Aate

Tahdotko menestyä?

Jos julkinen puhuja tekisi tämän kysymyksen suurelle kuulijakunnalle ja pyytäisi jokaisen kuulijan siihen vilpittömästi vastaamaan, niin kaikki varmaan huutaisivat ikään kuin yhdestä suusta: "Tahdomme. Mutta anna meille muutamia käytännöllisiä neuvoja, joita voisimme seurata."

Menestyksenhalu kannustaa koko nykyistä sivistynyttä maailmaa kuumeentapaiseen toimintaan. Jokainen yksilö ja kaikki ihmisryhmät tahtoisivat menestyä. On vaan olemassa yksi suuri, yhteinen mielipide, ja se on : yhä parempi menestys.

Mutta minkälaisia ovat niin yleisen, miltei poikkeuksettoman menestyksen pohjaväreet? Missä tahdottaisiin menestyä? Vastaus: omaisuuden, vallan ja kunnian hankkimisyrityksissä.

Kun persoonallisuutta nostattavan menestyksen tarve ja halu ovat niin yleiset, niin missä sitten lienee vika, että useimmat ihmiset eivät menesty yrityksissään? Eikö luonto suosi itsekkäitä pyyteitä? Eikö se vastaa kaikella innolla ja tarmolla tehtyyn menestyksen hankkimistyöhön?

Aivan varmasti. Luonto on aivan puolueeton. Se ei suosi toista harrastusta, pyydettä ja suuntaa enempää kuin toistakaan. Maaperä on erinomaisen hyvä, mutta sen muokkaajilta puuttuu taitoa.

"Mutta millä tavalla luonnon maaperää tulisi muokata ollakseen täysin varma lopullisesta menestyksestä", kysynee moni. Vastaus: koko sielun innolla.

Itsekkäiden pyyteiden alalla on lukemattomia esimerkkejä, jotka todistavat, että se ihminen, joka koko sielunsa innolla antautuu määrätyn ihanteen palvelukseen, myös voi aineellistuttaa tämän ihanteen. "Sydämen kyllyydestä suu puhuu", sanoo sananlasku. Ei ole vielä tavattu henkilöä, joka on vuosikymmeniä jaksanut pitää vireillä rikastumisintoaan ja kuitenkin olisi rutiköyhä. Jommankumman kahdesta täytyy tapahtua, joko innon yhä kasvaa ja henkilön rikastua tai innon laimeta ja hänen köyhtyä.

"Mutta eihän ihmisen jalompiin pyrkimyksiin saa kuulua rikkauden hankkiminen muiden kustannuksella, eikä innostusta siis sovi suosittaa sellaisen menestyksen palvelukseen", huomauttanee joku. Huomautus on aivan paikallaan. Hyvä olisikin, jos rikastumisen ja yleensä persoonallisten etujen harrastus olisi jo voitettu kanta ja aivan vanhanaikainen. Mutta kun ei niin ole laita, kun päinvastoin "menestys"-käsite vielä tänä päivänä melkein poikkeuksetta omistetaan persoonallisen hyvän so. himoluonnon eristetyille muodoille, niin on selvää, ettei "maallinen menestys" suinkaan vielä ole voitettu kanta.

Mitä ihmiset ihannoivat, mistä he päivällä puhuvat ja yöllä uneksivat, se on heidän ainoa tietoinen todellisuutensa. Jos korkeamman elämänymmärryksen kannalta persoonallisten pyyteiden tavoittaminen siis onkin ala-arvoista, niin on lukijan huomattava se seikka, ettei korkeampi elämä voi, tahdo eikä saa voimakeinoilla riistää himoluonnolta sen oikeuksia. Jälkimmäisen on päästävä onnensa huipulle ja vasta sieltä laskeuduttava alas perinpohjin pettyneenä, kärsimysten nöyryyttämänä.

Se ohje, mikä alumpana annettiin, kuuluu siis kaikissa mahdollisissa muodoissa esiintyvän menestyksen hankkijoille, ja se ohje on vielä kerran uudistettuna, koko sielun into.

On aivan yhdentekevää, mikä menestyksen muoto pyrkijän tajunnalle kangastaa. Mutta välttämättä hänen tajunnassaan täytyy menestyksen muoto luoda ja pitää vireillä sitä. Samalla on hänen koko sielunsa innolla suunnattava tahdonvoimansa tuon muodon – paljaan ajatuskuvan – aineellistuttamiseen. Hänen näin keskittäessä tahdonvoimansa tuohon ajatuskuvaan tulee hänestä kiivaassa väreilytilassa oleva astraalinen pyörre, joka tempaa ympäristöstä itseensä sellaisia aineksia, jotka ovat omiaan tiivistyttämään tämän pyörteen "henkistä" ainetta fyysiseksi.

