Aate

Salatiede ja "jumalan silmä"

Raamatussa ja kristillisissä hartauskirjoissa puhutaan, että jumala näkee kaiken, ja kehotetaan "syntisiä" esiintymään tällaisen näkemiskyvyn edessä täysin rehellisinä, koska kaikenlaiset yritykset tekeytyä muuksi ovat pelkkää itsepetosta. Mutta halu saada verhoutua jollakin tavalla jumalan kaiken näkevän katseen edessä on kolminaismaailman lakeihin sidotussa tajunnassa niin suuri, ettei paraskaan ns. uskonnollinen hartaus jaksa pysyttää ihmistä – "syntistä" ihmistä – pitkää aikaa siinä mielentilassa, että hänen kuolevainen itsensä tuntisi olevansa oikeutettu esiintymään tämän kaiken näkevän katseen edessä sellaisena kuin se on arkioloissa eli omassa työpiirissään.

Luetaanhan raamatun ensi lehdillä, että kuullessaan jumalan äänen Aatami "lymysi", sillä hän pelkäsi jumalaa, koska hän oli tehnyt sen merkillisen havainnon, että oli "alasti".

Tavalliset uskovaiset, jotka ymmärtävät raamatun sanaa kirjaimen mukaan, uskovat Aatamin todella hävenneen ruumiillista alastomuuttaan. Mutta jumala kysyi Aatamilta: "Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti?"

Tämän kysymyksen luulisi voivan avata uskovaistenkin silmät näkemään, mistä on kysymys. Aatami – kun kertomus ymmärretään kirjaimellisesti – on aikuinen mies eikä kuitenkaan ennen "kielletyn puun hedelmästä" syömistään nähnyt alastomuuttaan. Kuinka se oli mahdollista?

Tämä näennäisesti varsin yksinkertainen kertomus Aatamin syntiinlankeamisesta on syvällistä salatiedettä. Tuo Aatamin outo ja pelottava havainto merkitsee sitä tilaa, että ajan täytyttyä omaa uraansa kehittyneeseen eläimeen heitetään kipinä kaikkiallisesta, yliaistillisesta järjestä. Kun tämä kipinä kerran on tullut eläimeen, sitä ei voi mikään sammuttaa, vaan siitä alkaa alati paisuva tuli. Olento, johon tämä kipinä on singahtanut, tuntee olevansa kaksijakoinen, nimittäin eläin ja jumala.

Tällainen tila tekee hänet alussa pitkiksi ajoiksi rauhattomaksi. Se karkottaa hänestä rauhan ja hyvinvoinnin tunteen, kunnes hän tulee osalliseksi "lunastuksen salaisuudesta". Mutta itse lunastuskin jakautuu moneen asteeseen. Esimerkiksi se lunastusaate, jonka nykyajan kristittyjen kansojen ns. tosiuskovaiset ovat omaksuneet, on varsinaisen lunastustietoisuuden alkeiskoulu. Se on koulu, jossa oppilasta harjoitetaan tulevaan itsenäiseen tilaan antamalla vuoroin hyväksymisen ja tunnustuksen, vuoroin moitteita ja toruja huonosta taidosta.

Lunastustyön alkeiskoulun tehtävänä on kehittää oppilaassa "hyvän" ja "pahan" tietoa, joka on olennaista hänelle itselleen. "Syntiin langennut" Aatami on raamatun kertomuksessa tämän alkeiskoulun normaalioppilaan tyypillinen luonto. Hartauteen taipuvaiset ihmiset, jotka ovat riippuvaisia ympäristöltään saamasta uskonnonopetuksesta, ovat juuri tuon raamatussa mainitun, "syntiin" langenneen Aatamin kaltaisia. Heistä ovat kaikki teon ja tunteen muodot joka hetki joko "hyviä" tai "pahoja", huolimatta siitä, onko heidän tajuntansa puhtaan eläimen vai Aatamin kylkiluusta tehdyn vaimon, so. jumalallisen järjen kipinän kannalla. Tämä tila on merkillisen kriittinen juuri horjuvan ja vajanaisen kaksijakoisuutensa tähden. Kun sellaiset ihmiset kuuntelevat vienoa, hiljaista hengen ääntä "vaimopuolessaan", he tuntevat tyydytystä. Mutta kun he antautuvat neuvotteluihin "miespuolensa" kanssa, heistä tuntuu niin turvalliselta ja lupaavalta se maaperä, jonka heidän lukemattomat eläinruumistumansa pitkien ajanjaksojen kuluessa ovat valmistaneet. Tunne on verrannollisesti sama kuin henkilön, joka seisoo merenrannikon kivikolla, ja jonka mieli tekisi lähteä astelemaan huojuville aalloille. Ei kukaan normaalijärkinen ihminen voine väittää, että olisi yhtä turvallista lähteä kävelemään veden pinnalle, vaikka olisi kuinka tärkeää ja kiireellistä asiaa tahansa, kuin tehdä pitkä ja vaivalloinen kierros maitse. Asianlaita on jo toinen, jos käytettävänä on edes soutuvene. Mutta siinäkään ei ole turvallista mennä suurelle ulapalle. Voi nousta myrsky, joka kaataa veneen. Asianlaita on taas toinen, jos on käytettävänä suuri, lujatekoinen höyrylaiva. Sillä uskaltaa jo verrattain turvallisesti lähteä aavallekin merelle. Mutta tällainen kulkuneuvo ei ole yhden ainoan ihmisyksilön työtä. Sen valmistamiseen on tarvittu pitkällisiä kokeiluja, työtä ja vaivaa. Lukemattomia yksilöitä on ollut valmistamassa tuollaista kulkuneuvoa ihmiskunnan käytettäväksi.

