Mary K. Neff

X-säde-näkö

"X-säde-näkö" eli ilman silmiä näkeminen on uusi, tieteen antama nimitys jo ammoin tunnetulle selvänäköisyysilmiölle.

Samoin kuin mesmerismiä, joka aikoinaan leimattiin petokseksi ja humpuukiksi, meidän päivinämme lääketiede käyttää hyväkseen tuskattomien kirurgisten leikkausten aikaansaamiseksi ja sielutieteilijät tutkiakseen inhimillistä sielua ja parantaakseen vikoja ja pahoja tottumuksia, niin myös selvänäkö eli "toinen näkö", oltuaan vielä toistaiseksi poikkiteloin nykyaikaisen tieteen tiellä, on nyt pääsemässä tieteen tarkan tutkimuksen kohteeksi "X-säde näkönä" eli kuudentena aistina.

Koko englantia puhuva maailma säpsähti v. 1935 Khudasua'in voimannäytteestä Lontoossa. Sanomalehdet selostivat kaikkialla, kuinka tämä nuori muhamettilainen, jonka silmät oli peitetty, ei vain tavalliseen tapaan, vaan lisäksi kittikerroksella, ajoi polkupyörällä Lontoon rajuimmassa katuliikenteessä pettämättömän varmasti.

On monta samanlaista, mutta vähemmän tunnettua tapausta. Esim. kapteeni Gerald Lowry, ensimmäinen maailmansodassa näkönsä menettänyt brittiläinen upseeri, kehitti tätä kuudetta aistia ja kykenee sen avulla ohjaamaan purttaan, ratsastamaan, luistelemaan ja myös nyrkkeilemään. Eräs herrasmies Ouvrien, Ranskassa Lillessä, ilmoitti äskettäin voivansa nähdä suljetuin silmin. Ranskalainen tiedemies Louis Farigoule tutki suuren yleisöjoukon nähden monsieur Ouvrien kykyjä. Muun muassa piilotettiin nukke Farigoulen pimeässä laboratoriossa auki vedettävään laatikkoon, mutta sokko Ouvrien meni suoraa päätä laatikolle vetäen esiin nuken. Myöhemmin hän silmät sidottuina ajoi autoaan Pariisin vilkkaassa liikenteessä väistäen vastaantulevia autoja, totellen liikennevaloja ja myös pysähtyen tarvittaessa.

Tunnettu on myös nuoren espanjalaisen pojan Benito Paz'in tapaus. Hänen isänsä huomasi, että poika osasi lukea aapiskirjaansa yhtä hyvin, olipa se suljettuna tai avoinna. Tunnettu silmälääkäri tri Pedro Niel tutki tapausta. Eräässä kokeessa pojan isä kääri napin paperiin ja pani sen tiiviiseen savukelaatikkoon, pistäen laatikon taskuunsa. Poika löysi heti napin osoittaen siten omaavansa määrätynlaisen X-säde-näkökyvyn, joka kykeni tunkeutumaan paperin, kankaan ja metallin läpi.

Vuosia sitten tunsin itse erään 2-vuotiaan sokean amerikkalaisen lapsen, joka oli kovin ihastunut nappeihin. Eräänä päivänä hänen äitinsä täytti pienen rasian tarpeettomiksi tulleilla kirjavilla napeilla antaen sen leikkikaluksi tyttöselleen. Päivän kuluessa napit tippuivat sinne tänne ympäri taloa, kunnes illan tullen rasia oli tyhjä. Niitä ei korjattu talteen vaan jätettiin paikoilleen. Seuraavana aamuna heti aamiaisen jälkeen pikku tyttö ryhtyi täyttämään nappirasiaansa. Hän kykeni näkemään nuo napit missä tahansa – mattojen ja pielusten alla ja pimeissä nurkissa. huonekalujen kulmien takana. Hän ei kertaakaan erehtynyt etsimään nappia paikasta, missä sitä ei ollut. Mistä hän etsi, siellä oli aina nappi piilossa – hän näki ne ilman silmiä.

Paul Brunton – "A Search in Secret Egypt" ja "A Search in Secret India" sekä muiden kiintoisien salatieteellisten kirjojen tekijä – kertoo, mitenkä hän kokeili kyvyllä, jota hän nimittää sielulliseksi kaukoputkeksi. Hän kertoo, että lahja tuli itsestään ja näyttäytyi kykynä nähdä hämäriä muotoja, harjoiteltuaan keskittymistä se ilmeni myöhemmin selvänä taitona. Hän huomasi, että ajankohdat juuri heräämisen jälkeen, juuri ennen uneen vaipumista ja aamuhämärä olivat suotuisimmat kokeen suorittamiselle. Lainaan tähän hänen omaa selostustaan:

