Aquarius

Nykyinen ja muinainen astrologia

Jo ihmiskunnan varhaisesta lapsuudesta alkaen ihminen on tähystellyt taivaalle etsien selvitystä tähtitaivaan salaisuuksiin. Ken oppii niitä tuntemaan, hänelle luonnon muutkin asiat selviävät, ja samalla hän oppii tuntemaan ihmistä, tuota mysteerioista suurinta. [Piispa C. W. Leadbeaterin kirjasta "Selvänäkö"] Tähtitaivaalla on oma kummallinen kielensä, jota nykyajan ihminen vain harvoin oppii ymmärtämään. Muinaisuuden astrologit, Atlantiksen, Intian, Kaldean ja Egyptin, olivat samalla mahtavia tietäjiä, jotka lukivat tähtitaivaan merkillistä kieltä niin kuin me luemme avattua kirjaa. Nykyinen ihminen saattaa hymähtää ja pudistaa päätään, sillä voi olla, että hän ei ole kuullut puhuttavankaan tähtien salaperäisestä kielestä. Tämä kieli kertoo menneet ja tulevat aikakaudet, se ilmaisee luonnonmullistukset ja muut katastrofit ym., mutta se kertoo myöskin yksityisen ihmisen tarinan kehdosta hautaan. Jälkimmäinen tapaus ei ole mitenkään merkillistä, koska ihminen, niin kuin kaikki muutkin olennot, on osa luonnon suuresta kokonaisuudesta, kipinä kaikkiallisesta jumalhengestä, kuten pisara valtamerestä. "Kaikki ovat alkuisin yhdestä", sanoo Paavali (Hebr. 2:11). Ihmishengessä, tässä tulikipinässä, on piilevänä maailmankaikkeuden olentojen kehitysmahdollisuus, korkeimmankin, Horoskooppia laatiessaan astrologi keskittyy tutkimaan yksilön kehitysasteen, luonteen ym. ohella niitä syitä, jotka yksilö edellisissä elämissään ajatuksillaan ja teoillaan on aiheuttanut. Nämä seikat ilmoittaa tähtitaivaan kartta hänen syntymähetkellään. Astrologi katselee ihmistä Ikuisena Jumalanpoikana ja yksi elämä on loistava tai tumma helmi hänen elämiensä helminauhassa. Hänelle toisinaan tehdään kysymys: "Voiko ihminen tässä elämässä muuttaa kohtaloaan, erikoisesti, jos hän on ymmärtäväinen ja osaa punnita kutakin tapausta elämässään ulkokohtaisesti?" Useimpien astrologien vastaus lienee: "Kyllä, mutta vain jonkun verran". Mutta asia tähtää niin syvälle ihmiselämän syvyyksiin, että se vaatii kokonaan oman lukunsa.

Useita tunnettuja tiedemiehiä, kuuluisia taiteilijoita ym. on kuulunut astrologien riveihin. Onpa niihin kuulunut useita paavejakin. Temple Hungad kertoo, että Medici-suvun astrologi Marcilio Ficino laati horoskoopin pienelle Giovannille. Ficino selitti, että pojasta tulee paavi. Hänestä tuli paavi Leo X, ja lisäksi hän oli innokas astrologi ja muinaisten asioiden tutkija. [Manly Hall; "The Story of Astrology"] Kuuluisa tähtientutkija ja astrologi Tyko Brahe 1577 suurta komeettaa tutkiessaan sanoi: "Pohjoisessa tulee syntymään prinssi, joka tulee tuhoamaan Saksan. Hän katoaa v. 1632." (Kustaa II Adolf.)

Mutta katsokaamme, mitä tiedemiehet, tähtientutkijat sanovat astrologiasta. Prof. Heiskanen kirjoittaa "Tähtitiede"-kirjassaan: "Koko astrologinen maailmankuva on syntynyt vilkkaan mielikuvituksen tuotteena. — — — Koko astrologia on monimutkaista käsitteillä leikkimistä, jolla ei ole todellisuuspohjaa ja joka pyritään verhoamaan mahdollisimman monimutkaiseen muotoon, jotta toiminta vaikuttaisi muka enemmän tieteelliseltä. Se on pelkkää satua, mutta ei sen enempää. Joka siihen uskoo, on samassa asemassa kuin ne harhautuneet sielut, jotka hakevat tietoja tulevaisuudesta kädestä katsojilta tai korteista tai kahvin porosta ennustajilta."

Gerichin "Astrologian" esipuheessa kirjoittaa Knut Tallqvist: "Niinpä ei astrologiaa meidän päivinämme enää voi sanoa tieteeksi. Se on kuin onkin, jos niin tahdomme, ajanvietettä. Tätä ajanvietettä ei kuitenkaan tarvitse sanoa tyhjäksi ja arvottomaksi. Se näet jossakin määrin perehdyttää harrastajansa tähtitieteeseen, tyydyttää hänen mielikuvitustaan, avaa hänen silmänsä näkemään äärettömyyden ja saattaa hänet tuntemaan korkeammat voimat valtijoikseen."

Nämä tiedemiehet ovat siinä kohden oikeassa, että astrologia on nyt pelkkää ajanvietettä (täällä länsimailla). Tuo tieteitten kuninkaaksi kutsuttu on vedetty lokaan, vieläpä siitä on tullut mustan magian välikappale, sillä esim. kummallakin taistelevalla puolella viimeisessä maailmansodassa kerrotaan olleen oma astrologinsa. Nämä "astrologit" laskivat, koska on sopiva hetki teurastukselle ja hyökkäysajat määrättiin sen mukaan. Mutta ihmiskunta on siirtymäkohdassa Kalojen aikakaudesta (näitä käsittelee seur. kirjoitus) Vesimiehen aikakauteen. Se merkitsee sitä, että astrologia ja muut salaiset tieteet lähitulevaisuudessa tulevat nostetuiksi samaan kunniaan kuin muinaisina aikoina, vieläpä suurempaankin, sillä jälkimmäisessä tapauksessa niitä pystyivät tutkimaan vain tietäjät ja heidän oppilaansa, mutta vesimieskaudella ne tulevat astumaan tavallisen kansalaisen harrastuskenttään.

