A. R. Mielonen

Puolueet

Miksi pitää olla puolueita ja puolueihmisiä?

Tämän kysymyksen joutuu tuon tuostakin itselleen tekemään, tuskastuneena siitä kaiken hyvän, kaiken oikean vastakohdasta, mitä puolue-elämä alituiseen purkaa sisästään ja valaa ympärilleen.

Ei niin, että kaikki puolue-elämässä olisi "pahasta".

Ei suinkaan. Mutta siinä on niin paljon pahaa, väärää, että siihen sisältyvä hyvä, oikea, ei voi sitä korvata, jos pidetään silmällä ihmiskunnan tai — miksi emme voisi sanoa — koko luomakunnan edistymistä kohti "ihmisyyttä", sitä minkä pitäisi olla tunnusmerkillistä ihmisyyskäsitteelle.

Mutta jos näin on, niin miksi sitten, toistamme, pitää olla puolueita ja puolueihmisiä?

Vastataan: siksi, että yhteisten asiain hoito julkisen elämän alalla olisi mahdollinen.

Mutta eikö se olisi mahdollinen, jos olisi vain yksi ainoa "puolue", nk. yhteishyvän puolue?

Sellainen puolue, johon ihmiset liittyisivät vain pelkän yhteisen hyvän harrastuksen perusteella. Joka ottaisi ajaakseen asioita julkisen elämän alalla niiden oman luonnon vaatimusten mukaan, pitäen silmällä vain ihmiskunnan ja koko luomakunnan parasta, sen valistuksen valossa, jonka todella suuret uskontojen "perustajat" ja muut suuret henkiset johtajat, mikäli näiden opit ovat olleet sopusoinnussa edellisten opetusten ja elämän kanssa, ovat ihmiskunnalle antaneet.

Niin, eikö asiain hoito julkisen elämän alalla tällaisen puolueen ja tämän ainoan puolueen varassa olisi mahdollinen?

Epäilemättä. Mutta miten saada ihmiset siitä vakuutetuiksi tai, jos niinkin onnellisesti kävisi, siihen tyytymään?

Valistuksen kautta. — Mutta, huomautetaan: Sitähän sitä kaikkein eniten on tehty ja tehdään: valistettu ihmisiä.

Kyllä, mutta ei oikeassa hengessä. Ei läheskään yleensä, ei kuin häviäväksi murto-osaksi yleisen veljeyden hengessä, veljeyden, joka perustuu kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan yhteiseen henkiseen, jumalalliseen alkuperään. Ei ihmisten yhdenvertaisuuden hengessä, joka yhdenvertaisuus on seuraus samasta alkuperästä, kuulukoot ihmiset sitten mihin rotuun, väriin, kansallisuuteen, kieliryhmään tahi uskontoon tahansa. Ei kaikkia uskontoja arvostavassa ja kunnioittavassa ja suvaitsevassa ja ymmärtävässä hengessä. Ei kokoihmiskuntaa ja luomakuntaa yhtenä perheenä pitävässä hengessä. Eikä sen kehitystä aina yhä korkeampaan täydellisyyteen silmämääränään pitävässä hengessä.

Tässä hengessä ei ole ihmisiä vielä sanottavasti kasvatettu. Mutta niin kauan kuin se ei yleisemmin tapahdu, ei ihmiskunta pääse siitä tukalasta tilasta, jossa se nyt on. Se ei voi siitä päästä, sillä se ei elä eikä toimi sopusoinnussa jumalallisen hengen kanssa.

Jos nyt kussakin valtiollisen elämän piirissä ryhtyisi toimimaan "puolue", joka tässä hengessä rupeaisi ajamaan yhteisiä asioita ja ratkaisemaan esille tulevia kysymyksiä, niin vähitellen kasvaisi maailmaan mahti, joka kykenisi muuttamaan sen tilan. Ne vaikeat kysymykset, mitä ne sitten lienevätkin, jotka eri valtioissa, jopa kokonaisissa maanosissakin, pitävät mieliä jännityksessä ja joille ei löydetä tyydyttävää ratkaisua, ratkeaisivat itsestään… Sodat jäisivät syttymättä, armeijat kävisivät tarpeettomiksi ja köyhyys ja kaikkinainen kurjuus poistuisivat. Sanalla sanoen: ihmiskunta ja koko luomakunta pääsisi siihen onnentilaan, johon kuitenkin kaikki, niin ihmiset kuin eläimetkin, joko tietoisesti tai tiedottomasti, pyrkivät. Jumalan valtakunta laskeutuisi maan päälle.

