Aate

Salainen voiman siirto

Jokapäiväisessä elämässämme tunnemme monta tapaa siirtää voimaa. Ruoka, jota nautimme, on kypsennetty polttoaineen avulla tapahtuneella voiman siirrolla. Polttoaine on jähmeässä tilassa olevaa korkeinta fyysistä eetteriä. Logoksen näkyväisen ruumiin, so. auringon välityksellä tapahtuu se salainen prosessi, jossa elämän ylempien tasojen ainetta muutetaan alemmaksi.

Me siirrämme voimaa liikkeessä olevasta ilmasta tuulimyllyjen, moottorien ja laivanpurjeitten avulla. Sähköä saamme sekä tulen että veden avulla. Mutta kaikissa ulkopuolisissa voiman siirtämisen ilmiöissä neljä suurta elementtiä – maa, ilma, tuli ja vesi – ovat sopusointuisessa vuorovaikutuksessa. Nämä elementtien nimet ovat vertauksellisia: meidän tuntemallamme maalla, ilmalla, tulella ja vedellä ei ole mitään tekemistä niiden kanssa. Ne ovat vain mainittujen elementtien fyysisesti vaikuttavia ilmennyksiä. Jokapäiväisen käsityksemme mukaiset maa, ilma, tuli ja vesi ovat aurinkokuntaamme logoksen neljä ulospäistä aspektia eli ilmaisumuotoa. Alemmilla olemuspuolillamme me, kuten raamatussa sanotaan, elämme, olemme ja liikumme hänessä, so. aurinkokuntamme logoksessa. Me syömme hänen "lihaansa" ja juomme hänen "vertaan".

Yhtä hyvin kuin ihmiskunnan elämä on suuresti muuttunut niin sanottujen suurten keksintöjen avulla, se on muuttunut ja edelleen muuttuu meidän sisäisessä olemuksessamme tapahtuvien suurten keksintöjen avulla. Kaikki ulkopuolisuus riippuu sisäisyydestä ja on matemaattisessa suhteessa siihen.

Muutamat ihmiset puhuvat tyydytystä tuntien luonnon valtaamisesta ja ihmisen palvelijaksi tekemisestä. Mutta niin kauan kuin ihmiset haluavat saada luonnon ainoastaan palvelijakseen, he pysyvät tietämättöminä salaisesta voiman siirtämisen prosessista, siitä voimallisesta alkemiallisesta tilanmuutoksesta, jolla esimerkiksi astraaliset halumme voidaan muuttaa henkisesti luoviksi voimiksi. Ajatellaan vertauksen vuoksi insinööriä, joka tuntee hyvin konetekniikkaa ja käytännön matematiikkaa. Otaksutaan, että hänellä on kaksi nykyään hyvin yleistä "vikaa", halu alkoholijuomien nauttimiseen ja voimakas sukuvietti. Konetekniikan ja matematiikan tuntemisen avulla on hän kohonnut siihen asemaan, että hän voi palvella noita "helmasyntejään" paljoa vapaammin kuin toiset ihmiset, joilla ei ole yhtä hyviä "tieteellisiä" kykyjä. Mutta jos hänessä herää sisäinen halu ryhtyä työntekijäksi luonnon avuksi, hän joutuu tekemisiin kauemmaksi kantavien tietojen kanssa kuin mitä konetekniikka ja matematiikka ovat. Hän tulee tietämään, että samaa elämäntarmoa, jota hän on tottunut käyttämään tuhlaavasti alkoholin himon ja sukuvietin palvelukseen, voidaan käyttää juuri näitä samoja nautinnonmuotoja vastaan.

Nykyajan ihmiset tuntevat vaistomaisesti tuollaisen mahdollisuuden. Tavallisten, ulospäin siivoilta näyttävien ihmisten suhde ns. paheisiin todistaa selvästi tällaisen vaistomaisen tiedon olemassaoloa. "Uskovaiset" antavat tilaisuuden tullen "paheen orjalle" sen neuvon, että tämän on pyydettävä jumalalta voimaa luopuakseen paheesta. Tällaista neuvoaan ei sen antaja tarkemmin perustele, koska hän ei ole tottunut esittelemään "paheena ja "hyveen" olemusta. Onpa kirjailijoitakin, jotka oleilevat niin jokapäiväisissä olosuhteissa, etteivät kykene käsittelemään "abstraktisia" asioita.

