Boris de Zirkoff

Psyykkisyyden hyökyaallon patoaminen

Uusi vuosi on koittanut inhimillisten menestysten, epäonnistumisten ja sekaannuksen näyttämöllä. Siihen sisältyy paljon lupausta, samoin paljon uhkaa. Tutkiessamme maailmanlaajuisen teosofisen liikkeen todellisia ja uinuvia mahdollisuuksia tunnemme, että uuden vuoden toivotuksemme on tiivistettävä yhteen perustavaan ja kaikenkattavaan toivomukseen: tarkastella uudelleen niitä alkuperäisiä tavoitteita ja tarkoituksia, joiden vuoksi tämä liike perustettiin, ja omistaa jokainen energiahiukkanen sekä jokainen ajan hetki alkuperäisten opetusten edistämiseen.

Jotta tämä toteutuisi, järjestäytynyt teosofinen liike tarvitsee suursiivouksen, jonka suorittamista jotkut ovat jatkuvasti väitelleet, kun taas toiset ovat luovuttaneet. Molempien asenteiden takana ovat erilaiset verhotut tavoitteet, jotka ovat psykologisia ja joskus jopa aineellisia. Monissa tapauksissa kuitenkin todellinen karkeankin tietämättömyyden syy alkuperäisistä tavoitteista juontaa juurensa siitä, ettei näitä tavoitteita kyetä erottamaan hienostuneista muunnoksista eikä psyykkisen rappeutumisen tuloksista.

Jokaiselle puolueettomalle tarkkailijalle käy ilmeiseksi kursorisestikin tutkittuaan H. P. Blavatskyn kirjoituksia sekä niitä kirjeitä, joita hänen omat Opettajansa kirjoittivat eri yksilöille: yksi nykyaikaisen teosofisen liikkeen päätavoite on alusta asti ollut padota psyykkisyyden tulviva hyökyaalto, ja tarjota esoteeristen opetusten perusteella nykyään ihmiskuntaa vaivaavien psyykkisten purkausten ja ilmiöiden riittävää selvittämistä todellisiin tietoihin nojautuen. Ajoittain, määrätyistä vähän tunnetuista luonnon jaksottaisen toiminnan laeista johtuen, tulevat ohuet fyysistä tasoa sekä alimpia astraalimaailman alatasoja erottavat rajat vieläkin ohuemmiksi. Tämä johtaa psyykkisten voimien ja ainesten hyökyyn aina fyysiseen ilmapiiriin sekä psykomentaaliseen häiriötilaan niiden ihmisten osalta, jotka eivät tiedosta, mitä on tapahtumassa. Pidemmälle tiedossa ja viisaudessa päässeet okkultistit tietävät, milloin tällainen kausi on odotettavissa, ja voivat siten rakentaa tarvittavia suojia ja esteitä tätä tilaa ehkäistäkseen. Kuten H. P. Blavatsky korosti: "Tällaisissa epidemioissa kuolleiden valtakunta tunkeutuu elävien alueelle, vaikka onneksi sen kiusaajat ovat aikaisempien olotilojensa sidonnaisuuksien rajoittamia, eivätkä siten voi meedioiden kautta toimiessaan murtautua niiden rajojen ja rajoitusten läpi, joissa he toimivat ja elivät... ja mitä auliimmin ovia heille availlaan, sitä laajemmalle kuolleiden aiheuttama epidemia leviää; mitä enemmän tartunnan saaneet meediot ja spiritistit levittävät manaustensa magnetismia, sitä enemmän jalansijaa ja elinvoimaa, lumous saavuttaa." (The Path 1895 s. 379-80).

Sisarelleen kirjoittaessaan HPB esitti seuraavan erittäin tärkeän huomautuksen, joka on hautautunut vanhaan venäläiseen aikakausilehteen tähän hetkeen saakka, jolloin se ensi kertaa käännetään. Hän sanoi: "Kaaosta täydentääkseen ryntäsivät näkymättömän maailman alimpien tasojen ilmestykset esiin tuhansien spiritualististen keskusten kautta, ja veivät ihmiset täysin harhaan suoralta ja oikealta polulta. Länsimaat ovat menettäneet uskonsa ja vaativat tieteellisiä tosiasioita, jotta voisivat nousta eettisesti materialismin saastan suosta, josta yhtä saastainen taikausko leviää meedioiden kautta jopa uhaten hukuttaa sen. Siten muinaiset esoteerisen filosofian periaatteet suodaan sille... niiden pohtiminen selvittää niiden järkevyyden..." (Russkoje Obozrenije 1881, s. 574).

Ja kuitenkin havaitsemme kaikkialla järjestöjen julkaisevan TS:n tunnusmerkein kirjoja tai järjestävän yleisöluentoja, joissa yleisölle sekä tutkimustovereille esitetään omiin psyykkisiin näkyihin pohjautuvia aatteita, jotka ovat lähtökohdiltaan täysin vastakkaisia esoteerisen filosofian periaatteiden ja opetusten kanssa. Aikain viisauden tähdentämisen asemasta ne ovat vesitetyn kristinuskon ja valehenkisyyden sekasotkua, joista jälkimmäinen on "taikauskoista hulluin ja kohtalokkain", Mestari K. H:n sanoja lainaten. Miten tämä on milloinkaan päässyt tapahtumaan? Ja mitä sen selvittämiseksi tehdään? Järjestäytyneen teosofisen liikkeen on korkea aika saattaa oma talonsakin järjestykseen, siivota omat Augeiaan tallinsa kootuista roskista sekä elää alkuperäisen ja erittäin tärkeän tavoitteensa mukaan: edistää esoteerisen filosofian tosia opetuksia, perinteisen okkultismin aitoa oppia, joka yksin pystyy patoamaan psyykkisyyden hyökyaallon ja puhdistamaan itse teosofisen liikkeen rungon sitä monia vuosia vaivanneista vaikutuksista.

On valittava joko tuo – tai järjestäytyneen teosofisen liikkeen häviö tällaisena. On valittava teosofia, aikakausien esoteerinen filosofia – tai psyykkisten kuvitelmien ja harhojen rämeikkö, jossa tuhannet ihmiset rämpivät tietämättömyyden, itsepetoksen ja henkisen kuoleman noidankehässä.

Vielä painokkaammaksi ja päättävämmäksi asenteemme tällaisissa asioissa tulee muistaessamme – toistaiseksi vielä teoreettisen – mahdollisuuden: Opettajien Ioosi saattaa tehdä seuraavan suuren ponnistuksen vuosisadan viimeisen neljänneksen vaiheilla lujittaakseen tämän liikkeen rakennetta ja antaakseen sille uuden sysäyksen, joka voisi viedä sen seuraavalle vuosisadalle. Voiko kukaan kuvitella, että Opettajat tekisivät tällaista ponnistusta järjestöjen keskuudessa, jotka ovat kadottaneet otteensa alkuperäisiin opetuksiin? Vai onko meidän pakko ajatella, että Opettajat uhraavat kallista aikaa ja energiaa ‘puhdistaakseen’ liikettä kertyneestä kuonasta. He voisivat yhtä hyvin ryhtyä täysin uuteen ponnistukseen jossakin muussa laajan maailmamme kolkassa – sellaisten ihmisten keskuudessa, joiden mieli on vapaa taikauskosta ja innokas löytämään totuuden.

Alkaneelle vuodelle on asetettu kyllin selkeät linjat! Seuraammeko niitä?

Theosophia – talvi 1962-63

Suom. J. K-K.

Teosofi – toukokuu (n:o 5), 1982