Aate

Eristetyn tiedon huippu

Jokapäiväisessä puheessa käsitteellä "tieto" on se merkitys, että tietoa on hankittava sen etsijän ulkopuolelta. Kun henkilö puhuu asioista, jotka tuntuvat muista oudoilta, kysytään tavallisesti: "Mistä sinä olet sen tiedon saanut?" Tämän kysymyksen luonne on aikamme tiedonhankkimistavan mukainen. Tietoa hankitaan nykyään pääasiallisesti näkö- ja kuuloaistien välityksellä. Kun luen kirjaa, jossa esiintyy minulle outoja asioita, panen niitä muistiini. Tilaisuuden tarjoutuessa puhun muille ihmisille noista asioista. Mutta jos haluan esiintyä "itsenäisenä" tietäjänä, on minun käytettävä vaiteliaisuutta tietolähteideni suhteen. Arvoni jonkin asian tietäjänä alenee muiden ihmisten tajunnassa sitä mukaa kuin he saavat kuulla, mistä kirjoista olen nuo asiat lukenut. Ihmiset kunnioittavat kyllä hyvää muistikykyä, mutta vielä enemmän he kunnioittavat itsenäistä tietoa.

Kaikenlaisen suullisen opetuksen laita on sama. Oppilaat kuuntelevat opettajan puhetta, painavat sen mieleensä ja uskovat opettajan tiedot päteviksi. Täysi-ikäisiksi tultuaan he puhuvat muille samoja asioita, joita he aikoinaan ovat itsekin kuulleet, tietysti hieman värittäen niitä omilla kokemuksillaan.

Nykyinen ns. kansanvalistustyö on tällaista muilta peräisin olevan tiedon lainaamista. Se havainto, että jossakin kansassa on yksilöitä, jotka eivät anna täyttä tunnustusta tällaisen tiedon muodolle, herättää tyytymättömyyttä muutamissa johtajapiireissä. Esimerkiksi maamme valtiokirkon johtavat henkilöt ovat nykyään hyvin huolissaan siitä tosiasiasta, ettei aikamme nuorempi polvi enää pidä kirkon uskonnollisia opetuksia siinä arvossa, jossa jo hautaan mennyt sukupolvi piti niitä. Lääketieteen, historian ym. tieteenhaarojen alalla on laita suhteellisesti sama. Nuorempi opiskeleva polvi ei ole enää tarpeeksi "lojaalinen".

Mistä tämä näennäinen epäkohta johtuu? Siitä tosiasiasta, että ns. kansansielu alkaa jo olla sulattanut loppuun sen muodollisen tiedon, joka oli sille esimerkiksi viidennen juurirodun alussa hyvin mielenkiintoista ja "tuoretta". Jokaisella kansalla on eri asteinen henkinen johtaja eli sielu, samoin kuin koko maapallon ihmiskunnalla on määrättyinä ajanjaksoina yksi ainoa suuri henkilöjohtaja, vielä suurempi kuin eri kansakuntien sielut.

Kansan yksilöjen tiedontarpeet muuttuvat suhteessa kansansielun kehitykseen ja työohjelmaan, jonka se määräaikoina saa itseään korkeammilta henkilöjohtajilta. Samoin kuin oppilaan tulee joskus päästä muodollisissa tiedoissa tasaväkiseksi opettajiensa kanssa, samaten tulee kunkin ihmisyksilön aikanaan kohota kansansielun vertaiseksi tietojen suhteen. Nykyään on jo olemassa – vaikka harvassa – sellaisia yksilöitä, jotka tuntevat vaistomaisesti kansansielun muuttuneen työtavan. Sen tähden heistä tuntuu aikansa muodollisen tiedon luotettavuus ja arvo ikään kuin voitetulta kannalta.

Tässä vaistomaisessa tietämisessä piilee valtava, suurelta joukolta toistaiseksi salassa oleva voima, jota kehittämällä voidaan päästä eristetyn tiedon huipulle ennen kuin ihmiskunta kokonaisuudessaan on päässyt sille. Tämän voiman kehittämisen ulkoinen ilmiö on auktoriteettien hyljeksiminen. Ihmisellinen auktoriteetti edustaa kansansielun johtovaltaa kehityskautena, jona maan päällä ruumiillistuneet ihmisyksilöt eivät vielä tunne omaa alkuperäänsä eivätkä siis voi luottaa itseensä.

