Swami Vivekananda

Prana

Pranayama ei ole, kuten monet luulevat, jotakin hengityksen tapaista. Hengityksellä on varsin vähän tekemistä sen kanssa, jos ensinkään. Hengitys on vain eräs monista harjoituksista, joiden avulla pääsemme todelliseen pranayamaan. Pranayama merkitsee pranan hallintaa. Intian filosofien mukaan koko maailmankaikkeus on muodostunut kahdesta aineesta, joista toista sanotaan akashaksi. Se on kaikkialla läsnä oleva, kaikki läpitunkeva olemassaolo. Kaikki, millä on muoto, kaikki, mikä on kehityksen tulos, on kehittynyt tästä akashasta. Akasha tulee ilmaksi, akasha tulee nesteeksi, ja se tulee kiinteäksi. Akasha tulee auringoksi, maaksi, kuuksi, tähdiksi ja pyrstötähdiksi. Se on akasha, joka tulee ruumiiksi, eläinruumiiksi, kasveiksi, jokaiseksi muodoksi, jonka näemme, kaikeksi, mitä voimme aistita, kaikeksi, mikä on olemassa. Sitä itseään ei voida käsittää, se on niin hienoa, että se on tavallisen käsityskyvyn ulkopuolella. Se voidaan nähdä vasta, kun se on tullut karkeaksi, kun se on ottanut muodon. Luomisen alussa on olemassa ainoastaan tätä akashaa. Kierroksen lopussa kiinteät aineet, nesteet ja kaasut, sulautuvat jälleen, ja seuraava luomiskausi alkaa taas tästä akashasta.

Millä voimalla tämä akasha on muodostunut maailmankaikkeudeksi? Se on tapahtunut pranan voimalla. Kuten akasha on ääretön, kaikkialla läsnä oleva maailmankaikkeuden aine, niin prana taas on ääretön, kaikkialla läsnä oleva maailmankaikkeuden ilmenevä voima. Kierroksen alussa ja lopussa kaikki tulee akashaksi, ja kaikki universumissa olevat voimat palaavat pranaan. Seuraavassa kierroksessa taas tästä pranasta on kehittynyt kaikki, mitä sanomme energiaksi, kaikki, mitä sanomme voimaksi. Se on prana, joka ilmenee liikkeenä, se on prana, joka ilmenee painovoimana ja magnetismina. Se on prana, joka ilmenee ruumiin toimintoina, kuten hermovirtoina ja ajatuksen voimana. Ajatuksesta aina alhaisimpaan fyysiseen voimaan saakka kaikki on ainoastaan pranan ilmennystä. Kaikkien voimien summaa maailmankaikkeudessa, älyllisten ja fyysisten, sanotaan pranaksi, kun ne palaavat takaisin alkuperäiseen tilaansa. Kun ei ollut olemassa mitään, kun pimeys peitti pimeyden, mitä silloin oli? Silloin oli olemassa akasha ilman liikettä. Pranan fyysinen liike oli pysähdyksissä, mutta se oli kuitenkin olemassa. Kaikki voimat, jotka ilmenevät nyt nykyisen tieteen tuntemassa maailmankaikkeudessa, ovat muuttumattomia. Kaikkien avaruuden voimien summa on aina sama, paitsi että kierroksen lopussa nämä voimat tyyntyvät, tulevat piileviksi, ja seuraavan kierroksen alussa ne lähtevät liikkeelle ja kehittävät akashasta erilaisia muotoja, ja – kuten akasha muuttuu – muuttuu pranakin kaikiksi energian ilmenemismuodoiksi. Tietoa pranasta ja pranan hallintaa nimitetään pranayamaksi.

Tämä avaa meille oven rajattomimpaan voimaan. Otaksukaamme esimerkiksi, että joku ymmärtäisi pranan täydellisesti ja voisi hallita sitä, olisiko maan päällä mitään voimaa, joka ei olisi hänen? Hän voisi liikuttaa auringon ja tähdet paikoiltaan, hallita kaikkea universumissa atomista suurimpiin aurinkoihin saakka, koska hän voisi hallita pranaa. Tämä on pranayaman tarkoitus ja päämäärä. Kun joogi tulee täydelliseksi, niin luonnossa ei ole mitään, mikä ei ole hänen hallinnassaan. Jos hän määrää jumalat tulemaan, niin he tulevat hänen käskystään. Kaikki luonnon voimat tottelevat häntä hänen orjinaan, ja jos tietämätön näkee nämä joogin voimat, niin hän sanoo sitä ihmeeksi.

