Aate

Silmäys luonnon salaiseen työpajaan

Syyt, miksi viisauden mestarit 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä saivat käskyn nostaa hieman henkisen tiedon aarteita peittävää esirippua, piilevät syvällä elämän sydänjuurissa. Ihmiskunnan kannettavana oleva kärsimyksen kuorma alkoi tulla liian raskaaksi. Sen tähden maailmansielun täytyi tulla avuksi. Häiriötila oli sellainen, että se uhkasi poistaa ihmisten mahdollisuuden toimia fyysisellä tasolla. Se tuhoisa voima, joka oli saanut aikaan tämän häiriötilan, oli ns. materialismi. Väärinkäsitysten välttämiseksi on huomautettava, ettei materialismi kokonaisuudessaan ole turmiollinen. Se into ja elämänhalu, joka koskee ulkoista ja yhteiskunnallista elämää, on materialismin hyvä ja terveellinen toiminnan puoli. Mutta materialismi on syntymästään asti potenut henkistä sydäntautia. Materialistinen maailmankatsomus ei ole sisäisesti terve. Se tunnustaa ainoastaan suuren luonnon pinnan olemassaolon. Se on eristäytynyt viisauden lähteestä yhtä lailla kuin opinkappaleuskoon vaipunut ns. kristillinen kirkko.

Materialismin sisäisen sairauden selvin ulospäinen ilmaus on sen haluttomuus puuttua aatteisiin, joilla ei ole ns. tieteellistä leimaa. Koko "sivistynyttä maailmaa" elähdyttää nykyään se osittain epäselvä aate, että yleinen terveys riippuu ulkopuolisen, tuoreen luonnon läheisessä yhteydessä olemisesta. Vanha, rohtoihin perustuva lääketiede menettää päivä päivältä kannattajiaan samoin kuin vanha jumalausko syntien anteeksiantamis- ja autuusoppeineen. Mutta mikä ristiriitaisuus? Samalla kun muodolliset materialistit pitävät itsepintaisesti kiinni vanhentuneesta lääketieteestä, he hylkäävät suurta melua ja hälinää pitäen kirkollisen syntien anteeksiantamis- ja autuusopin. Miksi materialismi menettelee niin? Siksi, että se tuntee vanhentuneessa lääketieteessä läheisen sukulaisensa. Lääketiede on kaikista tieteenhaaroista materialistisin. Myös muodolliselta kirkolta on elämänviisaus mennyt hukkaan, mutta seremoniallisella puolellaan se voi vieläkin herättää hartautta ihmisissä, joiden tunneruumis on herkkä ulkoapäin tuleville värähtelyille.

Se, joka voi luoda silmäyksen luonnon salaiseen työpajaan, näkee ehkä kummakseen, että vanha rohtolääketiede ja tieteellistaloudellinen materialismi ovat toistensa uskolliset liittolaiset. Kumpikin pysyttelee ainoastaan fyysisen aineen pätevyys- ja todellisuuskäsityksessä. Papit ovat kyllä kovin kiintyneitä aineeseen, mutta kaitselmuksen pakosta heidän täytyy ulkoisessa toiminnassaan esiintyä henkisten asiain palvelijoina.

Koko sivistyneen maailman yleinen sairaus on nykyään heikkohermoisuus. Mistä tämä johtuu? "Yhteiskunnallisesta nurjuudesta", vastaavat materialistiset sosialistit. Mutta "yhteiskunnallinen nurjuus" kaipaa tarkempaa selitystä. Selitys on lyhyesti se, että tuo nurjuus on eri yksilöjen ahneutta. Mutta ahneushan on materialismia. Jos ihmishenki kerran tahtoo välttämättä työskennellä, sen täytyy saada työtä. Kun henkiset asiat on julistettu pannaan sekä kirkossa että valtiossa, niin työn puutteeseen pakotettu ihmishenki on ottanut työalakseen aineellisen tavaran haalimisen persoonalliselle itselleen.