Nyt tiedettäneen jokseenkin yleisesti, että on henkilöitä, jotka horjuvat eri ihmisauktoriteettien välillä tietämättä, kehen luottaisivat täysin ja kenelle osoittaisivat vilpitöntä oppilaan kunnioitusta. Tällaiset epäröivät ihmiset ovat jo pitkällä sillä tiellä, joka vie heidät eristetyn tiedon huipulle, siihen merkilliseen kokemustilaan, jossa yksilö säilyttää yksilöllisyytensä mutta jossa hän välittömällä havainnolla tietää, mikä on suhteellinen totuus, so. se olemus, joka hallitsee ilmennyttä elämää.

Nykyajan logiikan oppikirjoissa puhutaan subjektiivisesta eli kullekin eri yksilölle pätevästä ja objektiivisesta eli mahdollisimman usealle yksilölle yhteispätevästä tiedosta. Kullakin tavallisella ihmisyksilöllä on jokin subjektiivisesti pätevä käsitys elämästä.

Esimerkiksi tämän artikkelin sisällys on kirjoittajalle subjektiivisesti pätevä. Jos joku lukija hyväksyy sen tuntematta minkäänlaista, tässä sanoilla esitetyn aatteen muokkaamistarvetta, on hän verrattain nuori sielu, joka tarvitsee ihmisellistä auktoriteettia.

Ainoastaan subjektiivinen eli yksilökohtainen pätevyys on väittelyn alainen, joten se siis on sielun kasvamisen avain. Objektiivista eli yleiskohtaista pätevyyttä ei arvostella. Mutta alalla, jolla yksilöllistä arvostelua ei esiinny, ei myöskään kehitytä.

Ei kukaan meistä väittele ympärillämme olevan maiseman olemassaolosta, koska tuhannet selvästi näkevät ihmiset näkevät sen samalla tavalla. Mutta sama maisema puhuu esimerkiksi tuhannelle eri ihmisyksilölle subjektiivista eli omakohtaista kieltä, ja se tunne, että niin on laita, saattaa nuo yksilöt ulkoisessa arvostelussaan antamaan hyvin erilaisia lausuntoja. Nyt on eristetyn tiedon korkein huippu sellainen olemisen tila, missä kaikki ilmennyttä elämää koskeva väittely on yhtä mahdotonta kuin että näkevä, normaalijärkinen ihminen kieltäisi ympärillään olevan maiseman olemassaolon.

Tällaiselle tiedonasteelle tulee jokainen ihminen joskus "herätyksen pakosta" pääsemään. Mutta ne harvat, jotka tuntevat olevansa siinä poikkeusasemassa, että voivat kohota aikansa suurta joukkoa ylemmäksi, saavat jouduttaa kehitystään ja ikään kuin hypätä monen koululuokan yli. Tietonsa he saavat luonnollisesti hankkia suurella työllä. Sitä ei anneta ilmaiseksi. He saavat olla sekä fyysisesti että astraalisesti ja mentaalisesti hirvittävän painostuksen alaisia. Fyysisesti ovat he unohdettuja, astraalisesti paneteltuja ja mentaalisesti "haaveilijoita". Mutta kun he ovat kestäneet nämä koetukset, heille valkenee kerran se todella merkillinen olemisen tila, että he tietävät, mitä ilmenneessä olemisessa yksilöön rajoitettu äänettömyys voi tietää.