Mutta onko sellaiseen tilaan pääseminen mahdollista? — On, niin pian kuin siihen aletaan luottaa ja siinä hengessä toimia. Siihen vie usko ja hyvä tahto.

Kuulee usein sanottavan ja näkee painettuna, että puolueet ovat kyllä paha asia, mutta välttämätön, ilman niitä elämä muka ei ole mahdollinen. Tämä on pohjaa vailla oleva "uskonkappale". Se pitää puolensa ainoastaan niin kauan kuin siihen uskoo. Mutta niin pian kuin siihen lakataan uskomasta huomataan, että se sisälsi väärän ja arvottoman opin. Ja jollei se olisi tuonut ja toisi ihmisille valtaa, kunniaa ja muita persoonallisia etuja, niin siihen ei olisi koskaan uskottukaan.

Puolueet, puolue-elämä ja puolueihmiset ovat todellinen kirous nykymaailmassa, kuten ne aina ovat olleet. Niistä täytyy päästä, muuten on ihmiskunnan ja koko luomakunnan tila toivoton.

Puolueet ja puolueihmiset eivät voi, ainakaan sanottavasti, toimia edellä viitatussa hengessä. Joko tietoisesti tai tietämättään niillä on määräävänä puolueen etu. Ja mikä tämä on? — Se, mikä lisää puolueen ja sen jäsenten valtaa, rikkautta ja kunniaa.

Mutta puolueet ja puolue-elämä ovatkin ainoastaan välivaihe ihmiskunnan kehityksessä. Muuten ei voi olla. Niiden täytyy ajan oloon hävitä. Ja tämän jouduttamiseksi ja tulevaisuuden tilan edes vähäiseltä osalta toteuttamiseksi olisi toivottava, että kaikissa valtiollisten kokonaisuuksien piireissä muodostuisi nk. yhteishyvän puolue.

Se tulisi kyllä alussa kaikkialla olemaan harvalukuinen, mutta kaikkialla löytyy jo nyt ihmisiä, jotka olisivat valmiit siihen liittymään. Kaikkialla löytyy ihmisiä, jotka ovat saaneet silmänsä auki näkemään, etteivät tähänastiset valtiollisen elämän järjestelmät voi johtaa toivottuun tulokseen. Ja että pääsyynä tähän on puoluejärjestelmä, joka ei salli jumalallisten periaatteiden toteuttamista kansojen sisäisessä eikä keskinäisessä elämässä, vaan joka päinvastoin sokaisee ihmiset niitä näkemästäkin.

*

Periaatteidensa mukaisesti ei yhteishyvän puolue voisi ryhtyä minkäänlaiseen tavalliseen puoluetaisteluun varsinaisten poliittisten puolueiden kanssa, jossa taistelussa vastustaja, niin hyvin puolue kuin sen yksityiset jäsenetkin, koetetaan jatkuvasti saattaa huonoon valoon. Tällaisen taistelutavan se jättäisi varsinaisille poliittisille puolueille ja niiden jäsenille mielensä mukaan hoidettavaksi ja edelleen kehitettäväksi. Ainoastaan toisten sen toimintaan kohdistamat vääristelyt se asiallisesti oikaisisi — eikä sen enempää. Pilkan, parjaukset, panettelut ja naurun se jättäisi omaan arvoonsa. Se työskentelisi vain edelleen maailman tilan kohottamiseksi kaikilla elämän aloilla, eikä suinkaan vähimmin valtiollisen.

Yhteishyvän puolue ei siis olisi mikään varsinainen puolue sanan vakiintuneessa merkityksessä, vaan oikeamielisyyden hengen elähdyttämien ihmisten liitto kansoissa ja niiden välillä, liitto, joka pyrkisi ehdottomaan oikeamielisyyteen kaikkia kohtaan ja kaikessa ilman erotusta, ihmiskunnan suurimpien hengessä, ja siinä valossa työskentelisi kukin liiton jäsen kutsumuksensa ja lahjojensa mukaan.

*

Eri maissa toimivien kansallisten yhteishyvän puolueiden tulisi tietysti toimia ja ne toimisivatkin läheisessä, kosketuksessa toistensa kanssa. Kansallisen raja-aitojen ylitse ne ojentaisivat toisilleen kätensä. Ja minkä ne kulloinkin katsoisivat mahdolliseksi yrittää jumalallista "ohjelmaansa" toteuttaa, sen ne yrittäisivät.