Joku viisas on sanonut, että asioita pitää lähestyä niiden kielteiseltä puolelta. Katsokaamme mitalin toista puolta. Onneksi astrologia pystyy puolustautumaan tieteen tappotuomioista huolimatta. Tänä keväänä [1960] lehdissä oli uutinen, jossa eräs terveyssisar kertoi, että hän tapasi Pohjois-Suomen pitäjissä kolme lasta, jotka olivat mielenvikaisia. Nähtävästi asia kiinnosti häntä, koska hän oli ottanut selville lasten syntymäajat ja paikat. Kaikki kolme olivat syntyneet samassa sairaalassa ja samalla hetkellä. Tutkija ei voi huomiotta sivuuttaa tämän tapaisia seikkoja. Astrologin kannalta asia on selvä, eikä se ihmetytä näiden kolmen lapsen suhteen, sillä tähtisäteily heidän synnyinhetkellään oli kaikilla sama. Mutta asia tähtää tavattoman syvälle ja tulevaisuuden tutkimuskohteet ovat avarat. Toistaiseksi tieteiden edustajat vain kohauttavat olkapäitään.

Matt. 2:1-3 kertoo seuraavaa: "Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat: ’Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.’ Kun Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan."

Ei kukaan tietänyt. "Herodes hämmästyi ja koko Jerusalem hänen kanssaan". Nämä kolme astrologia, tähtientutkijaa, Kaspar, Melkhior ja Balthasar Kaldean kaukaiselta maalta eivät hämmästyneet, vaan sanoivat: "Katso, me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla..." Korkeintaan he saattoivat ihmetellä Iännen "tietäjien" tietämättömyyttä. Tietäjät eivät ihmettele. He tietävät, milloin joku suuri sielu, "jossa ei syntiä ole", astuu ihmiskunnan keskuuteen. He tietävät sen harvinaisista, tähtiasennoista Kalojen merkissä, joka on kaikkien vapahtajien synnyinmerkki. Kalat on tilityksen merkki. Vaikka näillä vapahtajilla ei olisikaan syntiä tässä elämässä, heillä saattaa olla vanhaa velkaa ja lopputilitys on tehtävä. Jokaisen Kalojen merkissä syntyneen on myöskin tehtävä tilitys vanhasta ja jos se tulee tehdyksi, niin uusi kierros eläinradan kaikkien merkkien kautta voi taas alkaa. Montako kierrosta kullakin on jäljellä, sen tiennevät tähdet, nuo ylhäiset taivaankiertäjät, tai ehkä nekään eivät sitä tiedä, koska se riippuu ratkaisevasti kunkin yksilön ponnistuksista.

Kaldeassa niin kuin muissakin idän maissa astrologia ja astronomia (tähtitiede) olivat muinoin yhtä. Nyt on toisin, erikoisesti täällä lännessä. Nyt astronomia tutkii taivaankappaleiden fyysisiä ominaisuuksia. Se on yrittänyt tarkkaan laskea tähtien etäisyydet, kiertoliikkeet ym. Se on jo valokuvannut miljardeja aurinkokuntia. Mutta se ei tiedä, millaiset olennot tähtiä ja aurinkokuntia hallitsevat ja ohjaavat niissä olevien olentojen elämää ja kehitystä. Kaikkia näitä tutkii astrologia ja vielä paljon muuta. Se selostaa, että kutakin kiertotähteä ohjaa ja hallitsee korkea henkiolento, planeettahenki. Raamattu ja juutalaisten rabbien salatiede, kabbala, kutsuu heitä enkeliruhtinaiksi. Matemaatikko ja fyysikko Isaac Newton on käsittänyt tämän salaisuuden, koska hän eräässä kirjeessään sanoi ystävälleen Bentleylle: "Maan vetovoiman täytyy syntyä jonkin välittäjän avulla, mutta onko tämä välittäjä aineellista vai aineetonta luonnetta, on kysymys, jonka jätän seuraajieni vastattavaksi." [Tri W. Angervo, "Elämän Salaisuus"]

Suuri luonto-äiti toimii rytmillisin sysäyksin. Luultavasti tämän aurinkokunnan elämän alkaessa aurinko on lähtenyt Oinaan merkin ensimmäisestä asteesta ja kukin planeetta siitä eläinradan merkistä, jossa sen vaikutus on suurin. Tätä olettamusta voisi nimittää planeettojen, auringon ja kuun lähtöasemiksi. Tähän lähtöasemaan kerran palaavat taas kaikki näinä aurinkokuntamme elämän määräävät kiertäjät. Näillä kierroskausilla on ratkaiseva merkitys koko ihmiskunnan elämään. Nämä ovat nk. suuria kierroskausia, mutta on olemassa myöskin pienempiä. Madame Blavatsky kertoo näistä seuraavasti:

"Kaikki ne suuret luonteet, jotka kohoavat korkealle jättiläisten tavoin ihmiskunnan historiassa, Buddha-Sidhartan ja Jeesuksen tavoin hengen maailmassa, Makedonian Aleksanterin ja Napoleon Suuren tavoin valloittajina fyysisessä maailmassa, olivat vain inhimillisten tyyppien heijastuneita kuvia, jotka olivat esiintyneet 10 000 vuotta aikaisemmin ennen käyneessä 10 000-vuotiskaudessa, jonka toistavat meidän maailmaamme valvovat mystiset voimat. Ei ole mitään huomattavaa luonnetta salaisten tai julkisten historioiden aikakirjoissa, joiden esityyppejä emme voi löytää menneitten uskontojen ja myyttien puolimielikuvituksellisissa tai puolitodellisissa perintötavoissa. Kuten tähti loistaen mittaamattomassa etäisyydessä päittemme yläpuolella, rajattomassa äärettömyydessä heijastuu järven sameaan veteen, niin tulevat ihmisen mielikuvat heijastumaan vedenpaisumusta aikaisemmilta ajoilta, aikakausissa, joita voimme käsittää katsellessamme historiaa taaksepäin. Niin kuin ylhäällä, niin alhaalla. Se mikä on ollut, tulee palautumaan jälleen. Niin kuin on taivaassa, niin on myös maan päällä." [H. P. Blavatsky, "Isis Unveiled" (Hunnuton Isis)]

Eräs etevä astronomi, jonka pään giljotiini katkaisi — tuskin se koko toimintansa aikana Ranskassa katkaisi hienompaa päätä — kertoo eräästä Intian tähtientutkijoiden huomaamasta harvinaisesta planeettayhtymästä, joka on tietävä uuden aikakauden alkavan ihmiskunnan historiassa, aikakauden, joka on muuttava ihmiskunnan tavat, pyrkimykset ja koko elämän. Pieni osa tuota pitkää aikaa on jo kulunut ja ennaltanäkemys on tähän mennessä toteutunut kirjaimellisesti.