Joogit sanovat, että tämän erikoisen ilmennyksen takana on yleistys. Jokaisen erikoisen idean takana on yleistetty, abstraktinen prinsiippi. Jos käsität sen, käsität kaiken. Aivan kuin se veda-filosofiassa on yleistetty yhdeksi ainoaksi absoluuttiseksi olemassaoloksi. Se, joka käsittää tämän olemassaolon, käsittää koko maailmankaikkeuden. Niinpä kaikki voimat ovat yleistyneet pranaksi, ja se, joka ymmärtää pranan, ymmärtää kaikki maailmankaikkeuden voimat, mentaaliset ja fyysiset. Se, joka hallitsee pranan, hallitsee oman ruumiinsa ja kaikki ruumiit, jotka ovat olemassa, koska prana on voiman yleistynyt ilmennys.

Kuinka hallita pranaa, on pranayaman eräs tarkoitus. Kaikilla harjoituksilla on tämä tarkoitus, ja jokaisen täytyy aloittaa siitä, missä hän on. Hänen täytyy oppia hallitsemaan niitä asioita, jotka ovat lähinnä häntä. Prana, joka toimii meidän mielessämme ja meidän ruumiissamme, on lähinnä meitä. Tämä pieni pranan aalto, joka edustaa meidän omaa energiaamme, mentaalista ja fyysistä, on lähinnä meitä kaikista äärettömän pranameren aalloista, ja jos meidän onnistuu hallita tätä pientä aaltoa, niin vasta silloin voimme toivoa hallitsevamme koko pranaa. Täydellisyys on sen joogin saavutettavissa, joka pystyy tekemään tämän, eikä mikään voima ole enää hänen herransa. Hän on tullut melkein kaikkivoivaksi, melkein kaikkitietäväksi. Näemme kaikissa maissa uskonlahkoja, jotka ovat saavuttaneet tämän pranan hallinnan. Intiassa on järjellä parantajia, uskolla parantajia, spiritistejä, hypnotisoijia jne., ja jos tutkimme näitä eri ryhmiä, niin huomaamme, että kaiken tämän parantamisen perustana on pranan hallinta, tietäköötpä parantajat sitä tai eivät. Jos keitätte kaikki nämä teoriat yhteen, niin seos on oleva sama. He käyttävät kaikki yhtä ja samaa voimaa, joskin tietämättään. He ovat keksineet erään voiman, eivätkä tiedä sen luonnetta, mutta tietämättään he käyttävät samaa voi maa, jota joogi käyttää ja joka tulee pranasta.

Prana on jokaisessa oliossa oleva elinvoima, ja pranan hienoin ja korkein toiminta on ajatus. Ajatus taas, kuten näemme, ei ole kaikki. On myös eräs ajatuksen laji, jota sanomme vaistoksi eli tajuttomaksi ajatukseksi. Se on toiminnan alin taso. Jos hyttynen pistää meitä, niin meidän kätemme ajatuksetta, vaistomaisesti, pyyhkäisee sen pois. Tämä on eräs ajatuksen ilmaus. Kaikki ruumiin heijastustoiminnat kuuluvat tälle ajatuksen tasolle. On sitten vielä korkeampi ajatuksen taso, tiedostaminen. Minä järkeilen, arvostelen, ajattelen, huomioin tiettyjä asioita. Mutta tämä ei ole kaikki. Tiedämme, että järki on rajoittunut. On tietty raja, mihin asti järki voi mennä. Sen ulkopuolelle se ei voi ulottua. Piiri, jonka sisällä ajatus voi toimia, on hyvin rajoitettu. Kuitenkin samanaikaisesti me huomaamme joitakin asioita välähtävän mieleemme. Kuten pyrstötähdet ne ilmestyvät yhtäkkiä tähän piiriin, ja on varmaa, että ne tulevat niiden rajojen ulkopuolelta, mihin ajatus voi mennä. Järki ja äly ei voi saavuttaa niitä, mutta – sanoo joogi – tämä ei ole kaikki. Ajatus voi olla vielä korkeammalla tasolla, ylitajunnan tasolla. Kun ajatus on saavuttanut tämän aseman, jota sanotaan samadhiksi täydellisen keskittymisen, ylitajunnan, niin se menee järjen rajojen tuolle puolen ja kohtaa siellä tosiasioita, joita mikään järki tai vaisto ei voi tietää. Kaikkien ruumiin hienojen voimien, erilaisten pranan ilmennysten käyttäminen – jos sitä harjoitetaan – antaa sysäyksen ajatukselle, joka menee korkeammalle ja tulee ylitajuntaan saakka, jolta tasolta se toimii.

