V. H. V.

Englantilaisen papin H. E. Sampsonin kokemuksia

Englantilainen pappismies H. E. Sampson kirjoittanut mm. suuret, etevät teokset Progressive Creation ja Progressive Redemption, joissa hän tekee selkoa kristinuskon todellisesta sisällöstä, ei spekulatiivisten otaksumien avulla, vaan niin kuin profeetta ehdottomalla varmuudella ja tiedolla. Jälleensyntyminen, karma, Mestarien veljeskunta ym. ikivanhat opit ovat hänelle epäämättömiä totuuksia, jotka hän lukee luonnostaan kristinuskoon kuuluviksi. Mainitussa kirjoituksessa hän vastaa useiden henkilöiden kyselyihin mm. seuraavaa:

"Tahdon vakuuttaa niiden tiedoksi, ettei minulla ole kunnia kuulua yhteenkään salaiseen tai okkulttiseen seuraan, enkä edes tiedä tunteneeni henkilöitä, joilla olisi yhteyttä tällaisten seurojen kanssa. H. P. Blavatskya en ole koskaan tuntenut tai nähnyt lihallisesti, enkä saata kehua, että minulla olisi kovinkaan laajoja kirjatietoja nykyisten tai muinaisten mystikkojen tai okkultistien teoksista. Se kirjasto, mikä minulla on – täytyy ikäväkseni tunnustaa – täyttäisi tuskin yhden ainoan hyllyn tavallisessa kirjakaapissa, ja jokaisen kirjan, joka minulla on Raamatun, muutamien teologisten kirjojen ja (skeptikkojen) Darwinin, Spencerin ja Huxleyn teosten lisäksi, hankin ja luin sen jälkeen, kun olin kirjoittanut suurimman osan siitä, mitä olen julkaissut ja mikä aikanaan tulee julkaistavaksi. Kuinka silloin tämä ajatussisältö ja filosofia tuli minulle?"

Hän kertoo, miten hän oli kauan aikaa etsinyt totuutta ja pettynyt kaikkien tieteellisten ja uskonnollisten lähteitten suhteen. Silloin oli hän vaeltanut kuin suuressa erämaassa, missä sai sieltä täältä vain pienen vedenpisaran, mutta ei missään janonsa tyydytystä. Viimein hänen mielensä oli täynnä sekasortoa, kaikenlaisia otaksumia.

Silloin eräs hänen ystävänsä, myös pappi, vei hänet spiritistiseen istuntoon ja heti ensi kerralla tuli meedio hänen luokseen ja kertoi tuntevansa hänet hyvin ja kuuntelevansa usein hänen saarnojaan. Ja miksi? "Sen tähden että milloin nousette saarnatuoliin, näen takananne pitkän vanhan papin seisovan ja panevan kätensä päänne päälle." Ja tätä miestä kuvasi meedio niin tarkasti, että Sampson tunsi sen entiseksi opettajakseen, tri Asa Mahaniksi, joka oli 90-vuotiaana kuollut oltuaan Oberlinin yliopiston johtaja.

Tältä vainajalta Sampson sitten alkoi saada opetusta, ensin ouija-laitteen avulla, sitten automaattisella kirjoituksella ja viimein aivoista aivoihin.