Helmikuussa 1962 ovat aurinko, kuu ja viisi planeettaa yht'aikaa Vesimiehen merkeissä. Mitä tämä harvinainen planeettayhtymä merkitsee?

Tänä vuonna [1962] on maailman eri puolilta tullut useita tietoja voimakkaista maanjäristyksistä, tulivuorten purkauksista ja tuhoavista hyökyaalloista. Asiantuntijoiden mukaan on lyhyen ajan kuluessa sattunut mm. 120 maanjäristystä ja 9 tulivuodenpurkausta. Nämä voimakkaat vulkaaniset toiminnat ovat hävittäneet Agadirin kaupungin, Chilessä ne tuhosivat n. 100 000 taloa, hävittivät viljelyksiä jne. Ne ovat lisäksi vaatineet useita kymmeniätuhansia kuolonuhreja. Suomessa oli heinäkuun 25. ja 26. päivien välisenä yönä niin raju ukonilma salamointeineen ja kaatosateineen, ettei sen veroista tiedetä meillä ennen sattuneen.

Mistä johtuu tämä luonnonvoimien myllerrys ja elementtien raivo? Mitä sanovat tieteiden edustajat? Eivät juuri mitään. He ovat melkein vaiti. Mutta kun Maan ja taivaitten voimat kuohuvat, täytyy siihen olla jokin syy.

Tiedemiesten vaikenemisen ei ole hämmästyttävää. Harvoin on kuolevainen kyennyt selvittämään niin syviä luonnon salaisia mysteerioita kuin mitä nämä ilmiöt epäilemättä edustavat. Eivät Jeesuksen opetuslapsetkaan osanneet selittää aikakauden merkkejä. Matteus (16: 2-3) kertoo siitä seuraavasti: »Mutta hän vastasi ja sanoi heille, 'Kun ilta tulee, sanotte te, 'Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa' ja aamulla, 'Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä.' Taivaan muodon te osaatte, mutta aikain merkkejä ette osaa.»

Kuitenkin ainakin eräs tiedemies on saanut nähdä välähdyksenä luonnon »salaisuuksien hunnun» tuolle puolen. Hän on maailmanmaineen saavuttanut geologimme Väinö Auer. Professori Auer on selvittänyt maaperätutkimuksillaan Etelä-Amerikassa maanjäristysten ja tulivuorenpurkausten jaksottaiset esiintymiset, kuten viime aikoina on radiossa ja lehdistössä selostettu. Hänen tutkimustensa mukaan samantapaisia Maan vulkaanisia toimintoja on sattunut n. 2 000, 5 000, 9 000 ja 14 000 vuotta sitten. Tutkimalla kerroksittain olevia vulkaanisia jätteitä hän pääsi selville maanjäristysten ja tulivuorenpurkausten jaksottaisesta rytmistä. Menneitten vulkaanisten toimintojen perusteella hän ennusti jo noin 30 vuotta sitten nämä viime aikoina sattuneet katastrofit. On väitetty, että professori Auer tietää sekä menneistä että tulevista Maan vulkaanisista toiminnoista enemmän kuin kukaan muu. Mutta katsokaamme, mitä muinaisuuden astrologi-tietäjät ovat näistä asioista opettaneet.

H. P. Blavatskyn »Salaisen Opin» mukaan intialaisten Mahabharatassa ja Puranoissa kerrotaan ennen vedenpaisumusta eläneestä kahdesta suuresta astronomi-astrologista, Naradasta ja Asuramayasta. Ei tiedetä ovatko he eläneet 10 000 tai miljoona vuotta sitten. Nämä kirjat kertovat, että Narada, Brahmajumaluuden poika, sai tietonsa suoraan aurinkojumalalta. Hänen sanotaan olevan eniten tekemisissä kaikkien kosmisten ja geologisten ajanjaksojen kanssa ja johtavan niiden toimintaa. Idän kirjat tuntevat hänet nimellä Kumara [Raamattu puhuu sangen kunnioittavasti Kumarojen päämiehestä Melkisedekistä (I Moos. Ja Hebr. 5). Jesaja (Jes. 14) kutsuu häntä »taivaalta pudonneeksi kointähdeksi, aamuruskon pojaksi, (Venus-olennoksi), mutta ei ole ymmärtänyt, kenestä hän puhuu. Paavali, joka oli kreikkalaiseen viisauteen perehtynyt, sanoo (Hebr. 7) häntä »Saalemin kuninkaaksi, jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava — hän pysyy pappina iankaikkisesti».], yksi korkeimmista. Tiibetiläiset lähteet käyttävät hänestä nimeä Pesh-Hun, jumalien tiedon tuoja. Eräät länsimaisetkin tutkijat ovat joutuneet tämän muinaisen tietäjän lumoihin. Sir William Jones oli Sanskrit-kirjallisuutta tutkiessaan saanut Naradasta mahtavan kuvan ja kutsuu häntä jumalten kaunopuheiseksi sanansaattajaksi. Tri Kenealy näkee hänessä yhden kahdestatoista Messias-perikuvastaan.

Asuramayaa on kutsuttu atlantilaiseksi Nagaksi, lohikäärmeeksi [Valkoisia tietäjiä sanottiin muinoin lohikäärmeiksi ja mustia maagikoita käärmeiksi.] ja hänen sanotaan asuneen Romaka-purassa, mereen vajoneella Atlantismantereella. Lähteet kertovat viimeksimainitun Naradan tauluihin perustuvien laskelmien nojalla laatineen menneitten ja tulevien aikakausien luettelon. Nykyajan ihmistä tuskin kiinnostaa, olivatko nämä muinaisuuden »Nagat» inhimillisiä vai taruolentoja, mutta sen sijaan heidän laatimanaan pidetty luettelo on hyvin mielenkiintoinen.