Nykyään valitetaan "pääomien kasautumisesta". Valittajat ovat sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse voi panna liikkeelle sellaista astraalista pyörremyrskyä, joka keräisi itseensä aineksia sivultapäin.

Päinvastoin muutamien harvojen tajuntakeskuksien nostattama pyörre imee heistä elinvoimaa. Pääomat kasauntuvat juuri "suuren yleisön" myötätuntoisuudesta sille hyötyperusteelle, että rahaa tarvitaan, ja että se, jonka onnistuu sitä suuressa määrin hankkimaan, on suurenmoinen luonne.

Tämä väite kuulostaa monesta uskomattomalta, mutta sittenkin on se täysin pätevä. Tutkikoon vain kukin pääomien kasautumisen aatteellinen hyljeksijä oman himoluontonsa syvyyksiä ja hän tulee huomaamaan, minkä elinvoiman rahankerääjä imee hänestä. Kun rikkaaksi tiedetty henkilö näyttäytyy varattomien keskuudessa, esiintyy sellaisessa tapauksessa selvänäköiselle katseelle kirjava ajatusmuotojen näyttämö. Varattomien persoonallisesta ilmakehästä nousee kateuden väripilviä, mutta ne ovat aivan passiivisia rikkaan vampyyripyörteen ympärillä. Ja miksi ne ovat passiivisia? Sen tähden, että viha kimmahtaa takaisin sen lähettäjään. Mitä kiivaampia vihanväreet ovat, sitä onnettomammaksi tekevät ne lähettäjänsä.

Kukin noista vihanpilvien synnyttäjistä tahtoisi, jos uskaltaisi olla ympäristölleen rehellinen, sanoa: "Minä itse tahtoisin olla tuo kadehdittava rikas. Mutta kun en saa hänen rikkauksiaan, en soisi niitä hänellekään". Juuri tällaisesta "proletariaatin" vihasta hyötyy "kapitalismi" tavattomasti.

Mutta jos yksilö tahtoo estää toisen yksilön pääsemistä liian rikkaaksi, voi hän käyttää kahta keinoa. Ensimmäinen on se, että hän muodostaa omassa tajunnassaan jonkin tietyn rikkautta edustavan mielikuvan ja syöksyy koko olemuksensa tarmolla kokoamaan aineksia tuon kuvan aineellistuttamiseksi. Silloin ei hän jouda vihaamaan rikkaita eikä köyhiä tietoisesti, vaan tekee innokkaasti luomistyötä, joka – olkoon se vain aistillista ja itsekästä – antaa juuri ne tulokset, mitkä ovat suhteelliset liikkeelle pantuun elinvoimaan.

Kun nyt ajatellaan sellaista mahdollisuutta, että jonkin kansan useimmat yksilöt rupeaisivat sellaisiksi rikkautta tavoitteleviksi voimanpyörteiksi, jollaisia nykyään ovat verrattain harvat – esimerkiksi yksi sadasta – niin huomattaisiin merkillinen muutos pääomien kasautumisessa. Ne kyllä edelleenkin kasautuisivat mutta niin pienissä luvuissa, ettei niiden omistajia nykyisissä mittasuhteissa voisi kutsua rikkaiksi.

Sellaisessa yhteiskunnassa, joka olisi koottu verrattain tasaväkisistä sieluista, ei toden totta olisi rikkautta eikä köyhyyttä.

Toinen tapa, jolla yksilö voi vaikuttaa suurten pääomien syntymiseen ehkäisevästi, on vielä tehokkaampi kuin edellinen. Se on puhtaasti mentaalisten voimapyörteitten luominen. Otaksutaan, että nykyajan sankat joukot joutuvat sellaisen "hapatuksen" läpäisemiksi, että ihmisen ainoa tehtävä on ylevien aatteiden aineellistuttaminen. Ihmiset luovat tajunnassaan ajatuskuvia, jotka edustavat esimerkiksi suurta puhujaa, joka esiintyy kansanjoukon keskellä pyhällä innostuksella valaisemassa buddhisen eli kristustason elämää. Se, joka tuollaista ajatuskuvaa ravitsee säännöllisesti, hän tulee ennen pitkää tietämättään rikkaaksi. Missä tahansa hän esiintyy, siellä "sydämet sulavat" ja korkeimpien taivasten hehkuva elämä täyttää kuolevaiset rinnat sanomattomalla, selittämättömällä elämänhalulla. Kaiken kuluttava maaginen tuli syövyttää pois himoluonnon kuonan. Ihmiset avaavat toisilleen sydämensä ja sulavat hengessä yhdeksi selittämättömäksi kokonaisuudeksi.

