|
Seppo Lindell Mitä on aikido?Tietosanakirjassa tuota sanaa ei ole [v. 1966], ja vielä kymmenen vuotta sitten sen merkityksen tunsi vain pieni joukko japanilaisia asianharrastajia. Sen jälkeen asiasta on kirjoitettu pari kirjaa, joita pintapuolisesti selaillessa saa vaikutelman, että tunnettujen itämaisten itsepuolustusjärjestelmien joukkoon on ilmestynyt uusi tulokas, joka muistuttaa suuresti japanilaisten judoa. Lähemmin perehtyessä aihe alkaa vaikuttaa kiintoisalta, ei taida ollakaan kysymys pelkästään nerokkaista tappelutempuista, vaan jostakin paljon enemmästä, asioista, jotka kuuluvat parapsykologian työkenttään ja ehkä vieläkin enemmästä. Aikido on noin 50 vuotta vanha, siis varsin nuori verrattuna muihin vastaaviin systeemeihin. Sen kehittäjä on vielä elossa, hän on japanilainen professori Morihei Uyeshiba, joka nyt on yli 80-vuotias [v. 1966], mutta ottaa edelleenkin innolla osaa järjestelmänsä kehittämiseen. Aikidoa on vaikea määritellä muutamalla sanalla. Lähinnä se on filosofinen järjestelmä, jonka näkyvänä ja fyysisenä ilmaisuna on sen harrastajalle ominainen itsepuolustustaito. Koska asioihin on yleensä helpompi tutustua niiden näkyvästä puolesta lähtien, koetetaan tässäkin ensin valottaa mainittua itsepuolustustaitoa ja vasta sen jälkeen järjestelmän perustana olevia filosofisia ajatuksia sikäli kuin tämän kirjoittajan vähäinen asiaan syventyminen siihen antaa oikeutta. Ei — vastustamisen järkevyys Jos teitä kohti putoaa korkealta kivi, niin ehdottomasti tyhmin tapa suhtautua asiaan on koettaa ottaa sitä syliinsä tai pysäyttää päällään, järkevintä on tietysti siirtyä syrjään. Silloin on täysin yhdentekevää, kuinka suuri kivi on ja kuinka korkealta se putoaa. Tämä on yksi Aikidon pääperiaatteita. Vastustajaa ei torjuta vaan väistetään ja autetaan hänen omaa voimaansa kääntymään häntä itseään vastaan. Tästä antoi prof. Uyeshiba näytteen noin 5 vuotta sitten järjestetyssä kokeessa Tokiossa. Tuon 60-kiloisen vanhuksen kimppuun kävi viisi Yhdysvaltain armeijan sotapoliisia, joiden yhteispaino oli puolen tonnin suuruusluokkaa. Jokaisella oli judo- ja karate-koulutus. Koe filmattiin, ja kun filmiä katseltiin hidastettuna tuli tuon näytelmän erikoislaatuisuus selvästi esille. Siinä näkyi viisi rotevaa miestä, jotka liikkuivat ja hapuilevat sinne tänne. Näiden joukossa liikkui pieni parrakas vanhus ikään kuin muina miehinä. Hyökkääjien ilmeestä saattoi päätellä, että he eivät missään vaiheessa nähneet vastustajaansa. (Tapaus on kuvattu Jay Gluckin kirjassa "Zen Combat") Ki eli perusenergia Toinen Aikidon pääperiaatteista on perusenergian käyttö. Tuon maailmankaikkeuden käynnissä pitävän voiman (joogien praana) japanilainen nimi on Ki. Parhaan käsityksen Kistä lukija saa omakohtaisella kokeella. Aikido-tekniikassa tästä kokeesta käytetään nimeä "taipumaton käsivarsi". Kokeessa tarvitaan kaksi henkilöä. Käsivarsi ojennetaan suoraksi, ja avustaja yrittää taivuttaa sitä kyynärpäästä. Jos käytämme lihaksia tuon taivuttamisen estämiseen epäonnistumme varmasti, taivuttajalla on kaikki edut puolellaan. Lihaksien sijasta käytämme siis perusenergiaa, ja saamme sen mukaan mielikuvituksen avulla. Käsivarsi rentoutetaan niin täydellisesti kuin mahdollista ja kuvitellaan se ontoksi putkeksi, jossa voima virtaa kuten vesi paloletkussa. Virta alkaa vatsan alaosasta, purkautuu ulos sormenpäistä ja jatkaa matkaansa äärettömyyteen. Ajatukset keskitetään tähän voimavirtaan ja nyt ei käsivarsi taivu. Koe onnistuu yleensä yllättävän helposti, käsivarren suorana pitäminen ei vaadi mitään ponnistusta. Keskittyminen yhteen pisteeseen Nykyaikaisen ihmisen kiireinen elämäntempo on aiheuttanut suuressa määrin