Naradan ja Asuramayan aikakausiluetteloa kutsutaan brahminien ajanlaskuksi, joka on lyhennettynä seuraava:

Brahman Päivän jälkeen seuraa Brahman Yö, ts. pimeys, häviö, joka kestää yhtä monta vuotta kuin Brahman Päiväkin. Sen jälkeen sarastaa taas uusi aamu.

»Maailmankaikkeuden lopussa, oi Kuntinpoika, kaikki olennot palaavat Minun alempaan luontooni; ja Minä vuodatan ne jälleen ilmi, kun uusi maailmanaikakausi koittaa. Kätkeytyneenä Luontoon, joka on Minun omani, Minä uudelleen ja uudelleen vuodatan ilmi kaiken tämän olentojen moninaisuuden... tämän johdosta koko maailmankaikkeus vyöryy edelleen.» (Bhagavad Gita 9: 7, 8, 10).

Mainitun luettelon mukaan kolme ensin mainittua aikakautta on jo kulunut loppuun. Nyt elämme Kali Jugan eli kaikkein mustimman ajan kaudessa ja siitäkin on jo kaikkein pahin aika, ensimmäinen 5000-vuotiskausi, loppunut. Vishnu Purana selostaa laajasti tämän mustan kauden luonnetta. Se kertoo, että hurskaus vähenee päivä päivältä, kunnes maailma kokonaan turmeltuu. Ihmiskunta ei tunne muuta kuin rahan arvon. Petollisuus on se keino, jolla valta saavutetaan.

Naiset tulevat olemaan vain aistillisen tyydytyksen esineitä. Epärehellisyys on oleva toimeentulon keino, röyhkeys ja uhkailu tulevat oppineisuuden sijalle. Barbaarit tulevat hallitsemaan Intiaa. (Englannin herruus). Vielä kertovat muinaiset kirjat, että Kali Jugan lopulla kuusi Buddhaa astuu Maan päälle ja he palauttavat nopeasti järjestyksen. Se tapahtuu silloin, kun aurinko ja kuu (kuutähdikkö) ja Tishja (luultavasti Kali Jugan viimeisen neljänneksen alku) sekä Jupiter ovat yhdessä huoneessa. Ne ihmiset, jotka silloin ovat kehityskykysiä, tulevat olemaan ihmisolentojen siemeniä ja synnyttämään uuden rodun, joka seuraa Krita Jugan eli Puhtauden ajan lakeja. [Prof. Auern mainitsemat, Maan vulkaanisten toimintojen jaksoluvut, pitävät täysin yhtä Jugojen ja eräiden muiden kierrosten vaihtuessa tapahtuvien luonnonmullistusten kanssa. Edellä olevasta Jugojen selostuksesta saamme vain yhden luvun, Kali Jugan alkamisajan n. 5 000 vuotta sitten, jolloin on epäilemättä ollut suuria luonnonmullistuksia, kuten on aina aikakausien vaihtuessa. Myöhemmin, kun tarkastelemme muinaisten egyptiläisten huomioimaa, n. 30 000 vuotta kestävää aurinkokierrosta, jota kutsutaan Suureksi Aurinkovuodeksi, pääsemme vielä tekemään lisää vertailuja professori Auerin lukuihin.]

Nämä muinaiset kirjoittajat ovat osuneet nykyisen aikamme kuvaamisessa aivan naulan kantaan. Edellä selostetun mukaan ei ole pelkoa maailmanlopun tulemisesta vielä, sillä Kali Jugan aikaa kestää vielä n. 427 000 vuotta, ja sen jälkeen alkavat taas toiset neljä Jugaa. Ihmiskunta on nyt suunnilleen puolivälissä kehityksensä tiellä.

Nuo luvut monine nollineen saattavat aluksi tuntua mielikuvituksen leikiltä. Kuitenkin ne on otettu suoraan auringon, kuun ja planeettojen tarkoista kierrosajoista eläinradasta. On väitetty, että niihin on kätketty ihmiskunnan, rotujen, mantereitten ja sivistysten sekä menneisyys että tulevaisuus, eikä yksikään tiedemies ole selvittänyt eikä tule selvittämään niiden salaisuutta. Muinaisuuden suuret tietäjät varjelivat tarkoin, ettei niiden avainta annettu tietämättömien käsiin.

Etevä ranskalainen astronomi Bailly kertoo muinaista astronomiaa käsittelevässä teoksessaan (Traite de 1'Astronomie Indienne et Orientale), että hindulaiset brahmiinit v. 1491 määrittelivät Kali Jugan alkamisajan vuodeksi 3102 eKr. Bailly mainitsee, että intialaiset laskivat tuona kaukaisena hetkenä auringolle ja kuulle oikean pituusasteen sekä että tämä aikatieto on tavattoman tärkeä tarkistettaessa taivaankappaleiden vuosituhantisia liikkeitä. Lainatkaamme mainitusta teoksesta muutamia kohtia: »Hindulaiset väittävät, että Kali Jugan ensimmäisellä hetkellä tapahtui kaikkien planeettojen yhtymä» ja heidän taulunsa näyttävät tämän yhtymän tapahtuneen; meidän taulumme taas näyttävät, että se todella saattoi silloin tapahtua... Tästä seuraa, että näihin aikoihin tai noin viidentoista päivän aikana Kali Jugan alettua hindulaiset näkivät neljä planeettaa peräkkäin astuvan esiin auringon sädepiiristä: ensiksi Saturnus, sitten Mars, sitten Jupiter ja Merkurius, ja nämä planeetat näyttivät yhtyvän jokseenkin pienellä alalla. Vaikka Venus ei ollut niiden joukossa, niin tapahtumien ihmeellisyys sai heitä kutsumaan sitä kaikkien planeettojen yhtymäksi. Brahminien todistus pitää yhtä meidän taulujemme kanssa. Ja tämä todistus, joka on perintätiedon säilyttämä, perustui siis todelliseen havaintoon.

Jos hindulaisilla v. 1491 oli siksi tarkka tieto taivaankappaleiden liikkeistä, että he saattoivat laskea taaksepäin 4592 vuotta, he olivat hankkineet tämän tiedon ainoastaan hyvin vanhojen havaintojen avulla. Siinä tapauksessa aika itse oli heidän opettajansa; he tunsivat taivaankappaleiden liikkeet näinä pitkinä aikoina sen tähden, että he itse olivat nähneet ne, ja hindulaisen kansan pitkä ikä maan päällä on syynä sen aikamääräysten luotettavuuteen ja sen laskelmien tarkkuuteen.

