Aate

Jumala ja saatana yhteistyössä

Kun teosofia sisältää sekä korkeimman uskonnollisuuden että syvällisimmän viisausopin, niin voi se käsitellä, valaista ja selvittää kaikkia elämänaloja, niitäkin, jotka jokapäiväisyyden kannalta tuntuvat mahdottomilta käsittää. Kun teosofia on korkeimman onnellisuuden ja suurimman toivorikkauden oppi, se ei tunne ainoatakaan ristiriitaa eikä mitään sellaista tarvetta, joka sanoin lausuttuna kuuluisi esimerkiksi näin: "Jumalan, ikihyvyyden, rajattoman rakkauden täytyy – ja hän voi – viimein kukistaa kaiken pahan, väärän, saastaisen ja hänen luonnolleen epäoleellisen."

Uskonnonmuodoissa kiinni olevien ihmisten toivoessa, että jumala viimein kukistaa saatanan vallan, väittää aikojen viisaus: Jumala ei ole sotajalalla. Hänellä ei voi olla ainoatakaan vihollista. Koska kaikki on jumalaa, ovat nekin voimat, jotka on eristetty ja joita inhimillinen tajuntakeskus luulee jumalan vihollisiksi ja vastustajiksi, itse jumalaa, hänen ikiolemustaan.

Raamatunkin kirjaimellisesta ymmärtämisestä tulee siihen käsitykseen, että jumalalla on leppymätön vihollinen, henkiolento, langennut ylienkeli, jonka yksi nimi on saatana. Mutta jo tavallinenkin järki voi käsittää, ettei kaikkivaltiaalla, kaikkitietävällä ja kaikkivoivalla elämällä voi olla mitään vastustajaa eikä vihollista. Me voimme omasta jokapäiväisestä elämästämme poimia esimerkkejä osoittamaan juuri tämän logiikan pätevyyttä.

Itse olemme olleet lapsia. Lapsuusajaltamme muistamme kokemuksia, jotka silloin todistivat meille, että monessa asiassa me olimme silloisten täysi-ikäisten ihmisten, esimerkiksi omien vanhempien vastustajia. Silloin lapset pitävät sekä omaisiaan että vieraita monessa asiassa vastustajinaan ja päinvastoin. Lasten ja täysi-ikäisten toiminta ei sellaisenaan sovi yhteen. Kummatkin näkevät toisissaan tilapäisesti pahaa ja vastustusta. Vanhempien ylivalta ja kriittisinä hetkinä käskevä sana tuntuvat lapsista usein näiden vapauden vastustamiselta. Lasten muistamattomuus ja lyhytjärkisyys esiintyvät taas usein vastustuksena ja välttämättömänä pahana vanhemmille. Mutta kun lapsista itsestään tulee täysi-ikäisiä, niin he unohtavat sen pahan ja kiusan, jota saivat kärsiä vanhempiensa taholta. Se on heistä harhaa. Kun vanhemmat malttavat asettua lasten kannalle, niin heistä on vuorostaan lasten vastustus harhaa. He muistavat omasta kokemuksestaan, että lasten tapa elää on ja sen tulee olla toisenlaista kuin täysi-ikäisten.

Tämä vanhempien ja lasten elämistavan ja erilaisten vaatimusten toisiinsa vertaaminen valaisee tämän kirjoituksen otsikkoa, joka ensi näkemättä tuntunee monesta lukijalta sopimattomalta, vieläpä kauhealta.

Kaikki se paha, jota "saatanalla" on totuttu ymmärtämään, on ainoastaan jumalan lapsellisuutta. Koska "jumala" on tyhjentämätön elämä, rajaton monipuolisuus ilmenneessä tilassa, sen täytyy myös näytellä sitä osaa, joka meidän ylöspäin avautuneelle tajunnallemme tuntuu itsekkyydeltä, kunnianhimolta, kerskumiselta, uhmailulta, järjestyksen vastustamiselta jne.