Jos ihmiskunnan suuret johtajat eivät olisi ajoissa lähettäneet vähäisenkin henkisen tiedon valoa materialistisen elämänkäsityksen vastapainoksi, syntyisivät lapset ehkä jo tämän vuosisadan keskivaiheilla heikkohermoisina, tutisevina vanhuksina. Jos materialismi olisi myös sitä, mitä se luulee olevansa, ei ainoallakaan aikamme nimellisellä materialistilla olisi tervettä ruumista. Mutta materialismi heikentää itseään tietämättään. "Anastamisen halun" aatteellisella vastustamisella se oikeastaan on lukenut oman kuolemantuomionsa. Aikamme suunnaton heikkohermoisuus onkin nykyistä paljoa vanhemman materialismin tuotetta.

Käsi kädessä heikkohermoisuuden kanssa kulkevat tarttuvat taudit. Suomen "rahvaassa" elää vielä se usko, "ettei tauti tartu, jos Jumala ei salli". Tämä usko perustuu kansan itsetiedottomaan, perinnäiseen selvänäköisyyteen. "Jumalan sallimus" on kansan vaistossa sama asia kuin karmallisiin syihin perustuva pelko. Laajalti on todistettu se kokemus, että henkilö, joka iloisella mielellä, pelkäämättömänä ja apua jakaen liikkuu tarttuvaa tauteja sairastavien ihmisten keskuudessa saaden tartuntaa sangen harvoin, tuskin milloinkaan. Mistä tuo vastustuskyky johtuu? Se johtuu eetteriruumiin laadusta. Jos himoaaltojen lainehtiminen on ennen ollut astraaliruumiin pääominaisuus, on sellaisen astraaliruumiin omistaja myöhemmin aina altis tartunnalle, sillä astraaliruumis vaikuttaa vuorostaan eetteriruumiiseen ja tämä taas fyysiseen.

Ihminen, joka edellisessä fyysisessä elämässään on ollut ahne, on seuraavassa fyysisessä ruumiillistumassaan hyvin altis kaikenmoisille tarttuville taudeille, koska hänen eetteriruumiinsa on heikko. Fyysisen ruumiin sairastuminen on ainoastaan fyysiselle silmälle näkyvä eetteriruumiin vika. Jos eetteriruumiissa ei ole vikaa, saa fyysinen ruumis olla pahimmassakin mätäpesässä aivan terveenä. Sitä on yhtä mahdotonta tehdä sairaaksi kuin vesilintua märäksi.

"Ahneus on kaiken pahuuden juuri", sanotaan raamatussa. Se Paavalin lausunto, että ihminen, joka "tekee huorin, tekee syntiä omassa ruumiissaan", on kirjaimellisesti paikallaan, kun "huoruudella" ymmärretään persoonallisen minän turvautumista aineelliseen tavaraan. Nykyisessä fyysisessä ruumiissaan sairas ihminen on edellisessä ruumiissaan saattanut eetteriruumiinsa tekemään "huorin" rikastumisen himon kanssa. Hän kärsii siis edellisistä "synneistään", joita on tehnyt omassa ruumiissaan.

Koska kaikilla ulkopuolisilla ilmiöillä on sisäiset syyt, on varsin selvää, että vasta sisäiset syyt poistamalla vapaudutaan jostakin määrätystä, suhteellisesta "pahasta". Mutta sisäiset syyt voidaan poistaa ainoastaan sisäisillä keinoilla. Ainoastaan yhteistyöllä luonnon rytmin kanssa voidaan päästä käsiksi sisäisiin syihin. Materialistiset toimenpiteet eivät vaikuta sisäisiin syihin sen tähden, etteivät ne voi asettua luonnon rytmillisyyden kanssa sopusointuun. Materialismi on olemukseltaan eristäytymistä luonnon ikuisesta rytmillisyydestä, ja sen tähden se synnyttää heikkohermoisuutta, joka on epärytmillisyyttä.