Mitä nyt merkitsee se vakavassa mielessä annettu neuvo, että jonkun ihmisen on – esimerkiksi "jumalan avulla" – lakattava hänelle tavaksi tulleista "paheista"? Se merkitsee lyhyesti sanoen sisäiseen voiman siirtoon ryhtymistä. Se elämäntarmo, jonka esimerkiksi alkoholisti kuluttaa tunneruumiinsa vireyttämiseen väkijuomia käyttämällä, voidaan siirtää toiselle toiminnan alalle, kokonaan tunneruumiin ulkopuolellekin. Alkoholisti voi luoda itselleen lähimmäisenrakkautta edustavia ajatuskuvia. Hän voi havaita monia kärsimyksen muotoja, jotka johtuvat välillisesti alkoholijuomien käyttämisestä. Jonakin hetkenä seisoo hän siinä sisäisen valinnan tienhaarassa, että päättää luopua alkoholinkäytöstä ja alkaa kykynsä mukaan lieventää muiden hätää ja kurjuutta. Mutta yhtä suurenmoiselta kuin tuo "kääntymys" näyttää ulospäin, yhtä epäasiallisesti vallalla oleva yleinen mielipide sitä arvostelee. Otaksutaan, että tuollainen muutos on tapahtunut esimerkin vuoksi ennemmin mainitussa insinöörissä. Ympäristö, joka ei enää näe eikä tiedä hänen juopottelevan, uskoo miehen vapautuneen tuosta paheesta. Sama ympäristö voi edellyttää, että hän voi joskus vielä langeta siihen paheeseen, jos ei pidä itseään kurissa ja voita yllättävää kiusausta. Mutta tuon miehen ympäristö ei edellytä, että esimerkkinä olevalla alkoholistilla voidakseen päästä juoppouspaheesta on välttämättä tarvinnut olla näkösällä jokin muu toiminnan muoto, jonka voimistuttamiseksi hän käyttäisi saman elämäntarmon, minkä ennen kulutti alkoholinnautintoon.

Koko nykyinen "sivistynyt maailma" on päivätietoisuudessaan materialistinen. Se ei tosissaan edellytä olevan mitään muuta toimintaa kuin se, mitä ihminen fyysisessä ruumiissaan harjoittaa. Mutta uudempi tiedekin on sen verran dematerialisoitunut eli tullut vähemmän kiinteästä aineesta riippuvaksi, että sen edustajat nyt väittävät voiman ja aineen ikuisesti säilyvän, vaikka elämänmuodot muuttuvat.

Teosofisen maailmankatsomuksen kannattajissakin tuntuu olevan varsin yleistä se usko, että tahdonponnistuksella ihminen todella voi vapautua mistä tahansa paheesta ja että hänen siveellinen velvollisuutensa on juuri paheista luopuminen. Tuo usko perustuu materialistiseen perinnäisyyteen. Mutta tarkan tutkimuksen valossa on jostakin tunnustetusta paheesta luopuminen ainoastaan voiman siirtämistä, joka ei välittömästi riipu fyysisellä tasolla tunnetusta konetekniikasta. Materialistinen usko tahtoo väittää, että ihminen voi ainaisesti irrottautua jostakin syiden seurauksesta ja siis katkaista sen ketjun, jonka eri renkaat ovat syy, seuraus, syy, seuraus jne. Tämä usko on asiallinen vasta siinä olemisen tilassa, jossa vanha karma on loppuun kulunut ja jossa ei enää luoda uutta. Karman lain alaiset olennot eivät sitä vastoin voi syiden ja seurausten ketjua mielivaltaisesti katkaista. Mutta tämä kykenemättömyys korvataan juuri sisäisellä kyvyllä siirtää voimaa. Se kyky on johonkin määrään kehittyneenä alimmallakin minätietoisuusasteella olevalla ihmisellä. Mutta tuon kyvyn käyttö merkitsee samaa kuin yleensä työnvaihdos. Jos kirjailija lähtee työpöytänsä äärestä maata muokkaamaan, hän ei ole lakannut työstä eikä työvoiman käyttämisestä; hän on vain siirtänyt saman, kaikkiallisen elämäntarmon toisen muodon alalle.

Mutta palatkaamme esimerkkinä mainittuun insinööriin nähdäksemme, miten hän toimii kahdesta edellytetystä paheesta luopuessaan. Hän voi siirtää alkoholinautintoon sidotun elinvoiman lähimmäisenrakkauden palvelukseen vain yhtä perussääntöä seuraamalla. Hänen tulee kehittää jokin alkoholinautintoa koskeva ajatuskuva niin voimakkaaksi kuin hänen tunneruumiinsa suinkin kestää. Jännityksen ollessa niin suuri, että se pyrkisi laukeamaan silmänräpäyksessä fyysiseksi teoksi, tulee hänen äkkiä tajunnassaan siirtyä johonkin lähimmäisenrakkautta koskevaan ajatuskuvaan ja laukaista alkoholin himon panos lähimmäisenrakkaudessa.

