Alex. Huttunen

Kuinka rauha saavutetaan

Aktiiviselle rauhanliikkeelle on tässä maassa tärkeintä tehdä se kansalliseksi ja yksilölliseksi valistusliikkeeksi kasvattamaan kansaa ja etenkin sen nuorisoa rauhaa rakastavaksi kansaksi, ei ainoastaan ulkonaisia vihollisia vastaan, vaan myös sisäisiä vihamielisiä voimia vastaan.

Minulla ei ole lainkaan omakohtaista kokemusta ulkopuolella tapahtuvasta sodasta maailman valtoja ja herrauksia vastaan mutta sitäkin runsaammin alempaa olemustani ja siinä asustavia henkivaltoja vastaan, jotka usein hyökkäävät kimppuuni tehden tyhjäksi kaikkein ihanimmatkin rauhan suunnitelmat ja onnen tavoittelun unelmat, joita kernaasti hautoisin mielessäni.

Nuo katalat, sotaiset henget hyökkäävät kimppuuni silloin, kun olen juuri saamaisillani jonkun päätöksen aikaan. Milloin ne hyökkäävät omina ristiriitaisina tunteina ja käsityksinä, milloin taas toisten ihmisten kautta, koska tahtomattani ne riistävät rauhalliset unelmani ja tempaavat minut sotaisten ja ristiriitaisten ajatusten valtoihin. Ellen huomaa hyvällä niiden vaatimuksia, ne töytäisevät kylkeeni ja sanovat: Mitä töllistelet senkin haaveilija! Etkö kuule, että vaadimme sinua sotaan kanssamme?

Sodalla he tarkoittavat milloin mitäkin elämän seikkaa, sillä sotaisille hengille elämä on yleensä sotaa ja taistelua olemassaolon puolesta, he rakentavat tulevaisuuttakin sotaisissa merkeissä. Sotainen henki ottaa siis kaikki elämän muodot sotaisalta kannalta, rauhan henki taas pitää sellaista kantaa leikkimisenä tulella ja kuolemalla. Sotaa voidaan siis pitää enemmän hengen kuin aineen aiheuttamana, ja sen vuoksi sitä voisi tarkastella pikemminkin hengen kuin aineen kannalta. Siksi rauhanliikkeellä olisi mainio työsarka, ei ainoastaan aineen, vaan myös hengen maailmoissa, jotta se saisi rakennettua pysyvän rauhan ihmiskunnan keskuuteen.

On turha työskennellä ihmiskunnan ulkonaisen rauhan puolesta, ennen kuin oppii työskentelemään sisäisen rauhan puolesta, niin että saa sen herätetyksi kaikissa kansalaisissa toimivaksi voimaksi. Silloin henki itse rakentaa rauhan, joka varmasti kestää kaikissa koettelemuksissa, eikä sitä tarvitse pakkokeinoilla alistaa rauhaan tai panna rautaiseen rauhanhäkkiin, kuten petoja, saadakseen sen kesytetyksi.

Oikea rauhanhenki on paras rauhan rakentaja. Se muovaa aineen ulkonaisen puolen rauhalliseksi muitta mutkitta, ja siksi olisi työskenneltävä rauhallisemman hengen saamiseksi ihmiskuntaan tulevaisuutta varten.

Nykyään on niin sotainen henki vallitsevana, että joka päivä kerrotaan sanomalehdissä ja radiouutisissa ryöstöistä, tapoista ja muista väkivallanteoista. Tätä ei voi lukea muuksi kuin sotaisan hengen ansioksi. Se teettää ihmisillä omia päivätöitään kysymättä lainkaan, tahtovatko he niitä tehdä vai ei.

Näissä olosuhteissa on turha puhua mistään yleisestä maailmanrauhasta, kun jokaisen yksityisen sielussa pauhaa sota, aiheuttaen sotaa myös kaikkialle ulospäin. Muutosta parempaan ihmisten sielussa on kovin vaikea saada aikaan, mutta juuri siitä voisikin seurata yleismaailmallinen rauha.

Yhtä vaikea on kesyttää leijonaa tai jotain muuta villipetoa kuin ihmisen petomaista luontoa, jonka hän on saanut lahjaksi vanhempiensa tietämättömyyden perintönä jo sikiämisensä hetkellä, mistä asti se on ollut ikään kuin häntä itseään. Siitä syystä sen voittamista on sanottu itsensä voittamiseksi. Todellinen aktiivinen rauhantyö olisi siis kohdistettava jokaisen ihmisen alemman itsensä voittamiseen.

[Lyhennelmä, kieliasua uudistettu.]

Ruusu-Risti — maaliskuu 1931