Tässä universumissa on yhtenäinen ainemäärä jokaisella olemisen tasolla. Fyysisesti tämä maailmankaikkeus on yksi, ei ole mitään erotusta auringon ja minun välilläni. Tutkija sanoo, että on ainoastaan kuvittelua sanoa päinvastaista. Ei ole mitään todellista eroa pöydän ja minun välillä. Pöytä on eräs piste ainemäärässä, ja minä olen toinen. Jokainen muoto esittää ikään kuin pyörrettä aineen loppumattomassa valtameressä, eikä ole mitään pysyväistä. Kuten pauhaavassa koskessa on miljoonia pyörteitä ja jokaisessa pyörteessä on joka hetki uusi vesi kieppuen siinä muutamia sekunteja ja sitten virraten edelleen, jolloin uusi vesi tulee pyörteeseen, niin samoin koko universumi on alituisesti muuttuva ainemäärä, jossa me olemme pieniä pyörteitä. Eräs määrä ainetta tulee niihin, pyörii niissä ja muuttuu muutamassa vuodessa ihmisruumiiksi, vaihtuu jälleen, ehkä eläinruumiiksi, josta se taas syöksyy ulos muutaman vuoden kuluttua, muuttuu toiseksi pyörteeksi, mineraalimöhkäleeksi. Se on alituista muuttumista. Ei mikään ruumis ole pysyvä. Ei ole mitään sellaista kuin minun ruumiini tai sinun ruumiisi paitsi sanoissa. On vain suunnattoman suuri ainemäärä. Toista pistettä sanotaan kuuksi, toista auringoksi, jotakin ihmiseksi, jotakin maaksi, kasviksi tai kiveksi. Mikään ei ole pysyväistä, vaan kaikki muuttuu, aine alituisesti tiivistyy ja hajoaa.

Samoin on ajatuksen laita. Eetteri edustaa ainetta. Kun pranan toiminta on hienovaraisinta, tämä eetteri värähtelyn hienoimmassa asteessa edustaa ajatusta, ja siinä se on vielä yhtenäinen massa. Jos voitte saavuttaa tämän hienon värähtelyn, tulette näkemään ja tuntemaan, että koko maailmankaikkeus on muodostunut näistä hienoista värähtelyistä. Toisinaan eräillä lääkkeillä on voima saattaa meidät tähän tilaan. Monet teistä muistavat Humprey Davyn kuuluisaksi tulleen kokeen, kun ilokaasu sai hänet valtaansa ja luennon aikana hän tuli liikkumattomaksi, tokkuraiseksi, ja sen jälkeen hän sanoi, että koko universumi oli tehty ideoista. Siksi ajaksi karkeat värähtelyt olivat ikään kuin lakanneet, ja ainoastaan hienot värähtelyt, joita hän nimitti ideoiksi, olivat olemassa hänelle. Hän saattoi nähdä ainoastaan hienot värähtelyt ympärillään. Kaikki oli tullut ajatukseksi. Koko maailmankaikkeus oli ajatuksen valtameri, hän ja jokainen muu olivat tulleet pieniksi ajatuspyörteiksi.

Niinpä ajatuksen maailmassa tapaamme tämän ykseyden, ja vihdoin kun pääsemme Itseen, tiedämme, että tämä Itse voi olla ainoastaan Yksi. Liikkeen takana on ainoastaan Yksi. Myös ilmenneessä liikkeessä on ainoastaan ykseys. Näitä tosiasioita ei voida enää kieltää, kun nykyinen tiede on todistanut ne. Fysiikka todistaa myös, että maailmankaikkeudessa olevien energioiden summa on aina sama. On edelleen todistettu, että tämä energian kokonaismäärä esiintyy kahdessa muodossa. Se tulee potentiaaliseksi, hillityksi ja tyyneksi, ja sitten se tulee ilmeneväksi kaikkina näinä erilaisina voimina. Se menee jälleen takaisin tyyneen tilaan ja ilmenee taas uudelleen. Siten se kulkee ilmeten ja takaisin vetäytyen kautta ikuisuuden. Tämän pranan hallintaa, kuten aikaisemmin mainittiin, sanotaan pranayamaksi.