Tässä voiman siirrossa kerrankin onnistuttuaan hän ihmeekseen huomaa, että hänestä on tullut mies, jolla ei enää ole voimaa alkoholin nauttimiseen vaan tulinen halu auttaa kärsiviä veljiään ja sisariaan. Edellisessä innokkaan toiminnan muodossa käytettävä voima on kerätty yhteen pisteeseen sähkökipinäksi, joka sinkautetaan uuteen toiminnan muotoon.

Esimerkkinä mainittu insinööri vapautuu liiallisesta sukuvietistä samalla tavalla. Sen elonvoiman, jota hän tuon vietin tyydytykseen on käyttänyt, hän tahtoo siirtää esimerkiksi ajatusruumiinsa puhdistustyöhön. Hän sinkauttaa "sähkökipinän" edellä mainittua menettelyä käyttäen ja huomaa olevansa vapaa sukuvietistä ja sen sijaan kykenevänsä selvästi ja itsenäisesti ajattelemaan.

Jos esimerkkinä mainittu mies kykenee yhä uudestaan toimittamaan tällaisen voiman siirtämisen sitä mukaa kuin hänen tunneruumiissaan piilevä taipumus mainittuihin nautintoihin ilmenee, niin hän vapautuu koko persoonallisuutensa iäksi noista himoista. Ympäristö alkaa vähitellen huomata hänen vilkkaan toimintansa ja kykynsä uusilla aloilla. Hän näyttää ikään kuin uudestaan luodulta.

Mutta nyt tulee esille asian ydinkohta. Jos ihminen joko yhden tai useamman ruumiillistumansa ajan käyttää tätä salaista voiman siirtoa, niin vapautuuko hän todella siitä himosta, josta hän on hyvällä menestyksellä siirtänyt luovan voiman toisiin toiminnan muotoihin? Ei vapaudu. On näet otettava huomioon eräs paljon merkitsevä asia. Ei kukaan voi siirtää elonvoimaa toiminnan muodosta toiseen, jos ei hänen tunneruumiinsa todella haluaisi kylpeä siinä nautinnossa, josta voima siirretään. "Sähkökipinä" on syntynyt tosi-innosta.

Ajatellaan asian valaisemiseksi seuraavaa seikkaa. Ihminen, joka hellii kaikkia elämänmuotoja ja kauhistuu tappamista, koettaa luoda tajunnassaan voimakkaan, murhaa edustavan ajatuskuvan voidakseen sinkauttaa siitä "sähkökipinän" esimerkiksi ajatusruumiinsa puhdistustyötä edustavaan ajatuskuvaan. Käykö tämä voiman siirto päinsä? Ei suinkaan. Jos hän ikään kuin kokeeksi yrittää luoda tajunnassaan sellaisen ajatuskuvan, että hän itse nauttii murhanteosta, niin hänen oma ajatusruumiinsa lyö tuon kuvan pirstaleiksi. Jos hän uudelleen yrittää, niin hänen ajatusruumiinsa ryntää esiin siksi suurella voimalla, että hänen astraalinen, eetterinen ja fyysinen ruumiinsa ovat hengenvaarassa. Tuon ihmisen on mahdoton luoda murhasta sellaista ajatuskuvaa, että hän saattaisi siitä siirtää voimaa. Mistä syystä se teko on hänelle mahdoton? Siitä, että hän on ainaisesti vapautunut tahallisesta tappamisesta.

Luonto ei salli itseään "pilkata". Se ei anna toivottua tulosta, jos ei tosi-innolla tehdä työtä. Tajunnan tulee pitää siitä äärimmäisyydestä, josta voimaa siirretään, yhtä hyvin kuin toisesta, johon sitä siirretään.

Vastikään mainittiin henkilöstä, jonka on mahdoton luoda sellaista murhaa edustavaa ajatuskuvaa, että hän itse nauttisi siitä. Luuletko sinä, lukija, jolle murhaaminen on mahdottomuus, vapautuneesi tuosta "paheesta" siten, että esimerkiksi edellisessä ruumiillistumassasi olet käyttänyt kaiken siveellisen tarmosi kerta kaikkiaan vapautuaksesi murhanhimosta? Jos olet salaista voiman siirtoa käyttäen vapautunut siitä, niin olet vapautunut vain – toistaiseksi.