Tavallisella kokeellisella tieteellä on vastapuolensa, joka on ns. salatiede. Yhtä hyvin kuin kokeellinen tiede valmistaa hitaasti esimerkiksi ihmisen fyysisen ruumiin tarvitsemia kulkuneuvoja, yhtä hyvin valmistaa salatiede hänen "näkymättömien" ruumiiden kulkuneuvoja. Mutta yksilöllinen osanotto kummankin tieteen tutkimukseen on hyvin erilainen. Henkilöllä, joka ei tässä fyysisessä ruumiissa ole pannut rikkaa ristiin sen höyrylaivan rakentamiseksi, jossa hän tahtoo matkustaa, on täysi oikeus käyttää muiden työn tuloksia hyväkseen rahallisesta korvauksesta. Mutta salatieteen alalla on asianlaita toinen. Suuri tutkija- ja rakentajakunta ei voi valmistaa astraalista, mentaalista tai buddhista "höyrylaivaa" sen yksilön käytettäväksi, joka ei itse ota osaa rakennustyöhön. Ainoa, mitä tällä alalla voidaan toisen hyväksi tehdä, on "raaka-aineen" saannin helpottaminen. Ajattelijoiden ja tutkijoiden ilmapiirissä on paljon helpompi esimerkiksi muodostaa verrattain vahva ajatuskuva erilaisista henkisistä käyttövälineistä. Tällainen ajatuskuva on salatieteen alalla sama asia kuin fyysisellä tasolla jotakin uutta keksintöä suunniteltaessa.

"Lunastustyö" on kaikkien mahdollisten kehityksen ketjussa etenevän tajunnan tarvitsemien käyttövälineiden rakentamista ja käyttämistä, kunnes niiden avulla saatu kokemus on täydellinen.

Salatieteellisessä koulussa on eräs "luokka", jolta päässeeltä oppilaalta katoaa "hyvän" ja "pahan" toisistaan erottamiskyky. Tällainen tila on mahdollinen vasta silloin kun – verrannollisesti puhuen – sielu ei työskentele päiväpalkkalaisena vaan itsenäisenä rakentajana.

Johdonmukaisuuden lain avulla voi tehdä sen loogisen johtopäätöksen, että koska "hyvän" ja "pahan" tieto on joskus herännyt ihmisessä, niin sen täytyy taas joskus sammua, kun se on suorittanut tehtävänsä loppuun. Tuntuu olevan Teosofisen Seuran jäseniä ja teosofisen kirjallisuuden lukijoita, jotka eivät toistaiseksi voi käsittää tätä asiaa, ja kun he eivät käsitä sitä, niin he tasapainonsa säilyttämiseksi leimaavat "pahaksi" sellaisen viittauksenkin.

Ylöspäinen elämänkaari vastaa alaspäistä. Viimeksi mainitun lähtökohdassa on myös "hyvän" ja "pahan" tieto, mutta kehityksen edetessä siinä se sammuu. Oleminen on pelkkää kudosten rakentamista korkeamman tajuntaitiön ulkopuolisen johdon alaisena. Alaspäinen kaari vaihtuu ylöspäiseen taas "hyvän" ja "pahan" tiedolla, mutta kehityksen edetessä sammuu tämä tieto uudestaan. Tajuntaitiö on tällöin paisunut suuren Itsen luontoiseksi. Koska sillä ei ole mitään "omaa" toimintaa, se ei voi nähdä "hyvää" ja "pahaa" erikseen.