Pranan hallinnalla on varsin vähän tekemistä hengityksen kanssa, paitsi harjoituksena. Selvin pranan ilmennys ihmisruumiissa on keuhkojen liike. Jos se pysähtyy, niin ruumis seisahtuu. Kaikki muut voiman ilmennykset ruumiissa pysähtyvät heti, jos se pysähtyy. On ihmisiä, jotka voivat harjoittaa itseään sillä tavoin, että ruumis elää, vaikka tämä liike pysähtyy. He voivat antaa haudata itsensä kuukausiksi ja kuitenkin elää hengittämättä. Mutta tavallisilla ihmisillä keuhkojen liike on ruumiin karkein liike. Saavuttaaksemme hienommat meidän on otettava avuksemme karkeammat, ja siten hitaasti kulkien saavumme vähitellen hienompiin ja saavutamme päämäärämme. Kaikkein ilmeisin ruumiin liikkeistä on keuhkojen liike, vauhtipyörä, joka panee kaikki muut voimat liikkeelle. Pranayama tarkoittaa oikeastaan tämän keuhkojen liikkeen hallintaa, ja tämä liike on yhdistynyt hengitykseen. Se vetää ilmaa sisään pumpun tavoin. Prana liikuttaa keuhkoja, ja keuhkojen liike vetää ilmaa sisään. Siten pranayama ei ole hengitystä vaan keuhkoja liikuttavan lihasvoiman hallintaa, voiman, joka kulkee hermoja pitkin lihaksiin ja niistä keuhkoihin pannen ne liikkumaan erikoisella tavalla. Kun olemme oppineet hallitsemaan tätä pranaa, niin huomaamme pian, että kaikki muut pranan toiminnat ruumiissa tulevat vähitellen meidän hallintaamme. Olen itse nähnyt ihmisiä, jotka ovat voineet hallita melkein kaikkia ruumiin lihaksiaan, ja miksikä ei? Jos voin hallita muutamia lihaksi, niin miksi en jokaista ruumiin lihasta ja hermoa? Miten se olisi mahdotonta? Nykyään tämä hallinta on hävinnyt, ja liike on tullut automaattiseksi. Emme voi liikuttaa korviamme mielemme mukaan, mutta tiedämme, että eläimet voivat. Meillä ei ole sitä voimaa, koska emme harjoita sitä. Sellaista sanotaan atavismiksi.

Tiedämme myös, että liike, joka on tullut latentiksi, voidaan saada jälleen ilmenemään. Kovalla työllä ja harjoituksella muutamat ruumiin liikkeet, jotka ovat uinuvia, voidaan saada jälleen täydelliseen hallintaan. Miten järkeilemällä huomaamme, ettei mikään ole mahdotonta, vaan sitä vastoin hyvin luultavaa, että jokainen ruumiin osa voidaan saada täydelliseen hallintaan. Tämän joogi tekee pranayaman avulla. Sisään hengittäessämme täytämme koko ruumiin pranalla, elinvoimalla, ja kun kykenemme sen tekemään, niin voimme hallita koko ruumistamme. Kaikki ruumista kohtaavat sairaudet ja tuska voidaan hallita täydellisesti, kyetäänpä vielä hallitsemaan toistenkin ruumiita. Kaikki on tarttuvaa tässä maailmassa, hyvä ja paha. Jos ruumiinne on tietyssä jännityksen tilassa, niin sillä on taipumus saattaa sama jännitys toisiin. Jos olet voimakas ja terve, niin niillä, jotka elävät lähelläsi, on myös taipumus tulla voimakkaaksi ja terveeksi, mutta jos olet sairas ja heikko, niin ympärilläsi olevilla on myös taipumus tulla samanlaiseksi. Värähtely ikään kuin siirtyy toiseen ruumiiseen. Jos joku koettaa parantaa toista, niin ensimmäinen tehtävä on yksinkertaisesti siirtää oma terveytensä toiseen. Tämä on parantamisen alkuperäinen tapa. Tietoisesti tai tiedottomasti terveyttä voidaan siirtää. Jos voimakas ihminen elää heikon ihmisen lähellä, niin hän tekee toisen hiukan voimakkaammaksi, vaikkei hän sitä aina tietäisikään. Tietoisesti tehtynä se tehoaa pikemmin ja paremmin. Tiedämme myös, että ihminen, joka ei itse ole erityisen terve, voi tuottaa terveyttä toiselle. Tässä tapauksessa hän hallitsee jonkin verran pranaa ja voi saattaa sen värähtelemään tietyllä tavalla ja siirtää tämän värähtelyn toiseen.