"Sääntöjen mukaisesti suljin silmäni tiiviisti, keskitin lujasti ja kokonaan huomioni pisteeseen, joka sijaitsee keskellä otsaa kulmakarvojen välissä, sekä ponnistin tahdonvoimani siirtääkseni huomioni edelleen haluamaani paikkaan. Aloitin omasta huoneestani ja saatuani selville erilaisia esineitä hämärässä yritin tunkeutua huoneen tiiliseinän läpi. Lopuksi onnistuin eräänä aamuna näkemään ystävän, joka oli lähes 200 mailin päässä. Hän lepäsi vuoteessa sikeässä unessa, ja näin hänet täysin selvästi fyysisenä olentona, en haamuna. Näky oli hyvin todellisen tuntuinen. Jokainen tällainen näky välähti katseelleni ikään kuin vilkkuvalon välähdyksenä, ilmeisesti etäällä minusta, pitkän pimeän putken päässä. Elämys oli harvinainen, ikään kuin kiikarin pienemmän pään läpi katselemista."

Tämä pitkä, musta putki on mielenkiintoinen tapaus. Tottunut selvänäkijä tai salatieteilijä voi kertoa teille, että kulmakarvojen välissä olevasta voimakeskuksesta, chakrasta, joka on yhteydessä selvänäön kanssa, lähtee tinan värinen notkea putki eteeristä ainetta, muistuttaen mikroskooppista käärmettä, jonka päässä on silmä. Egyptin faaraon päähineessä sitä esitti vertauskuvallisesti käärme, koska hänen, ollen samanaikaisesti sekä ylipappi että hallitsija, otaksuttiin omaavan selvänäköisyyden voiman. Intiassa sitä kutsutaan Shivan silmäksi. Kauan aikaa sitten ihmisillä ja eläimillä oli tämä kolmas silmä pään etupuolella, ja se on vielä nytkin eräillä käärmeillä ja sisiliskoilla aivan nahan alla. Kun fyysisen näkökyvyn molemmat silmät kehittyivät, niin tämä yksinäinen silmä, joka oli vastaanottanut ulkopuolisen maailman värähtelyt, kävi tarpeettomaksi ja on nyt surkastunut aistin. Jättiläismäiset kykloopit, jotka Odysseus kohtasi retkellään ja joilla oli yksinäinen silmä keskellä otsaa, muistuvat mieleen edellä kerrotusta.

Kristallista katsominen on alkuperäinen selvänäköisyyden muoto. Munkki Roger Bacon, (1214–1294) oli ensimmäinen kristallista katsoja. Kuten Brunton keskitti kaiken tahtonsa kulmakarvojen väliseen pisteeseen, niin keskittyy kristallista katsoja kristalliinsa. Tri John Deen on kerrottu olleen kuningatar Elisabethin kristallista katsojan.

Selvänäköisyyttä ja kristallista katsomista on käytetty hyväksi salattujen rikosten ja rikollisten paljastamiseksi, ja tulevaisuudessa tullaan niitä käyttämään siihen yhä enemmän. Esimerkiksi noin 30 tai 40 vuotta sitten eräs hra Foxwell jätti kotinsa Thomas Dittonilla eräänä aamuna mennäkseen normaalisti toimeensa Lontooseen. Hän ei koskaan palannut. Poliisi arveli, että hän oli ehdoin tahdoin kadonnut ja lähtenyt Amerikkaan. Perhe hylkäsi tämän otaksuman ja epäili rikosta. He kysyivät neuvoa useilta selvänäkijöiltä, ja lopuksi tri Wallacen erään Harley Streetin kuuluisan erikoislääkärin ja spiritualistin neuvosta rva Foxwell kääntyi erään sveitsiläisen näkijän, Van Bourgin puoleen, jota pidettiin Lontoon West Endissä etevänä kristallista katsojana. Tietämättä mitään muuta vierailevasta ladysta paitsi, että hänellä oli suosituskirje tri Wallacelta, Van Bourg katsellessaan hänelle kristallista näki vedessä olevan miehen ruumiin. Hänen kuvauksensa perusteella tuli rva Foxwell vakuutetuksi siitä, että kyseessä oli hänen oma miehensä. Näkijä tunsi paikan Thames-joeksi ja määritteli sen olevan noin mailin päässä rva Foxwellin kodista. Myöhemmin hän ennusti, että ruumis löydettäisiin tammikuun 31. pnä klo viiden aikaan iltapäivällä. Silloin oli joulukuun loppupuoli, kun rva Foxwell kävi hänen luomaan. Van Bourgin määräämänä päivänä kokoontui Foxwellin perhe ilmoitetulle paikalle. Pitkään aikaan ei tapahtunut mitään muuta kuin että jokin satunnainen laiva meni ohi ja että vastakkaisella rannalla oli vedestä kaisloja kokoamassa yksinäinen mies. Mutta yhtäkkiä tämä mies huusi, että kaisloihin oli sotkeutunut ruumis, ja kun saatiin varmuus asiasta, osoittautui ruumis hra Foxwellin ruumiiksi. Päässä oli, kuten Van Bourg oli sanonut, ruhjevamman jälki, mutta miten hra Foxwellin kuolema oli tapahtunut, ei milloinkaan saatu paljastetuksi, ei myöskään sitä, kuinka hänen ruumiinsa oli joutunut Thames-jokeen. Salapoliisit ja poliisi kysyvät nykyään neuvoa selvänäkijöiltä paljon useammin kuin suuri yleisö aavistaakaan, kun salaisuuden paljastaminen on vaarassa jäädä selvittämättä.