Itämaalaiset eivät koskaan ole olleet samanlaisia kuin me Vaikka saisimme hyvinkin korkean käsityksen heidän tiedoistaan tutustuessamme heidän astronomiaansa, niin emme voi otaksua heillä koskaan olleen hallussaan niitä lukuisia kojeita, joista uudenaikaiset observatoriot saattavat ylpeillä ja jotka ovat tuloksena useitten tieteitten samanaikaisesta kehityksestä. Me emme kuitenkaan uskalla ehdottoman varmasti esittää havaintoja niin pitkältä ajalta, mikä on kulunut kaldealaisten esiintymisen ja oman aikamme välillä; ja vielä vähemmän me voisimme yrittää määrätä tarkalleen tapahtumia, jotka sattuivat 4592 vuotta ennen meidän päiviämme. Jos aasialaiset kansat ovat olleet mahtavia, oppineita ja viisaita, niin voima ja aika on tehnyt mahdolliseksi heidän ansionsa ja menestyksensä kaikilla aloilla. Ja heidän käydessään monien vaiheiden läpi, kartutti kärsivällisyys tietoa ja pitkälliset kokemukset synnyttivät viisauden. Tieteellisen maineen idän kansoille on hankkinut niiden pitkäikäisyys.»

Bailly tosin käyttää tässä nimitystä idän astronomia, mutta muinoin astrologia ja astronomia olivat yhtä. Jälkimmäinen on nyt hylännyt Aikojen Viisauden, joka antoi astronomian kylmään oppiin sielun ja hengen — astrologian.

Kuten alussa mainitaan, sattuu helmikuussa 1962 harvinainen tähtiyhtymä. Merkurius, Venus, Mars, Jupiter, Saturnus, kuu ja aurinko ovat kaikki eläinradan Vesimiehen merkissä. Eläinradaksi nimitetään sitä piiriä, jossa kiertotähdet eli planeetat kiertävät auringon ympäri. Uranus on samaan aikaan vastakkaisasemassa ja Neptunus muodostaa tähän yhtymään, neliön Skorpionissa. Näin mahtavaa »jumalien kokousta» ei satu usein, vaan se on tavattoman harvinainen. Intialaiset astrologit väittävät, että edellinen samanlainen yhtymä sattui jo yli 800 vuotta sitten.

Tämä aurinkokuntamme majesteettien yhtymä on jo useita kymmeniä vuosia kiinnostanut tavattomasti maailman astrologeja. Monenlaisia arveluita on lausuttu siitä, mitä se on tuova mukanaan? On loihdittu hyvinkin synkkiä näkymiä. Mm. eräs tunnetuimpia nykyisiä astrologeja professori B. V. Raman Intiasta kirjoitti kustantamassaan lehdessä »Astrological Magazine», että tämä yhtymä »ei ole ainoastaan maailman ristiriitojen osoittaja vaan myöskin sodan alkamisen merkki».

Tämän lausunnon prof. Raman antoi v. 1957. Se on tähän mennessä pitänyt paikkansa. Maailman poliittiset ristiriidat ovat tänä vuonna erikoisesti kärjistyneet, vaikka aikaa helmikuuhun 1962 on vielä n. puolitoista vuotta, jolloin yhtymä saavuttaa suurimman voimapotenssinsa.

Mutta ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, niin kuin ne astrologit, jotka ovat tulkinneet mainitun planeettayhtymän maailmansodan alkamisen merkiksi, olisivat tehneet liian hätäisiä johtopäätöksiä. Epäilemättä tämä taivaan majesteettien yhtymä on valtava kosmisten voimien patoutuma, sen ovat jo edellä mainitut luonnonkatastrofit osoittaneet, ja ennen suuria sotia on merkit tähdissä, auringossa ja kuussa, kuten Luukaskin (21:25) toteaa. Niin oli ainakin kahden maailmansodan aattona.

elonpyörä — 1959 n:o 2, 1960 n:o 2

Aquarius

Astrologiasta ja eräistä ennusteista

Monet ovat ihmetelleet sitä, että useat maailman astrologit ennustavat, että viime vuoden [1962] helmikuussa tapahtunut seitsemän planeetan yhtymä olisi ollut merkkinä kolmannen maailmansodan syttymisestä.

Niin, astrologit ovat monesti osuneet oikeaan, mutta usein he ovat myös erehtyneet. Inhimillinen tieto ei ole verrattavissa kaikkitietoon. Jo muinaiset Kiinan viisaat sanoivat, että Jin-Sin (tieto aikakausista) ei ole ihmisten laskelmia varten ja eräs tiedon mestari, Gautama Buddha, kielsi ankarasti kaiken sellaisen tutkistelun.

Mutta on hyvä pitää mielessä, että nykyiset astrologit eivät ole saaneet mitään koulutusta, kuten aikaisemmat saivat. Astrologiaa ei nykyisin opeteta missään koulussa eikä yliopistoissa ole alan oppituolia. Jokainen astrologi saa etsiä tietonsa omin päin, tämä seikka luonnollisesti hidastuttaa työskentelyä tavattomasti. Näistä syistä nykyinen astrologia on päässyt pahasti rappeutumaan.

Muinaisuudessa astrologien koulutus oli järjestelmällinen, vieläpä hyvin ankara koulu. Temppeleiden ja mysteeriokoulujen yksi tärkeimmistä oppiaineista oli astronomia-astrologia, joita ei silloin oltu erotettu toisistaan, kuten aikaisemmin mainittiin. Pari suurta kulttuuria, Kaksoisvirran maan ja kaldealaisten, perustui astrologisen kulttuurin pohjalle. Väitetään, että Assyriassa ja Babyloniassa oli kaksitoista eri koulumuotoa, kullekin eläinradan merkille oma opetus- ja kasvatusmenetelmänsä.