Hepreankielinen "saatana"-sana merkitsee "vastustaja" eikä sen pahempaa. Ne raamatulliset kertomukset, joiden kirjaimellisen ymmärtämisen mukaan saatana on "langennut" ylienkeli, viittaavat siihen kaikkiallisen elämän järjestöön eli työkuntaan, jota teosofit nimittävät kolminaismaailmaksi. Tällä elämänjärjestöllä täytyy luonnollisesti myös olla omat henkiset johtajansa, joiden tehtävänä on valvoa kolminaismaailman "etuja". Ja mitä ne edut olisivat? Lyhyesti sanoen eristäytymistilojen pysyminen voimassa mahdollisimman kauan. Jotta eristäytymistila pysyisi voimassa, täytyy sen keskiönä olevan tajunnan imeä elonvoimaa ympäristöstään ja elää siis "muiden kustannuksella".

Mutta yhtä hyvin kuin lapset ovat yhteistyössä vanhempainsa kanssa, vaikka kummatkin aika-ajoin tuntevat toistensa vastustuksen, yhtä hyvin ovat jumala ja saatana sellaisessa työssä. Kolminaismaailman, so. fyysisen, astraalisen ja mentaalisen elämän, olemassaolo on yhtä tärkeätä kuin henkimaailmojenkin. Tällä kolminaismaailmalla on yhteinen "päämies", jonka käskettävänä taas on monta palvelijaa. Näitä kolminaismaailman eri johtajia, ylintä päämiestä palvelijoineen kutsutaan raamatussa elohimeiksi.

Meidän aurinkokuntamme elohimit ovat logoksen käskyläisiä. Elohimit asuvat mentaalisella ja – alemmat – astraalisella tasolla, kun logos taas asuu korkeimmalla kristustasolla. Elohimit ovat logokseen verrattuina itsekkäitä olentoja, tämän vastustajia eli saatanoita.

Kuulostanee "sopimattomalta", kun sanoo, että itse deevakhaninen autuuskin on saatanan valtakuntaa. Mutta kun otamme huomioon, että deevakhaninen elämä on pelkän persoonallisen onnen kruunu, niin ei enää tuntune sopimattomalta kutsua sitä saatanan valtakunnaksi. Sitä se varmasti on, vaikka sen paras osa.

"Tämän maailman päämies tulee, jolla ei ole mitään osaa minussa", sanoi Jeesus. Tämän raamatun paikan lukiessaan ovat monet kristityt uskoneet ja uskovat vielä tänä päivänä, että Jeesus olisi puhunut omasta persoonallisesta minästään ja jostakin hirmuisesta, parantumattomasta "pimeyden ruhtinaasta", joka on jumalan leppymätön vihollinen. Mutta Jeesus puhui korkeammasta minästä, joka asuu buddhisella tasolla, missä kolminaismaailman korkeimmallakaan johtajalla ei ole mitään tekemistä, koska hänen yksilöllinen tajuntakeskuksensa ei voisi pysyä siellä koossa.

Kolminaismaailman päämies johti Jeesuksen kiinniottajajoukkoa yhtä hyvin kuin Pietaria silloin, kun tämä pyysi Jeesuksen armahtamaan itseään. "Mene pois, saatana", sanoi Jeesus Pietariin kääntyen. Hän puhutteli kolminaismaailman päämiestä, korkeinta elohimia, deevakhanin hallitsijaa, jolle suuri uhrautuminen on kauhistus ja kuolema. Mutta Jeesuksen suusta puhui sinä hetkenä kristos eli buddhisen tason elämäntajunta.