keskittymiskyvyn vähenemistä, aistivaikutelmien kirjavuus ja runsaus, sosiaalisen menestymisen tarpeen synnyttämä paine ja muut senkaltaiset asiat kirjavoivat ajatuskentän ja estävät pitempiaikaisen keskittymisen yhteen asiaan. Tässä lieneekin länsimäisen aikidon harrastajan suurin vaikeus, häilyväinen mieli estää kehon tarkoituksenmukaisen käytön. Aikidossa keskitetään ajatukset pisteeseen, joka on noin 5 cm navan alapuolella. Ihmiskehon painopiste osuu tuohon kohtaan, joten se fyysisiä suorituksia ajatellen tuntuu sopivalta keskittymiskohteelta. Vakaa, keskittynyt mieli takaa vakaan kehon asennon. Vakaa asento onkin Aikidon kolmas pääperiaate, asennon on oltava niin liikkumaton, että sitä ei järkytä mikään. Yllämainitussa Jay Gluckin kirjassa on kerrottu useitakin esimerkkejä tästä. Professori Uyeshiban oppilas Koichi Tohei, joka nykyään on Tokiossa sijaitsevan Aikido-opiston päävalmentaja on lukuisissa kokeissa osoittanut taitoaan tässä suhteessa. Hän istuu tuolilla eikä kaksi vahvaa miestä pysty häntä liikauttamaan, pelkällä sormellaan hän estää miesten etenemisen, vahvakaan mies ei pysty nostamaan häntä maasta. Tämän kaiken tekee mahdolliseksi henkisen painopisteen liikkumattomuus, koska sen fyysinen vastine samalla tulee liikkumattomaksi. Sen, joka aikoo ryhtyä harrastamaan aikidoa on nähdäkseni aloitettava keskittymisharjoituksista, koska ne vaativat eniten aikaa ja työtä. Lisäksi keskittymistaito auttaa ratkaisevasti kaiken muun oppimista. Kuin hyrrä... Käytännöllisesti katsoen kaikki liikehtiminen Aikidossa tapahtuu ympyräviivoja pitkin. Aina pyritään saamaan liike tapahtuvaksi oman painopisteakselin ympäri ja vastustaja ohjataan mukaan tähän liikkeeseen, jolloin hän keskipakoisvoiman vaikutuksesta saattaa singota hämmästyttävällä vauhdilla. Vastustajan ohjaaminen tapahtuu Kin avulla. Ranteilla ja sormilla käännetään oma Kin ensin samansuuntaiseksi vastustajan Kin kanssa, jolloin näiden yhteisvaikutus vetää vastustamattomasti mukaansa. Harjoittelu käy kuin tanssi Varsinaisiin harjoituksiin ja tekniikkaan on tämän kaltaisen lyhyen ja pakostakin pintapuolisen esityksen puitteissa mahdotonta puuttua. Asiasta kiinnostunut lukija voi parhaiten tutustua näihin seikkoihin kahden kirjan avulla, jotka molemmat ovat pätevien asiantuntijoitten kirjoittamia. Kisshomaru Uyeshiba, jonka kirjan nimi on "Aikido", on prof. Uyeshiban poika ja Tokion Aikido-opiston johtaja. Toisen kirjan, jonka nimi on "Aikido, the arts of selfdefence", on kirjoittanut yllämainittu Koichi Tohei. Molemmat kirjoittajat syventyvät aiheeseen perusteellisesti, mutta valottavat sitä kuitenkin eri puolilta, joten kumpaankin tutustuminen on paikallaan. Aikidon luonteesta johtuen varsinainen voimaharjoittelu puuttuu kokonaan. Mihin tarvitsisimme lihasvoimaa kun käytössämme on Ki ja vastustajan voima, jotka tekevät työn puolestamme? Lisäksi voimaharjoittelu tekee liikkeet helposti liian suoraviivaisiksi ja kulmikkaiksi, jolloin aikidon liikkeille ominainen pehmeys ja joustavuus häviävät. Liikehtimisharjoitukset ovat tanssinomaisia liikesarjoja, kuten yleensäkin itämaisissa itsepuolustusjärjestelmissä. Prof. Uyeshiba, joka hallitsi käytännöllisesti kaikki tavalliset järjestelmät, otti aikidoliikkeiden pohjaksi japanilaisen miekkailun, Kendon liikkeet. Liikehtimistavan perusteet voi opetella yksikseen, pienien liikesarjojen avulla, jotka muistuttavat karatessa käytettyjä ns. katoja (kata = muoto), mutta ovat huomattavasti lyhyempiä. Varsinaisessa harjoitusvastustajan kanssa tapahtuvassa harjoittelussa käytetyt liikkeet ovat yleensä löydettävissä yksinharjoitttelun liikkeistä Tässä kohdassa on huomautettava että aikido on siinä