— — —

Maailman astrologiset ja eräät muut julkaisut ovat erikoisesti viime aikoina kirjoitelleet Hitlerin ja Englannin astrologeista toisen maailmansodan aikana. Ne kertovat, että Hitlerin sota-astrologina oli Karl Ernst Krafft. Hän oli kosmobiologi, psykologi, grafologi ja astrologi. Hän luennoi mm. Sorbonnen yliopistossa Ranskassa »kosmobiologiasta eli tieteellisestä astrologiasta». Hänellä kerrotaan olleen vakaumus, että astrologiaa ei saa käyttää minkäänlaiseen ennustelemiseen, vaan ainoastaan henkisten asioiden tutkimiseen. Kun Hitler pyysi häntä astrologikseen, hän ei voinut kieltäytyä houkuttelevalta tarjouksesta. Mutta kun Hitler oli valtansa huipulla, hän antoi vangita Krafftin, lähetti hänet Buchenwaldin keskitysleirille, jossa Krafft kuoli. Jos hän oli niin kehittynyt kuin hänestä kerrotaan, oli se hänen tragediansa. Se saattaa olla myös kärsimysnäytelmä monelle muulle, jotka käyttävät astrologiaa mustiin tarkoituksiin.

Lainaamme Tutka-lehdestä (12/1955) saksalaissyntyinen, mutta Amerikkaan siirtyneen tunnetun sanomalehtimies Curt Riessin kertoman tapauksen: »Siihen aikaan kun Hitler oli jo jonkin verran tunnettu, hän meni Erna Welserin luo ja pyysi viimemainittua laatimaan itsellensä horoskooppia. Welser ei tuntenut Hitleriä. Erna Welser laskee. Hän katsoo Hitleriä. Hän laskee jälleen... Näkeekö hän oikein? Onko hänellä harhanäkyä? Onko tällainen horoskooppi, jota hän laskee, ylipäänsä lainkaan mahdollinen?... Tämä mies nousee, nousee, nousee. (Hän näkee myöskin laskun, mutta ei puhu siitä mitään). Rouva Weiser ei epäröi väittää: »Minua ei ihmetyttäisi vaikka Te hallitsisitte koko Saksaa kymmenen vuoden kuluttua. Ja seuraavien kymmenen vuoden aikana puolta Eurooppaa».

Hitler naurahtaa... »Saammepa nähdä»...

Englannin yleisesikunnan virallisena astrologina oli Louis de Wohl. Hän on ennustuksistaan kirjoittanut kirjan Method in Madness. Mainittakoon eräs tapaus: »20.11.1940 de Wohl kirjoitti raportissaan Englannin yleisesikunnalle, että sir Andrew mitä todennäköisimmin tulisi saavuttamaan menestystä 27.3. ja 5.4.1941 välisenä aikana ja että jo 26.-27.11.40 tulisi ennakoimaan tätä... 27. päivänä marraskuuta tapahtui meritaistelu Sardinian vesillä, missä sir Andrew tuhosi kaksi italialaista taistelulaivaa, kolme risteilijää ja kaksi hävittäjää. Maaliskuun 27. päivän taistelussa Kap Matapanin luona sir Andrew antoi toisen tuhoavan iskun Italian merivoimille. (Katsaus-lehdestä 6/1962).

Molempien sotavoimien astrologit siis laskivat, milloin vastustajan aspektit olivat huonot, jolloin oli edullinen hyökkäysaika ja silloin iskettiin nopeasti. Jos taas vastustajan taivaanmerkit olivat hyvät ja omat heikot tai huonot, oli paras pysytellä saavutetuissa asemissa. Se oli siis eräänlaista henkien taistelua astrologien opastuksella.

— — —

Tiedemiehet ja papisto selittävät epämääräisesti astrologian vanhojen kansojen taikauskoksi. Tiedemiehet ylvästelevät tieteitten uusilla, suurilla saavutuksilla. Eräs muinaisuuden tutkija, H. P. Blavatsky sanoo Salaisessa Opissaan:

»Mistä johtuu, että meidän aikamme korkeinkin sivistysaste näkee tiedon tien jyrkältä vuoripolulta ainoastaan hämärässä etäisyydessä ne aikaisempien tutkijoiden muistomerkilliset saavutukset, mitkä he ovat jättäneet jälkeensä kertomaan valloittamistaan korkeuksista?

Jos nykyajan mestarit ovat niin paljon vanhempia edeltäjiään taitavampia, niin miksi eivät he uudista ennen vedenpaisumusta eläneiden esi-isiensä kadonnutta taitoa? Miksi he eivät anna meille Luxorin haihtumatonta väriloistoa — tyrolilaista purppuraa, hehkuvaa punaa, häikäisevää sineä, joka vieläkin koristaa tämän paikan yhtä kirkkaana kuin silloin kun se niihin maalattiin? Miksi eivät he uudista vanhojen pyramidien ja vesijohtojen häviämätöntä sementtiä, damaskolaista miekkaa, jota voitiin taittumatta taivuttaa kuin korkkiruuvia, ja noita vertaansa vailla olevia värikkäitä lasimaalauksia, joita on löydetty vanhojen raunioiden sorasta ja nyt loistelevat vanhimpien kirkkojen ikkunoissa sekä taitoa valmistaa todella taottavaa lasia? Ja jos kemialla on vaikea joissakin muutamissa suhteissa kilpailla edes keskiaikaisen tiedon kanssa, niin miksi ylpeillä tiedoilla, jotka olivat jo täysin tunnetut tuhansia vuosia sitten? Kuta enemmän filologia ja muinaistutkimus edistyy, sitä enemmän nöyryyttävät ylpeyttämme päivittäiset muinaislöydöt ja sitä kunniakkaamman puolustuksen saavat ne, joita välimatkan takia kaukaisesta muinaisuudesta meidän päiviimme saakka on pidetty tietämättöminä puoskareina, jotka olivat vaipuneet taikauskon syvimpään mutaan.»

Astrologia on yksi salatieteen — muinaisen viisauden haaroista. Sen asettamat vaatimukset tutkijoilleen ovat: korkea moraali ja ylevät periaatteet. Jokaiseen astrologian oppikirjaan pitäisi kirjoittaa: Kuolevainen, kun kuljet astrologian jyrkkää vuoristopolkua, joka vie huipulle, avariin näkymiin ja vapauteen, niin muista, että tämän tien näkymättömän tienviitan toiselle puolelle on kirjoitettu mustin kirjaimin — noituus, häviön tie.

elonpyörä — 1963 n:o 1

Aquarius

Kansallinen astrologia

Asrologian piiriin lasketaan kuuluvan seuraavia tutkimushaaroja:

1. natalinen eli yksilöastrologia.

