Aate

Elämänhalun salaisuus

Toisinaan tapaa ihmisiä, jotka sanovat "elämänhalunsa" olevan loppumaisillaan. Muutamat taas väittävät, että ihminen kuolee samalla silmänräpäyksellä, jolloin hänen elämänhalunsa tykkänään loppuu.

Tällaiset ihmiset tietysti ymmärtävät elämällä heidän persoonansa aistillista ympäristöä. Ihminen voi toisinaan kyllästyä fyysiseen ympäristöönsä, ja sen valtaamana joko hiljalleen riutua niin, että muut näkevät hänen "kuolevan", tai tehdä itsemurhan. Mutta elämään yksikään olento ei voi kyllästyä, koska elämällä ei ole mitään ympäristöä, jonka ulkopuolelle voisi päästä.

Mitä sitten on niin sanottu elämänhalu, jonka puutetta muutamat ihmiset valittavat? Se on sama asia kuin mitä tahansa olemisen muotoa luokseen vetävä "tuntematon".

Miksi normaalitilassa olevat lapset ovat vilkkaita ja uteliaita? Miksi he tekevät suuren numeron asioista, joista aikuiset eivät juuri välitä? Siksi, että he ovat elämänhaluisia, vastataan perinteisesti. Mitä tuo vastaus merkitsee? Sitä, että koska lapset ovat vasta lyhyen ajan olleet fyysisen ympäristönsä keskellä, heille on siinä tuntematonta enemmän kuin iäkkäämmillä ihmisillä.

Mutta eri-ikäiset lapsetkin ovat hyvin eri tavalla elämänhaluisia. Puolen vuoden ikäinen lapsi ollessaan äitinsä sylissä katselee suurella uteliaisuudella huoneessa olevia esineitä, esimerkiksi seinäkelloa. Vanhemmat lapset katselevat vuorostaan hymyillen pientä veljeään tai sisartaan, joka näyttää pitävän seinäkelloa eriskummallisena. Heidän mielestään tuossa esineessä ei ole mitään katseltavaa, koska "he ovat tottuneet siihen", kuten sanotaan. Mitä sitten merkitsee tottumus? Se on sama asia kuin tuntemattoman tilapäinen puute.

Jokapäiväisestä elämästä voitaisiin poimia esimerkkejä osoittamaan, ettei ole ainoatakaan elämään kyllästynyttä vanhaakaan ihmistä, kunhan vain jotakin siihen asti tuntematonta tulee äkkiä näköpiiriin. Seuraavassa muutamia esimerkkejä.

Salomökissä on vanha isoisä, joka on jo vuosikausia viettänyt näennäisesti ilotonta elämää ja näyttänyt kyllästyneeltä tähän maalliseen elämään. Eräänä päivänä hänen lapsenlapsensa juoksevat läähättäen sisälle ilmoittamaan, että vieraita herroja on tulossa heidän mökkiään kohti mukanaan merkillisiä esineitä. Jo innostuu isoisä, joka parhaillaan vuoleksii leppoisasti puukauhaa. Hän panee työnsä syrjään ja kiirehtii lasten perässä ulos katsomaan. Kovasti hän ihmettelee tulijoita, uskaltaa syvään kumartaen lähestyäkin erästä herraa ja kysyy, mitä on tekeillä. Herra selittää hymyillen, että hän on maanmittaaja. Ukko ihmettelee maailman "viisautta" ja käyttäytyy melkein kuin lapsi. Kun hän palaa mökkiinsä, hänellä on paljon kerrottavaa vanhalle vaimolleen, joka makaa sairaana vuoteessa. Eukkokin puhuu vilkkaasti ja utelee ukoltaan tämän näkemiä merkillisyyksiä.

Tilapäinen tuntematon sai vanhuksetkin innostumaan kovin "elämänhaluisiksi".