suhteessa erikoislaatuinen itsepuolustusjärjestelmä, että sen avulla ei voi hyökätä. Kahden aikidon harjoittajan välillä ei voi syntyä ottelua muuten kuin siten että toinen hyökkää jollakin muulla menetelmällä, jonka jälkeen toinen puolustautuu aikidolla ja sitä vastaan taas ei ole vastapuolustusta, sillä joka kerran sen hyrrän mukaan lähtee ei voi muuta kuin antaa mennä. Liikkeiden harjoittelussa on tärkeintä ja vaikeinta keskittymisen säilyttäminen. Painopisteen mielessä pitäminen saattaa onnistua hyvinkin paikallaan pysyessä, mutta liikkuessa tahtovat ajatukset väkisinkin siirtyä itse liikkeeseen ja kun vastustaja tulee mukaan kuvaan, moninkertaistuvat vaikeudet. Tarkoituksena on saada keskittyminen niin syväksi ja liikkeiden suoritus niin automaattiseksi, että tositilanteessa ei varsinaisesti harkintaa tarvita vaan alitajunta huolehtii koko puolustuksesta ja puolustus ikään kuin vain tapahtuu, kun sitä ei tietoisesti suoriteta. Sen tähden ensimmäiset harjoitukset on suoritettava varsin hitaasti, jotta keskittyminen säilyisi. Filosofiaa "Minä olen maailmankaikkeus", on prof. Uyeshiban perusajatus. "Kun joku hyökkää kimppuuni, on taistelu jo silloin ratkaistu, sillä hän joutuu taistelemaan koko maailmankaikkeuden kanssa." Tämähän on sovellettuna Zen-budhismin ajatus ykseydestä luonnon kanssa. Länsimaisen, ulospäin suuntautuneen ihmisen on vaikeata omaksua tämän kaltaista ajatusta. Tiedemiestemme saavutukset aineen ja avaruuden tutkimisessa ovat synnyttäneet mielikuvan jonkinlaisesta voimakentästä, jonka erilaatuiset värähtelyt luovat aistiemme välityksellä mieleemme kuvan ulkopuolisesta maailmasta. Tällöin helposti unohtuu se tärkeä tosiasia, että myös aistinelimemme ja mieltämiskoneistomme muodostuvat noista samoista värähtelyistä ja itse asiassa me olemmekin vain osa tuosta voimakentästä. Tältä pohjalta eteenpäin pohtiminen johtaa varsin monimutkaisiin ajatuskonstruktioihin. Jos sen sijaan käännämme asian päinvastaiseksi, emme kuvittele, että meidän ulkopuolellamme oleva voima luo kuvan ulkomaailmasta, vaan ajattelemme, että me itse projisioimme ulkomaailman omasta keskipisteestämme, että me olemme itse tuo voimakenttä, tuntuu koko rakennelma yksinkertaisemmalta. Tämä on kuitenkin täysin kirjoittajan henkilökohtainen ajatus, eikä sillä pyritä ketään vakuuttamaan. Todettakoon, että keskittymisharjoituksien yhteydessä jokaiselle tulee oivalluksia, jotka muotoutuvat tietoisuuteen oman persoonallisuuden mukaisina. Loppulauseeksi suomennan tähän Koichi Tohein kirjasta luvun "selfdefence in its deeper meaning" pari viimeistä kappaletta: "Kun mielenne ja toimintanne saavuttavat ykseyden Luonnon kanssa, Luonto suojelee teitä. Älkää pelätkö mitään vihollista. pelätkää vain eroa Luonnosta. Jos olette oikealla tiellä, Luonto suojelee teitä eikä teidän tarvitse pelätä mitään. Jos vihollisenne hyökkää teidän nukkuessanne, niin Luonto herättää teidät. Kun tapahtuu lento-onnettomuus, ette onneksi joudu siihen koneeseen. Uskokaa Luontoon älkääkä pelätkö. Jättäkää sielunne ja ruumiinne Luonnon huomaan. Älkää mielessänne tunteko ketään ystäväksi tai vihamieheksi. Pitäkää sydämenne suvaitsevaisuus laajana kuin meri, joka hyväksyy sekä puhtaan että likaisen veden. Olkaa mieleltänne yhtä armeliaita kuin Luonto, joka rakastaa pienintä puuta tai ruohonkortta. Olkoon mielenne voimana vilpittömyys, joka voi pirstoa rautaa ja kiveä. Korvatkaa Luonnolle sen hyvyys työskentelemällä yleiseksi hyväksi ja olkaa ihminen, jonka Luonto mielellään antaa elää. Tämä on todellista itsepuolustusta ja aikido-harjoittelun päätarkoitus. Elonpyörä — 1966 n:o 1 Koichi Tohei: "Aikido, the arts of selfdefence" löytyy internetistä:
|