Miten luulet käyvän "kukkaronkuninkaan", joka joutuu buddhisen tason aineesta syntyneen voimanpyörteen valtaan? Totisesti ei hänellä enää ole mitään "omaa" kukkaroa. Hänen ensimmäinen kysymyksensä on: "Kuinka minä voisin nyt parhaiten antaa, missä muodossa saattaisin tehokkaimmin lieventää niiden hätää ja puutetta, jotka eivät vielä tunne sitä ääretöntä, uutta rikkautta, josta minä olen tullut osalliseksi?"

Jos joku materialisti sattuisi lukemaan nämä rivit, niin hän sanoisi hymähtäen: "Pelkkä hurskas haave, joka ei valitettavasti toteudu yhtä helposti kuin se on sanoin lausuttu! Kyllä rikkaat pitävät kiinni omaisuudestaan eivätkä luovu siitä muuten kuin pakosta."

Oikein sanottu. Mutta jos aineellisesti rikas joutuu mainitunlaisen pyörteen valtaan, niin hänet juuri pakotetaan luopumaan omaisuutensa yksinomistusoikeudesta. Ero on vain se, ettei hän tiedä mistään pakosta. Aiheellinen pakko on tullut sisältäpäin. Hänen korkeampi minänsä, oma jumalansa on saanut puheenvuoron eikä hänellä persoonallisena olentona ole muuta sanottavaa kuin kysyä: "Mitä palvelijasi nyt tulee tehdä?" Kun jumala sitten sanoo: "Anna veljillesi ja sisarillesi, mitä heidän aineellinen olemuksensa tarvitsee", niin hän kumartaen vastaa: "Kiitos, Isä, että käsket. Sinun tahtosi teen minä sydämen ilolla ja riemulla."

Tiedätkö, miksi nykyaikaiset rikkaat ennen kuolemaansa tekevät testamentteja, joiden mukaan heidän omaisuutensa joutuu ns. yleishyödyllisiin tarkoituksiin eikä suurimmassa hädässä oleville yksityisille köyhille? Sen tähden, että niissä yleishyödyllisissä laitoksissa on kaikkein vähin persoonallisen himoluonnon osuus. On satojatuhansia yksityisiä kärsiviä, mutta heidän luontonsa pohjalla kytee salainen rikkaitten kateus. Jos he saisivat ansaitsematonta maallista mammonaa, niin he olisivat sen Raamatussa mainitun miehen kaltaisia, joka kurkistelee kuvastimesta kasvojaan mutta joka sen edestä poistuttuaan heti unohtaa, "millainen hän oli".

On tosi, että moni yleishyödyllisen laitoksen johtaja käyttää puolueellisesti testamenteilla saatuja varoja, mutta vastuullisuus lankeaa heille itselleen. Karman laki pitää huolen siitä, että heiltä kiskotaan "viimeinen ropo". Mutta näitä laitoksia suojeleva henki on paljon epäitsekkäämpi kuin vaatimattominkaan yksityinen köyhä.

Tulevaisuuden testamenttilahjotukset jaetaan suorastaan kärsivälle kansalle, mutta se kansa ei tietoisesti vaadi mitään.

Kaikenlainen menestys suhteutuu kahteen tulontekijään: ajatuskuvan ja sitä elävöittävän voiman ainerakenteeseen. Mitä hienompaan ainejärjestöön ajatuskuva kuuluu, sitä pysyväisempi se on. Luonnollisesti sen muodoksi kiteyttävän voiman tulee olla itse kuvaa paljon ylevämpää. Buddhisen tason ajatuskuvat kiteytyvät nautinnonmuodoiksi nirvaanisen tason voimasta. Kun "kuolevaisen" rinnassa syttyy tuli, joka saa aikaan buddhisen vaikutuspyörteen, on seuraus niin valtava, että koko ilmennyt elämä sulaa niin sanoaksemme yhdeksi ainoaksi olioksi. Ei ole enää monta vaan yksi.

Yhteiskuntaprobleemin ratkaisu on sama kuin kaikkien menestys. Tämä ratkaisu lähenee sitä mukaa kuin kaikki oppivat kokemuksestaan samat menestyksen ehdot. Ja mitkä olisivat ne ehdot, joiden tunteminen takaa yhtäläisen menestyksen kaikille? Ne ovat sangen kovat nykyisen hyötykannan ihmisten tajunnalle.

Pysyväisen menestyksen ehdot sisältyvät näihin sanoihin: Ei mitään minulle, kaikki muille. Kun tällainen tietoisuus muuttuu ihmisten ainoaksi luonnoksi, on menestys itsestään taattu, sillä "ei mitään minulle" merkitsee, ettei ole olemassa mitään itseään varten elävää minätajuntaa.