Eräässä toisessa salomökissä asuvalle, köyhälle leskivaimolle tulee tieto, että hänen veljensä on kuollut Amerikassa ja että velivainajan jättämä melkoinen omaisuus tulee hänelle perintönä. Eukko näyttää kyllä surulliselta veljensä kuoleman johdosta, mutta tieto, että hän saa sellaisen rahasumman, haihduttaa pian surun. Hän alkaa pian elää "leveästi" saaden naapurien ihailun osakseen. Talonisäntiäkin alkaa käydä hänen luonaan lainoja pyytämässä. Eukko käyttäytyy kuin olisi paljon nuortunut. Tämä elämä tuntuu hänestä suurenmoiselta, ja hän toivoo, ettei hänen tarvitsisi kuolla pitkään aikaan.

Tuossa suuressa rahasummassa oli sellainen tuntematon, joka teki eukon "elämänhaluiseksi".

Eräässä ulkomaan kaupungissa istuu työpöytänsä ääressä vanha lääkäri, paikkakunnan lääketieteellinen auktoriteetti. Äkkiä hän saa tietää, että italialainen langattoman lennättimen keksijä Marconi on saapunut kaupunkiin ja että tuo kuuluisuus kokeilee juuri eräällä meren niemekkeellä langattoman sähkösanoman lähettämisessä. Lääkäri kiirehtii paikalle nähdäkseen omin silmin tuota ihmettä ja mahdollisesti saadakseen keskustella Marconin kanssa. Kiireessään hän unohtaa työhuoneensa lukitsematta. Palvelustytöt rientävät hänen virkahuoneeseensa saadakseen häiritsemättä, herran poissa ollessa tutkia tämän lääketieteellisiä laitoksia, joita on pöydällä ja siellä täällä huoneessa. Heistä ne ovat paljon ihmeellisempiä kuin jonkun ulkomaalaisen herran keksinnöt ja "lipputangot".

Tuntematon sai sekä lääkärin että hänen palvelustyttönsä tilapäisesti kovin "elämänhaluisiksi". Lääkäri sai pitkäksi ajaksi läheisilleen uutta kerrottavaa, samoin hänen palvelijattarensa.

Sain taannoin eräältä henkilöltä kauniin, korukansiin sidotun kirjan, jota en osannut lukea. Koska olin innostunut kielellisiin tutkimuksiin, näytin kirjaa useille kuuluisina pidetyille kielimiehille, mm. eräälle teologian tohtorille ja filosofian tohtorille. Kumpikaan ei osannut sanoa, mitä kieltä kirja oli. Kielellinen "elämänhaluni" oli jännitystilassa, mutta koska en löytänyt avainta, jolla olisin tästä tuntemattomasta voinut saada jotakin tunnettua tajuntapiiriini, annoin kirjan avattuna eräälle toiselle henkilölle. Sitten Amerikassa ollessani ostin suuren sanakirjan, jossa on monien, minulle tuntemattomien kielien aakkoset. Nyt tiedän, että tuo minulle ja oppineille miehille tuntematon kirja oli etiopiankielinen Uusi testamentti.

Tämän esimerkin mainitsen osoittaakseni, että mikä tahansa erikoinen "elämänhalu" sammuu, jos innostuksen hetkenä ei löydä avainta, jonka avulla saisi ryhtyä rakentamaan siltaa tuntemattoman ja oman jo tunnettunsa välille – siltaa, jota voisi kulkea edestakaisin ja sitten riistää aineksia tuntemattomasta oman tunnettunsa rikastuttamiseksi.

Kuivimmankin materialistin "elämänhalu" pysyy vireillä ainoastaan sen tähden, että kaikissa niissä asioissa, joihin hän puuttuu, on hänelle jotakin tuntematonta. "Ei maksa vaivaa puuttua asioihin, joita kukaan ei varmuudella tunne", sanoo moni materialisti. Mutta hänen omakin kokemuksensa todistaa, ettei hän tahdo kuulla puhuttavan asioista, jotka hän jo tuntee tai ainakin luulee tuntevansa. Miksi joku agitaattori puhuu innostuneena joukoille esimerkiksi sellaisen asian tärkeydestä, että ns. työpäivä olisi saatava kahdeksantuntiseksi? Epäilemättä juuri siksi, että hän odottaa tuon puheensa tuloksena tunnustusta kuulijoiltaan. Jos hän tietäisi tunnustuksen ennakolta olevan valmiina kaikkialla, ei hän vaivautuisi kulkemaan paikasta toiseen tuota asiaa selittämässä.