"Viimein", kirjoittaa hän, "kertoi johtajani, että hänen työnsä oli päättynyt ja että hän toisi luokseni olentoja, jotka kykenisivät opettamaan enemmän. Silloin minä huomasin olevani kolmen olennon käsissä, joilla kullakin oli tehtävänä opettaa minua erityiseen suuntaan... Yksi näistä olennoista esitettiin minulle maallisella nimellään H. P. Blavatskyna. Hänelle oli annettu erityiseksi tehtäväksi opettaa minulle kaikkea, mikä koski itämaista filosofiaa ja mystiikkaa, jonka adepti hän oli ollut edellisessä ruumistuksessaan. Häneltä sain joka päivä opetuksia muinaisuuden ja itämaiden suurista filosofioista. Monilla transsimatkoilla henkeni seurasi häntä itämaille ja kävi useissa salaisissa paikoissa, missä näin ja sain lukea muinaisia salakirjoja ja muistiinmerkintöjä ammoisesta historiasta ja viisausopista ja missä keskustelin idän viisaiden kanssa heidän erakkoasunnoissaan, jotka ovat länsimaailmalle tuntemattomia. Monissa keskusteluissa tämän ihmeellisen oppineen naisen kanssa, joka nyt on paratiisissa, opin tuntemaan paljon hänen edellisestä elämästään ja hänen viimeisestä ruumistuksestaan. – Myöhemmin kuin sain käsiini hänen kirjoittamiaan kirjoja ja elämäkerrallisia esityksiä hänestä, hämmästyin erityisesti siitä, kuinka yhtäpitävä yleinen H. P. B:n luonteenkuvaus oli sen persoonallisen kokemuksen kanssa, mikä minulla oli hänen merkuriaalisesta ja ihmeen oikullisesta luonteestaan siltä ajalta, jolloin joka päivä olin hänen seurassaan kuljeskellessani kodittomana ja ruokaa nauttimatta Peitermaritzburgin läheisissä erämaissa... Usein kun olin ankaran väsymyksen ja ajatushämmennyksen uuvuttamana, tämä kirkas henki huvitti yksinäisiä tunteja leikillisen luonteensa säkenöivällä riemuisuudella ja piti minua naurusta pulpahtelevana sukkeluuksillaan ja hauskoilla muistoillaan merkillisistä elämänkokemuksistaan. Hän myös antoi minulle arvokkaita ohjeita, kuinka minun oli pidettävä huolta ruumiistani pitkinä paaston ja valvonnan aikoina, jotka vietin tuona salaperäisyyden ja ponnistuksen kautena."

Sitten Sampson kertoo vielä korkeammasta olennosta, jonka nimeä hän ei julkaise mutta joka itseään sanoi Mestariksi. Tämä johti hänet pitkän harjoituksen avulla, milloin tuskallisten, milloin riemullisten kokemusten läpi taivaalliseen valtakuntaan toisensa jälkeen, niin kuin Paavali temmattiin ylös "kolmanteen taivaaseen", "oliko se ruumiissa ollessa tai ilman ruumista, en tiedä: Jumala tietää". Tällä ajalla hän oli koditon, rahaton, ilman ystäviä, kuljeskeli kuukausimääriä Natalin vuorilla ja kankailla, vuoteena tavallisesti suuri kivi, kallionkielekkeen varjostama. "Päiväkausia", kirjoittaa hän, "pysyin luolassani syömättä tai juomatta mietiskellen jumalallisia asioita ja kirjoitellen taivaallisten johtajieni henkisen sanelun mukaan. Vaikka ruumiini usein äärimmäisiin asti hupeni ja eetteristyi, en koskaan tuntenut nälän tai janon vaivoja enkä heikkoutta tai elinvoiman loppumista. Määrättyinä aikoina lankesin horrokseen ja sieluni nostettiin ruumiista ja vietiin muihin maan paikkoihin ja muistettaviin tilaisuuksiin tätä maailmaa tuonnemmaksi astraalitason kautta ja sen tuolle puolelle taivaitten rajattomiin piireihin."

Kun ihmisellä on näin palava totuuden jano, ei ole ihmeellistä, että hän löytää jotakin. Kun Sampson oli päättänyt oppiaikansa, johtivat kohtalon voimat hänet rauhalliseen Länsi-Intian saareen, missä hän eli kuusi vuotta pienen seurakunnan paimenena ja käytti kaiken vapaa-aikansa muistelmiensa kirjoittamiseen, joista syntyivät hänen uraa aukaisevat teoksensa. Niissä kuitenkaan ei vedota yliaistillisiin ilmestyksiin vaan järkiperäisesti selitetään, mikä on kunkin kristillisen

Tietäjä − syyskuu 1910

Kieliasua on hieman uudistettu sisältöön puuttumatta.

V. H. V. on käyttänyt lähteenä Occult review’issa (heinäkuu 1910) ollutta artikkelia:

http://iapsop.com/archive/materials/occult_review/occult_review_v12_n1_jul_1910.pdf


Etusivu Artikkelit