On olemassa eräs toinen, paljoa luotettavampi hereillä olemisen tila kuin tämä fyysisessä ruumiissa kokemamme. Fyysinen hereillä olemisen tila on yhtä pätevä kaikille fyysisesti normaalikuntoisille ihmisille. Se, joka itse saa nähdä jonkun vieraan maanpaikan, on sen olemassa olosta ja ulkomuodosta paljoa varmempi kuin toinen, joka lukee kertomuksia siitä kirjasta tai kuulee muiden puhuvan siitä. Ihmiset ovat yleensä ymmällä ns. henkimaailman asioista. Toiset puolustavat niiden mahdollisuutta, toiset kieltävät ne kokonaan selittäen: "Niistä on mahdoton saada mitään luotettavaa tietoa." Tuo väite on aivan oikea. Fyysisessä hereillä olemisen tilassa niistä on mahdoton saada mitään tietoa. Astraalitasolla tietoinen ihminen tietää jo vähän sellaista, mikä ei ole fyysistä. Mentaalitasolla tietoinen olento tietää koko joukon enemmän. Mutta se tieto, jonka hankkimiseen kykenevä yksilö näillä tasoilla saa, on puhtaasti subjektiivista, so. pätevää ainoastaan hänelle itselleen. Astraali- ja mentaalitason elämä kyllä on objektiivista niille tutkijoille, jotka voivat käyttää niillä aivan samoja havaitsemiskeinoja, suhteellisesti yhtä tarkkoja kuin näköaisti on fyysisellä tasolla. Mutta on huomattava eräs tärkeä seikka. Astraali- ja mentaalitasojen aine on niin kiivaassa väreilytilassa, että olento, jonka tajunta ei kykene työskentelemään vieläkin korkeammalla tasolla, ei voi näillä tasoilla hallita havaintojaan.

Fyysinen silmä ja korva ovat laitteita, joille luonto on antanut itseohjauskyvyn. Sen tähden ovat näkö ja kuulo – mitä puhtaasti fyysiseen maailmaan tulee – luotettavia. Se tosiasia, että ne pettävät usein, johtuu muista kuin fyysisistä vaikuttimista. Mutta se toinen hereillä olemisen tila, josta jo mainittiin, on ehdottomasti pätevä. Tämä on buddhisella eli kristostasolla. Siellä ei ole minkäänlaista yksilöllistä subjektiivisuutta. Buddhisen tason elämä on kaikille sen olennoille samaa. Se on ilmennystilassa olevan elämän ehdottoman todellisuuden välitön havaitseminen. Mitään harhaa, näkö- tai kuulohäiriötä ei voi olla buddhisella tasolla. Sen olennoilla ei ole mitään oppimis- ja tutkimisvaivaa. Olennon kaikkiallinen aisti havaitsee kaikki ehdottoman pätevästi. Jos buddhisen tason olennolta joku kysyisi esimerkiksi, kuinka monta eri taivaankappaletta on ns. linnunradassa, niin hän voisi vastata heti. Ja vielä eräs merkillinen tosiasia. Hän ei voisi vastata väärin. Buddhisen tason olennon on mahdoton erehtyä. Se tavallisten kuolevaisten ihanne, että voisi olla erehtymätön, on ikuisena todellisuutena buddhaisella tasolla.

Väärinkäsitysten torjumiseksi olkoon heti sanottu, että buddhisen tason olennot tietävät vain vähän sitä korkeampien tasojen elämästä. Esimerkiksi puhtaan hengen tasosta he tietävät jotakuinkin yhtä paljon kuin tavalliset ihmiset astraalitason elämästä. Mutta siihen nähden, että buddhinen taso hallitsee koko avaruuselämän ilmennystilassa olevaa olemista, tietää tämän tason olento ehdottomasti kaiken, mikä kuuluu ilmenneen elämän piiriin.

Tavallisen ihmisen on mahdoton käsittää, miten yksilöllinen tajunta kykenee tietämään kaiken. Mutta ajatelkaamme vertailun vuoksi, että tällä tasolla kaikki tieto on koottu yhteen pisteeseen. Jokainen buddhisen tason olento koskettaa aina tuota yhtä pistettä, ja sen tähden hän on ehdottomasti täydellinen kaikessa tietämisessä, mikä koskee koko avaruuden ilmennyttä elämää. Ilmenemätön elämä on häneltäkin tarkasti salattu.

Buddhinen taso on eristetyn tiedon huippu. Siellä ei ole enää mitään oppimista. Olemassaolo käytetäänkin lakkaamattomaan antamiseen ja ulosvuodattamiseen. Buddhinen taso on välillisesti sitä, mitä ehdoton elämä on välittömästi. Kun tämän tason elämä on täydellinen rakkaus, seuraa siitä myös välttämättä, että se on täydellinen tieto. Rakkaus ja tieto ovat pohjimmaltaan sama asia. Kumpikaan ei voi olla täydellinen ilman toista.