Itse hän kyllä sanoo tuntevansa sen aiheen, jota käsittelee, mutta kun kuulijat antavat hänelle palautetta, hän saa juuri heiltä tietää sellaisia aiheeseensa liittyviä seikkoja, joita hän ei ennen tuntenut. Sitä paitsi kullakin eri paikkakunnalla hänelle on annettu palaute uusi aatteellinen, tuntemattomien asiain kokoelma.

Puhuja saa puhuessaan kuulijoilta sellaista, mikä on hänelle tuntematonta. Kukin eri myötätunnon ilmaus on tuntemattomuudesta kotoisin.

Yhteiskunnallisten asiainkin kannatus on suuren tuntemattoman yksi muoto.

Eivätkö tähänastiset suuret keksinnöt todista, että ainoastaan tuntemattoman tutkiminen maksaa vaivan? Mitä sanottaisiin miehestä, joka jossakin Euroopan sivistysmaassa alkaisi keksiä esimerkiksi junan veturia? Eikö hänelle sanottaisi: "Sellainen on jo keksitty. Ei maksa vaivaa enää hukata aikaa ja vaivaa moiseen työhön. Mutta jos tahdot luoda sillä alalla jotakin uutta, niin keksi jotakin parannuksia, joita ei vielä tunneta." Häntä kehotettaisiin siis kääntämään keksimiskykynsä tuntematonta kohti.

Moni sanoo, että kaiken järkevän ja terveen inhimillisen harrastuksen kohteena tulee olla yleisen hyvinvoinnin turvaaminen ja kärsimysten poistaminen. Mutta sellainen tila, jossa vallitsee yleinen hyvinvointi ja jossa ei ole kärsimystä, on juuri tuntemattomuus. Ei ole ketään, joka ei jossakin merkityksessä kärsisi. Sen tähden on kärsimyksien olemattomuus juuri tuntematon olotila, ja sitä kohti pyritään käyttäen niin monia eri katsantokantoja.

Ei yhdenkään työntekijän huomio pysy jo valmiina olevassa, vaan pyrkii vastustamattomalla voimalla siihen, mikä ei ole valmista, ja se, mikä ei vielä ole valmista, on myös tuntematonta.

Teosofinen tutkiminen voi pitää ihmisen aina elämänhaluisena sen tähden, ettei teosofia tunnusta mitään "mahdotonta". Teosofian tutkijankin fyysinen ruumis riutuu ja ennen pitkää kuolee, mutta hänen "elämänhalunsa" ei kärsi sellaisesta tapahtumasta ollenkaan, sillä hän tietää jatkavansa työtään hienosyisemmissä ruumiissaan yhtäläisellä, vieläpä suuremmalla innolla. Häntä ei yllätä sellainen masennus, että hänen elämänsä loppuisi sen jälkeen, kun hänen kiinteä ruumiinsa on kuollut. Hän uskoo, että tarmo on sitä suurempi mitä hienompaa rakennetta on ruumis, jonka hän aikuisuutensa aikana työstää.