Koska Teosofisen Seuran tarkoituksena mm. on tutkia luonnon tuntemattomia lakeja ja ihmisessä piileviä voimia, on selvänäköisyysilmiön tutkiminen joutunut sen osalle, ja moni kuuluisa näkijä on lukeutunut sen työntekijöihin, H. P. B. ja Annie Besant mukaan luettuina. Seura "Psyykkinen tutkimus" on myös tutkinut ilmiötä, ja nykyisin alkavat tiedemiehet kohdistaa siihen huomiota.

Teosofinen Seura väittää, että ajankohta, jolloin selvänäköisyys tulee jokaisen ihmisen ominaisuudeksi, ei ole kovinkaan etäisessä tulevaisuudessa, vaikkakin nyt tuo ominaisuus on jotensakin harvinainen. Siitä tulee kuudes aistimme. Tiedetään hyvin, että ihmisen viisi aistia vastaavat sangen harvoihin avaruuden suunnattomien tasojen värähtelyihin, joiden tiedetään olevan universumissa. Tiede on laatinut näille värähtelyille oktaavit seuraavasti: ensimmäinen oktaavi 2 värähdystä sekunnissa; toinen oktaavi 4 värähdystä sekunnissa; kolmas oktaavi 8 värähdystä sekunnissa; neljäs oktaavi 16 värähdystä sekunnissa; viides oktaavi 32 värähdystä sekunnissa; ja niin edelleen aina 62 oktaaviin, jonka värähtelyjen luku sekunnissa on niin suuri, että on hyödytöntä esittää lukua. Ensimmäinen, toinen ja kolmas oktaavi ovat kykyjemme piirin ulkopuolella; oktaavit 4-15 tulkitsee korvamme äänenä; oktaaveihin 16-24 ei vastaanottajamme vastaa; oktaavit 25-35 tunnemme sähkönä. Jatkaen mittakaavaa edelleen, oktaaveja 36-45 emme tunne; mutta oktaavit 46-48 vaikuttavat ihoomme kuumuutena; oktaavin 49 tulkitsee silmämme valona; oktaavi 50 antaa meille toiminnan säteet. Sitten tulee hyppäys oktaaviin 61, jossa värähtelyt ovat X-säteitä, ja sen yläpuolella on Suuri Tuntematon.

Nyt on selvänäkijä se ihminen, jonka elimistö kykenee vastaamaan useampiin värähtelyihin kuin tavallisen ihmisen elimistö. Selvänäkö tarkoittaa selvästi näkemistä. Selvänäkijä näkee vähän enemmän kuin tavallinen ihminen, uusi värähtelyoktaavi alkaa toiminnan hänessä.

Tähän saakka olemme tarkastelleet vain yhtä selvänäköisyyden muotoa avaruudessa, aineellisessa tilassa tai paikassa. Kuitenkin on tällä voimalla monta muotoa. Selvänäkö ajassa käsittää menneisyyden ja tulevaisuuden. Tulevaisuuden näkemistä kutsutaan ennustamiseksi, ja menneisyyden näkemistä Theosophistin termiä käyttäen maailmankaikkeuden aikakirjojen (akashan) lukemiseksi tai Jumalan muistelmien näkemiseksi. Teosofinen kirjallisuus levittää sielumme silmien katseltavaksi suunnattoman panoraaman aurinkokuntamme historiasta, omasta planeetastamme, maapallosta, sen aikaisemmista roduista, uskonnoista ja filosofisista järjestelmistä. Erikoisesti kolme kirjaa: "Ihmisen sukupuu", "Ihminen – mistä, miten ja mihin?" ja "Alcyonen elämät" ovat tuloksia yhteisistä menneisyyttä koskevista tutkimuksista, ja ne antavat ihmisen olemassaolosta (iästä) kuvan, joka on yhtä paljon laajempi nykyisenkin tieteen väittämää, kuin tieteen omaksuma käsitys on laajempi neljätuhatta vuotta vanhaa raamatullista traditiota.

Sillä niissä kirjoissa esitetään sitä selvänäköisyyden lajia, jonka kyvyn avulla henkilö näkee niitä olentoja, joita sanomme kuolleiksi, yhtä selvästi ja elävästi kuin ruumiissa elävät ja voi seurata heitä ajatuksen ja mielikuvituksen häilähteleviin maailmoihin ja sinne, missä heidän kohtalonsa enteet on luotu.

Suom. S. R. S.

(The American Theosophist 1937 n:o 10)

Teosofi 1941, n:o 9