Se ihminen, joka tuntee halua kokeilla korkeimmalla menestyksellä, saa tilapäisesti nousta "pyhälle vuorelle", jolta hänen sallitaan luoda silmäys "luvattuun maahan".

Meissä nykyajan ihmisissä uinuu se sanomaton voima, joka tekee "surun ja murheen laaksosta" paratiisin. Kaikki se kiihkeä intohimo, jota nykyajan ihmiset panevat liikkeelle persoonallisen menestyksen hankkimiseksi, kootaan tarkasti luonnon salaisiin voimasäiliöihin yhtä varmasti kuin nykyajan menestyspyrintöjen palveluksessa olevat voimat ovat koottu menneisyydessä luonnon säiliöihin. Menneiden vuosituhansien raakalainen, joka jänterevoimallaan raivasi itselleen tien ja hankki persoonallisuuttaan tyydyttäviä hyödyn-muotoja, istuu nykyään hienosti sisustetussa työhuoneessaan, josta hän jakaa käskyjä monille, hänelle rikkauksia kasaaville välikäsille. Hän on kiireestä kantapäähän sivistynyt mies, joka ei tee kenellekään fyysistä väkivaltaa, mutta hänen elinvoimansa on samaa kuin miljoonia vuosia sitten, vain sillä erotuksella, että se on käynyt luonnon monien salaisten jalostusprosessien läpi. Samoin kuin hämärän muinaisuuden jättiläisaarnimetsät kivihiilen muodossa nyt kiidättävät rautatiejunia, höyrylaivoja ja pyörittävät sähkön hiomislaitteita, samaten on näitä suuria uuden ajan keksintöjä hyväkseen käyttävä miljoonapohatta menneisyyden hirveä petomainen raakalainen.

Sama luonnon salainen jalostustyö jatkuu edelleen loppumattomiin. Moni sanoo huoaten: "Voi, kunpa ne nykyajan elinvoimat, jotka tuhlataan itsekkäiden pyyteiden palveluksessa ja alhaisten intohimojen tyydyttämiseksi, käytettäisiin ihmiskunnan yleisen kurjuuden poistamiseen ja henkiseen valistustyöhön!"

Tuo toivomus on vaistomaista kaukonäköisyyttä. Voimat tullaan varmasti käyttämään mainittuihin ja vieläkin jalompiin tarkoituksiin. Ei mikään käytetty voima mene hukkaan. Suurin tunnettu raakalainen on tulevaisuuden suurin tunnettu pyhimys ja jumalallinen voimanlähde, josta tuhannet ammentavat lohdutusta, toivoa ja siunausta.

"Se, jolle on paljon annettu anteeksi, paljon rakastaa", sanoo Jeesus, so. se, joka on kuluttanut loppuun monia karmallisia kärsimysmuotoja, on tullut lähemmäksi ikielämää ja uhkuu sitä ympärilleen ilmenneessä maailmassa.

Kenenkään ei sen tähden tarvitse hätäillä, ettei hän ilman erityistä ponnistustakin menestyisi. Ikuinen laki tehoaa lopullisen menestyksen kaikille olioille. Mutta sen, joka suurta tarkoitusta silmällä pitäen tahtoo "säästää aikaa", tulee myös tehdä työtä enemmän kuin toisten, jotka eivät näe mitään erityisiä tarkoituksia.

Kaikkien tarkoituksien perillepääsemiseksi tietysti "kannattaa" tehdä työtä. Ei ole näet olemassa mitään "kannattavaisuuden" mittayksikköä. Ns. paheita kannattaa palvella yhtä hyvin kuin hyveitäkin, koska paheet juuri ovat hyveitten siemeniä. Mutta selvää on, että ihminen, jolle yhä useampi persoonallisen elämän muoto alkaa muuttua voitetuksi kannaksi, ei omasta puolestaan enää tahtoisi tehdä tekoja, jotka hänenkin aikakautensa paras moraali tunnustaa paheiksi. Hänen tehtävänsä onkin käyttää elinvoimaa jalostetussa muodossa. Häntä kutsuu luonto tietoiseksi apulaisekseen. Mikä mahtava tarkoitus on olla luonnon itsetietoinen apulainen! Mikä suunnaton menestyksen tilaisuus!

Onko sinulla sellainen tarkoitus selvänä tajunnassasi? Jos on, niin antaudu koko sielusi pyhällä innostuksella sen palvelukseen. Silloin sinulla ei tietysti ole mitään eristettyä "omaa" tarkoitusta, mutta kun sinä ravitset muita, niin luonto ravitsee sinut yltä kyllin.

Jos tahdot totisesti menestyä, niin antaudu jumalan tietoiseksi apulaiseksi.

Tietäjä – maaliskuu 1910

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.