Jos tavalliset ihmiset näkisivät sen yhteiskunnan, joka vallitsee esimerkiksi devakhanissa eli taivasmaailmassa, niin he saisivat äkillisen kuoliniskun, sillä heidän nykyinen työnsä olisi matojen tonkimista siihen verrattuna. Meille sanotaan, että ihminen kuoltuaan vetäytyy lähemmäksi itseään. Mitä merkitsee tällainen vetäytyminen? Onko se ns. elämännäyttämöltä poistumista? Päinvastoin se on laajemmalle elämännäyttämölle siirtymistä. "Haudassa ei enää kuulla yhtään saarnaa", sanovat materialismiin vajonneet papit kuulijoilleen. Tuossa väitteessä näkyy heidän käsityksensä elämästä. He eivät käsittäne, ettei ihmisen kiinteä ruumis ole milloinkaan minkäänlaisen saarnan tarpeessa. Saarnoista saatavaa elävöitystä tarvitsee se astraaliruumiin puoli, jota sanotaan tunneruumiiksi. Tälläkin on kuoleman jälkeen paljon suurempi mahdollisuus kuulla "saarnoja" kuin fyysisen ruumiin yhteydessä ollessaan. Kaikki mainetta saaneet saarnaajat puhuvat astraalitasolla paljoa herätteellisemmin ja paljon suuremmalla voimalla kuin maan päällä eläessään. "Haudan takana" ei ole puutetta saarnaajista eikä sanankuulijoista. Ja haudantakaisesta elämästä ammentavat työkykynsä kaikki ihmiset, jotka ovat fyysisessä maailmassa tavalla tai toisella huomattavia.

Se ihminen, joka voi siirtää aivotietoisuuteensa kokemuksia haudantakaisesta elämästä, nuortuu nuortumistaan fyysisen ruumiinsa lisääntyvästä iästä huolimatta. Mitä vanhempi sielu on, sitä suuremmalla elämänhalulla se on varustettu, mutta sen elämänhalu ei ole niin paikallista eikä niin aikakaudellista kuin nuoren sielun, joka hyppelehtii ja nauttii ainoastaan kiinteän ruumiin joustavuuden kannattamana.

Tavallinenkin ihminen tekee nukkuessaan huomattavasti enemmän työtä kuin fyysisen ruumiin hereillä ollessa, vaikka hänellä ei herättyään ole asiasta mitään tietoa. Mitä väsyneempi ja haluttomampi on kiinteä ruumis, sitä suuremmalla elämäninnolla tajunta toimii astraaliruumiissa. Mitä enemmän astraaliruumis vuorostaan – kehityksen edetessä – väsyy ja herpaantuu, sitä suurempi elämänhalu kannustaa ihmistä ajatusruumiissa. Kun ajatusruumiin tarmo vuorostaan vetäytyy buddhiseen ruumiiseen, on elämänhalu meille käsittämätön. Nirvaanisen tason asukkaalla on kyky työskennellä avaruuden kaikissa aurinkokunnissa.

Lukija! Jos luulet elämänhalusi väsähtäneen, niin tee seuraava koe. Koeta tehdessäsi jotakin ruumiillista työtä, esimerkiksi puita hakatessasi, saada tajuntasi siihen tilaan, että sinun työsi on yhtä tärkeätä kuin esimerkiksi itse Logoksen. Sano itsellesi, ettei Logos voi hakata puita, mutta että Logos on sinulle kiitollinen siitä, että autat Logosta juuri sellaisella tavalla, johon sinulla on kykyä ja jota Logoksella ei ole. Usko, että Logos pitää puunhakkaamisen aivan yhtä tärkeänä työnä kuin sitäkin työtä, jota Logos tekee ja josta sinulla ei ole mitään käsitystä. Jos sinä voit juurruttaa tajuntaasi sen vakaumuksen, että sinun työsi on yhtä arvokasta kuin Logoksenkin ja ettei sinun ja Logoksen erilainen työkyky merkitse työn arvon erilaisuutta, niin tunnet varmasti suurta elämänhalua tehdessäsi mitä tahansa.

Kun olet jonkin aikaa kokeillut tätä, tunnet suunnatonta sisäistä riemua. Et kyllästy mihinkään. Kyllästymättömyydessä piilee se voima, joka lisää kykyjäsi niilläkin toiminnan aloilla, joita et fyysisessä elämässäsi ole tuntenut. Voit esimerkiksi saada puunhakkuusta opettavaa kokemusta, joka tekee sinusta mestarin ajatustyössä. Tulet tietämään, että tuntematon kannustaa elämänhaluasi ja että laajentunut elämänhalusi nostaa sinut korkeammille tasoille.

Tietäjä −  touko-kesäkuu 1912

Kieliasua uudistettu sisältöön puuttumatta.


Etusivu Artikkelit