Suuri erehdys olisi luulla, ettei kolminaismaailmassa harrastettaisi uhrautumista ja epäitsekkyyttä. Samoin kuin lapset matkivat ja jäljittelevät vanhempia ihmisiä, samaten tahtoo saatanakin jäljitellä jumalaa, jonka taitamaton lapsi hän on. Ja tämä saatanan matkimishalu on hänen jumalaksi kasvamisensa pettämätön takuu. Yhtä varmasti kuin jokaisesta lapsesta, jonka karma sallii elää, tulee täysikasvuinen ihminen, yhtä varmasti korotetaan saatana viimein jumalaksi. Ne elohimit, jotka nyt hallitsevat ja johtavat itsekkyyden maailmoja, fyysistä, astraalista ja taivaselämää, siirretään aionien eli aikakausien kuluttua korkeammalle tasolle. Kolminaismaailman korkein hallitsija eli pääsaatana siirretään buddhiselle tasolle. Tämä siirto tapahtuu aioneja ennemmin kuin nykyajan tavallisten ihmisten. Kuitenkin pääsaatana on paljon fyysisellä tasolla eläviä ihmisiä ylempänä. Tällaista siirtoa tarkoitti Jeesus puhuessaan vertauksella palvelijoista, joille oli uskottu eri määrä leivisköitä ja jotka eri tavalla hoitivat niitä.

Loistava ja suurenmoinen on lapsijumalan, saatanankin valtakunta. Kuinka ihmeellisellä viisaudella onkaan fyysinen maailma rakennettu! Ja kuka on rakentaja? "Jumala", vastaavat hyvät kristityt ikään kuin yhdestä suusta. Mutta he eivät tiedä, että "jumala" jakautuu lukemattomiin eri luokkiin. Se "jumala", joka sitä edelleen johtaa ja hallitsee, on juuri se olento, jota raamatussa kutsutaan saatanaksi. Nimitys johtuu hänen tehtävästään. Hänen täytyy näet "virkansa puolesta" vastustaa muodottoman elämän tasoja, mutta vastustaessaan hän itse kehittyy lapsesta aikuiseksi.

Kuinka suurenmoista onkaan seitsenkertaisen astraalimaailman elämä! Se tuntuu tavallisen ihmisen päivätajunnan kannalta henkimaailmalta, täydellisyyden ja jumalallisen viisauden tilalta. Ja kuitenkin se on saatanan valtakuntaa! Koko astraalimaailman olemukseen kuuluu muotoja vailla olevan elämän vastustaminen ja äärettömän uhrautumisen kammoaminen.

Mutta vielä suurenmoisempi on deevakhaaninen autuus eli taivasmaailma, joka myös kuuluu kolminaismaailmaan eli saatanan valtakuntaan. Monesta yksinkertaisesta kristitystä tuntuisi todellakin pyhyyden pilkalta se väite, että taivas eli heidän käsityksensä mukainen "iankaikkinen elämäkin" on saatanan valtakunnankin osa. Luonnollisesti heistä siltä tuntuisi, koska he käsittävät "jumalalla" ja "saatanalla" persoonallisia olentoja, joista toinen on hyvä, toinen auttamattomasti paha.

Niin perinpohjin on nykyajan ns. kristillisestä kirkosta sammunut tiedon ja selittävän hengen valo, että ikäihmiset ihan tosissaan ovat raamatun kirjaimen orjia ja vainuavat "jumalanpilkkaa" aikojen viisauden kannalta pidetyissä raamatunselityksissä, vaikka he kyllä raamatustakin ovat lukeneet, että "kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi".

Sanotaan, että "saatana muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi" voidakseen "vietellä" valitut. Mutta otettakoon vain huomioon, että "henki on kallis jokaiselle", kuten sanotaan. Tuo saatanan menettely on juuri sitä "viisasta diplomatiaa", joka fyysiselläkin tasolla on valtiomiesten ainoa pelastuskeino. Ja mitä on viisas diplomatia? Se on mahdollisimman puhtaan moraalisen leiman antaminen itsekkyyttä tukeville teoille.