On tapauksia, jolloin tällainen prosessi on saatu aikaan etäältä, mutta todellisuudessa ei ole mitään etäisyyttä siinä merkityksessä, että jokin olisi poikki. Missä on etäisyys, mihin tie olisi poikki? Onko jokin kohta poikki sinun ja auringon välillä? On vain loputon määrä ainetta, ja aurinko on siitä toinen osa ja sinä toinen. Onko mitään poikki virran kahden osan välillä? Miksi siis voima ei voisi kulkea? Onko siinä mitään järjetöntä? On tosiasia, että pranaa voidaan siirtää pitkän matkan päähän. Mutta ei se ole niin helppoa kuin voitaisiin luulla. Tavallisesti parantajat yksinkertaisesti ottavat avukseen ihmisruumiin luonnollisen terveyden. Ei ole mitään tautia, joka tappaa suurimman osan ihmisiä, joita se on kohdannut. Myös koleraepidemiassa: jos muutamina päivinä kuolee kuusikymmentä sadasta, niin sen jälkeen kuolevaisuus laskee kolmeenkymmeneen ja kahteenkymmeneen prosenttiin ja loput toipuvat. Allopaatti käsittelee kolerapotilaita ja antaa heille lääkkeitään, homeopaatti antaa omiaan ja parantaa ehkä enemmän, koska homeopaatti ei häiritse potilaitaan vaan sallii luonnon parantaa heidät, ja uskolla parantaja parantaa vielä enemmän, koska hän siirtää potilaaseen sielunsa voimaa ja uskon avulla herättää potilaan uinuvan pranan.

Mutta uskolla parantajat erehtyvät tavallisesti. He luulevat, että se on usko, joka suorastaan parantaa ihmisen. Mutta näin ei ole asia. On sairauksia, joiden pahin oire on se, että potilas ei ollenkaan usko, että hänessä on tämä tauti. Tämä potilaan hirveä usko on itse taudin oire, ja se tavallisesti todistaa, että potilas kuolee pian. Tällaisissa tapauksissa ei toimi tuo periaate, että usko parantaa. Jos usko parantaisi kaikissa tällaisissa tapauksissa, niin myös nämä potilaat paranisivat. Mutta todellinen parannus tulee pranasta. Puhdas ihminen, joka hallitsee pranan, voi saada sen värähtelemään tietyllä tavalla, ja se värähtely voidaan siirtää toisiin ja herättää heissä samanlainen värähtely. Te näette tämän jokapäiväisissä asioissa. Minä puhun teille. Mitä minä koetan tehdä? Minä koetan ikään kuin saattaa mieleni tiettyyn värähtelytilaan, ja mitä paremmin minun onnistuu saada itseni tähän tilaan, sitä enemmän teihin tehoaa se, mitä sanon. Kaikkihan te tiedätte, että sinä päivänä, jolloin olen innostunein asiastani, te nautitte eniten luennostani, ja kun olen vähemmän innostunut, teiltä puuttuu mielenkiinto.