Salatiede on rakennustyöpaikka, jossa on lukemattomia eri aineksia. Yhtä vähän kuin fyysisellä rakennustyömaalla toimiva muurari pitää "pahana" esimerkiksi rakennuksessa tarvittavia ikkunankehyksiä, koska hän ei ole niitä valmistanut, yhtä vähän salatieteellisellä työmaalla toinen työntekijä pitää "pahana" niitä rakennusaineita, joita toinen tarvitsee.

Artikkelissani "Persoonalliset viat salatieteen valossa" ollut väitteeni, etteivät persoonalliset viat ole hävettäviä salatieteen valossa, on herättänyt "pahaa verta" joissakin henkilöissä. Mutta kun salatieteen valossa katsotaan lukemattomia elämänmuotoja sellaisina kuin ne syysiteisyyden lain kannalta ovat, ei tietenkään mikään moraalin mittayksikkö voi tulla kysymykseen. Sellaista mittayksikköä haetaan ja koetetaan soveltaa ihmisten kesken, joiden tajunta työskentelee ylöspäisen elämänkaaren alkupäässä eli siinä tietoisuustilassa, jota edempänä olen nimittänyt "lunastuksen alkeiskouluksi". Arki-ihmiset ovat moraalisesti joko "hyvän" tai "pahan" puolella. Salatieteellinen tutkimus, joka toteaa tutkijan tajunnalle "jumalan silmän" näkemisen, ei puutu minkäänlaiseen moraaliseen luokitteluun. Sellainen työ kuuluu tavallisen "siveysopin" piiriin.

"Jumalan silmä" katsoo kaikkia tekoja, so. ilmenneen elämän muotoja niiden syntymis- ja kasvamisperusteiden kannalta, ja ne ovat sille aina "sangen hyvät". Ei ole mitään kehityskautta, jossa "jumalan silmä" näkisi "pahaa". Salatiede tutustuttaa tutkijansa tähän suureen tosiasiaan. Kysymyksen voiko ja missä määrässä salatieteen tutkija – mitä hänen eläinpuoleensa tulee – jollakin tavalla olla vikapää tekoihin, jotka tavallinen siveysoppi sanoo ala-arvoisiksi, on kunkin salatieteilijän itse ratkaistava. Asianlaita on se, että salatieteen tutkija tietää seisovansa omilla jaloillaan. Mikäli hän tavalla tai toisella suo persoonalliselle minälleen astraalisia nautinnonmuotoja, sikäli hän voi tunnustella niitä havaintokykyjä, joissa hän on voimakkaampi tai heikompi. Sitä paitsi salatieteen tutkimusalalla on myös erikoistuntijoita. Riippuu yksilön sisäisestä kehitystiestä, millä alalla hän tahtoo päästä spesialistiksi. Mutta kaikki salatieteilijät ovat voittaneet sen "lunastusasteen", jolla tavalliset uskonnolliset moralistit ovat, nimittäin henkilön tuomitsemisen kelvottomaksi tämän spesialistitoimeen sen tähden, että hänellä on taipumuksia ja tarpeita, jotka eivät sopisi jonkin toisen alan spesialistille.

Salatieteellä on tehtävä, joka jyrkästi eroaa tavallisen tutkivan tieteen tehtävistä. Viimeksi mainittu esiintyy ulospäin ihmiskunnan jo osittain tunteman yleishyvän lisääjänä ja voimistuttajana. Sen työskentely tapahtuu ylöspäisen kaaren virrassa, jota ihmiskuntakin kulkee. Salatiede ei tunne mitään yleishyvän muotoja. Se on itsessään täysin riippumaton ihmiskunnan kehityksestä. Sen työskentely on yhtä hyvin alaspäisen kuin ylöspäisenkin elämänvirran kulussa. Ainoa asia, joka suurena yleispiirteenä annetaan salatieteen tositoiminnasta tavallisten ihmisten tietoon, on se, että salatiede on opettajien valmistusta varten – opettajien, jotka palvelevat ja johtavat liikehtivän elämän eri muotojen keskinäistä toimintaa, koskettavat nuo muodot sitten joko alas- tai ylöspäistä kaarta. Muuta tietoa eivät "vihkimättömät" salatieteestä saa eivätkä tarvitse.

Mikäli tutkija etenee "lunastustyön" muotojen asteikossa, sikäli hän tulee kenenkään opettamatta tietämään yksityiskohtaisia asioita, joiden tuntemiseen hänellä on spesialistiedellytykset.

"Jumalan silmä" katsoo yhtä sydämellisesti kaikkia pyrkimyksiä.

Tietäjä − lokakuu 1911

Kieliasua uudistettu sisältöön puuttumatta.


Etusivu Artikkelit