Kolminaismaailman korkein elohim, joka hallitsee taivasmaailmaa, on viisain kaikista diplomaateista. Hän on saanut perustaa taivasten valtakunnan, jossa kaikki ajateltava persoonallinen hyvyys ja suuruus toteutuu kehityksen taipaleella olevan sielun ylenpalttiseksi nautinnoksi. Mutta aikojen viisaus on tutkivalle salatieteilijän katseelle paljastanut deevakhanin suuren harhan. Tuo harha on kerrassaan hurmaava ja pitää tavallisen ihmisen sielun vuosituhansiakin vallassaan. "Sillä niin kuin vetten pauhu kaikuu voittovirren kuohina", vaikka lopullinen voitto on vielä kaukana. Juuri se seikka, että sielujen täytyy laskeutua tästä autuudesta alas fyysisen elämän temmellyksiin, todistaa, että he vielä ovat "tämän maailman päämiehen" vallassa. Ja uusilla tuoreilla voimilla he taivaasta tultuaan jatkavatkin temmellystä fyysisellä tasolla olematta ollenkaan tietoisia siitä, että he ovat saatanan vallan alaisia.

Kristillinen jumaluusoppikin osaa opettaa, että Kristus on tullut pelastamaan ihmissieluja saatanan vallasta ja aionisesta eli aikakautisesta kuolemasta, mutta kun se toisaalta opettaa, että tuo pelastus on sama kuin taivaselämän autuus, niin se juuri paljastaa oman aistillisen käsityskantansa jumalallisista asioista. Kristuksen toimittama pelastus on ihmissielujen vapautus lain alaisuudesta. Minkä lain? Syitä ja seurauksia hallitsevan eli karman lain. Niin kauan kun sielu on tämän mahtavan lain alaisena, on hän saatanan valtakunnassa. Mutta miten Kristus pelastaa lain alta? Siten, että hän opettaa kostamaan pahaa hyvällä. Tämä toimenpide on ainoa keino, jolla sielu voittaa saatanan valtakunnan, so. kolminaismaailman, deevakhaaninen autuus siihen luettuna. Kun sielu oppii tuon vaikean läksyn, on hän kristustason itseoikeutettu asukas. Hänestä on silloin tullut "patsas jumalan huoneessa". Hän on itsenäinen olento, jota ei enää minkäänlainen kuolema, so. tajunnanvaihdos uhkaa. Nyt elää hän keskeytymätöntä "minä olen" -elämää ikuisuudesta toiseen, antaen käskyjään kolminaismaailman johtajille, jotka vapisevat hänen edessään. Nyt saatana on pantu hänen "jalkainsa astinlaudaksi", so. kolminaismaailman korkeinkin elohim on hänen nöyrä käskyläisensä ja koettaa "viisasta diplomatiaa" käyttämällä pitää mahdollisimman kauan valtansa.

Raamatussa sanotaan saatanasta, että hän "astuu teidän luoksenne, pitäen suurta vihaa, tietäen itsellään olevan vähän aikaa". Tässä raamatun kohdassa tarkoitetaan "teillä" niitä ihmissieluja, jotka kaikesta sydämestään ovat päättäneet astua "kaidalle tielle", joka vie elämään – kristuselämään. Kolminaismaailman kaikki voimat ja elementit vastustavat tuollaista sielua sitä kiivaammin, mitä pitemmälle hän etenee kaidalla tiellä. Kolminaismaailman hallitus – saatana – tietää itsellään olevan enää vähän aikaa valtaa tuohon sieluun. Se asettaa vartijat kaikille valtakuntansa rajoille. Mutta kun sielu on astunut voittoisasti viimeisen vihkimyksen läpi, hän on saanut "Kristuksen todistuksen". Tämän nähdessään pakenevat vartijat kauhuissaan, sillä "Kristuksen todistus" kammottaa heitä.

Kolminaismaailmalla ei ole mitään keinoa pidättää kansalaisenaan sitä sielua, jolla on "Kristuksen todistus". Tuossa todistuksessa on kirjoitettuna: "Uhrautuva, rajaton rakkaus."