*

Ei riitä, että taistellaan ainoastaan puolue-elämässä rehottavaa alhaisuutta ja mataluutta vastaan. Sekin on hyvä, mutta se ei riitä. Koko maailmalle niin rakkaaksi käynyttä ja ikään kuin uskonkappaleeksi pyhitettyä järjestelmää, puoluejärjestelmää, vastaan on noustava. Ja noustava sillä ainoalla tavalla, joka on hyväksyttävä ja josta tässä on ollut puhe.

Tämä taistelu voi kestää kauan, mutta se voi viedä voittoon aavistamattoman piankin. Kaikki riippuu siitä, miten yleisesti ja lujasti kansojen sisäisessä ja keskinäisessä elämässä kohotaan jumalallisten periaatteiden välttämättömyyteen ja valtaanpääsyyn ja miten tarmokkaasti kansoissa työskennellään niiden voimaansaattamiseksi.

*

Edellä sanotussa on nyt vain tahdottu osoittaa kirjoittajan mielestä oikea lähtökohta ja mahdollisesti käytännölliset suuntaviivat puolueista vapautunutta, vapaaehtoista ja voimassaolevien lakien puitteissa tapahtuvaa poliittista kansalaistoimintaa varten. Se lähtökohta on ihmiskunnan vapahtajien opetusten henki ja kaikkia kohtaan oikeamieliseen menettelyyn rehellisesti pyrkivien sisäinen ääni. Tälle pohjalle perustetun toiminnan tarkoituksena on puolueettoman ja totuuteen perustuvan poliittisen mielialan luominen kansalaisissa ja minkään nimistä pakkoa käyttämättä asiain kulkuun vaikuttaminen siveellisesti täysin hyväksyttävillä keinoilla. Tällaiseen toimintaan antautuneet yksilöt eivät tarvitse mitään puolueohjelmaa tavanomaisessa mielessä, heidän ohjelmanaan on menetellä poliittistenkin probleemien ratkaisuissa kussakin esiintyvässä tapauksessa heitä elähdyttävän hengen mukaan, jonka he ovat oikeaksi havainneet. Tässä hengessä toimintaan yhtyneinä he helpommin kuin muut löytävät ne ulkonaiset muodot, joissa heidän mielestään on edullisinta toimia, ja laativat heitä itseään velvoittavat lait. Ja nämä määräävät, miten asiain käsittelyn ja ratkaisujen heidän omassa "eduskunnassaan" tulee tapahtua, ja näiden lakiensa säätämässä järjestyksessä he myös ratkaisevat, mikä on katsottava jumalallisen hengen mukaiseksi toiminnaksi ja kaiken kansan ja sitä tietä myös ihmiskunnan yhteiseksi hyväksi ja mitä on mahdollista sillä siellä kulloinkin saavuttaa. Hän, joka ei sitten katso toiminnassaan voivansa pidättyä vastustamasta tehtyä päätöstä ja sen mukaista toimintaa, voidaan katsoa siirtyneen "toiseen leiriin", ja hänellä on täysi vapaus tehdä niin. Niin esim. voidaan säätää nk. yhteishyvän puolueen itselleen säätämässä laissa.

*

Kaikki ihmistoimintahan on puutteellista, ja niin tietysti tulisi tässäkin hahmoteltu nk. yhteishyvän puolueen toiminta olemaan. Kirjoittaja kuitenkin uskoo, että kun sillä on oikea lähtökohta ja rehellinen pyrkimys ja kun se ei pyri ketään hallitsemaan eikä pakottamaan, se aikaa myöten kasvaisi kussakin maassa, missä se ryhtyisi toimimaan, vaikuttavaksi voimaksi, joka tavoittaisi yhä taajenevat joukot, sitä myöten kuin ihmisten silmät avautuisivat ja heitä kahlehtivat ennakkoluulot ja perinnäiskäsitykset hälvenisivät, liittymään itseensä ja nykyiset poliittiset puolueet samassa määrin kutistumaan. Ja kirjoittaja uskoo myös, että se helpommin kuin muut, nimittäin oikeat puolueet, voittaisi omat sisäiset vaikeutensa. Sillä eron täytyy olla sillä, onko toiminta perustettu "hiedalle" vai "kalliolle", vaikkapa otetaan lukuun ihmisluonnon vajavaisuuskin, ja ovatko päämäärät, joihin pyritään, sopusoinnussa elämänhengen kanssa.

Nyt kirjoittaja saanee jo ajatella: "Sat sapienti!".

Ruusu-Risti — tammikuu 1932