2. horaarinen eli hetkellinen astrologia, joka tekee johtopäätöksiä jonkin aatteen tai aloitteen syntymähetkestä.

3. meteorologinen astrologia.

4. kansallinen astrologia.

Kaksi ensimmäistä tutkimusalaa ovat tunnettuja niin idässä kuin lännessä. Kolmannen ryhmän onnistuneista tutkijoista on tiedossamme vain eräs englantilainen, joka vaikutti vuosisatamme alussa. Neljännen ryhmän tutkimushaara näyttää olevan elpymässä, etenkin Intiassa ja USA:ssa.

Kansallinen astrologia – kuten muutkin tämän tieteen tutkimusalat – periytyy muinaisilta ajoilta. Entisajan astrologi-tietäjille aurinkokuntamme oli ääretön juhlasali, missä jumalallinen voima, kaikkiallinen tahto, vaikutti ylhäältä alaspäin. Aurinkohierarkian (jota kreikkalaiset kutsuivat nimellä Logos) korkeinta olentoa (Intian pantheonin Brahma) pidettiin aurinkokunnan todellisena isänä, jonka kautta kosminen voima alati virtaa. Hänen apulaisinaan toimivat seitsemän pyhää planeetta-henkeä, Merkurius, Venus, Jupiter, Saturnus ja kolme nimeltä mainitsematonta sekä enkelihierarkiat. Jokainen yksilö samoin kuin kansakin on jonkin eläinratahierarkian (Oinas, Härkä, Kaksoset, Rapu, Leijona, Neitsyt, Vaaka, Skorpioni, Jousimies, Kauris, Vesimies, Kalat) ja pyhän planeettahengen suojeluksessa.

Muinaiskansat pitivät planeettoja elävinä voimina eikä suinkaan pelkkinä fyysisinä taivaankappaleina, jotka mekaanisesti kiertävät ratojaan vuosimiljoonasta toiseen. Sir James Malcom kirjassaan History of Persia kertoo, että "yksi noista (Persian) perinnäistavoista sanoo planeettahaltioita kuvattavan samoissa muodoissa ja samoilla kuvioilla kuin niillä oli niiden näyttäytyessä useille pyhille profeetoille ja että siitä olivat saaneet alkunsa eläinrataan perustuvat pyhät menot". (Toistettu H. P. Blavatskyn Salaisessa Opissa.)

Menneiden aikojen astrologit selittivät myös, että seitsemän pyhää planeettahallitsijaa (Raamattu kutsuu heitä enkeliruhtinaiksi. Niinpä Daniel vastusti Persian enkeliruhtinasta 21 päivää. Dan. 10:13) ovat joskus mittaamattoman kaukaisina aikoina jollakin planeetalla polkeneet samanlaisia kuolevaisten polkuja kuin me nyt. Mutta he taistelivat itselleen kuolemattomuuden ja aikakausien kuluessa lopulta ylhäisen enkeliruhtinaan taivaalliset piirit. Jumalallisen rakkautensa kannustamina he auttavat nyt jonkun planeetan kehittyvien olentojen elämää. Nämä korkeat planeettahenget ja muut taivaalliset ylhäiset olennot ovat meidän vanhempia veljiämme, vain meidän kehitystämme suunnattomasti edellä.

Astrologian mukaan kutakin maata hallitsee jokin eläinradan taivaallisista hierarkioista, Oinas, Härkä jne. Näitä ei tule sekoittaa samannimisiin kiintotähtiryhmiin, sillä astrologiassa näillä nimillä on vertauskuvallinen merkitys. Kullakin planeetalla on oma eläinradan merkkinsä, jossa ollessaan planeetta on voimakkain. Eräiden astrologien mukaan valtakunnat kulkevat seuraavissa merkeissä:

Englanti Oinaan,

Irlanti ja Ruotsi Härän,

Yhdysvallat Kaksosten,

Ranska Leijonan,

Japani Vaa’an,

Norja Skorpionin,

Intia ja Suomi Kauriin,

Venäjä Vesimiehen merkissä.

Danielin kirja kertoo, että "Oinas on Persian ja Kauris Kreikan valtakuntien vertauskuva". [Danielin kirja, 8 luku]

Nämä eri maiden astrologiset hallitsijaluettelot periytyvät aikaisemmilta astrologeilta. Nykyaikana on niin vähän suuria astrologeja, ettei ole kyetty tarkistamaan, pitääkö luettelo paikkansa. Mm. Nostra Damus sanoo Englannin kulkevan Neptunuksen merkissä. Oinas ja Neptunus ovat kumminkin luonteeltaan erilaiset. Oinas kuuluu tulielementtiin, kun taas muinainen mytologia kunnioittaa kaukaista taivaankiertäjää Neptunusta merien ja vesien jumalana. Viimeksi mainittu edustaa siis vettä, so. tunnetta. [Nostra Damus oli kuuluisa ranskalainen lääkäri, munkki ja astrologi. Hänen sanotaan ennustaneen tärkeimmät historialliset tapaukset omalta ajaltaan alkaen viime vuosisatojen ja vieläpä hyvän joukon seuraavan vuosituhannen puolelle. Hän on kuitenkin verhonnut ennustuksensa arabialaisin, kreikkalaisia ja latinalaisia sanakuvioin. Astronomi, tri Wöller on ensimmäisenä saksalaisista tiedemiehistä tunnustanut Nostra Damuksen olleen myös huomattavan astronomin. Mm. hän on kyennyt puutteellisilla välineillään laskemaan taivaankappaleiden asemat 8000 vuodeksi eteenpäin. Hän kertoi kirjoittaneensa ennustuksensa pikemminkin sumuverhoon kuin profeetalliseen muotoon, "jotta ei helposti kiihtyvä järki niistä hyötyisi".]