"Paheista" vapaudutaan ainaisesti ja todellisesta siten, että niiden tuottama nautinto ja kärsimys jaetaan karman tasoittavan lain toimesta lukemattomien toimintakausien osalle. Mihin "paheeseen" ihmisellä on vielä vähänkin taipumusta, siihen hänen täytyy välttämättä langeta vielä joskus, ehkä kaukaisessa tulevaisuudessa, jotta sen tuottama kokemus olisi perinpohjainen. Ainoastaan perinpohjainen kokemus muuttaa "viat" voitetuksi kannaksi. Tätä tosiasiaa silmälläpitäen sanotaan raamatussa: "Se, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei hän lankea." Mutta sen, jolle jokin toiminta on ehdottomasti voitettu kanta, ei tarvitse koskaan pelätä lankeamista sillä alalla. Sellainen lankeemus on karmallinen mahdottomuus.

"Mitä hyötyä on sitten tuosta salaisesta voiman siirrosta, jos sitä käyttämällä ei voida hävittää jotakin pahetta lopullisesti", kysynee joku vakavassa hengessä. Siitä on suhteellisesti sama hyöty kuin työnvaihdosta yleensä. Jos oppikoulussa luettaisiin yhtä ainoata ainetta, esimerkiksi ihmiskunnan historiaa, olisi sellainen koulunkäynti hyvin vähäarvoista. Mutta mikä on vielä ikävämpää, oppilaat tylsistyisivät niin, ettei kukaan heistä voisi käydä loppuun tätä historiakoulua – yhtä kykyä kehitettäisiin liiaksi muiden kustannuksella. Jos samassa peltosarassa kasvatetaan 50 vuotta peräkkäin esimerkiksi ruista, saadaan siitä täydellinen kato, olkoon itse multa kuinka kuohkeaa tahansa.

Salainen työ voiman siirroksi on tunneruumiin vuoroviljelyä. Vaikka himon ajatuskuvasta siirretään voima tajunnan yleväksi tunnustamaan toiminnan muotoon, liikkuu tuo siirretty elonvoima sittenkin tunneruumiin eri soluissa.

Tunneruumis puhdistuu salaisella voiman siirrolla aikaansaatavaa vuoroviljelyä käyttämällä. Vasta sitten kun tunneruumis on täydellisesti puhdistunut monien ruumiillistumien aikana, siirtää se vuorostaan koko voimaosastonsa ajatusruumiiseen, joka itsessään on aivan tunteeton.

On ihmisiä, jotka ovat syntymästään asti inhonneet esimerkiksi väkijuomia. Heitä ei mikään seura voi vietellä juoppouteen. Mutta tällainen synnynnäinen raitis älköön luulko, että hänen kykynsä torjua luotaan väkijuomien houkutus olisi hänen nykyisen lujan tahtonsa tulos. Hän on nykyään raitis sen tähden, että on edellisissä ruumiillistumissaan tarpeeksi kärsinyt juoppouden seurauksista.

"Roomaa ei ole rakennettu yhdessä päivässä", sanoo vanha sananlasku, joka voidaan soveltaa ihmisluonnon rakenteeseen. Ei kukaan meistä voi irtaantua mistään nautinnosta, jos hän ei jo kaukaisessa menneisyydessä ole kypsynyt jotakin kieltämään.

Lihansyönnistä kieltäytymisen esimerkkejä tapaa nykyään usein. Mutta jos tuo kieltäytyminen perustuu pelkästään fyysisen ruumiin terveyden vaalimiseen, se ei ole pysyvä. Kieltäytymisen perustana täytyy olla ajatusmaailmassa, ja sellainen kieltäymys, joka sieltä lähtee, kestää kaikki koetukset.

Sielun todellinen kasvaminen tapahtuu siten, että sen alemmat ruumiit tulevat yhä yksinkertaisimmiksi. Tämä yksinkertaistuminen taas perustuu siihen tosiasiaan, että salainen voiman siirto nautinnon muodosta toiseen tulee mahdottomaksi voitettujen kantojen lukumäärän lisääntyessä. Perinpohjainen lunastustyö on sama asia kuin koko persoonallisen olemassaolon muuttuminen voitetuksi kannaksi. Yksilöstä, joka on päässyt niin pitkälle, on tullut "patsas jumalan huoneessa". Hän ei "mene ulos eikä sisälle", so. ei synny kolminaisuusmaailmaan eikä "kuole" mistään sen ruumiista.

Tietäjä −  maaliskuu 1912

Kieliasua uudistettu sisältöön puuttumatta.


Etusivu Artikkelit