Maailman tahdonjättiläiset, maailman liikuttajat, voivat saada pranansa korkeaan värähtelytilaan, ja se on niin voimakas, että se tarttuu yhdessä hetkessä toisiin, ja tuhannet vetäytyvät heitä kohti, ja puoli maailmaa ajattelee niin kuin he. Maailman suurilla profeetoilla on ollut tämä ihmeellinen pranan hallintakyky, joka on antanut heille tavattoman tahdonvoiman. He ovat saattaneet pranansa korkeaan liiketilaan, ja se on antanut heille voiman hallita maailmaa. Kaikki voiman ilmennykset johtuvat tästä pranan hallinnasta. Ihmiset eivät ehkä tiedä salaisuutta, mutta tämä on ainoa selitys. Joskus omassa ruumiissamme pranavarasto pyrkii enemmän tai vähemmän yhteen kohtaan, tasapaino häiriintyy, ja silloin syntyy tila, jota sanomme sairaudeksi. Kun ylimääräinen prana otetaan pois tai hankitaan puuttuva prana, niin sairaus paranee. Tämä taas on pranayamaa, oppia tietämisestä, milloin jossakin ruumiin kohdassa on enemmän tai vähemmän pranaa kuin pitäisi olla. Tunto voi tulla niin herkäksi, että ihminen tuntee heti, jos pranaa on vähemmän kuin pitäisi olla joko varpaassa tai sormenpäässä, ja sitä voi ottaa lisää puuttuvaan kohtaan. Kun ihminen keskittää energiansa johonkin, niin hän hallitsee ruumiissaan olevaa pranaa. Kun hän mietiskelee, niin hän myös hallitsee pranaa.

Valtameressä on jättiläismäisiä aaltoja, kuin vuoria. Siinä on pienempiä aaltoja ja yhä pienempiä, aina pieniin kupliin saakka, mutta kaikkien niiden perustana on rajaton valtameri. Kuplat ovat yhtyneet äärettömään mereen samoin kuin jättiläisaallotkin. Samoin toinen ihminen voi olla jättiläinen ja toinen kuin pieni kupla, mutta molemmat ovat yhteydessä rajattoman energiameren kanssa, ja se on jokaisen elävän olennon alkujuuri. Siellä, missä vain on elämää, on rajattoman energian varasto perustana. Alkaen siemenestä, mikroskooppisesta kuplasta, vetäen koko ajan energiaa puoleensa loppumattomasta varastosta. Silloin muoto muuttuu hyvin hitaasti, kunnes se aikojen kuluessa tulee kasviksi, sitten eläimeksi, sitten ihmiseksi ja lopuksi jumalaksi. Tämä saavutetaan miljoonien aionien kuluessa. Mutta mitä on aika? Lisätty vauhti, tehostettu ponnistus, kykenee rakentamaan sillan ajan etäisyyden yli. Sitä, mikä tavallisesti vie pitkän ajan täyttyäkseen, voidaan lyhentää intensiivisellä toiminnalla, sanoo joogi. Ihminen voi kulkea hitaasti, häneltä kuluu ehkä satatuhatta vuotta tullakseen deevaksi ja sitten kenties viisisataatuhatta vuotta päästäkseen vielä korkeammalle ja ehkä vielä viisi miljoonaa vuotta tullakseen täydelliseksi. Nopea kasvu taas vähentää aikaa. Miksi ei olisi mahdollista riittävin ponnistuksin saavuttaa täydellisyyttä kuudessa kuukaudessa tai kuudessa vuodessa? Ei ole olemassa mitään rajoja. Veturi kulkee määrätyllä hiilimäärällä kaksi peninkulmaa tunnissa – jos lisää enemmän hiiliä, se kulkee nopeammin. Miksi ei siis sielu intensiivisin ponnistuksin saavuttaisi päämääräänsä jo tässä elämässä? Tiedämme, että kaikki olennot tulevat lopulta täydellisiksi. Mutta kuka viitsii odottaa näitä miljoonia vuosia? Miksi emme saavuttaisi täydellisyyttä heti, tässä ruumiissa, tässä inhimillisessä muodossa? Miksi emme saisi tätä rajatonta tietoa, tätä rajatonta voimaa nyt?

Tämä on joogin päämäärä. Koko joogatiede on suunnattu tähän yhteen ainoaan päämäärään. Se opettaa ihmiselle, kuinka lyhentää aikaa lisäämällä ponnistusta täydellisyyden saavuttamiseksi, sen sijaan että edistyisimme hitaasti odottaen, kunnes koko ihmisrotu on saavuttanut täydellisyyden.

Kirjasta Yoga Philosophy kirj. Swami Vivekananda)

Suom. S. S.

Teosofi — 1942 n:o 5-6


Alkukielinen teksti: https://hermetic.com/vivekananda/raja-yoga/prana


Etusivu Artikkelit