Luonnon salaisessa työpajassa toimii lukemattomia tilapäisesti eristettyjä voimia. Kaikki inhimilliset aatesuunnat ovat jonkin sellaisen voiman ohjauksen alaisia.

Uudessa testamentissa kerrotaan "riivatuista", joita Jeesus paransi. Kreikkalainen salatieteilijä Sokrates puhui daimoneista, jotka olivat sekä hyviä että pahoja. Sokrates itse tunnusti olevansa erään hyvän daimonin johtamana. Se, joka osaa tutkia salatieteen valossa omaa persoonallista olemustaan, tulee huomaamaan, että monet ns. daimonit riitelevät hänen persoonansa johtamisvallasta. Nuo daimonit kuuluvat eri luokkiin. Kokonaista kansaa voi hallita voimakas, kaukaisessa menneisyydessä valtaan päässyt daimoni. Nykyisessä olemustilassaan ns. kristillinen jumaluusoppi luulee kansan epäitsekkäitä ja hartaudellisia tunteita johtavaa daimonia "jumalaksi" ja sen itsekkäitä pyyteitä valvovaa daimonia jumalan muka leppymättömäksi viholliseksi, saatanaksi. Mutta daimonit ovat hitaasti luotuja olentoja – olkoot ne hyviä tai pahoja – kuten olen huomauttanut Jumala ja rikoslaki sekä jumalanpilkan mahdollisuus -nimisessä kirjasessani.

Juutalaisen kansan sotaisa ja veritöihin kehottava Jahveh oli vanhan Atlantis-kansan luoma daimoni. Tällä keinotekoisella "henkiolennolla" on suuri vaikutusvoima vielä nykyaikanakin. Ja "jumaluusoppineet" luulevat tuota daimonia itse elämän lähteeksi! Niin perin pohjin materialismi on alentanut jumalaisen ihmisolennon, että hän palvelee luotua luojana.

Jokaista tavallista ihmistä johtaa pääasiallisesti kaksi daimonia. Toinen valvoo hänen hyveitään, toinen paheitaan. Esimerkiksi äkillinen mielenhäiriö on asianomaisen henkilön pahan daimonin synnyttämä. Tällainen "henkiolento" vaikuttaa astraaliruumiiseen, johtaen sen kautta uhrinsa fyysisiin tekoihin.

"Luonnon pakosta" hitaasti kehittyvät ihmisolennot ovat menneiden aikojen kansallisdaimonien vaikutuksen alaisia. Ainoastaan ne harvat, jotka voivat rientää muiden edelle heitä auttaakseen, vapautuvat daimonien vallasta. Niin kauan kuin karman laki hallitsee ihmistä, hän on daimonien vaikutuksen alaisena. Vasta karman laista vapauduttuaan hän on itsenäinen olento, vailla ulkopuolista johtajaa ja neuvonantajaa.

"Pahat henget" pelkäsivät Jeesuksen läsnäoloa, sanotaan Uudessa testamentissa. Niiden pelko johtui siitä tosiasiasta, että Jeesus oli vapautunut karman lain alaisuudesta ja siis täysin itsenäinen. Samoin kaikki daimonit pelkäävät nykyisiä viisauden mestareita, tietäen, ettei heillä ole minkäänlaista vaikutusvaltaa siinä, missä "kaidan tien" mestari on.

Syy, miksi vihkimys vaatii niin suuria ponnistuksia, on juuri siinä, että vihitty on itsenäinen olento maailmankaikkeudessa, olento, johon ns. luonnonvoimilla ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa. Mutta vihitytkin ovat vielä kehityksen alaisia. He saavat itse määrätä kohtalonsa, mihin suuntaan he haluavat jatkaa kehitystään. Ainoastaan se valinta, että he luovuttavat suuret voimansa kaikkien palvelukseen ollen työntekijöinä luonnon salaisessa työpajassa, vie heidät viimein ikijumaluuden huipulle.

Tietäjä − helmikuu 1912

Kieliasua uudistettu sisältöön puuttumatta.


Etusivu Artikkelit