Ihmisellä, joka on vielä sidottu syntymien ja kuolemien sarjaan, on mahdollisuus ikään kuin lainata buddhisen tason elämästä määrätyissä asioissa ja päästä niissä ehdottomasti pätevään tietoon. Kukaan, joka ei ole tuon korkean tason itseoikeutettu kansalainen, ei ole kaikkitietävä, mutta määrättyä, puhdasta elämää viettämällä ja pyhällä mietiskelyllä voi "kuolevainenkin" todella vallata – sanokaamme leikillisesti – itselleen "torpanmaan" buddhisen tason elämästä. Siinä erikoisessa tietämisen lajissa, joka kuuluu hänen "torpanmaansa" luonnonmukaisiin tarpeisiin, hän on täydellinen.

Lukija! Jos tahdot kokeilla ehdottomasti pätevällä tiedolla jollakin pienellä alalla, niin luo itsellesi ajatuskuva siitä asiasta, josta tahdot päästä ehdottomaan varmuuteen. Puhdista tätä ajatuskuvaa pyhällä mietiskelyllä, ja sinä saat ilmestyksiä, joiden valossa näkyvät ja käsittämäsi asiat ovat buddhiselta tasolta kotoisin. Alussa astraali- ja mentaalitason ainekset värittävät saamaasi tietoa, joten ei se vielä ole pätevää. Mutta kun jatkat itsesi puhdistustyötä, niin sinun annetaan sisäisellä merkkikielellä tietää, milloin ilmestyksen sinulle tuoma tieto on vapaa astraalisista ja mentaalisista aineksista ja siis ehdottomasti luotettavaa. Voi tapahtua, että saat katkelman sitä tietoa, joka kuuluu suurten mysteerioiden piiriin, etkä sinä luonnollisesti voi antaa kenellekään toiselle sellaista tiedonkatkelmaa. Mutta sinä voit sittenkin palvella sillä kanssaihmisiäsi. Voit sen tiedon valossa selittää muita, vähäarvoisempia asioita, jotka hyödyttävät suuresti kanssaihmisiäsi.

Me ihmiset voimme jo tässä ruumiselämässä vallata – verrannollisesti puhuen – ainakin yhden neliödesimetrin buddhisen tason ehdotonta varmuutta. Kun sen alan muokkaamisessa näemme vaivaa, saamme ennen pitkää tehdä sen iloisen kokemuksen, että me todella tiedämme tavalla, joka ei ollenkaan ole riippuvainen aikakautemme tiedonhankkimiskeinoista.

Me synnymme ja kuolemme lukemattomia kertoja sen tähden, että valtaisimme kussakin erilaisessa toimintatilassa pienen murusen ehdottomasta tiedosta. Jos saisimme nyt jo olla täydellisiä rakkaudessa, leimahtaisi koko buddhisen tason elävä tieto tajuntaamme ja me olisimme samalla irti kolminaismaailmasta, syntymien ja kuolemien ketjusta.

Tietäessämme, että mestarien tajunnan kotipaikka on buddhinen taso, emme ihmettele, että he puhuvat majesteetillisella varmuudella asioista, jotka kuuluvat heidän erikoisalaansa. Mutta toisen varmuus ei kelpaa meille, meidän on työllä ja vaivalla hankittava se itse.

Epäilys on ihmisen hyvä opas siinä maailmassa, jossa tietoja hankitaan tavallisten aistimien avulla. Mutta epäilyksellä ei ole mitään sijaa asioissa, jotka tullaan tietämään välittömästi buddhisen tason valossa. Sen tason elämä on eristetyn tiedon korkein huippu. Kun olemme joskus päässeet sille, matkaamme puhdasta henkeä kohti. Vasta silloin saamme himmeän aavistuksen siitä tilasta, jossa ei ole eristettyä olemista vaan – verrannollisesti puhuen – yksi ainoa, kaikkeuden läpäisevä ja täyttävä yksilö, ehdoton oleminen.

Tietäjä − joulukuu 1911

Kieliasua uudistettu sisältöön puuttumatta.