jotka ovat pätevien tiedemiesten johdossa. Niinpä Saksassa Freiburgissa on erikoinen laaja ja pätevä tutkimuslaitos "Institut für Grenzgebiete der Psychologie und Psycho-hygiene", jonka johdossa on kuuluisa tiedemies psykologian professori Hans Bender. Tässä laitoksessa tutkitaan kaikki Länsi-Saksan "noidat", povarit, sanomien antajat, näkijät ja muut henkilöt, jotka väittävät omaavansa yliluonnollisia kykyjä. Prof. Bender julkaisee aikakauslehteä "Zeitschrift für Parapsychologie und Grenzgebiete der Psychologie". Tässä lehdessä esiintyy vain tervejärkisiä kirjoituksia, joiden tarkoituksena on tieteellisen pätevästi selvitellä yliluonnollisia eli paranormaaleja, kuten niitä nykyään parapsykologiassa nimitetään, ilmiöitä ja sitä tutkimustyötä, jota näiden ilmiöiden selvittämiseksi kaikkialla maailmassa tehdään.

Kuten aikakauslehden nimestä kävi selville, siitä tieteestä, joka näitä yliluonnollisia ilmiöitä tutkii, käytetään nimitystä parapsykologia. Juuri tämän tieteen piiriin kuuluu myös opastus- ja valistustoiminta. Siitä syystä pyritään parapsykologisiin tutkimusseuroihin valitsemaan jäseniksi vain tervejärkisiä ihmisiä, joita kiinnostaa yksinomaan tutkimustyö ja sen perusteella suoritettu tervehenkinen valistustyö. Se aika on ollut ja mennyt, jolloin näiden tutkimusyhdistysten johdossa vielä olivat spiritismiä harrastavat ja siitä itselleen uskonnon tehneet henkilöt. On nimittäin todettu, että pätevää tutkimus- ja valistustyötä ei voida tehdä silloin, kun tutkijat itse jo etukäteen ovat asennoituneet ns. "henkimaailmaan" uskovaisten tavalla ja ovat kadottaneet kaiken suhteellisuudentajun. Aikaisemmin kävi usein niin, että näiden uskovaisten taholta suorastaan jarrutettiin tervejärkistä tutkimustyötä ja estettiin tähän työhön osallistumasta todellista tutkimuskykyä ja -henkeä omaavia henkilöitä. Siellä, missä näin on tapahtunut, on parapsykologisesta yhdistyksestä tehty puoskareiden ja henkien manaajien temmellyspaikka, josta terve järki on kaukana. Tällaisessa yhdistyksessä eivät viihdy mitkään koulutetut aivot eivätkä luonnontieteen salaisuuksiin tunkeutuvat tutkijat uskalla tulla lähellekään tällaisen yhdistyksen toimintaa peläten maineensa siitä kärsivän.

Parapsykologia on siis nimenomaan tutkimustoimintaa, joka kohdistuu yksinomaan kaikkeen ihmiselämää lähellä olevaan ilmiömaailmaan, johon tähänastinen tieteellinen muu tutkimus ei vielä ole kiinnittänyt huomiota. Parapsykologisten yhdistysten velvollisuutena on näin ollen järjestää toimintansa siten, että tutkimustyötä voidaan jatkuvasti suorittaa ja että tähän työhön myös saadaan pätevää tieteellistä työvoimaa ja myös riittävästi työvälineitä. Monet uudet tutkimusmenetelmät antavat mahdollisuuden entistä pätevämmän tutkimustyön suorittamiseen. Tällöin on mainittava erityisesti parafysiikka, joka on ensimmäinen varsinainen parapsykologisen tutkimuksen avuksi tullut käytännöllinen tieteenhaara. Sen kehittämiä menetelmiä käyttäen voidaan nyt ensimmäisen kerran maailmassa osoittaa tieteellisin keinoin toteen ns. esifysikaalisen energiatilan olemassaolo ja samalla myös ajatusenergian käyttö tämän tilan ilmiöiden tutkimisessa. Parafysiikka avaa meille valtavia uusia näköaloja ja tutkimismahdollisuuksia. Tästä syystä sen käyttö on välttämättä sisällytettävä jokaisen terveellä pohjalla toimivan parapsykologisen tutkimusseuran toimintamuotoihin. Ilman parafysiikan laboratoriota ei enää täsmällistä parapsykologista tutkimustyötä voida suorittaa, niin tärkeäksi apukeinoksi on tämä fysiikan haara osoittautunut.

Kuten edellä olevasta käy selville, parapsykologia ei ole minkään uskonnollisen tai filosofisen ideologian puitteissa toimiva tieteenhaara. Tästä syystä sen ohjelmaan ei voida sisällyttää uskonnonomaista spiritististä ilmiöiden selittelyä ja henkien manausta hyväksyvää ennakkoasennoitumista. Sen tutkimismenetelmät ja työhypoteesit uusiin tutkimuksiin ryhdyttäessä on aina rakennettava ja suunnattava siten, että niistä on pois kaikki spiritistinen haihattelu. Mitään "henkimaailman teorioita" näissä tutkimuksissa ei tarvita, sillä nämä teoriat ovat spiritistien itselleen laatiman oppinsa harhauttavia dogmeja. Mikäli ns. "henkimaailma" sitten on olemassa, kuuluu sen tutkiminen yksinomaan päteville tiedemiehille eikä suinkaan jonkinlaisten "henkisanomien" vastaanottajille. Parapsykologia ei siis ole mitään spiritismiä eikä edes lähelläkään sitä. Se, joka uskaltaa väittää muuta, on todellinen parapsykologian puoskari ja hänellä ei saa olla mitään tekemistä parapsykologisessa tutkimustyössä. Häntä voidaan käyttää vain tutkimuskohteena, esimerkkinä tietyn tyyppisestä yksilöstä ja usein ei edes sellaisenakaan.

Elonpyörä 1962 — n:o 1