Kolminaismaailma eli saatanan valtakunta on koulu, jossa opitaan itsekkyyden läksyt. Tämä koulu on kristustason valvonnan alainen. Saatana, kolminaismaailman suuren koulun yliopettaja tietää, että hänen oppilaansa vähitellen lähtevät koulusta. Mutta "viimeisen luokan" oppilaista olisi hänellä verraton apu, jos voisi pitää heidät luonaan. Onkin tapauksia, että yksi ja toinen näistä oppilaista yliopettajansa kehotuksesta vapaaehtoisesti jää luokalle. Mutta ne, jotka ottavat ja saavat "Kristuksen todistuksen", hän menettää ainaiseksi.

Tämän suurenmoisen koulun yliopettaja, saatana, on jumalan työtoveri ja palvelija. Erotus on vaan siinä, että hänen "virkapiiriinsä" kuuluu persoonallisen hyvän valvominen. Juuri tämän virkansa perusteella on hän muotoja vailla olevan elämän, kaiken menettämisen ja rajattoman uhrautumisen aikamääräinen vastustaja.

Voima, tunne ja ajatustyö ovat kolminaismaailman suuren koulun mahtavat opetusvälineet, mutta ne kuuluvat kaikki saatanan valtakuntaan.

Kristillisessä jumaluusopissa on ammoin ollut käytännössä se hieman peitetty opetus, että järkeily on saatanasta kotoisin. Sen tähden sanovat yksinkertaiset kristityt vielä tänä päivänä, ettei ihminen voi järjellään käsittää jumalallisia asioita. Mutta käytännöllinen elämä pakottaa heidätkin tunnustamaan järjen suuren arvon. Heidän täytyy myöntää, että järkikin on jumalan lahja.

Mutta kuinka nyt on sovitettava se ristiriita, ettei järjellä saa tutkia jumalan salaisuuksia, vaikka se on jumalan lahja? Kristillinen jumaluusoppi ei voi sovittaa tätä ristiriitaa juuri sen tähden, ettei se uskalla edellyttää jumalaa ja saatanaa liittolaisiksi. Teosofia osaa sovittaa tämän ristiriidan. Se opettaa, että jumala on käskenyt saatanan järkeilyllä ja ajatustyöllä tutkia elämän sitä kammottavaa salaisuutta, joka on uhrautuminen.

Kaikki tutkimustyö on saatanan johtamaa. Jumalallinen elämänhallitus ei tutki mitään, sillä se on ehdoton tieto. Sen ainoa käytännöllinen työ on uhrautuminen.

Iloinen, reipas ja korotusta lupaava tutkimustyö on lastenleikkiä. Niin kauan kun minä on lapsi, niin se ajattelee kuin lapsi, puhuu kuin lapsi ja tekee kuin lapsi, mutta kun se miehistyy, niin se hylkää lapsellisuudet. Minuudet, jotka taidossa ovat lapsia, kuuluvat saatanan kouluun. Minuudet jotka pahuudessa, so. itsensä lujittamisessa ovat lapsia, kuuluvat henkimaailmoihin.

H. P. Blavatsky sanoo Salaisessa Opissa, että "saatana on jumalan nurja puoli". Tämä lausunto merkitsee juuri samaa, mitä tässä nyt on sanottu jumalan ja saatanan yhteistyöstä.

Elämä näyttää saatanalta: taistelulta, toiminnalta, järkeilyltä kolminaismaailman puolelta. Elämä on uhrautumista, täydellistä rauhaa, iloa ja lepoa buddhisen, nirvaanisen ja puhtaan hengen tasojen puolelta katsottuna. Sekä aine- että henkimaailmat menevät omasta luonnostaan, edelliset itsetiedottomasti, jälkimmäiset itsetietoisesti, kohti suurta lepoa, sitä elämää, joka on käsittämätön salaisuus kaikelle eristetylle tajunnalle, salaisuus, josta korkeimmatkin vihkimykset ovat vain himmeitä heijastuksia. Sen levon valmistuksessa tekevät jumala ja saatana käsi kädessä, kaikessa sovussa yhteistyötä avaruuden kaikissa aurinkokunnissa.

Tietäjä — marraskuu 1910

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.