Kutakin valtakuntaa hallitsevalla planeetalla ja eläinradan merkillä on astrologiassa hyvin tärkeä merkitys. Astronomiset oppikirjat selostavat, että auringon perääntyvä liike (kevätpäiväntasauspisteen siirtyminen) kestää kussakin eläinradan merkissä yli 2000 vuotta. Nyt tämä perääntyminen tapahtuu Vesimiehessä ja tätä aikakautta kutsutaan Vesimies-aikakaudeksi. Kalojen aikakausi päättyi viime vuosisadan loppupuolella (tästä astrologit ovat eri mieltä, toiset mainitsevat vuoden 1962). Astrologiassa Neptunusta pidetään Kalojen hallitsijana. Molemmat kuuluvat vesielementtiin ja edustavat siis tunnetta. Kalojen aikakaudelle oli juuri tunne ominaista. On väitetty paavien sanoneen, että tiedemiehiä ei tarvita, Raamattu riittää.

Kansallinen astrologia antaa suuren merkityksen kunkin aikakauden hallitsevalle planeetalle. Nostra Damus sanoi Englantia suureksi Neptunukseksi. Neptunus-kausi (Kalojen aikakausi) olikin Englannille menestyksellinen aika. Siitä tuli maailmanvalta. Neptunus, taivaan ylhäinen kiertäjä, merten jumala, antoi suosikilleen nerokkaita sotapäälliköitä, melkeinpä lyömättömät armeijat, merten hirmumyrskyjä pelkäämättömät laivastoeskaaderit, jotka toivat kaukaisista maista kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Mitä muuta Englanti saattoi toivoa?

Planeettayhtymillä (kun planeetat ovat maasta katsoen samalla kohtaa eläinradassa) on myös suuri merkitys yksilöiden ja kansojen astrologiassa. Niinpä amerikkalainen komentajakapteeni, astrologi David Williams saavutti joitakin vuosia sitten maailmankuuluisuuden. Hän julkaisi tutkimuksen, jossa hän totesi, että yli sadan vuoden aikana jokainen USA:n presidentti, jonka hallituskautena on sattunut kahden planeetan, Saturnuksen ja Jupiterin, yhtymä, on kuollut presidenttinä ollessaan. (Suomen lehdistöstä tämän kertoi Ilta-Sanomat 26.8.1961.) [Vuonna 1961 tammikuussa USA:n presidentin virkaan astui John F. Kennedy, joka murhattiin marraskuussa 1963; hänen virkakaudellaan oli Saturnuksen ja Jupiterin kohtaaminen – tarkka konjunktio oli 18.2.1961. Richard Nixonista tuli presidentti v. 1969, ja hän joutui eroamaan virasta 1974, eikä siis kuollut, eikä konjunktiotakaan ollut hänen virkakaudellaan. Vuonna 1981 oli kaksi Saturnuksen ja Jupiterin konjunktiota 4.3.1981 ja 24.7.1981. Presidenttinä oli tuolloin Ronald Reagan, eikä hän kuollut presidenttinä ollessaan. Samoin vuonna 2000 oli noiden planeettojen konjunktio (28.5.), eikä presidentti Bill Clinton kuollut. Eli mainittu teoria ei näyttäisi aina toteutuvan. – t-net toim. huom.] 

Presidentti Kennedyn hallituskaudella sattui Saturnuksen ja Jupiterin yhtymä 19.2.1961 klo 0.22 Greenwichin aikaa. Hänet murhattiin 22.11.1963. Williamsin merkillinen tutkimus muistettiin, ja se herätti laajaa huomiota. (Kennedy valittiin presidentiksi v. 1960 ja hänen hallituskaudellaan siis sattui Saturnuksen ja Jupiterin yhtymä, joka on ollut niin kohtalokas hänen maansa presidenteille.)

Toinen kuuluisuutta saavuttanut amerikkalainen astrologi on John Naylor. Hänen arviointinsa "Punaisesta Lohikäärmeestä" kuuluu: "Kaksi kaukaista avaruuden mahtajaa, Jupiter ja Uranus muodostavat yhtymän syyskesällä 1969 Vaa'an eläinratamerkissä." Viimeksi mainitun sanotaan olevan Kiinan astrologisen hallitsijan. Mitä tämä voimakas yhtymä tulee merkitsemään mainitulle valtakunnalle? Naylor ennustaa tämän merkitsevän Kiinalle suurta vallanlisää ja voimakasta levittäytymistä Kaukoidässä. [Naylor mainitsee vuoden 1969, mutta vielä voimakkaampi yhtymä muodostuu joulukuussa 1968. Silloin siinä on näiden kahden planeetan lisäksi Mars, sodan mahtava herra, mutta tämä yhtymä vaikuttanee myös seuraavien vuosien puolelle.]

Näin tuskin lienee asianlaita. Tosin Naylor on Amerikassa saavuttanut mainetta useilla osuvilla ennustuksillaan, mutta mielestämme hän ei ole tätä asiaa harkinnut tarpeeksi. Uranus-planeetta on suuri uudistaja ja vanhan murskaaja. Mainitut merkit eivät tarkoittane lainkaan vallanlisää ja valtakunnan laajentumista mainittuna vuonna, vaan sisäisiä ristiriitoja ja uudistuksia. Kiinan laajenemisen aika lienee vasta myöhemmin.

Eräs länsimaalainen okkultisti, joka eli viime vuosisadalla ja koulutettiin Tiibetin suurten viisaitten johdolla, on omistanut muinaisuutta käsittelevän englanninkielisen teoksensa egyptiläiselle taiteen, kauneuden ja rakkauden jumalattarelle. Tässä laajassa teoksessaan hän kertoo, että runsaasti 200 vuoden kuluttua Kaukoidässä syntyy merkillisen mahtava ja sotainen kuningas. Tämän ylhäisyyden astrologisia merkkejä ei kirjassa kuitenkaan mainita. Muinaisten arabien vuosisataisissa astrologisissa muistiinpanoissa tämä kuningas on kulkenut Auringon, Jupiterin, Saturnuksen ja Marsin tavattoman voimakkaan yhtymän suojeluksessa. On arveltu, että tämä tietää mongolirodun voimakasta nousua.

Artikkelimme ei ole kirjoitettu ennustamista ajatellen, vaan siksi, että se kannustaisi astrologian tutkijaa pyrkimään sen mieltä kiehtoville tutkimuskentille. Tämä jo siitäkin syystä, että sotien tai muiden katastrofien uhatessa astrologin neuvo saattaa olla paikallaan, jos vain hänen sanaansa kuunnellaan.

elonpyörä — 1965 n:o 2